Alkuun: yksikään koira EI saa hyökätä lapsen tai aikuisenkaan kimppuun. piste.
MUTTA, on se nyt helvetin kumma, että kotona ei voida/osata opettaa lapsille vieraista koirista sitä, että EI mennä lähelle. Itse olen syntynyt 80-luvulla eikä ollut ikinä epäselvää, ettei vieraita koiria lähestytä - ja voi pojat, että teki mieli, mutta asia oli teroitettu kotona niin selkärankaan, että aina otin ennemmin välimatkaa kuin kinkesin liki. Nykyään tullaan vaikka jumalauta päin ja jos koira reagoi ollaan hymyssä suin ja kurkitaan olkapään yli. Koirani tulee toimeen rauhallisten ja tuttujen lasten kanssa ok, mutta on varautunut vieraiden ja koohojen tapausten kanssa. Kun sitten kutsun koiran luokseni ja odotamme, että lapsi esimerkiksi juoksee & pyöräilee meidän ohi, oletan, että lapsikin (puhutaan jo kouluikäisistä) tajuaa, että vain ohittaa meidät ja kun siinä on sitä katua vaikka muille jakaa vaikkapa edes metrin päästä, ei 20 cm, siten, että puntti viistää meitä. Asenne vanhemmilla tuntuu olevan, että et sitten väistele sitä hullua rakkia, se on sun katus ja sää saat mennä mistä lystäät. Samoinhan ne lykkää kyrvän näköisinä vaikka lastenvaunut koirakon nokkaan. Ymmärtäisin, jos esim. oma koira terrosisoisi aluetta, olisi narun mitan päässä rähjäämässä ym. mutta ei. Me yritään olla mahd. hiljaa ja siivosti ja ihan oikeasti, edes pieni kunnioitus siinä koulutustilanteessa olisi jees.
Nyt tulee taas argumentit, ettei kenenkään tarvi väistellä kenenkään koiraa vaan minäminäminä, mun ei tartte! Mutta mitä se on keltään pois! JA sitten jumalauta itketään jos jotain tapahtuu (meille ei ole, omani on pieni ja aina handlissa). Parhaimmillaan nää pennut kiljuu kesken juoksemisen että saako tulla silittään eikä se ole siis mikään kysymys, johon odotettaisiin aikuisen vastausta vaan ilmoitus : täältä tullaan! Ja meilläkin on kyseessä koulutus, kehitystä on ja tiedän, että tilanne paranemaan päin eli en pyydä mitään 15vuoden huomioonottamista. Lähinnä toi tollanen asenne, joka on jo siis lapsilla, rasittaa. En voi uskoa, että jos sanon lapselle, että ei, me ei moikata. Kaveri kattoo oikeasti tosi ilkeän näköisenä ja sanoo: typerä koira, sais lopettaa tai haista vittu tai jotain muuta mukavaa. Kivojakin lapsia onneks on, mutta nykypäivän pikkukusipäät saa oikeasti siinä kohtaa veren kiehumaan, kun mennään pyörillä kiljuen vierestä ohi ja kun huomataan, että koira täpinöissä, käännytään ympäri ja hurautetaan koiran ohi uudestaan - jos sanot jotain: isä on sanonu et mä saan polkee mis mä haluun!
Sitä vaan, että pistäkää myös ne kersat kuriin. Ei oo kerta eikä kaks kun ne kakarat on koiran näykkäisyn takana ja edelleen en siis hyväksy koirien raateluita , nyt kyse muusta.
MUTTA, on se nyt helvetin kumma, että kotona ei voida/osata opettaa lapsille vieraista koirista sitä, että EI mennä lähelle. Itse olen syntynyt 80-luvulla eikä ollut ikinä epäselvää, ettei vieraita koiria lähestytä - ja voi pojat, että teki mieli, mutta asia oli teroitettu kotona niin selkärankaan, että aina otin ennemmin välimatkaa kuin kinkesin liki. Nykyään tullaan vaikka jumalauta päin ja jos koira reagoi ollaan hymyssä suin ja kurkitaan olkapään yli. Koirani tulee toimeen rauhallisten ja tuttujen lasten kanssa ok, mutta on varautunut vieraiden ja koohojen tapausten kanssa. Kun sitten kutsun koiran luokseni ja odotamme, että lapsi esimerkiksi juoksee & pyöräilee meidän ohi, oletan, että lapsikin (puhutaan jo kouluikäisistä) tajuaa, että vain ohittaa meidät ja kun siinä on sitä katua vaikka muille jakaa vaikkapa edes metrin päästä, ei 20 cm, siten, että puntti viistää meitä. Asenne vanhemmilla tuntuu olevan, että et sitten väistele sitä hullua rakkia, se on sun katus ja sää saat mennä mistä lystäät. Samoinhan ne lykkää kyrvän näköisinä vaikka lastenvaunut koirakon nokkaan. Ymmärtäisin, jos esim. oma koira terrosisoisi aluetta, olisi narun mitan päässä rähjäämässä ym. mutta ei. Me yritään olla mahd. hiljaa ja siivosti ja ihan oikeasti, edes pieni kunnioitus siinä koulutustilanteessa olisi jees.
Nyt tulee taas argumentit, ettei kenenkään tarvi väistellä kenenkään koiraa vaan minäminäminä, mun ei tartte! Mutta mitä se on keltään pois! JA sitten jumalauta itketään jos jotain tapahtuu (meille ei ole, omani on pieni ja aina handlissa). Parhaimmillaan nää pennut kiljuu kesken juoksemisen että saako tulla silittään eikä se ole siis mikään kysymys, johon odotettaisiin aikuisen vastausta vaan ilmoitus : täältä tullaan! Ja meilläkin on kyseessä koulutus, kehitystä on ja tiedän, että tilanne paranemaan päin eli en pyydä mitään 15vuoden huomioonottamista. Lähinnä toi tollanen asenne, joka on jo siis lapsilla, rasittaa. En voi uskoa, että jos sanon lapselle, että ei, me ei moikata. Kaveri kattoo oikeasti tosi ilkeän näköisenä ja sanoo: typerä koira, sais lopettaa tai haista vittu tai jotain muuta mukavaa. Kivojakin lapsia onneks on, mutta nykypäivän pikkukusipäät saa oikeasti siinä kohtaa veren kiehumaan, kun mennään pyörillä kiljuen vierestä ohi ja kun huomataan, että koira täpinöissä, käännytään ympäri ja hurautetaan koiran ohi uudestaan - jos sanot jotain: isä on sanonu et mä saan polkee mis mä haluun!
Sitä vaan, että pistäkää myös ne kersat kuriin. Ei oo kerta eikä kaks kun ne kakarat on koiran näykkäisyn takana ja edelleen en siis hyväksy koirien raateluita , nyt kyse muusta.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kun sitten kutsun koiran luokseni -> koirani on siis kyllä taluttimessa 24/7 tuolla liikkuessamme, mutta pyydän sen lähelleni näissä tilanteissa kaiken varoiksi.
Olen huomannut samat. Ollaan vieraannuttu luonnosta niin pahasti, ettei osata tuntematonta eläintä sen vertaa kunnioittaa...
Enää en ota koiraa mukaan kauppareissuille, kun aina tulee lapsia tai humalaisia silittelemään koiraani, joka odottaa minun paluutani. Oppi pentuna aristelemaan tuntemattomia sen takia, kun tullaan tuntemattoman koirannaskalin päätä läpsyttelemään koko perheen voimin...
Lapset juoksentelevat ja kiljuvat koirani nähdessään, kiltin ja 'söpön' näköinen kun on... monelle olen saanut sanoa, että eivät varmasti pääse silittelemään, kun ensiksi säikyttelevät ja kiusaavat koiraparkaa. Naama näkkärillä on sitten jääty kyyläämään perään, kun olen niin ilkeä rakkihullu naisihminen...
Luulisi olevan ihan perusasioita - käyttäytyminen julkisilla paikoilla ja eläinten lähellä. Mutta ei. Ihan pikkulasten käytöksen ymmärrän ja heillä on yleensä vanhempi mukana, mutta nämä itsenäisesti liikkuvat koululaiset ovat joskus todellinen riesa...
"Itse olen syntynyt 80-luvulla eikä ollut ikinä epäselvää, ettei vieraita koiria lähestytä - ja voi pojat, että teki mieli, mutta asia oli teroitettu kotona niin selkärankaan, että aina otin ennemmin välimatkaa kuin kinkesin liki. Nykyään tullaan vaikka ********* päin ja jos koira reagoi ollaan hymyssä suin ja kurkitaan olkapään yli. Koirani tulee toimeen rauhallisten ja tuttujen lasten kanssa ok, mutta on varautunut vieraiden ja koohojen tapausten kanssa."
Tuli vaan mieleen että Te kunnianarvoisat 80-luvulla syntyneet ja kasvaneet olette nyt täysi-ikäisiä reippaasti. Ja jos kaikilla teillä on ollut kasvatus noin diktaatoorista kuin yllä, niin mahtaakohan tässä olla se syy miksi näitä koiranmyrkyttäjiä on nykyään vähän jokaisessa pienemmässäkin kylässä?
Itse kun olen 60-luvun kasvatti niin meillä ei kyllä tollasta menoa ollut vaikka isät ja isoisät sekä kumminkaimanserkut olivat vastikään alkaneet toipua sotien sieluunsa jättämistä vammoista(reilu 15 vuotta päättymisestä). Ei noihin aikoihin meillä mukulilla ollut mitään erityissääntöjä jotka olisi pitänyt naulata selkäytimeen. Ihan vapaasti sai mennä paijaamaan naapurin Tessua ja jos tuli hammasta, niin sitten omistaja sanoi että oma vikas, mitäs tarjoot käpälääsi lounaaksi. Jos kerroit kotona, niin vastaus oli sama. Eikä naapurien välillä oltu heti nokkapokkaa maksumiehistä, muksun vika, kärsiköön nahoissaan.
Muistelisin että kärsivällisyyden raja taisi mennä jossain siinä kohtia että jos pihan kasteluämpäreissä alkoi kasvattaa kyitä lemmikkeinä tai tiputtaa sellaisen kaivoon, niin silloin paukkui kyllä nahkaremmi perseellä. Samoin jos kävit tiputtamassa saunakammarista ampiaispesän silloin kun siellä oli saunojia kylpemässä.
No miten siitä, että oli sääntö: _Älä mene vieraiden koirien lähelle_ tulee 60-luvulla syntyneen silmissä "diktaatoorista"!? Kysehän oli nimenomaan juuri tuosta, että ÄLÄ koske, sillä jos saat hammasta, se on sitten oma syy. Mielestäni reilu ja fiksu varoitus vanhemmalta lapselle. En tajua..
Se tulee juuri siksi että muksujenhan pitää saada itse kokea kaikki ennenkuin siitä tulee kokemus. Sen jälkeen "sääntö" on voimassa ilman että tarvitsee pelotella kuoliaaksi. Kuoliaaksi pelotellusta lapsesta taas tulee pelokas aikuinen, joka sitten levittelee myrkkysyöttejä ympäriinsä harhojensa vallassa. Ymmärrätkö logiikan?
Kysymyshän on pelkästään siitä, että koiranomistajat haluavat että kaikki puremistapaukset olisivat lapsen tai kenen tahansa purrun oma syy. Päämäärä näillä rakin omistajilla on se, että he voisivat usuttaa rakkinsa puremaan ketä tahansa ja se on aina purrun oma vika, mitäs kulki siinä ja oli purtavissa.
No ei tämä ainakaan minuun ja omaan koira sovellu. Jos haluasin koirani näpsivän riekkuvia pikkupiruja, en tekisi niin kuin teen eli väistän ITSE näitä tapauksia. Jos en välittäisi, antaisin lisää hihnaa ja antaisin lasten 'kokeilla onneaan'.
TÄssä on nyt vedottu paljon entisaikoihin, jolloin syy oli lapsen oma niin vanhempien kuin koiran omistajienkin mielestä. Te 60-luvulla syntyneet, ottakaa pliis huomioon, että nykyajan kauhukakaroita pahempia ovat niiden totaalisen mielenvikaiset vanhemmat, jotka eivät hyväksy ikinä, että vika olisi lapsessa - eihän ne koulussakaan mitään pahaa tee, vaikka opettajat kuinka kertovat - ei meidän mosse, ja vaikka olisikin, hänen pitää saada toteuttaa itseään ja herra varjele, jos joku häntä kieltää - mamma ja isi tulee ja ottaa mukaan vielä vaikka jonkun moottoripyöräjengiläisen! Ei toimi niin kuin 60-luvulla kuulkaa enää, tervetuloa koittamaan nykypäivän iskän ja äipän kans vääntämistä siitä, kenessä on vika, jos koira näykkäsee.
hyvä esimerkki aikuisesta joka lapsena ei saanut mennä lähellekään koiria. Ja nyt pelkää niitä niin maan perusteellisesti. Ilmiselvä kasarikauden diktaattoreilta kasvatuksensa saanut..
Logiikan ymmärrän, mutta tätä fanaattisuutta tämän ohjeen _Älä mene vieraiden koirien lähelle_ (esim. juuri kaupan edessä kytkettyinä olevien) ympärillä en.. Toinen puhuu diktatuurista, toinen kuoliaaksi pelottelusta?! Mistä te puhutte? On minulla sanottu, että älä koske hellan luukkuun tai kuumaan levyyn, enkä kumpaakaan pelkää hysteerisesti.. Sanon vielä, en tajua..
kasvatti myös olen.Täälä meilläpäin oli myös paljon irtokoiria raitilla seikkailemassa,ja se oli aivan "normaalia" olevinaan siihen aikaan.Mutta vaikka koiria oli paljon,en varsinaisesti vihaisia ainakaan muista olleen.Ainoastaan muutamia jotka "saatteli" autoja ja mopoja sekä pyöriä.(renkaita tavoitteli) Ei meitäkään koskaan varoiteltu noista koirista,siellä seassa mentiin me mukulatkin.Osa antoi silitellä ja osa meni karkuun kun lähestyi.Pelätä me emme edes osanneet:)
Täällä myös 80-luvun kasvatti, ja minulle myös sanottiin, ettei vieraiden koiriin saa mennä koskemaa, ilman lupaa - pitää kysyä nätisti omistajalta ja jos ei saa niin sitten ei saa. Myös opetettiin, että silmiin EI_SAA_KATSOA, naapurissamme oli koira, jossa usein kävin, jota silmiin katsoessa oli hyvin todennäköistä saada hampaasta, koira oli karkeakarvainen saksanseisoja. Kuljimme paljon paikoissa, missä oli metsästyskoirista irkkuihin - joka muuten tuolloin näytti hurjalta kun irkun pää samalla korkuudella kuin omani :D Itse en ottanut pelotteluna, vaan ihan järkevinä ohjeita joita noudattamalla säästyi kivulta - vähän kuin että hella on kuuma sen päällä ollessa, ei saa koskea, pitihän siihen kerran koske. Mutta koirien kanssa oli eri, ei tehnyt mieli kokeilla, purevatko miten kipeää, kun meillä kasvatettiin myös terrejä, ja kun näitten pentujen kanssa puuhasi, niin pelkästään pentujen repiminen ja näykkiminen kirpas niin ei tehnyt mieli kokeilla, miltä sitten vaikka se saksanseisojan purema tuntuisi.
Ja itse myös saanut huomata valitettavan monesti noita ihmisiä, mistä alottaja puhui :( Parisen kerran olen ohjaistanut näitä lapsia, miten käyttäytyä koirien parissa - samassa pihassa kun ovat asuneet ja vanhemmat eivät olleet kertoneet. Kyllähän nämä lapset kuunteli minua ja totteli, niinkin hyvin, että tulivat monesti oven taakse soittamaan ovikelloa, saisiko koirani mennä leikkimään näiden kanssa :) Siellä nämä sitten heittelivät keppiä ja palloa koirilleni, samalla lapset oppivat käyttäytymään koirien parissa ja koirani tottuivat näihin lapsiin. Nämä lapset on melko hulivilejä ja tiedän, etteivät ole kiltimmästä päästä, mutta edelleenkin, jos törmätään lenkillä, nämä hidastavat vauhtia meidän kohdalla, muuttuvat rauhalliseksi, tekevät tervehdyksen minun ja koirien kanssa ja jatkavat matkaansa, tosin lähdötkin voisi tehdä rauhallisesti ;)