Tulen aina muistamaan silmäsi, niin surulliset toisinaan ja samaan aikaan kauniit, kirkkaammat kuin tuhannet tähdet tummalla öisellä taivaalla. Loittonevan kävelysi, omani mitä järki vastusteli ja se sama järki mikä myöhemmin pakeni päästä. Niin monet pienet hetket ja silti niin intensiiviset.
Aina kun katson taivaalle, on kuvasi edessäni, aina ennen kuin suljen silmäni ja avaan ne uuteen päivään, näen sinut, olisi toiveeni.
Aina kun katson taivaalle, on kuvasi edessäni, aina ennen kuin suljen silmäni ja avaan ne uuteen päivään, näen sinut, olisi toiveeni.
Vastaukset 28
Vanhimmat
eipä ihme kun sun kanssas olin niin kyllä oli surulliset silmät. toisin nyt.
Joillakin on taito ilmaista ajatuksiaan ja tunteitaan todella kauniisti.
Kuten sinulla.
Hyvin kauniisti sanottu :)
Kauniisti kirjoitat, niin kauniisti että itkettää :,( jos vaan voisin kertoa sulle, kuinka kärsin... Mutta yritän jaksaa...
Viestini
pm->sn
Kaikki on niin vaikeaa ja monimutkaista.Tykkään susta ja sun tavastasi olla siinä missä sinut näen.Järkeni olen menettänyt jo kauan kauan sitten.Taidat olla siihen syyllinen.Jotkut ihmiset vain ovat toisilleen tehty.Uskon johonkin kohtaloon joka meidät yhdistää.Aikaa on kulunut ja olet mielessä joka päivä.Tiedän että jos kohtaamme molemmat omana itsenämme siitä tulee hyvä.Luotan meihin.
todellakin, kaunis kirjoitus.. hellyyttävä : )
Ai ai tää viipyilevä katse, Joka hivutautuu silmien kautta sydämmeen..
mua alkaa ihan oikeasti rasittaa, ja ahdistaa, kun sä P**** tunnut ahkerasti tänne viestejä laittavan ja aika avoimesti välillä laitat molempien etunimet, ja taas toisinaan heittäydyt niin anonyymiksi, niin anonyymiksi. Nytkin olisit reiluuden nimissä voinut laittaa jo nuo nimikirjaimet alkuviestiisi.
Ärsyttää, kun törmään sun aloituksiin, ja vasta siellä ketjun lopussa vaivaudut kertomaan, että olikin TAAS P:ltä S:lle.
Varmaan jos leipätyönä pitäis viestitellä. Aika vähiin jääny viestittelyt.
no voi en ole p enkä s ja siksi ei ollut minulle ja olen ollut ihan jossain muualla tuohon aikaan. oikea ihminen tietää milloin olen kotiutunut. vastasin iltapäivän ohjelma muutokseen kun kotiuduin.
KYLLÄ NOILLA JOUTILAILLA ON AIKAA ISTUA KONEELLA JA KIRJOITELLA KAIKKEA PASKAA .TOISTEN ELÄMÄSTÄ KUN EI OO ITSELLÄ MUUTA ELÄMÄÄ.JA SOTKEUTUVAT JOKA KIRJOITUKSIIN .MENISIVÄT TÖIHIN OIS SEKIN JOTAIN ,NIINKUIN MUUTKIN IHMISET .
Kaunista tekstiä ♥
Harmi ettei oo mulle
Etunimeni alkaa A:lla...
HYI .
:)
Aloittaja meneekö naiselle? Ja mihin suuntaan?
S naiselle palstan vedättäjä pelleltä, Petriltä.
Miksi vastustelit?Miksi torjuit?Millään muulla ei enää merkitystä,sillä se aika on ohi.Kauan sitten itkin minäkin kun taivaalle katsahdin.Mutta ei se ollut totta.
Tehoaako tällainen kirjoitus todellakin naisiin!? Hyi, miten imelää..
ensimmäinen viestini tämä. Hyvää illan jatkoa kaikille.
Olen lukenut tekstiä monta kertaa ja minuun se tehoaa täysin.
Jos on kokenut /kokee vaikeuksia ja niistä pinnistelee veden pinnalle, juuri tuonlaatuinen herkkä kirjoitus puree.
Pienikin pisara toivoa kauniiden sanojen muodossa on sitä, mikä auttaa, vaikka se ei olisikaan juuri minulle tarkoitettu. Nyt sen omin itselleni - ja jatkan kiitollisena iltapäivääni toivottaen kirjoittajalle/ jokaiselle hyvää oloa.
Ajatuksissani lämmön tuojani. . .
Mulle kans toimii!
Mä kaipaan elämääni vähän romantiikkaa ja kun näitä lukee, tulee ihana fiilis että mullakin voi olla joskus mahdollisuus, sitten sen tietyn miehen kans I hope!
Palaan tähän viestiketjuun jostain syystä koko ajan, en tiedä miksi.
Löydän aloittajan viestistä tuttuja elementtejä, tiedän kuitenkin ettei viesti ole minulle. En ehkä tehnyt ihan yhtä hyvää vaikutusta omaan mysteerimieheeni kun lähdin tilanteesta vähän hölmösti.
No mut saahan sitä haaveilla! Mitä meillä olis ilman haaveita?
RMK = rauman meren kirjasto hä? suomeksi saatana! Älä säästä näppistä.
http://youtu.be/6Gd-yAdud1I
onko hän kuollut, kun noin kirjoitit?
Tuo Jarkon ja Lauran on aika hauska :D
Siellä, ajatuksissa... Suru pyrkii voitolle. Pyrkiköön, pyrkiköön, se on kai ainut vaihtoehto. ei kylmää ei kuumaa silti jotain, ja se jokin olet sinä.
Ja sinä kuutamoisena talviyönä, joka jäi lähtemättömästi mieleeni
sinä katsoit minua saman surun saartamana,
enkä kyennyt puhumaan. Järkesi taisi tulla väliimme.