salattu

No, nyt ei ollutkaan kysymys erilaisuudesta, vaan toisen surullisuudesta. Suru on eriasia.

Oikeastaa suru palsta on erikseen tämähän on ikävä palsta. Tosin en itse ikävöi enää ketään semmoiset tunteet jääneet kauas jo monta vuotta sitten.

Täällä kyllä huomaa, että jotkut haluaa häiriköidä (en tarkoita sinua ) ja muutakin olen intuitiivisena huomannut.
Ikävöiminen täällä ei johda mihinkään, jos ei ole ollut oikeaa vastakaikua irl aikanaan, ei sitä tule jatkossakaan.

watches notch kirjoitti:

No, nyt ei ollutkaan kysymys erilaisuudesta, vaan toisen surullisuudesta. Suru on eriasia.

Oikeastaa suru palsta on erikseen tämähän on ikävä palsta. Tosin en itse ikävöi enää ketään semmoiset tunteet jääneet kauas jo monta vuotta sitten.

Täällä kyllä huomaa, että jotkut haluaa häiriköidä (en tarkoita sinua ) ja muutakin olen intuitiivisena huomannut.
Ikävöiminen täällä ei johda mihinkään, jos ei ole ollut oikeaa vastakaikua irl aikanaan, ei sitä tule jatkossakaan.

Mutta koska tämä on ikävä-palsta, tämä lienee salittu juurikin ikävöimiseen, eikös vaan. Paltsan perimmäinen tarkoitus lienee ollutkin ikävästä keskustelu, ja kuinka sen voisi voittaa. Vertaistukea jne. Ei niinkään se, että tämä varsinaisesti johtaisi johonkin, ainakaan yhteen kenenkään kanssa.

Välillä taaas ikävä ja suru nivoutuvat toisiinsa, ei niitä aina pysty repimään toiosistaan irti.

sureva ikävöijä kirjoitti:

Mutta koska tämä on ikävä-palsta, tämä lienee salittu juurikin ikävöimiseen, eikös vaan. Paltsan perimmäinen tarkoitus lienee ollutkin ikävästä keskustelu, ja kuinka sen voisi voittaa. Vertaistukea jne. Ei niinkään se, että tämä varsinaisesti johtaisi johonkin, ainakaan yhteen kenenkään kanssa.

Välillä taaas ikävä ja suru nivoutuvat toisiinsa, ei niitä aina pysty repimään toiosistaan irti.

Kannattaa taistella ikävän ja suruntunteita vastaan, koska elämä on lyhyt ja kuluu hukkaan. Kannattaa etsiä uutta onnea joka tuo iloisemman mielen.

hjutrghiiuuj kirjoitti:

Kannattaa taistella ikävän ja suruntunteita vastaan, koska elämä on lyhyt ja kuluu hukkaan. Kannattaa etsiä uutta onnea joka tuo iloisemman mielen.

Siinäpä viisaita neuvoja ;)

Minä nyt lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, ettei se onni tule toisen ihmisen mukana vaan ihan toisella tapaa. Taistelu taas, se on ihan hyödytöntä.

Mulla on jo rakkaita ympärilläni, tällä hetkellä vain hiukan alamaisa.

sureva ikävöijä kirjoitti:

Siinäpä viisaita neuvoja ;)

Minä nyt lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, ettei se onni tule toisen ihmisen mukana vaan ihan toisella tapaa. Taistelu taas, se on ihan hyödytöntä.

Mulla on jo rakkaita ympärilläni, tällä hetkellä vain hiukan alamaisa.

No onni tulee joko yksin tai uuden tuttavuuden mukana, mutta jokainen taplaa tyylillään.

watches notch kirjoitti:

No, nyt ei ollutkaan kysymys erilaisuudesta, vaan toisen surullisuudesta. Suru on eriasia.

Oikeastaa suru palsta on erikseen tämähän on ikävä palsta. Tosin en itse ikävöi enää ketään semmoiset tunteet jääneet kauas jo monta vuotta sitten.

Täällä kyllä huomaa, että jotkut haluaa häiriköidä (en tarkoita sinua ) ja muutakin olen intuitiivisena huomannut.
Ikävöiminen täällä ei johda mihinkään, jos ei ole ollut oikeaa vastakaikua irl aikanaan, ei sitä tule jatkossakaan.

Suru tekee surulliseksi. Ikävä on surullista. Monelle esim. Minulle tämä palsta lienee juuri salatun surun suremiseen, joka johtunee ikävästä..

minulla on ikävä. Olen surullinen, koska koen menettäneeni rakkauden. Olen surullinen tämän rakkauden vuoksi monesta syystä.

yks akka kirjoitti:

Suru tekee surulliseksi. Ikävä on surullista. Monelle esim. Minulle tämä palsta lienee juuri salatun surun suremiseen, joka johtunee ikävästä..

minulla on ikävä. Olen surullinen, koska koen menettäneeni rakkauden. Olen surullinen tämän rakkauden vuoksi monesta syystä.

Rakkaus on sinussa. Sitä et ole menettänyt, korkeintaan vastarakkauden - jos sitä on edes ollut ??

se on sinulla yhä kirjoitti:

Rakkaus on sinussa. Sitä et ole menettänyt, korkeintaan vastarakkauden - jos sitä on edes ollut ??

Vastarakastumisen tunne on ollut. Tietenkin. En ole teinityttö, enkä höpise turhia. :) tai välillä..

ja tiedän, rakkaus minulla on yhä. Mutta hän, jota kohtaan tunnen, on tavallaan mennyt menojasn..

yks akka kirjoitti:

Suru tekee surulliseksi. Ikävä on surullista. Monelle esim. Minulle tämä palsta lienee juuri salatun surun suremiseen, joka johtunee ikävästä..

minulla on ikävä. Olen surullinen, koska koen menettäneeni rakkauden. Olen surullinen tämän rakkauden vuoksi monesta syystä.

Ei se ikäväkään aina samanlaista ole, kaikilla ihmisillä tai kaikina aikoina.

Joskus ikävä voi olla myös sellaista positiivissävyistä kaipailua, sellaista, että toisen ajatteleminen saa hyvälle tuulelle ja iloiseksi, ja se ikävöintikin on semmoista siedettävää kaipailua, jonka kanssa pärjää. Osaa iloita siitä, että se ihminen on ylipäätään olemassa.

Semmoista se oli mullakin silloin alkuaikoina, hyvinkin pitkään. Jossain vaiheessa se sitten kääntyi toisenlaiseksi. Ihmeellisen kirroksen tehtyäni olin jo jonkin aikaa taas siinä positiivisemmassa olotilassa, kunnes nyt humpsista heijaa painui sinne surullisen puolelle.

watches notch kirjoitti:

No, nyt ei ollutkaan kysymys erilaisuudesta, vaan toisen surullisuudesta. Suru on eriasia.

Oikeastaa suru palsta on erikseen tämähän on ikävä palsta. Tosin en itse ikävöi enää ketään semmoiset tunteet jääneet kauas jo monta vuotta sitten.

Täällä kyllä huomaa, että jotkut haluaa häiriköidä (en tarkoita sinua ) ja muutakin olen intuitiivisena huomannut.
Ikävöiminen täällä ei johda mihinkään, jos ei ole ollut oikeaa vastakaikua irl aikanaan, ei sitä tule jatkossakaan.

Erilaisuudesta?:DD toki ihmiset kokevat suruakin erilailla

Itku tulee kun tulee.. eli suru ryöpsähtää.. sydänsuru.. miehen tähden..

watches notch kirjoitti:

No, nyt ei ollutkaan kysymys erilaisuudesta, vaan toisen surullisuudesta. Suru on eriasia.

Oikeastaa suru palsta on erikseen tämähän on ikävä palsta. Tosin en itse ikävöi enää ketään semmoiset tunteet jääneet kauas jo monta vuotta sitten.

Täällä kyllä huomaa, että jotkut haluaa häiriköidä (en tarkoita sinua ) ja muutakin olen intuitiivisena huomannut.
Ikävöiminen täällä ei johda mihinkään, jos ei ole ollut oikeaa vastakaikua irl aikanaan, ei sitä tule jatkossakaan.

Miksihän vastaus pomppas alas..

sureva ikävöijä kirjoitti:

Siinäpä viisaita neuvoja ;)

Minä nyt lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, ettei se onni tule toisen ihmisen mukana vaan ihan toisella tapaa. Taistelu taas, se on ihan hyödytöntä.

Mulla on jo rakkaita ympärilläni, tällä hetkellä vain hiukan alamaisa.

Onni ja elämänilo olisi hyvä löytää lähtökohtaisesti itsestä. Mutta surukin tulee surra ja itkeäkin tulisi kun siltä tuntuu, tunteita ei tulisi padota. Toki surusta kuin rakkaudesta pitää osata päästää irti. Ajan kanssa. "Aika on rakastaa, aika on itkeä."

mutta ellei sitä aikaa rakkaudelle koskaan olekaan - se, jos mikä, tekee surulliseksi. Ja rakkaudenkin ikään kuin patoaa silloin, sulkee turhuuden verhoon.. sekin hyvin surullista.

minulla se "salattu suru" koska myös rakkaita ympärillä..

yks akka kirjoitti:

Erilaisuudesta?:DD toki ihmiset kokevat suruakin erilailla

Itku tulee kun tulee.. eli suru ryöpsähtää.. sydänsuru.. miehen tähden..

Kannaattaako sitten "tuhlata" rakkautta mieheen joka on mennyt menojaan ??

Oliko hän niin ihmeellinen ( anteeksi ) ? Löysikö hän toisen vai loppuiko rakkaus muuten vain ?

Jos olet rakkautta tulvillaan niin tuhlaa sitä johonkin muuhun, itsellesi tärkeään.

toinen akka kirjoitti:

Kannaattaako sitten "tuhlata" rakkautta mieheen joka on mennyt menojaan ??

Oliko hän niin ihmeellinen ( anteeksi ) ? Löysikö hän toisen vai loppuiko rakkaus muuten vain ?

Jos olet rakkautta tulvillaan niin tuhlaa sitä johonkin muuhun, itsellesi tärkeään.

Rakkaus ei käyttämällä kulu, toisin sanoen ei voi tuhlata. Mutta hoksaan kyllä pointtisi. Enimmäkseen nykyään olen surua tulvillaan. Ja se rakkaus vaan on, hänelle se on jos on ollakseen, en osaa sitä muualle kohdentaa tai kanavoida, sillä hän oli se, joka sen herätti :)
Jotain ihmeellistä hänessä varmastikin on :)

yks akka kirjoitti:

Rakkaus ei käyttämällä kulu, toisin sanoen ei voi tuhlata. Mutta hoksaan kyllä pointtisi. Enimmäkseen nykyään olen surua tulvillaan. Ja se rakkaus vaan on, hänelle se on jos on ollakseen, en osaa sitä muualle kohdentaa tai kanavoida, sillä hän oli se, joka sen herätti :)
Jotain ihmeellistä hänessä varmastikin on :)

Voi voi sinnuu raukkaa vaikka et oikeesti mikkään raukka olekkaan.
Jos susta kiinni sais kainalossain hellästi puristain pitelisin päätä silittäin.

Ihmeiden tekijänä taian taitajana sulle veistelen tuodaksein lohtua lähimmäisen lailla.

Tulvas tahhtoisin jakaa näin painolastias tukea kuin takaa. Samat on aatokset meillä ja heillä ken kovasti omaa valittuaan kaipaa. Nyt kun päivä taas koittaa voihan hän sulle soittaa. Hän sua aattelee hyvällä haikailee kiireeltään kaipailee.

1 Ihmeellinen kirjoitti:

Voi voi sinnuu raukkaa vaikka et oikeesti mikkään raukka olekkaan.
Jos susta kiinni sais kainalossain hellästi puristain pitelisin päätä silittäin.

Ihmeiden tekijänä taian taitajana sulle veistelen tuodaksein lohtua lähimmäisen lailla.

Tulvas tahhtoisin jakaa näin painolastias tukea kuin takaa. Samat on aatokset meillä ja heillä ken kovasti omaa valittuaan kaipaa. Nyt kun päivä taas koittaa voihan hän sulle soittaa. Hän sua aattelee hyvällä haikailee kiireeltään kaipailee.

No johan pomppas..

Ootpas suloinen :)

sienestäjä

sinä oletkin kirjoitti:

sienestäjä

Mikä mies. Todellakin olen.

1 Ihmeellinen kirjoitti:

Voi voi sinnuu raukkaa vaikka et oikeesti mikkään raukka olekkaan.
Jos susta kiinni sais kainalossain hellästi puristain pitelisin päätä silittäin.

Ihmeiden tekijänä taian taitajana sulle veistelen tuodaksein lohtua lähimmäisen lailla.

Tulvas tahhtoisin jakaa näin painolastias tukea kuin takaa. Samat on aatokset meillä ja heillä ken kovasti omaa valittuaan kaipaa. Nyt kun päivä taas koittaa voihan hän sulle soittaa. Hän sua aattelee hyvällä haikailee kiireeltään kaipailee.

Kaappas kerran kainaloonsa
hellästi piteli
päätäin silitti

Sellainen yks ihmeellinen

Kertoili tarinoita
veisteli viisauksia
aatteli aikuisesti

Oli kerran sellainen yks ihmeellinen

Elämä on kirjoitti:

Kaappas kerran kainaloonsa
hellästi piteli
päätäin silitti

Sellainen yks ihmeellinen

Kertoili tarinoita
veisteli viisauksia
aatteli aikuisesti

Oli kerran sellainen yks ihmeellinen

Runo :)

Tuo, josta inspiraatiosi sait.. melkein väitän, etten koskaan ole lukenut kainiimpaa, kuin tuon ensimmäisen ihmeellisen..