että adrenaliini pitoisuudet veressä nousevat pelkästään ajattelemalla vihaamaanne henkilöä? Itse olen huomannut vihaavani. Tämä henkilö tulee mieleeni joskus juoksulenkillä, joskus työmatkalla ja useimmiten kotona, kun on luppoaikaa. Huomaan miten syke kiihtyy ja kädet alkavat täristä vitutuksen voimasta, jota tämä henkilö minulle tuo. Joskus kotona yksin ollessani saatan huitaista ilmaa kuvitellen tämän henkilön nenän nyrkkini eteen.
En pidä ajatuksistani, mutten voi niille mitään. Onneksi nuo ajatukset ei vaivaa kuntosalilla tai töissä. Onko joskus niin, että vihasta pääsee eroon vaan antamalla selkäsaunan vihan kohteelle?
En pidä ajatuksistani, mutten voi niille mitään. Onneksi nuo ajatukset ei vaivaa kuntosalilla tai töissä. Onko joskus niin, että vihasta pääsee eroon vaan antamalla selkäsaunan vihan kohteelle?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Jep, on olemassa 2 tyyppiä joita vihaan niin perkeleesti. Menin aikanaan seiskalle yläasteelle ja nää saastat teki sen mun yläasteajan täydeksi helvetiksi. Vaikka tapahtuneesta on j yli 35v niin en ole unohtanut, toisen osoite on tiedossa ja onneksi kun ovat veljeksiä niin toisenkin osoite tulee selviämään. Sen verran toi viha on valvottanut vuosien varrella että tulee vielä päivä kun kävelen sen toisen saastan ovelle ja soitan ovikelloa...........................
Mulle aiheutuneet vihan syyt johtavat vaan 2 vuoden takaisiin tapahtumiin, mutta silti tuntuu, että vihan tunteesta ei pääse koskaan pois ennenkuin antaa takaisin samalla mitalla. Walterin vastaus vaan vahvistaa tämän mielipiteen.
Taitaa mennä nokan koputteluksi, kun seuraavan kerran näen kyseisen henkilön pienessä hiprakassa.
Mitä lie tehnyt...?
Tuo on jo aika sairasta, ellet sitten mene vain keskustelemaan asiasta.....
Se mitä he tekivät, on sairasta.
Kyllä, vihaan ihmisiä, jotka antavat ihmisistä vääriä todistuksia heiltä itseltään mitään kysymättä.
Sitten vihaan juoruihmisiä, jotka menevät kaikkiin vihjailuihin mukaan mitään kyseenalaistamatta. Toivottavasti saavat itse kokea saman omalla kohdallaan, josko silmät aukeisivat.
Paria entistä työkaveria vihaan vieläkin. Toinen teki töissäolemisesta yhtä helvettiä ja toinen leimas mut paskanpuhujaksi vaikka itse tuli mulle haukkumaan meidän yhteistä työkaveria ja sitten se sama puhui vielä jälkeenpäin että olisin muka käskenyt tuttavieni soittamaan tuntemattomista numeroista hänelle haukkumissoittoja...kaikkea paskaa sitä joutui sielläkin paikassa kokemaan yhden vuoden aikana. Jos joutuisin saman tyyppisten ihmisten kans vielä tekemisiin niin vetäisin varmaan oikeasti turpaan että asiat menis heille perille jakeluun. Mä harvemmin vihaan ketään, mutta nuo kaks tapausta on jäänyt mieleen ja aina kun muistan heitä, niin silmitön viha ja raivo nousee mieleen. Toivottavasti molemmat heistä sais kokea saman mitä tekivät mulle, se olis oikeus ja kohtuus.
Hiihhhiiii ihan oikein sulle, sen siitä saa kun puhut itse muista ties missä foorumeilla! Sori mä oon vihannut suo kun tapasin!! Olet kamalin yököttävin kundi jonka tiedän! Ei kannata ärsyttää vääriä ihmisiä!
En koe tarvetta vihata ketään yksilönä, kaikki ihmiset ansaitsevat tasapuolisen vihani.
Kyllä, viimeksi taas ystäviä jotka pitävät liian vähän yhteyttä tai jättävät kokonaan huomiotta. Parempi näin, pääsempä toteuttamaan unelmiani, mutta heitä en siitä kiitä. Vihaan toisinaan myös miestäni jonka tunteisiin en voi luottaa täysin, häne si ole se ns. unelmien kumppani minulle. Vihaan toisinaan myös vanhempiani ja sitä miten vähän olen heiltä saanut - kootusti, vihaan kaikkia jotka ovat yrittäneet kovastie ttä minusta tulisi katkera!!!
Kun muistelen yläasteaikoja niin vieläkin nousee viha sitä koulukiusaajaani kohtaan, hän teki niistä vuosista silkkaa jokapäiväistä helvettiä. En tiedä minkä takia se poika vihas ja kiusas itseään pienempää tyttöä monta vuotta, varmaan nautti, kun sai ujon ja aran tytön pelkäämään itseään. Ehkä jotain vihaa on jäänyt samalla luokalla olleita kohtaan, jotka eivät vaivautuneet millään tavalla auttamaan ja puolustamaan mua kiusaajaani vastaan, he vaan käänsivät selän. Vihaan vieläkin niitä poikia, jotka kiusasivat mua ala-asteella, ihan syyttä suotta, koska olin sopiva kohde ujouteni ja arkuuteni takia. Eipä jäänyt kouluajoista hyviä muistoja mieleen, oksettaa, jos törmään samoilla luokilla olleisiin, koska muistan vain sen heistä etteivät he puolustaneet mua vaan jättivät mut yksin kiusaajieni käsiin. Ehkä muille ne ajat olivat parasta aikaa lapsuudesta, mulle ne ajat olivat silkkaa helvettiä ja täynnä kyyneleitä ja yksinäisyyttä ja pelkoa.
Vihaan kaikkia sukulaisiani ja koulukavereitani. Onneksi olen nykyään hyvin vähän tekemisissä heidän kanssaan. Siis yleensähän kaikkialla maailmassa sukulaiset ovat ystävällisiä toisilleen, mutta minua kohtaan nämä ovat olleet sellaista omituista pahantahtoista päätä aukovaa ja kiusaava roskasakkia, ettei missään ole vastaavaa. Ja kyllä, ilmaa tulee huidottua, varsinkin kännin loppuvaiheessa, kun ajattelen esimerkiksi veljeäni. Tekee niin mieli vetää turpaan. Hemmetti, yritin tappaa itseni sen takia, että he tuhosivat itsetuntoni ja veivät ilon elämästäni. Kotona ei saanut kokea mitään positiivista, eikä koulussa ollut sen kummemaa. Viime aikoina ensimmäinen ajatus aamuisin on ollut, että en enää ikinä halua nähdä sitä paskasakkia, tarkoittaen vanhempiani, jotka ovat 70-vuotiaita. He nimittäin jatkvat samaa idioottimaista päänaukomistaan ja tajuavat väärin kaikki asiat. ...ttu missä hullujen pesässä sitä on kasvettu, ja minä olen vain halunnut elää rauhassa ja olla ystävällinen muille.