Mietin vain, että noudattavatko kaikki orjallisesti kieltojaan? Itse olen muutaman kerran autoillut. Kortti siis on, mutta lekurin kielto vielä. Poliisilla siis ei ole tietoa kiellostani. Jos sattuisi kolari, lääkärin vaitiolovelvollisuus ei varmasti pätisi ja tieto vuotaisi vakuutusyhtiöön?
Enkä kaipaa haukkuja bussiyhteyksien ääreltä, en todellakaan kevyin mielin tai ilman hyvää syytä riko kieltoa. Ennen diagnoosia ajelin ainakin pari vuotta, vaikka pieniä kohtauksia oli,jopa ratin takana.
Enkä kaipaa haukkuja bussiyhteyksien ääreltä, en todellakaan kevyin mielin tai ilman hyvää syytä riko kieltoa. Ennen diagnoosia ajelin ainakin pari vuotta, vaikka pieniä kohtauksia oli,jopa ratin takana.
Vastaukset 4
Vanhimmat
No tiedän, että lääkärillä on ilmoitusvelvollisuus poliisille ja olet varmaan saanut myös siitä kirjeen ja joudut toimittamaan poliisille lausunnon.
Senkin tiedän, että moni ei noudata ajokieltoa ja osa jättää menemästä lääkäriin epilepsian takia, koska menettäisi ajokortin... tosin sama asia on mm. huumeiden käyttäjillä. Ajavat autoa ja eivät käy lääkärissä, koska on ainakin riski, että paljastuu käyttäjäksi.
Siis miksi ihmeessä saa ajokiellon, itse hankin ajokortin sairatettuani yli 20 vuotta, sain lääkärin lausunnon, jossa piti käydä 5 vuoden välein tutkimuksissa, mutta se lausunto peruttiin kun kohtaukset pysyvät lääkityksellä kurissa. Ei kukaan ole koskaan sanonut että en saa ajaa.
Jos kohtaukset pysyvät kurissa, niin mitä syytä olisi ajokieltoon? Aloittajalla kuitenkinkin pieniä kohtauksia jopa auiton ratissa. Tilanteesi eroaa mielestäni täysin aloittajan tilanteesta. Tai täysin ja täysin... epilepsiaahan meillä, mutta sinulla pysyy kurissa.
Tilanteesi on täten aivan eri kuin kohtauksia saavalla.
Itse ajoin,vaikka ajokielto oli päällä. Se oli aikaa jolloin en vieä itse hyväksynyt sairauden tuomia rajoituksia (autolla ajo.) Enköhän juuri silloin saanut poissaolokohtauksen joka johti siihen että olin lyönyt kaasun pohjaan ja ajauduin tieltä ulos ja ajoi päin puuta. Heräilin siihen kun joku koputti auton ikkunaan...havahduin ja tajusin samantien mitä oli tapahtunut,muistin nimittäin autan ja tieisn että kohtaus tulee mutten ehtinyt jarruttaa.
Pian paikalla oli poliisit,ambulanssi ja kaverit. Poliiseille sanoin että tie oli liukas ja sohjoinen (onneksi ei ollut kesä.) Tieto epilepsiastani ja ajokiellosta ei kantautunut poliiseille,sain sakot liikenteen vaarantamisesta ja vakuutusyhtiöltä rahat kun auto meni lunariin.
Tänä päivänä olen kiitollinen etten noina päivinä tappanut muita tai itseäni. Nykyään autolla ajo jännittää joka kerta vaikka kohtauksia ei ole ollut 5 vuoteen,kiitos leikkauksen. En usko että minusta koskaan enää tulee sellaista itsevarmaa kuljettajaa kun joskus olin.