Olen vakavasti harkinnut toiminimen perustamista
kotisiivouksiin ja peruspesuihin painottuneena yhden hengen yrityksenä.
Taustaa: Olen ollut vuosia ammattisiivooja toisten palveluksessa, tiedän työn hyvät ja huonot puolet.
Nyt olen työkohteeni vaihtuessa joutunut tilanteeseen, jossa työnantaja ei ole pystynyt järjestämän uutta vakituista kohdetta, jossa työtunteja olisi riittävästi, ja tilipussi on jatkuvasti miinuksella. Opiskelen yliopistossa työn ohella, ja opiskelut ovat ehkä puolessa välissä. Opintotukeni katkeaa pian, sillä työ on vienyt aikaa ja voimia, eikä tulosta ole syntynyt
vaaditulla tavalla. No, se ei ole tässä pointti, vaan se, että edes täyden opintotuen ja siivoustyöstä saamani palkan turvin en ole pystynyt selviämään edes kaikista jokapäiväisen elämän kuluistani, jotka eivät ole mitenkään valtavat. Väkisinkin tulee mieleen, että onkohan ainut vaihtoehto yrittää tulla toimeen omillaan, vaikka se merkitseekin suureen tuntemattomaan hyppäämistä.
Paljon en toisaalta ainakaan taloudellisesti voi hävitä, minullahan ei opiskelijana ole oikeutta hakea esim. työttömyyskorvausta, vaikka jäisin kokonaan työttömäksi. Opintotukioikeus menee pian, ellen sitten saa jostain rutkasti lisäenergiaa. (Ja kuten sanottu, sekään ei ole ollut riittävä apu. Nettotuloni, siis tuki palkka on ollut n. 1000€/kk.) Jälkiviisaana voisin sanoa, että oli typerää lähteä opiskelemaan yli 30-vuotiaana perheettömänä, jolta puuttuu tukiverkosto, ja
lainaa on joutunut vuosien varrella ottamaan, mikä
syö nyt laihaa tiliäni liiaksi. Tajuan muutoksen välttämättömyyden.
Toivoisin saavani rehellisiä kommentteja tähän suunnitelmaani liittyen. Olen keskustellut asiasta
useiden henkilöiden kanssa, ja palaute on ollut voittopuolisesti kannustavaa. Koska toimisin yksin, ei asiakaskunta tietenkään voisi olla rajaton. Koneita ja laitteita en joutuisi ainakaan alussa ostamaan kuin hyvin vähän, eli investoinnit
olisivat pieniä. Perustiedot yrityksen perustamisesta olen kaivanut itse esiin ja perehtynyt niihin. Minulla ei ole harhaluuloja äkkirikastumisesta, tai rikastumisesta ylipäänsä, mutta uskon itseeni työntekijänä, ja omillaan toimeentulemisen mahdollisuuteen tällä tavoin.
Mahdanko sitten olla väärässä??? Onko todellakin niin, ettei yrittäminen Suomessa kannata? Mikä olisi tämän usein täälläkin esitetyn väitteen perustelu, jos sen esittäisi minulle tähän taustaani suhteutettuna? Voisinko siis sittenkin hävitä jotain perustavaa laatua olevaa? Jo siivousyrittäjänä toimivien kommentit olisivat erityisen arvokkaita!
kotisiivouksiin ja peruspesuihin painottuneena yhden hengen yrityksenä.
Taustaa: Olen ollut vuosia ammattisiivooja toisten palveluksessa, tiedän työn hyvät ja huonot puolet.
Nyt olen työkohteeni vaihtuessa joutunut tilanteeseen, jossa työnantaja ei ole pystynyt järjestämän uutta vakituista kohdetta, jossa työtunteja olisi riittävästi, ja tilipussi on jatkuvasti miinuksella. Opiskelen yliopistossa työn ohella, ja opiskelut ovat ehkä puolessa välissä. Opintotukeni katkeaa pian, sillä työ on vienyt aikaa ja voimia, eikä tulosta ole syntynyt
vaaditulla tavalla. No, se ei ole tässä pointti, vaan se, että edes täyden opintotuen ja siivoustyöstä saamani palkan turvin en ole pystynyt selviämään edes kaikista jokapäiväisen elämän kuluistani, jotka eivät ole mitenkään valtavat. Väkisinkin tulee mieleen, että onkohan ainut vaihtoehto yrittää tulla toimeen omillaan, vaikka se merkitseekin suureen tuntemattomaan hyppäämistä.
Paljon en toisaalta ainakaan taloudellisesti voi hävitä, minullahan ei opiskelijana ole oikeutta hakea esim. työttömyyskorvausta, vaikka jäisin kokonaan työttömäksi. Opintotukioikeus menee pian, ellen sitten saa jostain rutkasti lisäenergiaa. (Ja kuten sanottu, sekään ei ole ollut riittävä apu. Nettotuloni, siis tuki palkka on ollut n. 1000€/kk.) Jälkiviisaana voisin sanoa, että oli typerää lähteä opiskelemaan yli 30-vuotiaana perheettömänä, jolta puuttuu tukiverkosto, ja
lainaa on joutunut vuosien varrella ottamaan, mikä
syö nyt laihaa tiliäni liiaksi. Tajuan muutoksen välttämättömyyden.
Toivoisin saavani rehellisiä kommentteja tähän suunnitelmaani liittyen. Olen keskustellut asiasta
useiden henkilöiden kanssa, ja palaute on ollut voittopuolisesti kannustavaa. Koska toimisin yksin, ei asiakaskunta tietenkään voisi olla rajaton. Koneita ja laitteita en joutuisi ainakaan alussa ostamaan kuin hyvin vähän, eli investoinnit
olisivat pieniä. Perustiedot yrityksen perustamisesta olen kaivanut itse esiin ja perehtynyt niihin. Minulla ei ole harhaluuloja äkkirikastumisesta, tai rikastumisesta ylipäänsä, mutta uskon itseeni työntekijänä, ja omillaan toimeentulemisen mahdollisuuteen tällä tavoin.
Mahdanko sitten olla väärässä??? Onko todellakin niin, ettei yrittäminen Suomessa kannata? Mikä olisi tämän usein täälläkin esitetyn väitteen perustelu, jos sen esittäisi minulle tähän taustaani suhteutettuna? Voisinko siis sittenkin hävitä jotain perustavaa laatua olevaa? Jo siivousyrittäjänä toimivien kommentit olisivat erityisen arvokkaita!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä yrittäjänä pärjää, jos on tervepäinen eikä haihattele turhia.
Muista, että valta-osa aloittavista pienyrityksistä kaatuu ensimmäisten kahden vuoden aikana.
Olet ottanut selvää yelistä, vastuuvakuutuksista, alveista, veroista ja tiedät teoriassa miten toimia?
Kotisiivousyrittäjänä ei investointeja välineisiin juuri tarvita ( tosin tulet käytännössä huomaamaan, että tarvitseepa kuitenkin).
Tulet huomaamaan, että asiakkaiden saaminen ja pitäminen on yllättävän vaikeaa - kukaan ei halua maksaa kotitalousvähennyksistä huolimatta ja kaikki haluavat paljon enemmän kuin alunperin sovitaan. Eli joudut luovimaan ja joustamaan ja välillä tekemään tappiolla.
Paperitöihin menee yllättävän paljon aikaa.
Tarvitset joko valmiin ja vankan asiakaskunnan tai joudut investoimaan mainontaan suuriakin summia ( ja jalkoja, puhelinaikaa, paperia, mustetta...)
Kotisiivoojana joudut olemaan edustava ja sujuvasanainen myyntitykki, kuuntelija ja psykologi, joudut tekemään todella tasokasta jälkeä ja vähän enemmänkin ( nyt teet sitten itsellesi mainetta..), et voi sairastaa, joudut olemaan tiukkana työajoista ( ja et kuitenkaan voi) ja päivän päälle teet kirjanpitoa, laskutusta jne.
Mutta kyllä elannon hankkii sitten jossain vaiheessa.
Kunhan muistat mitoittaa työsi ja palkkasi oikein.
Sitkeyttä ja peräänantamattomuutta yrittäjyys vaatii - ja joka päivä voi todellakin oppia jotain uutta.
Jossain vaiheessa voi sitten tulla se yrittäjän vapauskin eteen - resurssien puutteessa täytyy valita kahdesta huonosta se vähemmän huono..
Tsemppiä!
lähdin itse tekemään siis (toiminimellä)ja periaatteelle että otan/tarjoan aliurakointi työtä.niitä on suhteellisen kivasti tarjottu/suhteellisen hyvällä hinnalla/aineet-välineet jne hankkii se toinen.mutta minä joko otan tai en ota työtä vastaan.saan sen tehdä lyhyenä/pitkänä keikkana"vakituisena sopimus kohteena jne.tämän olen kyllä hirmu hyväksi kokenut.(rikastumisilla en voi juuri kehua"koska en siis myy palveluita ja teen toistakin työtä.mutta kuitenkin kyllä voi ja saan ansaittuakin.
Itse siivousalan pienyrittäjänä (osatoimisena) sekä suuren kiinteistöalan palveluesimiehenä..... Ei se rahantulo ole helppoa pienyrittäjänä. Ei yhden "miehen" firmassa rikastu. Menot kasvavat tulojen (palvelumaksujen) myötä..... on yel, vakuutukset yms.... ja alv pitää muistaa tilittää verotoimistoon.... käyppä yrittäjyyteen liittyvällä kurssilla tai neuvojalla, joka kertoo mitä yrittäjyys pitää sisällään. ja MUISTA..... jos sairastut..... kuka silloin palvelee asiakasta?? Huomioi tälläiset seikat, ennen kun lähdet yrittäjäksi.... Onnea taipaleelle..... Itse siellä jo 10v..... Mutta haaveet rikastumisesta ajat sit jo heitetty...
Mitä koulutusta minulla pitää olla jos haluaisin siivousalan yrittäjäksi. Tällä hetkellä ei ole muuta kun laitoshuoltajan ammatitutkinto ja 9 vuoden työkokemus kunta-alalta.