Dyskalkulia(matikkahäiriö)

Mikset mee vaik puhuu telkkarin kaa? Ei me täällä voida tietää, onks sull tota vai ei. Mutt entäs tukari?

Kysy tukiopetusta tuohon ongelmaa, etenkin kun laskut tuskin ainakaan helpottuvat. Yläasteella yleensä järjestävät tukiopetusryhmiä samaan aikaan kun muilla on vastaava matikan tunti, siellä varmaan osaavat auttaa paremmin.

Hei! Miulla on matikkahäiriö ollu ihan pienestä asti. Tajusin asian kunnolla vasta nyt aikuisena (28 v) kun luin tuosta dyskalkuliasta artikkelin. Aiemmin olin luullut olevani vaan huono matikassa.

Ala-asteella en oppinut ikinä kertotauluja, yläasteella olin jatkuvasti tukiopetuksessa ja sen vuoksi pääsin juuri ja juuri kokeista läpi. Ammattikoulussa matikka ei enää sujunutkaan ollenkaan, en pystynyt laskemaan helpompiakaan tehtäviä, vaan lopulta sain suoritettua matikan erityisjärjestelyillä ja kokeeseen sain opetella ulkoa vastaukset kuuteen kysymykseen, jolloin muistaakseni sain ne suurin piirtein oikein ja pääsin läpi. Sen jälkeen en ole hakenut mihinkään kouluun, tai työhon jossa matikkaa tarvitsisi, sillä ajattelin sen tuottavan aivan liikaa stressiä ja en olisi jaksanut aikuisten ihmisten ihmettelyä yhtään enempää tilastani.. Matikkaongelmia on hyvin vaikea ymmärtää, jos ei niitä ole itse kokenut.

Luin tosiaan n. vuosi sitten artikkelin aiheesta ja tajusin vasta silloin, että minussa on todellakin jotain erilaista, että en vaan PYSTY oppimaan samalla tavoin kuin muut ja sain tavallaan ahaa-elämyksen, koska tajusin että tästä eteenpäin asialle voi nyt alkaa tehdä jotakin.

Juttelin asiasta ammatinvalintapsykologin kanssa (olin tällöin lopettanut hommat yrittäjänä, myin kosmetiikkaa toreilla ja yms ja voitte vaan kuvitella miten vaikeaa se vastarahan laskeminen oli! eli käytännössä en ikinä myynyt tuotteita yksin, vaan aina oli tukena kaveri) koska olin kiinnostunut nyt yrittäjänä ollessa myyjän työstä ihan kunnolla. Halusin kokeilla kivijalkakaupassa myyjänä olemista! Ammatinvalintapsykologi suositteli minulle työkokeilua jossain haluamassani pienessä kaupassa, jossa pääasiassa olisin kassalla. Näin näkisin olisiko minusta työskentelemään kaupassa ja kassalla.

Minulla siis tuottaa vaikeuksia laskea helppojakin laskuja yhteen, ne lasken aina sormilla. Kerto- ja jakolaskut ei todellakaan onnistu lainkaan. Pitkien numerosarjojen kirjoittaminen on työlästä, täytyy oikeen pinnistellä, että saan ne kirjoitettua nopeasti jos on tarvis. (puhelinnumerot, viitenumerot), yleensä virheitä ei tule, mutta numeroiden näppäileminen on todella hidasta. Digitaalisen kellon ymmärtäminen on hankalaa. Minulla menee useita sekunteja miettiä, mitä kello on jos se näyttää esimerkiksi 14:42. Koska ensinnäkään en muista mitä TAVALLISEN kellon lukua tuo 14 tarkoittaa. En ikinä muista, enkä luultavasti tule muistamaankaan, koska se ei ole ikinä iskostunut tajuntaani. Sen jälkeen täytyy miettiä paljonko se 42 on, koska ... noh. Niin.

Kaikki numeroihin liittyvä on hepreaa minulle.

Nyt on ensimmäinen työkokeilupäivä KASSALLA takana. Liikkeessä pomona todella ihana ja ymmärtäväinen tyyppi, jolle selitin hieman matikkavaikeudestani. En uskaltanut alussa paikkaa kysyessä sanoa ongelmastani, kun pelkäsin paikan jäävän saamatta sen vuoksi. Nyt siis rohkeasti menin kokeilemaan, VOIKO sen kassan todellakin oppia..

Haasteita tuotti ekana päivänä se, että en ollenkaan ymmärtänyt yhden nollan ja kahden nollan eroa. Toimin kuin hidastunut, kangistunut robotti, pää täynnä paniikkia ja tuskanhiki nousi aina, kun asiakas tuli kauppaan. Tuolloin kaupassa kävi vaan n. 12 asiakasta, mutta sekin tuntui olevan liikaa. Olin siis koko ajan kassalla, koska tavoitteenani oli oppia kassaa käyttämään. Joka ikinen kerta pomon täytyi kertoa mitä painan, koska en vaan pystynyt muistamaan järjestystä. Haastetta tuotti ja tuottaa edelleen se, että tuotteissa ei ole hintoja, vaan ne täytyy muistaa, tai käydä välissä katsomassa hyllyistä.

Mutta tänään luottavaisin mielin uudelleen yrittämään, katsotaan miten miulle nyt kuukaudessa käy :D Luovuttaa en aio ja mokaamisia en hirveenä pelkää, kun itsetunto miulla on aikas hyvä, onneksi! Kunhan se ei nyt pääse tuossa kuukaudessa romuttumaan täydellisesti mahdollisten jokapäiväisten epäonnistumisien takia..

Tällainen stoori täältä! Kiva jos joku jaksoi lukea!

Mulla todettiin vasta nyt yliopistossa dyskalkulia. Olis kauheen mielenkiintoista kuulla miten langan ihmisillä kävi ja vähän jotain uudempiakin. Onko kukaan ollut kuntoutuksessa?

Minulla on myös dyskalkulia. Ala-asteella kävin testeissä ja se pistettiin vaan hahmotushäiriön piikkiin. Mitään kunnon tukiopetusta en saanut ja opettaja ei yhtään ymmärtänyt kyseisestä häiriöstä mitään. Piti minua tyhmänä oppilaana ja nöyryytti minua aina matematiikan tunteilla ja naureskeli muiden kanssa kun naama punaisena ja itkua pidätellen yritin taululle luokanedessä tehdä laskuja. Muissa aineissa pärjäsin kyllä hyvin , mutta opettaja piti minua yleisesti tyhmänä eikä hän puuttunut siihen että muut oppilaat kiusasivat minua.
Ylä-asteella oli vähän helpompaa, vaikka en ikinä kuitenkaan oppinut ns laskemaan kunnolla. Minulle jäi todella paha kammo matematiikkaa kohtaan . Minusta tuntuu että en taida osata vieläkään kunnon perusteitakaan.
MInua harmittaa tämä, sillä minulla oli vaikka mitä toive ja unelma ammattija mihin olisin ollut halukas opiskelemaan, mutta tämä häiriö vaikuttaa niin paljon kaikkeen. Jouduin jopa jättämään lopulta myös yhdet opinnot kesken, koska en osannut laskea . Koululta ei mitään tukea tullut, ainoastaan lukihäiriöiset saivat kaiken mahdollisen avun ja tuen.

Opiskelen nyt ammattia missä ei tarvitse laskea. Kesätöitäkin oli vaikea saada ,sill' ne olviat pääosin kaupankassa juttuja, missä tiedän että en tule pärjäämään, koska olen kokeillut kassalla oloa.

Minulle tulee kauhea ahdistus ja paniikki jos joudun muiden läsnöollessa laskemaan jotakin.

Olen kysynyt tästä kuntoutusta tai muuta, mutta sitä ei ilmeisesti ole. Ajokortista minun on edes turha haaveilla, koska tää vaikuttaa myös hahmottamiseen.