Olen kuuskymppinen nainen ja teen tosi raskasta työtä ja mun jalat ei taho enää kestää ja en kehtaa hakea sairaslomaa jatkuvasti.
Jos itse sanon itseni irti niin tulee karenssi.
Eikö sitä jo olis aika päästä vähän helpommalla?
Hyviä vinkkejä..... Kiitos!
Jos itse sanon itseni irti niin tulee karenssi.
Eikö sitä jo olis aika päästä vähän helpommalla?
Hyviä vinkkejä..... Kiitos!
Vastaukset 35
Vanhimmat
Evääksi pullo kossua päivittäin, potkut taattu.
Onhan niitä muitakin keinoja, tuo lie tehokkain kuitenkin.
=DW=
Mitä kehtaamista on sairaana hakea sairauslomaa. En ymmärrä.
Tietenkin, jos vaivasi ei ole tarpeeksi vaikeaksi diagnosoitu.
Valita työterveyslääkärille niitä jalkoja aina kun aihetta on, ja työn raskautta, ja sitä että et jaksaisi, ja pyydä päästä tutkimuksiin. Eiköhän se siitä. Vaikka toki tiedän että eläkkeelle on hankala päästä sairauksien vuoksi, hirmuiset niput pitää lausuntoja ja sairauskertomuksia olla. Itse ei kannata itseään tuossa tilanteessa irtosanoa... muistelen ja luulen.
Mutta jospa työnantaja voisi vähän avittaa että pääsisit ensin sairauseläkkeelle? Eiköhän se keinot keksi jos annat sinne päin tietoa terveystilanteestasi? Etkä varmaan häviäkään paljon mitään vaikka ns. putkeen pääsisit (vai joutuisit?), eläkeikäsi on jo niin lähellä. Tsemppiä vaan.
Usein ihmettelen noita kertomuksia, kun ei päästä eläkkeelle.
Itse olin tarpeeksi sairas, että pääsin eläkkeelle yhdellä ainoalla B-todistuksella.
Minä taas tasan tarkkaani tiedän että sairauseläkkeelle pääsy saattaa olla pitkän kärsimyksen, suuren vaivan ja paperisodan takana. Vaikka työterveyslääkärikin olisi sitä mieltä että ei tästä kuntouttamallakaan mitään tule, eläkkeelle vaan.
Osa-aikaeläkkeelle siirtyminen ei kaikissa työpaikoissa ja -pisteissä välttämättä onnistu. Työnantajat kuitenkin yleensä suhtautuvat osa-aikaeläkkeisiin myönteisesti, jos työt pystytään sujuvasti järjestämään.
Itse olin pari vuotta osa-aikaeläkkeellä (2 vk töitä 2 vk vapaata). Olin itse miettinyt asian valmiiksi asti, ja työnantaja hyväksyi systeemin oikopäätä. Suosittelen, ehdottomasti!
jos on TODELLA sairas, eikä vain filmaa sairautta, lääkärit kyllä
huomaa eron. Itsellä riitti yksi ainoa b-todistus, ja eläke oli selvä ja olin sentään 51 vuotias silloin. Rehellisyys kannattaa, ja asioiden avoin kertominen lääkärille. No työpaikkalääkäriä en suosittele, ne ovat aika paljon kallellaan oikeaan tai vasempaan. Tavallinen terveyskeskuslääkäri kyllä osaa lähettää sopivalle asiantuntijalle.
Taitaisit päästä jo osa-aikaeläkkeelle ainakin iän puolesta.
Miekin olen ja kyllä tällä tulotasolla hyvin pärjää. Ja kun työaikaa on vain puolet entisestä niin jaksaa vallan hyvin.
Eikös se osa-aikaeläke ole työnantajasta kiinni? Työnantajan täytyy suostua. Minä yritin sitä takavuosina, työnantaja ei suostunut, joten otin lopputilin. Olin noin 1100 päivää ansiosidonnaisella ja kun täytin 60 vuotta pääsin työttömyyseläkkeelle. 65 vuotiaana vanhuuseläkkeelle. Olisin jaksanut olla puoli päivää töissä, mutta en koko päivää. Sairaseläkkeelle en olisi päässyt, kysyin kyllä työterveyslääkäriltä
Onhan se neuvoteltava. Miulla ei ollut sanottavia vaikeuksia. Kanssani aloitti toinen osaeläkeläinen ja yhdessä vuorottelemalla täytämme yhden kokoaikaisen paikan.
"yo-huuhkaja"
Kukaan ei ole väsynyt työ-elämään.
Monet vain toivovat mahdollisuuksia toisiin töihin.
Varsinkin korvauksin.
Jos on kakkonen maalla tai muilla mannuilla, monet toivovat pääsevänsä niille töitä harrastamaan.
Sitä niin moni kaipaa "vapautta", toisten maksamaa vapautta.
Masennusta, lonkkaa, nilkkaa, polvesta toiseen kalvavaa,
vääryyttä, kurjuutta, ymärtämättömyyttä, toisen lääkärin mielipidettä.
Mihinkä kohtaan olet tuossa asettunut?
Minä tunnustan syyllistyneeni hyväksyttyyn eläke-ikääntymiseen, ilman kommer-venkkejä.
Flimmeri ei töitä haitannut koskaan.
H.
Tota...älä keskity minuun vaan asiaan.
H.
Niin, mie olen aina tehnyt työtä vain kustantaakseni itselleni elämän. Niin kallista elämää en ole kaivannut etten sitä pystyisi työlläni kustantamaan.
Toki olen ammattilainen ja teen laadukkaasti ja ripeästi sen minkä teen. Ja kaikkea on tehty mitä on tarjottu.
Eikö sulla lapsia edes oooooo ? Itselle elämä vaan ----
Lapset (1 kpl) kuuluvat elämääni, ei niitä varten tarvitse miljoonia investoida. Tässä iässä pärjää jo omillaan.
Miksi luotatte työterveyslääkäriin kuin jumalaan. Muitakin lääkäreitä on olemassa.
ja Työterveyslääkärin palkan maksaa juuri sinun työnantajasi, joka kyllä lypsää sinut mieluiten hautaan saakka. Järki käteen, niin kkinäkin tein
Valita nuppia. Varmasti saat eläkkeen.
Käy aina ja aina uudestaan valittamassa.
hah, hah, luuletko tosiaan, etteivät ammattiihmiset näe, olemuksesta, puhetavasta, katsekontaktista, kehon liikkeistä, ja puhumistasi sanoista,
ja asioista ja ulkoasustasi heti ensisilmäyksellä, millä asioilla liikut,
tarua vai totta ?? Pari vuotta terapiaa ammattiihmisen silmien alla paljastaa sinut aikasta pian. Sama on selkäsäryn kanssa, niin että turha on aina turhaa ja yrittäjiä on monta.
Jos työnantaja ei suostu irtisanomaan on itse irtisanouduttava ja kärsiä 3 kk karenssi. Minä päädyin siihen ratkaisuun, nyt jo eläkkeellä, 62 vuotiaana pääsin.
Minulla oli samoja ongelmia työssä. Kyllästyin lääkärille valittamiseen ja muutaman päivän sairauslomiin.
Olet vaikeassa tilanteessa aloittaja.
Eikö ole mahdollista päästä työttömäksi työnantajan kanssa sopimalla. Varmaan paikallesi olisi tulossa nuorempia ja terveempiä.
Onkohan vielä sellainen työttömyysputki voimassa, irtisanottu on maksimimäärän työttömyyskorvauksella, sen jälkeen pääsi työttömyyseläkkeelle. Moni tuttavani jäi "putkeen" kun ikää oli tarpeeksi, kyse oli siitä että työpaikkoja vähennettiin paljon, vanhimmille annettiin tämä amhdollisuus.
Työttömyyseläkkeelle pääsi 40-luvulla ja sitå aiemmin syntyneet.
50-luvulla syntyneet toki pääsevät lisäpäiville, mutta ovat työkkärin kortistossa eli työnhakijoita.
Pitkäaikaistyötön pääsee 62-vuotiaana vanhuuseläkkeelle.
Hae vain sairaslomia, voi käydä niin hyvin, että sinut sanotaan irti sairastelun vuoksi. Sehän on ihan laillista, jos sairastaminen on "pysyvästi ja olennaisesti heikentänyt työkykyä".
Olisiko osa-aikatyö mahdollista? Moni paljon sairasteleva pystyy tekemään töitä puoli päivää, vaikkei koko päivää jaksakaan.
Vaihto-ehtoja on. Osatyökyvyttömyyseläke. Kai vielä saa sapattivapaatakin vai onko vuoroetteluvapaa..jne? Tilanteesta ja jaksamattomuudesta voimien ehtymisestä kannattaa käydä juttelemasa työterveyshoitajan luona.
http://www.keva.fi/fi/elakkeet/elakkeet_sairauden_perusteella/osatyokyvyttomyyselake/Sivut/Default.aspx
Sivusta.
Käsitys, asiaa pitää lähestyä muuta kautta, kuin työterveyden. Pitää muistaa, kuka maksaa työterveydestä aiheutuvat kulut. Sen leipää syöt, jonka lauluja laulat. Työnantajalle aina helpoin ja halvin ratkaisu, että hiillostaa duunarin ottamaan itse lopputilin.
itä nopeesti tuli mieleen tapauksia, ne menneet kaikki samalla kaavalla. Duunari ramppaa työterveydessä, seuraus, se ottaa loparit. Sitten pikkasen karenssia, samaan aikaan kulkee yksityisellä ja sitten tuurillaan on eläkkeellä.
Ja typerintä, mitä työterkkarissa voi sanoa, on valittaa raskaasta työstä ja siitä aiheutuneista vaivoista. EI kukaan työnantaja sellaiseen ala, sehän joutuisi poliisitutkintaan jostain työsuojelurikoksista.
Lakeja ja kaikenlaista on kyllä olemassa. Ainoastaan paperilla. Ja kun ikää kertyy ja työteholaskee, työnantaja alkaa laskemaan, miten halviten tostakin loispummista pääsee eroon. Paras keino on keksiä joku syy, että työnantaja voi purkaa työsuhteen. Syitä helppo keksiä, vaikka ainainen myöhästely, tai työtehtävien laiminlyönti. Jälkimmäinen helppo junailla, antaa enemmän hommia kuin ennen, kun tietää, että entiset hommatkaan ei tahdo onnistua.
Ja kun alkaa riitelemään, pääsee oikeuteen. Harvalla karenssissa olevalla on rahaa, tai jaksuuta lähteä oikeuteen.
Nähnyt tässä kaikenlaisia tapauksia, harvempi päättynyt häävisti. Muistui mieleen yks pimatsu. se alkoi sairastelemaan. Noh, potkut tuli juu, "tuotannollisteknisistä" syistä. Niin. Siihen päättyikin työnantajan osuus. Mimmi oli sitten kokolailla kipeänä kortistossa "hakemassa töitä". Ei sitä kukaan ois enää palkannut, sitten se kitkutteli ties millä päivärahoilla ja sosiaalituilla hyvin pitkään, ennenkuin byrokratia päästi sen sairaseläkkeelle. Siinä oli nimenomaan ongelmana se, että sairaus ja entinen työnantaja piti erottaa toisistaan. Että ei tule niitä korvausoikeudenkäyntejä jne.
Ruusuissa on enenpi piikkejä, kuin moni näkee.
=DW=
Korjaa elämäntapojasi ja asennettasi.
Miksi olet "väsyny nainen" jo kuusikymppisenä?
Jos jalat ovat se ongelma, niin käytä osa tauoistasi jalkojen lepuuttamiseen. Tietämättä mitä tuo tekemäsi "tosi raskas työ" on, sanoisin että kannattaa miettiä avoimin mielin työnantajan kanssa, onko mahdollista tehdä ainakin osa työtehtävistä jalkojen kuormitusta vähentäen.
Jos kerran terve olet, niin miksi ihmeessä sinun pitäisi "päästä vähän helpommalla" tuon tapaisin suunnitelmin? Onko muka kaikki asialliset tavat jo käytetty, tai esim. työnantajan taholta tyrmätty? Jälkimmäiseen en oikein usko, ellei sitten työnantajakin halua päästä eroon sinusta.
On muuten ihan normaalia, että enimmäkseen jalkojen päällä tehdyn työpäivän jälkeen jalat ovat 'väsyneet' tai kipeätkin. Työjalkineisiin kannattaa panostaa, mutta en vielä ole sellaisia onnistunut löytämään etteikö työpäivä jaloissa tuntuisi.
Joskus jopa vielä seuraavana aamuna noustessa, mutta se menee ohi jo alkumatkasta makkarista kylppäriin.
Hyvä vinkki: Sano itse itsesi irti, jos kerran vapaalle mielit.
Kyllä kuusikymppinen voi olla jo liian väsynyt työelämään.
Riippuu millaista työtä on tehnyt. Koska et tiedä aloittajan historiaa, en soisi sinun käyttävän noin terviä huomautuksia.
"liisa *"
Kukaan ei ole väsynyt työ-elämään.
Monet vain toivovat mahdollisuuksia toisiin töihin.
Varsinkin korvauksin.
Jos on kakkonen maalla tai muilla mannuilla, monet toivovat pääsevänsä niille töitä harrastamaan.
Sitä niin moni kaipaa "vapautta", toisten maksamaa vapautta.
Masennusta, lonkkaa, nilkkaa, polvesta toiseen kalvavaa,
vääryyttä, kurjuutta, ymärtämättömyyttä, toisen lääkärin mielipidettä.
H.
Aloittajan työhistorialla ei ole mitään merkitystä.Ja "jo liian väsynyt työelämään" voi olla nelikymppinenkin, riippumatta siitä millaista työtä on tehnyt.
Aloittajan kysymykset kuuluvat: "Miten sais potkut??" ja "Eikö sitä jo olis aika päästä vähän helpommalla?"
Mikähän 'huomautukseni' - ottaen huomioon mihin vastasin - oli niin terävä että se sinuunkin pisti?!
Entä eivätkö antamani vinkit (joita aloittaja siis itse pyysi) olleet sinusta hyviä, mikä niissä oli huonoa, Liisa*?
Kummallinen työnantaja ja työterveyslääkäri kun eivät mitään muuta työtä voi yhdessä kanssasi sinulle järjestää, vaikka olet usein sairaslomalla. Maksaahan sekin sairaslomilla olosi työnantajallesi vaikka kuinka paljon. Etkö tosiaan voisi, yhdessä ammattiliittosi edustajan kanssa, ottaa puheeksi työnantajasi kanssa, työn vaihdon taikka parannuksia työpisteeseesi että jaksaisit .
Taikka lyhennä työaikaasi neljään päivään viikossa, vaikka ottamalla kesälomapäivän tai osa-aika eläkkeellä. Työviikon lyhentäminen auttaa jaksamiseen jos se on viikonlopun ohessa joko perjantaina tai maanantaina.
Kumma juttu, että tuo halvatun "Avokki" jokeltelee omiaan palstalla, liekö mölyöljy päässyt siltä loppumaan.
Karenssi voi vinkura ; )))))))
Kaikenlaista kengänluluttajaa tuli työelämässä nähtyä. Joillekin tuntuu olevan päätyö valittaminen. Mielestäni ihminen joko on työkuntoinen tai sitten ei. Eikä sitä tarvitse keneltäkään muilta kysellä, kykeneekö töissä käymään. Jos on tarpeeksi sairas,työterveyslääkäri kirjoittaa sairaslomaa ja työterveyden tehtävä on arvioida kyseisen henkilön työssäjaksaminen. Jos aihetta on, työterveys neuvottelee esimiehen ja työntekijän itsensä kanssa tarvittavista työn keventämistavoista.
Sano että olet suunnitellut pommin rajayttämistä niin työt loppui siihen!
potkuthan on helåpppo saada, mutta miksi ???
Jos olet sairas tai työuupunut ja et kykene töihissi mene lääkäriin.
'Ja mitä hävettävää on toistuvissa sairaslomissa, sehän todistaa ettet ole työkuntoinen. nrmaali sanavarasto käyttöön ja rehellisesti tilittämään lekurille mikä on tilanne. Siitä se tilanne selviää.
= uloshiillostaminen. Loppuikä loispummina.
=DW=
Vai vielä pommin tekoon:)))
Minä kyllä tykkään työstäni mutta aina kun näin illalla tulee töistä niin jalat ja maha ihan tulessa ja kipeenä. Meillä ei kerkee pitää pausseja vaan töitä tehään koko ajan. Olen kokki ammatiltani ja istualtaan se homma ei oikein onnistu. Olen menossa jalan leikkaukseen mutta kuinka kauan siihen menee ennen ku pääsen sinne ja saan jalan kuntoon? En ole paljon sairaslomalla vaan kipulääkkeillä meen eteenpäin. Joskus tuntuu siltä että kuvittelen olevani korvaamaton. Se on se ammatti ylpeys joka tökkii. Kiitän kuitenki neuvoista ja koitan ottaa oppia.