Miten se onkaan vaikeaa unohtaa toinen? Molemmat välittää, itsellä uupumus/masennus, ero tulossa, uusi koti pitäisi löytää. Ei vain voi tunteitaan haudata, muuttokin ahdistaa. Miten olette selvinneet te kohtalotoverit? Hammasta purren vai onko ollut muuta keinoa?
Kuinka unohtaa tunteet
matty83
8198
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mulla vaan hyviä muistoja ,ei oikein osaa auttaa jos on vaikeaa.
Sen kun tietäisi. Jotenkin selvisin kai ystävien avulla. Niiden vähäisten.
Ei niitä tunteita pysty hautaamaan,niistä huolimatta vaan pakko mennä eteenpäin..mieli mustana ja sydän raskaana :( kaverit tukena ja muut läheiset,mutta silti todella raskasta.Oon pahoillani etten voi olla lohdullisempi..
Oikeassa olet, synkkää synkempää se on. Ei auta ku riutua, käyny jo mielessä että heittäs veivinsä vaan eipästä pysty tekeen sellasta lähimmille joten sinnittelyä ja toivoa että alkaa aurinko paista taas risukasaan..
Paistaa se vielä sinnekin,vaikkei nyt siltä tunnukaan..joskus siihen vaan kuluu aikaa ja voi tuntua ettei ikinä pääse yli..elämä on aaltoliikettä ja sullekin on varmasti jotain hyvääkin vielä tulossa.Älä luovuta..
Yksi askel on taas tulossa, asunnosta soitetaan iltapäivästä joskos nappais.. sitte alkaa seuraava askellus pakkaamista ja muuttoa varten. Helppoa ei tosiaan tule olemaan mutta nyt on pieniä määränpäitä edessä vaikka se on sellasta pyristelyä ahdistuksen keskellä.
mutta toivotan voimia sinulle tuntematon palstakamu. Askel kerrallaan.
Nyt tilanne se että säikkyä todettu masennus. Saman katon alla vielä. Nainen reissussa exänsä kans itse suvun keskellä vaan olo on aivan kamala vaikka lääkitys päällä. En ole edes päässyt yli rakkauden tunteista olen kiintynyt liikaa. Nyt sitte tässä pitäisi ajatella että mitään ei ole menossa vaikka olen vaikeasti nyt mustasukkainen. Ei ehkä pitäisi mutta minkä sille mahtaa. En vain voi hyväksyä sitä kohtaloa että minut vaihdetaan suoraan toiseen :( se vain nyt on painajainen muutenkin tämän kaiken keskellä. Onko kohtalotovereita tälläisessa? Toki tiedostan että olemme eronneet vaan se loukkaa että näin kävisi..