"Läheisriippuvuusajattelua tutkineen Maritta Itäpuiston mukaan alkoholiongelmaisten läheiset ovatkin kaikin puolin tavallisia ihmisiä. Artikkelissaan Kun välittäminen on sairautta (2006) hän kirjoittaa, että tutkimuksissa ei ole voitu osoittaa alkoholistien läheisten poikkeavan muista ihmisistä millään muulla tavalla kuin että he joutuvat elämään kumppanin kumppanin alkoholinkäytön vuoksi vaikeassa tilanteessa. Suositussa läheisriippuvuusajattelussa naiselle tarjotaan sellaista ajatusta, että hänen huolehtimisensa on sairaalloista ja että hänessä itsessään on jotain vikaa. Itäpuiston mukaan naiset kuitenkin toimivat juuri sillä tavalla kuin normaalissa sosialisaatioprosessissa naista opetetaan toimimaan. Jos rinnalla olisi "normaali" kumppani, naisten kärsivällisyyttä ja tuen antamista ei pidettäisi mitenkään patologisena. Itäpuiston mukaan läheisriippuvuusajattelun omaksumisen myötä naisille istutettu identiteetti on negatiivinen. Syitä ryhdytään etsimään syvältä itsestä, sen sijaan että syynä pidettäisiin suomalaisen naisen tilastollista todennäköisyyttä päätyä alkoholiongelmaisen miehen puolisoksi. Naista patistetaan jäljittämään syitä siihen, miksi "tarvitsee" elämäänsä alkoholistimiehen."
Katriina Järvinen kirjassa Vapaa nainen törmää todellisuuteen - tutkimusmatkoja tosielämään; Katriina Järvinen, Tuulikki Pietilä. Kustannus-Osakeyhtiö Kotimaa/ Kirjapaja, Helsinki 2010. s.156.
Tämä tieto pitää jakaa muillekin
27
359
Vastaukset
- Sinänsä alkoholiong.
"alkoholiongelmaisten läheiset ovatkin kaikin puolin tavallisia ihmisiä"
Sinänsä alkoholiongelmaisen läheisyys ei juorua läheisriippuvuudesta. Kylmiltään ei voi ketään sanoa läheisriippuvaiseksi. Läheisriippuvuutta voi epäillä silloin, kun on kotona ollut vanhemmalla / vanhemmilla alkoholiongelma. Lapsena opitun käytösmallin mukaan alkoholistikodista kotoisin oleva päätynee usein alkoholistin puolisoksi myös itse.
Tunnen monta poikkeusta tästäkin. Eli alkoholistikodista lähteneet ovat päätyneet suhtkoht raittiin puolisoksi. Sitten myös raittiista kodista kotoisin olevia päätyy alkoholistin puolisoksi. Ja alkoholistiksi voi päätyä myös kuka tahansa. Toisaalta kotoa saatu malli usein ohjaa myös alkoholismiin.
Mutta on totta, että ennakkoluuloinen leimaaminen voi haitata toipumista silloin, kun ei ole taustaa läheisriippuvuudelle. Käsittääkseni aikuisesta ei myöskään enää tule läheisriippuvaista, vaan läheisriippuvuus on persoonallisuushäiriö, jonka syntyjuuret ovat lapsuudessa.
Mutta on hyvä, että asia on noussut esiin, että kenellekään ei todellakaan voi automaattisesti tarjota ajatusta, että hänessä itsessään olisi vikaa... se on loukkaavaa ja voi vahingoittaa "parjattua".
Oman puolison tai ystävän tai muun perheenjäsenen auttamisyritykset ovat aivan loogista ja normaalia toimintaa.
Mutta... sitten tulee iso MUTTA. Oli alkoholistin läheinen sitten läheisriippuvainen tai ei, tai mikä tahansa, niin alkoholistin läheisyydessä elämiseen on olemassa selviytymiskeinoja, jotka ovat kaikille suurinpiirtein samoja. Yksi on aluksi epäloogiselta tuntuva luovuttaminen... Luovuttamista ja muita asiaan kuuluvia harjoitteita voi tehdä vaikka loppuelämänsä pienissä asioissa kerrallaan, tai sitten joku voi tehdä vaikka kertarysäyksen -jättää alkoholistin, jonka eteen on jo uhrannut oman ja muun perheen elämän...
Asia on mutkikas ja käy ikuisuuskysymyksestä, mutta jotain siitäkin sairaudesta jo tiedetään."Läheisriippuvuutta voi epäillä silloin, kun on kotona ollut vanhemmalla / vanhemmilla alkoholiongelma."
Niin itse kuulun tuohon ryhmään, vaikka en ny 16 vuotiaana vielä tiennyt, että pari vuotta vanhempi puolisoni alkoholisoituu siinä määrin, kuten ajan saatossa kävi...mutta olihan ne merkit silloin jo näkyvissä...
"Oman puolison tai ystävän tai muun perheenjäsenen auttamisyritykset ovat aivan loogista ja normaalia toimintaa."
Niin tosiaan on olemassa luonnollista normaalin ihmisen huolenpitoa/auttamisyritystä alkoholisteihin liittyen, mutta eri asia on sitten, miksi jää suhteeseen jos siihen liittyy itseen kohdistuvaa kaltoinkohtelua ja itse voi huonosti ja esim. ei kykene näkemään puolison auttamis/paranemisvimmassaan lastensa hätää...
Että millainen ihminen sitten on kysymyksessä niissä tapauksissa...joka antaa ns. talloa kasvoilleen vuodesta toiseen, nousematta ylös lattialta...
Ei sekään normaalin ihmisen toimintaa enää ole...
noh, jossain vaiheessa minäkin kyllä sitten luovutin, oli ikäänkuin pakko valita joko minä/lasten tulevaisuus tai juova puolisoni...
Tuokin tapahtui ikäänkuin vsta kolmannella kerralla, kahdesti minä palasin, uskoen raitistumisyrityksiin antabuksen avulla, kahdesti sekin ihon alle laitettiin, ensimmäisellä kerralla kertaa haava ei parantunut, kapselit tuli ulos, toisella kerralla poisti sen itse...
toki tuohon lähtöni jälkeiseen aikaan liittyi myös ns. hoitojaksolle meno, verkostokokouksessakin kävin, vaikka erossa asuttiinkin, mutta uskoisin ettei silloinkaan ihan ollut kyse varsinaisesta raitistumisesta vaan yritys jälleen kerran saada minut palaamaan...
noh, tuosta on aikaa jo reilusti yli 10 vuotta, ent. puolisoni juo yhä...mutta välit minuun ja lapsiin ny ovat kaiketi niin hyvät kuin ne voi tuollaisessa tapauksessa olla...ja minun ja lasten kannalta toki satojen kilometrien välimatkakin antaa tietynlaisen etäisyyden asiaan, ei ihan joka päivä ajatuksissa saati näkyvissä ole...
tämä ny tähän alkoholismin läheisenä olemiseen...ja vaikka itse olen läheisriippuvainen/ohunahkainen narsisti mikä lie...niin ei se toki tarkoita että kaikki alkoholistin puolisot olisivat sellaisia...
Mielestäni jokainen ihminen on itse itsensä ja oman elämänsä paras asiantuntija...minäkin pidän kuitenkin itseäni suht tavallisena ihmisenä kaikesta huolimatta...- 12+12=24
yhteenlaskutoimitus kirjoitti:
"Läheisriippuvuutta voi epäillä silloin, kun on kotona ollut vanhemmalla / vanhemmilla alkoholiongelma."
Niin itse kuulun tuohon ryhmään, vaikka en ny 16 vuotiaana vielä tiennyt, että pari vuotta vanhempi puolisoni alkoholisoituu siinä määrin, kuten ajan saatossa kävi...mutta olihan ne merkit silloin jo näkyvissä...
"Oman puolison tai ystävän tai muun perheenjäsenen auttamisyritykset ovat aivan loogista ja normaalia toimintaa."
Niin tosiaan on olemassa luonnollista normaalin ihmisen huolenpitoa/auttamisyritystä alkoholisteihin liittyen, mutta eri asia on sitten, miksi jää suhteeseen jos siihen liittyy itseen kohdistuvaa kaltoinkohtelua ja itse voi huonosti ja esim. ei kykene näkemään puolison auttamis/paranemisvimmassaan lastensa hätää...
Että millainen ihminen sitten on kysymyksessä niissä tapauksissa...joka antaa ns. talloa kasvoilleen vuodesta toiseen, nousematta ylös lattialta...
Ei sekään normaalin ihmisen toimintaa enää ole...
noh, jossain vaiheessa minäkin kyllä sitten luovutin, oli ikäänkuin pakko valita joko minä/lasten tulevaisuus tai juova puolisoni...
Tuokin tapahtui ikäänkuin vsta kolmannella kerralla, kahdesti minä palasin, uskoen raitistumisyrityksiin antabuksen avulla, kahdesti sekin ihon alle laitettiin, ensimmäisellä kerralla kertaa haava ei parantunut, kapselit tuli ulos, toisella kerralla poisti sen itse...
toki tuohon lähtöni jälkeiseen aikaan liittyi myös ns. hoitojaksolle meno, verkostokokouksessakin kävin, vaikka erossa asuttiinkin, mutta uskoisin ettei silloinkaan ihan ollut kyse varsinaisesta raitistumisesta vaan yritys jälleen kerran saada minut palaamaan...
noh, tuosta on aikaa jo reilusti yli 10 vuotta, ent. puolisoni juo yhä...mutta välit minuun ja lapsiin ny ovat kaiketi niin hyvät kuin ne voi tuollaisessa tapauksessa olla...ja minun ja lasten kannalta toki satojen kilometrien välimatkakin antaa tietynlaisen etäisyyden asiaan, ei ihan joka päivä ajatuksissa saati näkyvissä ole...
tämä ny tähän alkoholismin läheisenä olemiseen...ja vaikka itse olen läheisriippuvainen/ohunahkainen narsisti mikä lie...niin ei se toki tarkoita että kaikki alkoholistin puolisot olisivat sellaisia...
Mielestäni jokainen ihminen on itse itsensä ja oman elämänsä paras asiantuntija...minäkin pidän kuitenkin itseäni suht tavallisena ihmisenä kaikesta huolimatta...Erään tutkimuksen mukaan miesten alkoholisoituminen johtuu usein nalkuttavasta vaimosta. Miehet eivät nalkuta ja näin ollen harvemmin naisista tulee alkoholisteja.
Tähän vaikuttaa oleellisesti X-kromosonien määrä. Tutkimusen mukaan henkilöllä joilla on X kromosoneja enemmän on huomattavasti korkeampi alttius nalkutukseen! - miebie
12+12=24 kirjoitti:
Erään tutkimuksen mukaan miesten alkoholisoituminen johtuu usein nalkuttavasta vaimosta. Miehet eivät nalkuta ja näin ollen harvemmin naisista tulee alkoholisteja.
Tähän vaikuttaa oleellisesti X-kromosonien määrä. Tutkimusen mukaan henkilöllä joilla on X kromosoneja enemmän on huomattavasti korkeampi alttius nalkutukseen!Suomessa miehillä on taipumusta itseriittoiseen kiintymyssuhteeseen. Tekevät mitä huvittavat ja kulkevat omia polkujaan, eivätkä korvaansa lotkauta naisen alkuvaiheen pyynnöille. Näistä naisista suuri osa on turvallisen kiintymyssuhteen muovaamia, jotka uskovat siihen, että puhe auttaa. Turhautuminen tuo mukanaan puheen toistoa kiihtyvään tahtiin, jonka itseriittoinen mies kokee nalkutuksena. Turhautuneena nalkutukseen ja kyvyttömänä vastaamaan parisuhteen toisen osapuolen yksinkertaisimpiinkaan pyyntöihin, mies juo ja selittää juomisensa syyksi naisen nalkutuksen.
Näistä molemmat ovat parisuhteessa, jotka eivät täytä odotteita. Nainen, joka luulee, että tasapainoinen suhde saavutetaan keskustelemalla ja mies, joka ei ymmärrä miksi pitäisi keskustella, eikä luultavasti osaakaan ottamatta kaikkea naisen sanomaa syyllistämisenä. Niinpä mies päätyy jatkamaan valitsemallaan linjalla - teen mitä haluan. Ja mies, joka juo siksi kun nainen nalkuttaa, luultavasti haluaa juoda. Tämän halun hän kuitenkin ymmärtää olevan kyseenalainen selitys millekään ja siinä kohden osaa asettautua tarkastelemaan itseään ns. "ulkopuolelta", joten hän tarjoaa selitykseksi huomattavasti hyväksytympää selitystä, eli hän juo, koska hänen naisensa nalkuttaa.
Ja asiahan on sitten sillä selvä: Naisen vika ja syy. Asiallehan ei sinänsä edes tarvitse yrittää tehdä mitään, nainen on hänet miehekseen valinnut, joten ottakoon tai jättäköön. Jos jättää, mies menee mitä luultavimmin baariin, jossa muut nalkuttavan naisen kanssa vielä olevat miehen mieskaverit preppaavat jätettyä toteamalla, että mies teki hyvin kun heivasi nalkuttavan akan, ja tarjoavat kukin vuorollaan tuopillisen. Lopulta, epämääräisen ajan jälkeen, mies juokin, koska akka yllättäen otti ja lähti.
Ja ottaen huomioon vielä sellaisenkin seikan, että se nainen luultavasti sen ensimmäisenkin annoksen alkoholia väkisin kaatoi miehen kurkusta alas, niin mieltymys alkoholiin on sekin naisen syytä.
Eli jos X-kromosomien määrä korreloi nalkutuksen kanssa positiivisesti, on myös hyvin luultavaa ja todennäköistä, että omien tekojensa ja valintojensa seurauksista toista syyttävä osapuoli poikkeuksetta kantaa sitä Y-kromosomia. Ja alkoholi on aine, joka kirkastaa tämän ajatuksen hyvin selkeästi kaikille näkyväksi tosiasiaksi, sekä X, että Y-kromosomin osalta. - helppo se muita syytellä
12+12=24 kirjoitti:
Erään tutkimuksen mukaan miesten alkoholisoituminen johtuu usein nalkuttavasta vaimosta. Miehet eivät nalkuta ja näin ollen harvemmin naisista tulee alkoholisteja.
Tähän vaikuttaa oleellisesti X-kromosonien määrä. Tutkimusen mukaan henkilöllä joilla on X kromosoneja enemmän on huomattavasti korkeampi alttius nalkutukseen!Miksi sitten kenellekään kelpaamattomalla sinkkumiehet eivät kykene itse kontrolloimaan juomistaan?
- Mikähän tutkimus
12+12=24 kirjoitti:
Erään tutkimuksen mukaan miesten alkoholisoituminen johtuu usein nalkuttavasta vaimosta. Miehet eivät nalkuta ja näin ollen harvemmin naisista tulee alkoholisteja.
Tähän vaikuttaa oleellisesti X-kromosonien määrä. Tutkimusen mukaan henkilöllä joilla on X kromosoneja enemmän on huomattavasti korkeampi alttius nalkutukseen!Mikähän tutkimus se sellainen on ollut? Miehet nalkuttavat siinä kuin naisetkin... : }. Naisista tulee alkoholisteja siinä kuin miehistäkin. Alkoholi aiheuttaa jopa nopeammin tuhoa naisessa kuin miehessä. No, 12 12=24 oli varmasti vitsikäs...
Vitsi on siksi huono, että alkoholismi on niin vakava sairaus ja järkyttävä haitta, että moni puoliso uskoo aiheuttavansa toisen juomista. Varsinkin kun alkoholismiin kuuluu selittelykierre, johon kierteeseen taas kuuluu varsinkin sen syyttäjän syyttäminen.
Alkoholisti väittää mustaa valkoiseksi ja valkoista mustaksi, on aivan sama, minkälaiselle kikuralle alkohostin elämänkumppani (jos sellaista on) itsensä laittaa, kahdeksikkoon tai yhdeksikköön, niin alkoholisti juo. Alkoholismi on riippuvuussairaus, ja kenestä tahansa voi tulla alkoholisti pelkästään sillä, että juo riittävästi ja riittävän kauan.
Vähäinen ei ole se alkoholistien määrä, jotka ovat tulleet alkoholisteiksi työperäisistä syistä, eli vahingon kautta, kun kosteita liikelounaita on ollut riittävä määrä.
Takavuosina naiset eivät ole alkoholisoituneet yhtä paljon kuin miehet, koska naisiin on kohdistunut moraalisia paineita juomisen suhteen, niin eivät ole sitten juoneet.
Jos nyt ajatellaan, että alkoholismi ja narsismi ja psyopatia yhdistyvät usein, niin siinä on ongelmakenttää yllinkyllin. - ++++++++++++++++++++
helppo se muita syytellä kirjoitti:
Miksi sitten kenellekään kelpaamattomalla sinkkumiehet eivät kykene itse kontrolloimaan juomistaan?
- Rentalman
yhteenlaskutoimitus kirjoitti:
"Läheisriippuvuutta voi epäillä silloin, kun on kotona ollut vanhemmalla / vanhemmilla alkoholiongelma."
Niin itse kuulun tuohon ryhmään, vaikka en ny 16 vuotiaana vielä tiennyt, että pari vuotta vanhempi puolisoni alkoholisoituu siinä määrin, kuten ajan saatossa kävi...mutta olihan ne merkit silloin jo näkyvissä...
"Oman puolison tai ystävän tai muun perheenjäsenen auttamisyritykset ovat aivan loogista ja normaalia toimintaa."
Niin tosiaan on olemassa luonnollista normaalin ihmisen huolenpitoa/auttamisyritystä alkoholisteihin liittyen, mutta eri asia on sitten, miksi jää suhteeseen jos siihen liittyy itseen kohdistuvaa kaltoinkohtelua ja itse voi huonosti ja esim. ei kykene näkemään puolison auttamis/paranemisvimmassaan lastensa hätää...
Että millainen ihminen sitten on kysymyksessä niissä tapauksissa...joka antaa ns. talloa kasvoilleen vuodesta toiseen, nousematta ylös lattialta...
Ei sekään normaalin ihmisen toimintaa enää ole...
noh, jossain vaiheessa minäkin kyllä sitten luovutin, oli ikäänkuin pakko valita joko minä/lasten tulevaisuus tai juova puolisoni...
Tuokin tapahtui ikäänkuin vsta kolmannella kerralla, kahdesti minä palasin, uskoen raitistumisyrityksiin antabuksen avulla, kahdesti sekin ihon alle laitettiin, ensimmäisellä kerralla kertaa haava ei parantunut, kapselit tuli ulos, toisella kerralla poisti sen itse...
toki tuohon lähtöni jälkeiseen aikaan liittyi myös ns. hoitojaksolle meno, verkostokokouksessakin kävin, vaikka erossa asuttiinkin, mutta uskoisin ettei silloinkaan ihan ollut kyse varsinaisesta raitistumisesta vaan yritys jälleen kerran saada minut palaamaan...
noh, tuosta on aikaa jo reilusti yli 10 vuotta, ent. puolisoni juo yhä...mutta välit minuun ja lapsiin ny ovat kaiketi niin hyvät kuin ne voi tuollaisessa tapauksessa olla...ja minun ja lasten kannalta toki satojen kilometrien välimatkakin antaa tietynlaisen etäisyyden asiaan, ei ihan joka päivä ajatuksissa saati näkyvissä ole...
tämä ny tähän alkoholismin läheisenä olemiseen...ja vaikka itse olen läheisriippuvainen/ohunahkainen narsisti mikä lie...niin ei se toki tarkoita että kaikki alkoholistin puolisot olisivat sellaisia...
Mielestäni jokainen ihminen on itse itsensä ja oman elämänsä paras asiantuntija...minäkin pidän kuitenkin itseäni suht tavallisena ihmisenä kaikesta huolimatta...On kai se selvää että edes lupsakka tissuttelija ei ole hyvä riiputtava. En muista että kotona olisimme vanehmipia juuri kännissä lähneet, eivätkä lapsenikaan ole minua nähneet. Luulen etttä yhden käden sormet riittävät jos vuodessa juomani alkoholli 100%:ksi muutetaan.
Suomalainen juomakulttuuri tuottaa valitettavasti huonosti riputtavia vanhempia.
Ensinnäkin tuo läheisriippuvuuden synty ei välttämättä koske pelkästään alkoholistiperheitä. Se on seurausta näkyvien asioiden tietoiselle ja tiedostomattomalle peittelylle ja ilmiötä tapahtuu muissakin ongelmia salaavissa yhteisöissä kuin alkoholistiperheissä.
Mietin että mikä läheisriippuvuudessa tekee siitä sen mittarina haitallisen ongelman? Onko se jatkuva syyllisyyden kokeminen, uhrautuminen, riittämättömyys jne? Alueita on paljon, joista haittaa voi olla kantajalle itselleen, ja seurausta myös toisille. Mutta kun kyseiset ominaispiirteet eivät ole pelkästään läheisriippuvuuden oireita, vaan kenen tahansa mukana kulkevia taakkoja - riippuen rlämäntilanteesta ja koetuista asioista ja tunnemaailmansa salaisuuksista.
Väitteeni on, että niin itsekkäitä kuin läheisriiippudenkin muotoja on enempi vähempi suurella osalla väestöstä. Ovatko ne yksittäisiä vai monitahoisia, siinäkin eronsa. Plus ikä, elämänkokemus, käsiteltyjen tapahtumien muutokset itsessä.
Mutta aloitusen sisältöön: Välittäminen itsestään - esimerkiksi naisen ominaispiirteenä - on kultturissamme myös pitkälti evoluution sanelema juttu. Emot huolehtivat poikasista. Ihmiset huolehtivat lapsistaan, perheestään, ikääntyvistä vanhemmistaan jne. Yhteisöissä on erilaisia akteja, joiden yhteinen etu on tavoitella jonkun hyviinvointia tai kehittää olosuhteita suotuisammiksi kärsivien tiellä. Perinteiset naisten ammatit myös ovat sanelleet sen, että naisista ikäänkuin tehdään huolehtijoita, vaikka kiinnostus muihin töihin olisi ollut (tätä ennen naisten kuului huolehtia vain lapsista) niin sitä ei suvaittu. Ihmiskunnan asenne on ollut kauan se, että naisen tehtävä onkin huolehtia. Rikkureita ja toisinajattelijoita on katsottu karsaasti: he olivat ennenvanhaan kapinallisia, kevytkenkäisiä, noitia, viehtyneitä samaan sukupuoleen, toisinajattelijoita/feministejä, kummajaisia. Eli oma kultturimme on muodostanut naisista pitkälti sen florence-tyyppisen ihanteen.
Tänä päivänä halutaan muuttaa tuo ihanne "sairaasta terveeksi". Missä kohdin huolehtiminen ja välittäminen on sairasta? Paternaalinen ajattelu johon ajoittain syyllistymme useimmat, ei kuitenkaan ilmiönä ole niin vahva, että se olisi syynä. Milloin välittämisestä tulee uhka?"Ensinnäkin tuo läheisriippuvuuden synty ei välttämättä koske pelkästään alkoholistiperheitä. Se on seurausta näkyvien asioiden tietoiselle ja tiedostomattomalle peittelylle ja ilmiötä tapahtuu muissakin ongelmia salaavissa yhteisöissä kuin alkoholistiperheissä."
Niin tyydyn ny tässä kohtaa vastaamaan lähestulkoon pelkästään lainatulla tekstillä, millaisena minä näin itseni silloin itseni avioliittoni loppuvaiheissa, mutta tuohon alun lainaukseesi liittyen johdannoksi/vastaukseksi tämä...
"Läheisriippuvuus on sairaus tai sairauden kaltainen tila, joka syntyy kun ihminen elää hyvin voimakkaan ilmiön läheisyydessä eikä kykene käsittelemään tätä ilmiötä persoonallisuudessaan vaan sopeutuu sen olemassa oloon"
"Mietin että mikä läheisriippuvuudessa tekee siitä sen mittarina haitallisen ongelman?"
ja tuohon vastaukseksi tämä...
"Läheisriippuvainen imee itseensä toisten murheet, ahdistuu toisten tunteista.
Hän on osallisena esim. perheen syyllistämis- tai syyllistymispelissä, hyvin usein syyllistyjän roolissa. Koko perhe tai työyhteisö sairastuu peliin esim. syyttäen, valtaa käyttäen, olemalla marttyyri. Ominaista on tarve tulla hyväksytyksi ja ainainen tarve miellyttää muita itsensä kustannuksella unohtaen omat tarpeet ja tunteet. Läheisriippuvainen toimiikin ulkoapäin ohjautuvasti ja miettii koko ajan mitä muut hänestä ajattelevat. Hän on kadottanut kosketuksen itseensä, koska hän elää toisten tarpeista, hän ei löydä omia rajojaan. Hänen minuutensa on kateissa. Hän ei kykene ajattelemaan, mitä haluaa elämältä ja mitkä ovat hänen omat tarpeet. Elämä jää elämättä."
ja tässä taustalla vaikuttavia syitä...
"Taustalla voi olla esimerkiksi ns. kiltin syndrooma. Lapsuudessa on pitänyt olla kiltti ja vaatimaton, tunteita ei ole voinut näyttää, ei kielteisiä eikä myönteisiä. Perhekuviossa on pitänyt unohtaa itsensä ja tarpeensa. Läheisriippuvaiselle on ominaista jatkuva alemmuuden ja riittämättömyyden tunne. Mikään ei riitä. Usein hän arvottaa tekemisiään suorittamisen kautta ja on kova vaatija itselleen.
Läheisriippuvaiselle ovat tuttuja vieraita energiaa sitovat tunteet kuten syyllisyys, häpeä, pelko ja ahdistus. Ne kumpuavat jatkuvasta tarpeesta onnistua muiden silmissä. Läheisriippuvainen ei salli epäonnistumisia itselle. Hän kokee olevansa huono ihmisenä, jos hän tekee virheen. Pahimmillaan omien tarpeiden ja tunteiden kieltäminen ajaa läheisriippuvaisen kätketyn vihan verkkoon, jolloin viha kääntyy itseen."
ja tässä se mihin pyritään...
"Läheisriippuvuudesta voi toipua ja sen kanssa voi oppia elämään. Alku eheytymiselle lähtee oman pahoinvoinnin tunnistamisesta, siihen voidaan tarvita ulkopuolisen apua. On opittava tiedostamaan ja tunnistamaan tunteensa. Ensiksi on hyväksyttävä itsensä kaikkine tunteineen ja tarpeineen, hyvine ja huonoine puolineen. On alettava olemaan rehellinen omille tunteilleen. Täytyy ymmärtää, että itseään ei voi kohdella kaltoin miellyttämällä muita. Itseään on arvostettava ja rakastettava, vain sitä tietä oppii aidosti arvostamaan ja rakastamaan myös muita. Täten energiaa sitovat tunteet kuten viha, syyllisyys ja häpeä kääntyvät energiaa vapauttaviksi tunteiksi kuten toivoksi, kiitollisuudeksi ja anteeksiannoksi. Ennen kaikkea sisäiseksi rauhaksi ja sopusoinnuksi itsensä kanssa"
http://www.laheisriippuvaiset.com/laheisriippuvuus.php
tämä kaikki/läheisriippuvaisen teema tosiaan liittyy ny lapsuuteni ja parikymmentä vuotta kestäneeseen avioliittoon vähitellen alkoholisoituvan puolison kumppanina...
Tuo Ännä suhteeni sitten...toi myös lisäksi tuon ohutnahkaisen narsistin teeman...että päällimmäiseksi siitä jäi pohdittavaksi sellainen asia kuin ettenkö minä osaa elää ollenkaan ns. normaalien ihmisten kanssa...
tarvitsenko minä lähisuhteissa jatkuvasti jotain jännitystä/tavallisuudesta poikkevaa/erityistä pohtimista siihen toiseen ihmiseen liittyen kokeakseni olevani energinen/elossa...
Mitä tuohon tulee...
"Tänä päivänä halutaan muuttaa tuo ihanne "sairaasta terveeksi".
Niin pitäydyn mieluusti ajatuksessa ettei terveys tarkoita sairauden puuttumista varsinkaan jos puhutaan ns. ihmisenä olemisen ongelmista...
Että kyllä minä pidän itseäni kaikesta huolimatta suht terveenä ihmisenä...vaikka päässäni liikkuukin tämmösiä ajatuksia mm. itsestäni joita tässä sanoiksi puen...liittyeen juurkin itsetuntemukseen joka on itsetunnon perusta...
"Itsetuntemus on eri asia kuin itsetunto. Se on tietoista toimintaa ja tarkoittaa oppimista, kehittymistä ja oivaltamista. Se on ymmärrystä, joka auttaa näkemään oman itsen ja elämän sidonnaisuuksia, syitä, seurauksia ja yhteyksiä sekä huomioimaan niin itseä kuin toisiakin."
http://www.vahvistamo.fi/vahvistamo/mina/itsetunto/itsetuntemus_ja_itsetunto
Että tässä ny otsikon mukaan tuli myös jaettua tietoa läheisriippuvuudesta, joka tosiaan on muutakin kuin olla alkoholistin puolisona...
- Äkkiikseltään aj.
"Milloin välittämisestä tulee uhka? "
Äkkiikseltään ajateltuna... Kun välittäminen ei pysy välittämisen raameissa, vaan se muuttuu sekaantumiseksi. Eli välittäjälle ei riitä se, mistä olisi etua välitettäväna olijalle. Välittäminen/sekaantuminen voi muuttua myös määräileväksi kaiken tietäväksi ja kaikkea kontrolloivaksi.
Jos puuttuu usko siihen, että toisetkin osaavat ja kykenevät hoitamaan asiansa... Luottamuksen puute toisiin ihmisiin. Töiden hamstraus itselle, koska tuntee loppujenlopuksi olevansa se ainoa, josta on johonkin. Työssä muiden arvostelu ja mollaaminen, että eivät ole riittäviä, kun esim. välittävät myös itsestään ja pitävät taukonsa.
Täydellisen korvaamattomaksi muuttuminen. Sitten kuvassa on myös se itsestä piittaamattomuus, koska välittäminen menee kokoajan niin pitkällä omien tarpeiden edellä, että voi aiheuttaa ihan fyysisiäkin sairauksia itselle sen vuoksi.
Työssä voidaan tuntea kaunaa ja alkaa kiusaamaan jotakuta, joka ei tunnu tarvitsevan läheisriippuvan huolehtimista ja aletaan syyttämään, että ei tahdo kuulua porukkaan ja on vaikka ylpeä... yms.Olen samoilla linjoilla. Tosin tuota ajoittaista heilahtelua tapahtuu enemmistöllä, ja jotkut ymmärtäessään toimintansa, pystyvät vaikuttamaan käyttäytymiseensä.
Edellyttää tunteidensa tiedostamista ja tunnistamista.
Jokainen varmaan on tutustunut ylläkuvattuun ihmiseen. Monet mieltävät tämän ihmistyypin narsistiseksi. Erikoinenko tai poikkeava ilmiökö?
- Ei ole poikkeava
" Monet mieltävät tämän ihmistyypin narsistiseksi. Erikoinenko tai poikkeava ilmiökö? "
Ei ole poikkeava mielestäni. Ennemminkin liiankin tavallinen. Työkulttuuri on muovautunut mielestäni noiden ihmisten mukaan. Olisi mielenkiintoista tietää, minkälaisessa työkulttuurissa olisimme, jos noita tyyppejä ei olisi.
Minä en erota työssä (olen muuttanut työpaikkaa eri syistä silloin tällöin) paksunahkaista narsistia helposti. Mielessäni on, että olen törmännyt viimevuosina kahteen ehkä... Sen kohtaamisen tajuaa vasta jälkeenpäin, kun miettii kokonaisuutta, vuosien ja kuukausien tapahtumia. Eivät ole yhtä avoimia ja helppoja lähestyä kuin nämä toisentyyppiset, jotka suorastaan vaativat huomion.
Luulen, että tämä kirjoittelu on auttanut minua myös tämän läheisriippuviin kohdistuvan ongelma-ajattelun kanssa. Eli heihinkin voi suhtautua siten, että ei ota aivan täydestä kaikkea, mihin heidän kanssaan työssä esim. ajautuu, vaan näkee heidätkin hiukan uudella tavalla... Eli lisää itseluottamusta siten, että voi olla itse aivan yhtä hyvä ja oikeassa, vaikka ei korota itseä, eikä tule korotetuksi... koska en vaadi huomiota itselleni samalla tavalla.Näihin työkuvioihin liittyen, en ole koskaan kokenut että tuosta minun läheisriippuvaisuudestani olisi ollut haittaa työyhteisössä muille työtovereille...
Ennemminkin pitäisin sitä juurikin nimensä mukaisesti lähisuhteitten ongelmana...kun taas työkaverien kanssa ollaan tekemisissä vain töissä, ja vuorotyöhön liittyen, hekin saattavat vaihtua päivittäin...saattaa mennä viikkojakin ettei jotain tiettyä työkaveria näe ollenkaan, vaikka samassa työpaikassa ollaankin...yhteenlaskutoimitus kirjoitti:
Näihin työkuvioihin liittyen, en ole koskaan kokenut että tuosta minun läheisriippuvaisuudestani olisi ollut haittaa työyhteisössä muille työtovereille...
Ennemminkin pitäisin sitä juurikin nimensä mukaisesti lähisuhteitten ongelmana...kun taas työkaverien kanssa ollaan tekemisissä vain töissä, ja vuorotyöhön liittyen, hekin saattavat vaihtua päivittäin...saattaa mennä viikkojakin ettei jotain tiettyä työkaveria näe ollenkaan, vaikka samassa työpaikassa ollaankin...Elisaketun lauseeseen
"Tänä päivänä halutaan muuttaa tuo ihanne "sairaasta terveeksi"
vastasinkin jo aiemmin tähän tapaan...
"Että kyllä minä pidän itseäni kaikesta huolimatta suht terveenä ihmisenä...vaikka päässäni liikkuukin tämmösiä ajatuksia mm. itsestäni joita tässä sanoiksi puen...liittyeen juurkin itsetuntemukseen joka on itsetunnon perusta.."
Mutta vielä tekee tuohon sairaasta terveeksi teemaan liittyen kopoida tekstiä erään tilaamani kirjan taka kannesta...jonka avasin kääreistä hetki sitten...
kirjan on kirjoittanut Sirkka Santapukki ja kirjan nimi on oivallus...sisältöön en ole vielä ehtiä tutustua...
Mutta taka kannessa jo on aiheeseen liittyen osuvaa tekstiä...
"Epämukavat tunteet ja oireet muutosten keskellä ovat normaaleja reaktioita ja elimistön pyrkimys viestiä omien valintojen ja arvojen vaalimisen tärkeydestä.
Se, miten ajattelet, luo elämäsi.Onnellisuus, terveys ja hyvinvointi kulkevat käsi kädessä omien valintojemme kanssa. Vääränlainen auktoriteettiusko ja odotukset parhaan tiedon löytymisestä itsemme ulkopuolelta siirtävät oman elämämme asiantuntemuksen meiltä pois. Surullista, sillä luovumme silloin itsestään vastuun ottamisen synnyttämästä voimasta, joka antaa meille toivon."
http://www.adlibris.com/fi/searchresult.aspx?search=quickfirstpage&quickvalue=sirkka santapukki&title=sirkka santapukki&fromproduct=False
halusin vain tällä tähdentää edelleen tuota ajatustani että on terveyttä tuntea itsensä myös heikkoutens...
Mutta ny kone kiinni ja suolapalan, punaviinin, kynttilöiden ja tunnelmallisen musiikin pariin...perjantaita...- hyvin olet selvinnyt
yhteenlaskutoimitus kirjoitti:
Elisaketun lauseeseen
"Tänä päivänä halutaan muuttaa tuo ihanne "sairaasta terveeksi"
vastasinkin jo aiemmin tähän tapaan...
"Että kyllä minä pidän itseäni kaikesta huolimatta suht terveenä ihmisenä...vaikka päässäni liikkuukin tämmösiä ajatuksia mm. itsestäni joita tässä sanoiksi puen...liittyeen juurkin itsetuntemukseen joka on itsetunnon perusta.."
Mutta vielä tekee tuohon sairaasta terveeksi teemaan liittyen kopoida tekstiä erään tilaamani kirjan taka kannesta...jonka avasin kääreistä hetki sitten...
kirjan on kirjoittanut Sirkka Santapukki ja kirjan nimi on oivallus...sisältöön en ole vielä ehtiä tutustua...
Mutta taka kannessa jo on aiheeseen liittyen osuvaa tekstiä...
"Epämukavat tunteet ja oireet muutosten keskellä ovat normaaleja reaktioita ja elimistön pyrkimys viestiä omien valintojen ja arvojen vaalimisen tärkeydestä.
Se, miten ajattelet, luo elämäsi.Onnellisuus, terveys ja hyvinvointi kulkevat käsi kädessä omien valintojemme kanssa. Vääränlainen auktoriteettiusko ja odotukset parhaan tiedon löytymisestä itsemme ulkopuolelta siirtävät oman elämämme asiantuntemuksen meiltä pois. Surullista, sillä luovumme silloin itsestään vastuun ottamisen synnyttämästä voimasta, joka antaa meille toivon."
http://www.adlibris.com/fi/searchresult.aspx?search=quickfirstpage&quickvalue=sirkka santapukki&title=sirkka santapukki&fromproduct=False
halusin vain tällä tähdentää edelleen tuota ajatustani että on terveyttä tuntea itsensä myös heikkoutens...
Mutta ny kone kiinni ja suolapalan, punaviinin, kynttilöiden ja tunnelmallisen musiikin pariin...perjantaita...Sinulle myös perjantaita :) Sininutulta terveisiä.
hyvin olet selvinnyt kirjoitti:
Sinulle myös perjantaita :) Sininutulta terveisiä.
"Sininutulta terveisiä."
juu kiitosta vaan terveisistä,
palstatuttavuutemme perusteella minun mielestäni Sininuttu vaikutti oikein ihanalta ihmiseltä mieheksi...hyvin olet selvinnyt kirjoitti:
Sinulle myös perjantaita :) Sininutulta terveisiä.
Ei ole nutun terveiset näköjään miellyttäneet jotakuta.
Ihmisten pitäisi olla kuitenkin hyvillään, ettei kaikki positiivisuus ole kadonnut maailmasta. Se vain on edelleenkin joidenkuiden ehdointahdoin tavoittelema juttu: tapetaan kaikki myönteisyys, joka uskaltaa tontille tulla häiriöimään.
Jotkut haluavat elää kielteisyyden elinpiirissä ja ulottavat lonkeroitaan minne ne milloinkin yltävät. Joillekin tuo aloituksessa mainittu välittäminenkin on myrkkyä. Kun he saavat myrkkyä kasvoilleen, he demonisoivat välittäjän sairaaksi niin kauan, kunnes rakkaus heitä kohtaan todella kuolee.
Yksinkertainen kysymys jengille koko narsismiaiheajattelun pohjalta:
Kuka haluaa tulla tunteissaan tapetuksi tai haluaako olla itse syyllinen toisen tunteiden kuolemaan?- Zxczxcvbnmvbnm
elisakettu kirjoitti:
Ei ole nutun terveiset näköjään miellyttäneet jotakuta.
Ihmisten pitäisi olla kuitenkin hyvillään, ettei kaikki positiivisuus ole kadonnut maailmasta. Se vain on edelleenkin joidenkuiden ehdointahdoin tavoittelema juttu: tapetaan kaikki myönteisyys, joka uskaltaa tontille tulla häiriöimään.
Jotkut haluavat elää kielteisyyden elinpiirissä ja ulottavat lonkeroitaan minne ne milloinkin yltävät. Joillekin tuo aloituksessa mainittu välittäminenkin on myrkkyä. Kun he saavat myrkkyä kasvoilleen, he demonisoivat välittäjän sairaaksi niin kauan, kunnes rakkaus heitä kohtaan todella kuolee.
Yksinkertainen kysymys jengille koko narsismiaiheajattelun pohjalta:
Kuka haluaa tulla tunteissaan tapetuksi tai haluaako olla itse syyllinen toisen tunteiden kuolemaan?Ei kai kukaan halua tulla tunteissaan tapetuksi. Rakkaudentunteet eivät tietysti ole aina molemminpuolisia - vai rakastatteko te romanttisesti jokaista, joka on teille jotain ehdottanut?
Mutta minusta narsistin mitätöinti on vielä kokonaisvaltaisempaa. Hän kieltää toisen kokemukset, ajatukset, tunteet - "eihän se noin ollut/ole" hän sanoo ihmiselle, joka kuvaa OMIA tunteitaan, omaa kokemustaan. Narsistin kanssa keskustelu on absurdia tragikomiikkaa. - Zxc zxcvnnmbnm
Zxczxcvbnmvbnm kirjoitti:
Ei kai kukaan halua tulla tunteissaan tapetuksi. Rakkaudentunteet eivät tietysti ole aina molemminpuolisia - vai rakastatteko te romanttisesti jokaista, joka on teille jotain ehdottanut?
Mutta minusta narsistin mitätöinti on vielä kokonaisvaltaisempaa. Hän kieltää toisen kokemukset, ajatukset, tunteet - "eihän se noin ollut/ole" hän sanoo ihmiselle, joka kuvaa OMIA tunteitaan, omaa kokemustaan. Narsistin kanssa keskustelu on absurdia tragikomiikkaa.Narsistin kanssa et koskaan tule kuulluksi, mikään ei mene perille. Ei helposti eikä väkisin. Hän haluaa päättää jopa mitä ajattelet ja tunnet, ja sivuuttaa sinut.
elisakettu kirjoitti:
Ei ole nutun terveiset näköjään miellyttäneet jotakuta.
Ihmisten pitäisi olla kuitenkin hyvillään, ettei kaikki positiivisuus ole kadonnut maailmasta. Se vain on edelleenkin joidenkuiden ehdointahdoin tavoittelema juttu: tapetaan kaikki myönteisyys, joka uskaltaa tontille tulla häiriöimään.
Jotkut haluavat elää kielteisyyden elinpiirissä ja ulottavat lonkeroitaan minne ne milloinkin yltävät. Joillekin tuo aloituksessa mainittu välittäminenkin on myrkkyä. Kun he saavat myrkkyä kasvoilleen, he demonisoivat välittäjän sairaaksi niin kauan, kunnes rakkaus heitä kohtaan todella kuolee.
Yksinkertainen kysymys jengille koko narsismiaiheajattelun pohjalta:
Kuka haluaa tulla tunteissaan tapetuksi tai haluaako olla itse syyllinen toisen tunteiden kuolemaan?"Kuka haluaa tulla tunteissaan tapetuksi tai haluaako olla itse syyllinen toisen tunteiden kuolemaan?"
Ihan en ny ymmärrä mitä tarkoitat tunteiden kuolemisella/tappamisella...
Itseäni liittyen voisin ajatella, että tunteisiin, liittyvä problematiikkani on peräisin jo lapsuudestani, jolloin kaiketi olin ymmärtäväni ettei varsinkaan negatiivisia tunteita ole lupa, niitä ei voi eikä saa ilmaista/näyttää... niistä seuraa vaikeuksia...
Tuolla samalla mallilla menin avioliitossanikin vaikeuksien tultua...mutta ajattelisin etteivät ne tunteet mihinkään kuole, net vaan ikäänkuin varastoivat kehoon/mieleen ja ilmoittavat olemassaolostaan esim. kipeinä hartoina...
Aikas paljon olen yrittänyt avioliittoni jälkeen yrittänyt löytää ihan tietoisestikin itsestäni ikäänkuin noita tukahdettuja tunteita erilaisilla harjoitteillakin...jopa se vihakin on ruvennut löytymään keinolla jonka mainitsinkin jossain agressio ketjussa...
Toki jonkinlaista ongelmaa on ollut positiivisten tunteidenkin kokemisessa, kun tavallaan taustalla on vaikuttanut ns. pelko siitä, ettei tää mukavuus kauaa kestä...sanalaskussakin jo sanotaan itku pitkästä ilosta...
Toki tunteet vaihtelevat ja muuttavat muotoaan...esim. lakkaa "sillä tavalla" rakastamasta...mutta esim. ent. aviopuolisooni liittyen...onhan minulla positiivisiksi tulkittavia tunteita häntäkin kohtaan...
Ja kyllä ns. pahatkin ihmiset herättävät tunteita, harva pystyy olemaan täysin välinpitämätön ja jonkin verran kykenen lukemani perusteella tuntemaan myötätuntoa jopa narsisteja kohtaan...Zxczxcvbnmvbnm kirjoitti:
Ei kai kukaan halua tulla tunteissaan tapetuksi. Rakkaudentunteet eivät tietysti ole aina molemminpuolisia - vai rakastatteko te romanttisesti jokaista, joka on teille jotain ehdottanut?
Mutta minusta narsistin mitätöinti on vielä kokonaisvaltaisempaa. Hän kieltää toisen kokemukset, ajatukset, tunteet - "eihän se noin ollut/ole" hän sanoo ihmiselle, joka kuvaa OMIA tunteitaan, omaa kokemustaan. Narsistin kanssa keskustelu on absurdia tragikomiikkaa.Mietin tuota vastaustasi; ehkä yksi syy rakkaus-käsitteen vaikeaselkoisuuteen onkin siinä, että ihmiset kuvittelevat oikean rakkauden olevan sitä romanttista rakkautta, tai kuvittelevat sen olevan taka-ajatuksena kaikille teoillemme ja käyttäytymisellemme. Minusta se on kuitenkin vain yksi osa-alue ihmisen elämässä, pieni osa siitä muusta rakkaudesta, mitä voimme kokea itse elämää kohtaan ja kuinka voimme kokea iloa erilaista asioista.
Rakkaus on hyvin subjektiivinen tunne. Syteen mennään varmasti silloin, kun tarkastellaan sitä minänäkökulmasta toisen kautta. Ei toinen voi toisen kokemaa kieltää, muuttaa toiseksi tai sanoa kuinka menetellään oikein.
- ++++++++++++++++++++
Kysyn selventääkseni; mitä tuo -merkki edustaa sinulle jo useassakin ketjussa ja kommenteissa? Onko se myönteistä, kielteistä, jotain virtuaalikieltä vai mikä sen tarkoitus on?
- miebie
elisakettu kirjoitti:
Kysyn selventääkseni; mitä tuo -merkki edustaa sinulle jo useassakin ketjussa ja kommenteissa? Onko se myönteistä, kielteistä, jotain virtuaalikieltä vai mikä sen tarkoitus on?
Luulin, että joku "peukuttaa" jättämättä virtuaalisia peukunjälkiä, mutta nyt kun huomioit, tarkoitusperiähän voi olla useampiakin.
Tosin tämä on ainoa ketju, joss minä muistan nähneeni "moniplussaa" plussailemassa.. miebie kirjoitti:
Luulin, että joku "peukuttaa" jättämättä virtuaalisia peukunjälkiä, mutta nyt kun huomioit, tarkoitusperiähän voi olla useampiakin.
Tosin tämä on ainoa ketju, joss minä muistan nähneeni "moniplussaa" plussailemassa..Olin näkeväni muitakin ketjuja tuossa aiemmin. Mulle ainakin asia outo vielä.
- mie-beibi-bie
elisakettu kirjoitti:
Olin näkeväni muitakin ketjuja tuossa aiemmin. Mulle ainakin asia outo vielä.
Joo, näkyy olevan toinenkin.. No plussahan on symboliarvoltaan positiivinen merkki paitsi jos puhutaan joistakin terveystieteellisistä testeistä, joissa plussan merkitys muuntuu negatiiviseksi ilmentäessään olemassaolevaa sairautta.
Sikäli mielenkiintoinen juttu, tuollainen plussailu, että eipäs ihan ollutkaan hatusta heittämällä helposti arvattavissa oleva tarkoitusperä :D
Pihkura sentään.. Mustavalkoisuus on niiiiiin paljon helpompaa kuin monisävyisyys.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 186369
Jouluinen bonus VB:ltä 250 ilmaiskierrosta 0x kierrätys min 20e talletuksella
No nyt pätkähti! Ainutlaatuinen tarjous VB:ltä. 250 ilmaiskierrosta peliin Blue Fortune, 0x kierrätys ja minimitalletus04681- 593487
Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin2282927Minua nainen harmittaa, että en pääse sun rahoihin käsiksi
En pysty myöskään pilaamaan elämääsi niin kauan kun sulla on fuck off pääomaa. Harmittaa myös etten tiedä kuinka paljon342652Onko muita oman polkunsa kulkijoita
Jotka ei oikein pärjää kenenkään kanssa eli on niin omat ajatukset ja omat mielenkiinnon kohteet yms. On tavallaan sella452456Sydän karrella
Jos yritän olla niin rehellinen kuin pystyn paljastamatta mitään tärkeää. Ensiksi mä huomasin sun tuijottavan mua. Ihme242238Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja731767- 381657
- 1951526