Koira ongelma!

Ensimmäiseen ongelmaan on helppo ratkaisu. Laitat koiran toiseen huoneeseen ennen kuin avaat oven vieraille tai muksun kavereille. Voit antaa sen olla siellä vieraiden poistumiseen saakka. Parempi olla koiran rauhassa toisessa huoneessa kuin stressata vieraista. Kun koira on jonkun kerran saanut vain kuunnella vierailijoiden ja perheen hauskanpitoa yhdessä, niin sen voi sitten päästää myös takaisin mukaan. Mutta alkuvaiheessa joka tapauksessa oven taakse jotta oppii rentoutumaan.

Toinen ongelma on visaisempi ratkaistavaksi. Koira näyttäisi pitävän muksua alapuolellaan olevana ja siksi kyykyttää. Oma suhtautumisesi vaikuttaisi taas olevan vähän sellainen sanoisinko pelolla johtamishakuinen. Oletanko oikein? Mietin tämän vähän perusteella mitä noista riveistä pystyin tulkitsemaan että kannattaisiko ottaa kuitenkin hiukan rennommin. Opettaisit koiraa itse vieressä ollen nauttimaan rapsutuksista, sekä lapsen että itsesi ja miehesi/vaimosi. Teette yhdessä koiran kanssa kaikkea hauskaa perheenä. Opetat koiralle sellaisia temppuja joissa lapsi johdattaa koiraa. Aqility voisi olla jokin tämän tyyppinen harrastus josta on ehkä apua. Tai koiratanssi tai mitä niitä nyt lapsi koira-harrastuksia onkaan...

Kannattaa sitten myös pitää hiukan silmällä muksun, varsinkin kavereiden kanssa yhdessä tekemisiä koiran kanssa kun luulevat että ette ole näkemässä. Silloin saattaa nimittäin tulla jotain ylilyöntejä joiden johdosta älykäs koira helposti joutuu kiertoon kodinvaihtajaksi. Minulla on nimittäin juuri sellainen. Kodinvaihtaja lapsiperheestä. Älykäs kuin mikä, mutta muksujen kanssa ongelmallinen. Lähti edellisestä ja tuli minulle muutaman kuukauden vanhempana kuin teidän koiranne on nyt. Poika ja kaverit kiusasi, koira tarjosi lopulta pojalle hampia ja koira lähti.

Opeta sille oma paikka esim pieni matto. Käsky, ohjaa koira matolle ja kiitos ja palkka, käsky, -matto ja kiitos ja palkka. Uudestaan ja uudestaan. Kun koira tietää mikä se matto on eli menee sinne ihan reippaasti käskyn saatuaan, aletaan jo vaatia tottelua. Eli peräännyt hiukan ja kun koira tuleekin pois niin komennat -matto- käskyllä sen takaisin ja kiität. Peräännyt taas ja jos koira tulee pois niin komennat -matto- ja kiität ja palkkaat ja VAPAUtat koiran siitä matolta. Sehän ei saa nyt siis enää itsenäisesti lähteä siitä jos se on sinne käsketty.

Sitten kun tämä on hallussa niin menet tai joku menee soittamaan ovikelloa. Käskytät koiran -matto-, jos se ei meinaa mennä niin otat pannasta kiinni ja viet sen sinne. Jos koira pyrkii puremaan niin kiellät ja viet vaan itsepäisesti koiran matolleen. Peräännyt hiukan ja jos koira pysyy matolla niin kiität ja palkkaat.
Jos koira lähti matolta pois niin komennat sen topakasti -matto ja kiität ja palkkaat. Aika pian voit jo kieltää jos koira yrittää aina lähteä ilman lupaa. Kun koira tottelee niin kiität. Hetken päästä annat vapautussanan.

Tässä vaiheessa koira varmaan syöksyy ovelle. Koska ketään ei tullutkaan niin koiran on nyt helpompi totella. Rauhallisesti mutta päättäväisesti komennat sen uudestaan -matto- ja palkka ja koiran pitää pysyä siinä jonkun aikaa ja sitten vapautat sen. Koira syöksyy ovelle. Käsky -matto ja kiität ja odotat jonkun aikaa ja vapautat koiran ja et anna mitään huomiota vaan menet muihin askareisiin.

Toistoa. Tämä mattotemppu rauhoittaa koiraa paljon paremmin kuin toiseen huoneeseen laittaminen. Lisäksi tällä on sekin merkitys, että koira tajuaa, kenen pillin mukaan kotona oikeastaan mennään. Tämä rauhoittaa koiraa kaiken kaikkiaan muutenkin. Leikkimielisyyttä se ei poista.

Tuo vierellä haukkuminen ja muriseminen...pelko tai dominanssi. Oli pelkoa tai ei niin koira kokee, että sen pitää suojella sinua. Nyt näytät sille nätisti, että sinä hoidat "vaaralliset" vieraat.

Tuohon lapsiasiaan. Meillä kävi niin, että mitä kiltimpi lapsi niin sitä huonommin koira lasta kohteli. Myös mieheni on todella pehmo ja antoi koiran tehdä mitä halusi, kunnes tuli vertavuotava haava. Sitten hän vasta heräsi siihen, että kyllä koirallakin pitää rajoja olla, koira alkoi myös totella häntä aivan eri tavalla. Ystäväni villakoira oli jo ennen lapsia melkoinen tyranni. Sohvalla piti istua varovasti riippuen koiran mielialasta. Kun syntyi lapsi niin hän vain laittoi koiran eri huoneeseen aidan taakse. Ongelma siis jatkui koiran kuolemaan asti.

Älä anna lapsen mennä koiran luokse kuin pieni alistuva koiranpentu anelemassa armoa, vaan lapsen pitää pyytää koira luoksensa. Tehkää mukavia luoksetuloharjoituksia lapsen ja koiran kanssa. Pitää pitää huoli siitä, että koira myös tottelee lasta. Ei siis kysellä siltä koiralta, että miten me ihmiset saadaan kotona olla.
Lyhyet selkeät käskyt ja aina sanallinen kiitos vaikka namilla palkitsisit.

Meillä on isovillakoira ja kyseessä todella rohkea ja dominoimaan pyrkivä narttu. Kyllä sekin haukahtaa kun vieraita tulee mutta on opetettu tottelemaan. Eli rauhoittuminen tapahtuu heti kun matolle pääsee. Ystäväni piti tämänkin käytöstä pelokkuutena. Lähes kaikki koirat haukkuu vieraiden tullessa ja jotkut haukkuu päivät pitkät. Kyseessä on ilmoitus, tämä on meidän reviiri tai minä suojelen tätä porukkaa.
Haukkuminen ja murinat ei välttämättä ole niinkään pelkoa ja vaikka olisikin niin pelkokin lientyy kun koiran omistaja on reipas ja rohkea ja opettaa koiralle oikean toimintatavan.

Kun sä pidät koiraasi vierellä silloin kun se "pelkää" niin luulenpa että se puolustaa sinua. Koira kertoo muille että sä olet sen. Älä ota koiraa viereesi, älä ainakaan silitä tai pidä sylissäsi. Silloin se suojelee sinua ja saa lisä enerkiaa kun sinä hermostut. Mutta kun et välitä siitä ja annat sen olla yksin, se joutuu alistumaan ja käyttäytymään asiallisesti. Tämä on myös koirasta rentouttavaa, koska sen ei tarvitse räyhätä ja puolustaa sinua aina kun teillä on vieraita! Jos se ei käyttäydy vieläkään hyvin, viet koiran toiseen huoneeseen ja päästät sen kun se on rauhoittunut päästät takaisin ja jos tilanne jatkuu viet sen takaisin, lopulta se tajuaa että sen kannattaa olla rauhallinen. Koira ei tästä kärsi, se saa sisäisen rauhan kun tietää mikä sen oikea paikka teidän perheessä on.