Koira puolustaa ruokaansa

toimintaa sinulla. Itse tosin en juuri koskaan pidä kuppia kädessä, mutta olen aina tai hyvin usein ainakin itse koiran seurana parvekkeella jonne kesäaikaan tarjoilen aamiaisen ja lounaan. Polttelen itse piipullisen ja samalla rapsuttelen ja juttelen koiralle. Aina ennen kuin toimin vaikka ruokakupin paikkaa vaihtaakseni, kerron koissulle että annahan kun avitan.

Tuossa tuijottelutilanteessa olisin itse sanonut että hyi, älä tuijota turhaan, minä olen ja pysyn tässä, halusit tai et. Se on ajoituksesta kiinni. En olisi ärähtänyt enkä vienyt kippoa poispäin, mutta näykkäysyrityksen jälkeen olen aina ottanut niskavilloista kiinni ja muistuttanut että tässä talossa minä olen sinun jumalasi ja sinun elämänlankasi riippuu minun tahdostani. Ja sen jälkeen taas ollut kuin ei mitään.

Toivottavasti näistä sanoista nyt saat jonkinlaista vinkkiä miten hiukan menettelyä muuttamalla onnistuisit välttämään yhteenotot vastaisuudessa. Tuo oma koissuni kyllä näyttää enemmänkin tykkäävän siitä että olen hänen korkea-arvoisuutensa seuraneitinä lounastilaisuuksissa. Joten ehkä sinunkin alkaa joskus jopa pitää läsnäoloasi jopa suotavana.

No ei noin. Annat vähän ruokaa koiralle kuppiin joka on lattialla, odotat että koira syö sen, sitten vähän lisää, älä siis pidä kuppia kädessäsi, vaan sinä pudotat siihen ruokaa. Sitten taas odottelet, esim. odota aina niin että koira istahtaa, ja jos alkaa kuonoa viemään kupille, älä laita ruokaa, vaan odota joka kerta että koira istuu nätisti. kun tuon on oppinut, siitä jatketaan niin, että voit esim. silittää koira välissä ja koiran syödessä. Koira on traumatisoitunut, ja epäilen ettei ole aina saanut ruokaa, kun on tarvinnut.

Aikaa menee ja tarvittaessa ota kouluttajaan yhteyttä, ja sellaiseen joka tajuaa, että koiraa on pahoinpidelty, älä sellaiseen joka huutaa koirille tai nakkelee purkkeja tms.

Minä määritän koirani syömisen, otan ruuan pois kun haluan,ja annan luvan syödä.Ja taivas tippuisi koiran niskaan välittömästi jos pienintäkään ärinää ruuasta ilmenee.
Mutta ei ole ilmennyt, ikinä. Koira saa syödä rauhassa, mutta otan sen pois jos tarvis on. Ilman örinöitä.

Se luottamus luodaan muissa tilanteissa. Ruokailun yhteydessä sitä ei voi luoda, koska koiralle se on liian korkea kynnys. Luottamusta vahvistetaan käsittelyn aikana, jolloin ei saa olla mitään koiraa kiihottavaa. Totutetaan koira rauhoittumaan omistajan kosketellessa, hyväillessä. Kun tämä onnistuu, kosketteluun lisätään suun ja varpaiden käsittely. Jos koira on makaamassa omistajan jalkojen välissä ja rentona kaikissa näissä tilanteissa se luottaa omistajaansa. Silloin vasta voi alkaa vaatimaan tottelemista.

Kuppi pidetään aina maassa. Omistaja seisoo vieressä toinen ruoka-astia kädessään. ja ruokaa lisätään lusikalla, kun koira on jo kaiken syönyt. Pieniä lusikallisia kuppiin muutama kerta joka ruokailun yhteydessä, siten että koira näkee, mistä ruoka annetaan. Koiraa ei saa kosketella silloin, vaan autetaan sitä huomaamaan, että saa lisää. Tämä ruokansa puolustaminen on koiralla näköjään hyvin vahvana, kun puraisee omistajaa. Siksi luottamus siihen, että koira saa pitää ruokansa voi viedä kuukausia, peräti vuoden. Tilannetta ei voi korjata muuten, kuin koiran luottamuksen vahvistamisella.

Nyt kysyn ihan mielenkiinnosta. Miksi sitä opetusta ei voi tehdä niinpäin että ensin koiralta vaaditaan sen ärisemisen lopetus,ja sitten sen jälkeen koiralle tulee luottamus siihen että ruokaa ei oteta pois.
Itselläni on koira jolle on pentuna tullut käsitys että ruoasta pitää taistella. Nykyään odottaa kiltisti ja luvan saatuaan syö ruuan, ja antaa ottaa sen pois tarvittaessa. Se on vielä jäljellä siitä entisestiä että kun kädestä ruokkii pitää ensin ohjeistaa nätisti sanalla, muuten nappaa niin että sormiin sattuu.
Käsitän jos koiralla on valtava dominanssi jo luonnostaan,mutta kun tuntuu nykyään että kaikk opetus pitää tehdä jotenkin kiertotietä, asiaa ei korjasta suoraan siitä pisteestä missä se ongelma on. Miksi näin?

Mimmonen tuo sun koira on normaalisti? Millä tavalla on alkanut käytös pahenemaan, miten se käyttäytyi sulle tullessaan? Mitä enemmän osaat kertoa, sitä paremman kuvan siitä saa. Son kuiteskin ollut sulla jo kaksi vuotta, eli osaat varmasti kertoa kaiken mahdollisen :) En suosittele sitä, että jäät siihen kuppia pidättelemään ruokailutilanteen yhteydessä, anna sen mieluummin syödä rauhassa. Jos otat kupin pois, ota se määrätietoisesti. Jos alkaa murisemaan, pysäytä liike ja jatka kun murina loppuu. Kun annat kupin takaisin, lisää siihen jotain hyvää, esmes. Makkaraa. Jakuten joku tuolla aiemmin sanoikin, anna ruoka vasta kun koira on rauhallinen tai pistä setekemään töitä ruokansa eteen. Esimerkiksi piilota ruoka jonnekin. Tee jälki. Käske istumaan/maahan tai mitä ikinä haluatkin. Jos koira aloittaa rähinän, älä anna ruokaa vaan pistä se kaappiin ja lähde pois. Kokeile myöhemmin uudestaan. Joillekin koirille päivän paasto auttaa hyvin ymmärtämään, ettei perseilyjä suvaita. Ole itsevarma ja rauhallinen. Kuten taas joku toinen sanoi, on hankala arvioida mikä keino sopisi sinun koirallesi, kun sitä ei ole nähnyt, mutta toivottavasti tämä auttoi. Tuota kädestä ruokkimista en kokeilisi, ellei kyseessä ole arka koira.

Ei sillä ole mitään väliä otetaanko ihmisiltä, se ei ole mitenkään verrannollinen tähän. Koirilta otetaan pois jos on tarve, esim lisätään ruokaa tai jostain muusta syystä. Se ei ole mikään moraalikysymys. Mutta niin ruoka kuin luukin on saatava pois suusta, esim lenkillä koirani löysi maasta nakin. Olisiko pitänyt antaa syödä ? Kyse on siitä että jos tarvetta on, kaikk on saatava koiralta pois, jo ihan turvallisuussyistä.

JeppistäWaan "Nyt kysyn ihan mielenkiinnosta. Miksi sitä opetusta ei voi tehdä niinpäin että ensin koiralta vaaditaan sen ärisemisen lopetus,ja sitten sen jälkeen koiralle tulee luottamus siihen että ruokaa ei oteta pois. "

Vaikka koiria on jalostettu vuosituhansia, silti niillä on säilynyt alkukantaisuus, johon liittyy ruokansa puolustaminen. Sitä alkukantaisuutta ihmisen pitäisi kunnioittaa. Ainoastaan emo sallii pentujensa mennä ruokakupilleen ja täten kasvattaa pentuun luottamuksensa. Siitä syystä on tärkeää, että pennulle opetetaan samanlainen luottamus uudessa kodissaan. Ellei tätä luottamusta ole, koira toimii alkukantaisuutensa tavoin, puolustaa ruokaansa. Koira ei siis tarkoituksella pure, vaan ensin murahtaa. Mikäli sekään viesti ei auta koiraa, se joutuu omistajan käytöksen takia käyttämään äärimmäisen merkkinsä, puraisun. Jos siinä tilanteessa omistaja ottaa ns. kovat otteet, niin koira saattaa alistua, mutta sille jää epäluuloilen viesti omistajasta. Mikäli koira on luonteeltaan pehmeä, tämä kyräily tulee esiin pelkopurijana muissakin tilanteissa. Voidaan verrata tilannetta, missä saman lauman koirat tappelevat yhdestä luusta. Siinä koirat ovat vihollisia keskenään, vaikka muuten ovatkin ystäviä. Samoin koira kokee ilman luottamusta omistajansa viholliseksi jos sen ruokarauhaa häiritään. Ensin luodaan luottamus, siitä koiralle syntyy kunnioitus ja tämä kunnoitus saa koiran tottelemaan.

Lue sille Eino Poutiaista...

Kiitos asiallisesta ja perustellusta vastauksesta,Omani kanssa on vain kerran tullut tilanne että örähti. Ei ruuasta, vaan tuoreesta luusta. M,eillä tilanne tuli ja meni. Isäntä otti luun, kopautti päähän, ja sanoi suu kiinni. Mulkoili koiraa ja odotti mitä tuleman piti. Koira kävi maahan ja väisti katsetta. Sitten sai luun takaisin, mutta jatkossa aina jos luuta söi, katsoi isäntää, jos sinulle maistuu, kyllä tämä tästä joutaa....Mitään luottamuksen puutteita, tai epävarmuuksia ei koiralla ollut. ( saku ). Mutta myönnän että jos koiran hermorakenteessa ja luonteessa on puuteitta,homma ei ehkä mene näin.