No niin, pakko kysyä ikävöivien suurelta yleisöltä vähä mielipiteitä kuinka itse toimisit vastaavassa tilanteessa, kun tuskastuneena en okein tiedä enää mitenpäin tässä pitäisi olla:
Oon yli 30 v mies, pitkässä parisuhteessa, onnellinen, rakastan vaimoani ja pientä lastani.
Nyt on käynyt niin että menin ja ihastuin nuorempaan naiseen (ei varattu), jonka kanssa olen suhtkot paljon tekemissä. En pyytänyt näitä tunteita, se vain tapahtui. Ennenkin ollut pieniä ihastuksia minulla, ja myös vaimollani on niitä ollut, siitä olemme keskustelleet. Mielestäni se kuuluu pitkässä suhteessa tavallaan myös asiaan että niin voi käydä. Kuitenkin ohimenevä juttu, ja niin kauan kun ei tee mitään, niin eihän siinä mitään. Itse olen aina ollut uskollinen hänelle. Oikea rakkaus kestää näitä ihastuksia oikein hyvin, kokemus kertoo että ihastukset menee ajan kanssa ohi ja viimeistään siinä vaiheessa näkee taas vähän selkeämmin miksi sitä toista rakastaa ja arvostaakaan niin hemmetin paljon.
Nykyinen ihastus nyt vaan tuntuu vaivavan vähän enemmän ja haluaisin sen tavallaan kyllä loppuvan jo. Luulen että tämä tyttö saataakin aavistaa jotain, naiset ovat ihan hyviä aistimaan sellaista. Ehkä hän tuntee myös jotain vetoa minuun, mutta siitä en mene takuseen kun en luota tässä omiin aistimuksiin oikein.
Oli miten oli, en aiemmin olisi tällaista vaihtoehtoa sen pidempää edes miettinyt mutta nyt olen pohtinut aika paljon että pitäisikö minun puhua tämän naisen kanssa. Haluaisin kertoa hänelle että arvostan hänen ystävyyttä mutta tunnen häntä kohtaan vähän enemmän kuin mikä olisi suottava ja että se vaivaa minua.
- Jos hän kieltää kategorisesti tunteitä minua kohtaan niin luulisi sen auttavan minua.
- Mutta jos hän rohkenisi kertomaan että hänelläkin on tunteita, niin tietäisin sitten senkin. Onhan se tavallaan hienoa ja arvostettava asia sekin jos kaksi ihmistä pitää toisistaan. Mitä sitä turhaan kieltää. Sitten minun pitää vaan tehdä selväksi, ettei tunteista huolimatta asia tulee etenemään mihinkään, sillä rakastan vaimoani ja yhteisen elämän yli kaiken. Sen verran fiksun oloinen tämä nainen on, että tiedän hänen ymmärtävän.
Onko ok toimia näin vai onko ihan pöljä, vaikenenkö vain?
Oon yli 30 v mies, pitkässä parisuhteessa, onnellinen, rakastan vaimoani ja pientä lastani.
Nyt on käynyt niin että menin ja ihastuin nuorempaan naiseen (ei varattu), jonka kanssa olen suhtkot paljon tekemissä. En pyytänyt näitä tunteita, se vain tapahtui. Ennenkin ollut pieniä ihastuksia minulla, ja myös vaimollani on niitä ollut, siitä olemme keskustelleet. Mielestäni se kuuluu pitkässä suhteessa tavallaan myös asiaan että niin voi käydä. Kuitenkin ohimenevä juttu, ja niin kauan kun ei tee mitään, niin eihän siinä mitään. Itse olen aina ollut uskollinen hänelle. Oikea rakkaus kestää näitä ihastuksia oikein hyvin, kokemus kertoo että ihastukset menee ajan kanssa ohi ja viimeistään siinä vaiheessa näkee taas vähän selkeämmin miksi sitä toista rakastaa ja arvostaakaan niin hemmetin paljon.
Nykyinen ihastus nyt vaan tuntuu vaivavan vähän enemmän ja haluaisin sen tavallaan kyllä loppuvan jo. Luulen että tämä tyttö saataakin aavistaa jotain, naiset ovat ihan hyviä aistimaan sellaista. Ehkä hän tuntee myös jotain vetoa minuun, mutta siitä en mene takuseen kun en luota tässä omiin aistimuksiin oikein.
Oli miten oli, en aiemmin olisi tällaista vaihtoehtoa sen pidempää edes miettinyt mutta nyt olen pohtinut aika paljon että pitäisikö minun puhua tämän naisen kanssa. Haluaisin kertoa hänelle että arvostan hänen ystävyyttä mutta tunnen häntä kohtaan vähän enemmän kuin mikä olisi suottava ja että se vaivaa minua.
- Jos hän kieltää kategorisesti tunteitä minua kohtaan niin luulisi sen auttavan minua.
- Mutta jos hän rohkenisi kertomaan että hänelläkin on tunteita, niin tietäisin sitten senkin. Onhan se tavallaan hienoa ja arvostettava asia sekin jos kaksi ihmistä pitää toisistaan. Mitä sitä turhaan kieltää. Sitten minun pitää vaan tehdä selväksi, ettei tunteista huolimatta asia tulee etenemään mihinkään, sillä rakastan vaimoani ja yhteisen elämän yli kaiken. Sen verran fiksun oloinen tämä nainen on, että tiedän hänen ymmärtävän.
Onko ok toimia näin vai onko ihan pöljä, vaikenenkö vain?
Vastaukset 24
Vanhimmat
Vaikene, pysy siinä mitä sinulla on. Pääset kyllä yli. Loukkaat vaimoasi jo pelkästään sillä, että menet puhumaan aiheesta sille naiselle. Turha riskeerata mitään.
mehu jota omista marjoista teemme, saadaan säilymään Atamonilla.
Sorry vaan ettei neuvoa tule, itse räydyn melkein vastaavassa tilassa,
lapsi vaan on jo aikuinen.
En ollut itse aloitteellinen, ensimmäinen halauskin tuli spontaanisti koska
istuimme vierekkäin.
Aina on hyvä puhua asioista, mutta silloin on hyvä tiedostaa myös keskustelun seuraukset. Haluatko jutella tämän tytön kanssa siksi, että keventäisit omaa oloasi vai siksi, että hän siitä keskustelusta jotakin saisi. Ihmiset kun on niin kummallisia kapistuksia, että saattavat reagoida tilanteisiin niin kovin erilaisin tavoin. Ajatellaanpa että kyseinen neiti olisi myös ihastunut sinuun. Otat ihastumisesi puheeksi, mutta jatkat perään, että koskaan et häntä voi valita. Mitä se voisi aiheuttaa tämän neidin elämässä. Kääntäisit veistä haavassa oikein urakalla ja tietyllä tavalla tarjoaisit olematonta toivoa siitä, että ehkä joskus kuitenkin. Tai hän saattaisi ottaa asian tyynesti ja arvostaa sitä, että avasit suusi. Jos hän ei tuntisikaan samoin, saattaa käydä niin, että hän pelästyisi sinun tunnustustasi ja juoksisi mahdollisimman kauas. Olisitko valmis siihen ettet koskaan häntä enää tapaisi? Tai hän saattaisi ottaa asian huumorilla ja tyynesti ja pysyisitte ystävinä.
Kukaan ei koskaan voi kertoa onko hyvä idea asiaa ottaa puheeksi vai ei. Se sinun on itse päätettävä ja kannettava vastuu seurauksista. Mutta kuitenkin ennen kaikkea sinun tulisi tutkia omia tunteitasi nyt. Miksi koet tarvetta hänen kanssaan keskustella? Miksi juuri nyt, miksi hän? Jos avaat keskustelun, saatat murtaa padon. Muista ottaa huomioon myös vaimosi tunteet ja neidon tunteet. Silloin kun keskusteluväylät aukeavat saattaa asiat muuttua radikaalistikin.
Toivotan sinulle hyvää jatkoa ja kärsivällisyyttä isojen päätösten tekemiseen.
Älä kerro kummallekaan. Itselle kävi juuri noin. Mieskin ihastui ja kertoi sen. Lopputulos: Jäin kaipaamaan enemmän kuin ystävyyttä. Pilaat naisen elämän jos kerrot koska mitään et aio tehdä.
Heips. Kiitos kaikille, erityisesti nimimerkki sinisilmälle hyvistä asiallisista kommenteista. Kumarrus.
Joo en lähde neitokaiselle avautumaan. Tyhmä aivopieru. En voi olla varma kuinka hän sen ottaa. Ja muutenkin ei voi tietää varmuudella minkalaisen pandoran lippaan siinä sitten avaa. Jos oisin sen hänelle kertonut niin olisin toivonut että ottaisi sen huumorilla ja pysyttäis ystävinä. Mutta ei se kovin todennäköistä ole kuitenkaan. En halua satuttaa ketään. Minuun vaan sattuu tällä hetkellä, aattelin että sillä se ehkä helpottuisi, mutta parempi tässä tapauksessa että kestää sen hiljaa, keskustelematta asiasta. Kyllä mä ystävä hänelle voin olla ihan hyvin.
Taitaa meikäläinen se sinisilmäinen ja itsekäs olla oikeesti.
Kiitos teille :-)
Älä kiellä rakkautta koskaan jos olet siitä varma.
Jos sinulla on tunteita toisia kohtaan niin mahdatko oikeasti rakastaa vaimoasi?
Sinuna kertoisin tälle naiselle.
Eikä ero estä omia lapsia rakastamasta.
Mikä sa sinut miettimään tätä toista naista johon olet ihastunut, mikä hänessä viehättää?
Mikä taas pitää sinut vaimossasi kiinni, lapsetko vain?vaiko rutiini elämäntapa?Onko vaimostasi tullut äitisi eli vain elämänkumppani jonka kanssa normaali elämä sujuu tasaisesti ja totutusti?
Voihan sitä rakastaa vaimoakin samaan aikaan, mutta eiköhän tässä ole kysymys hullaantumisesta ja ihastumisesta. Pitkäaikaista vaimoa rakastaa aivan eri tavoin kuin uutta ihastusta... Välittää, rakastaa ja tykätä voi niin erilaisin tavoin.
En kyseenalaistaisi aloittajan rakkautta vaimoaan kohtaan. Olen samantyylisessä tilanteesssa; kerroin tunteeni toiselle osapuolella ja tässä nyt sitten roikutaan.... ja mietitään... ja pohditaan
Aloittajahan kertoi rakastavansa vaimoaan.
Minusta aloittajan päätös on järkipuhetta.
Välillä pitkissä liitoissakin tapahtuu ihastumisia, ja se on ihan normaalia. Silloin tarvitaan niitä päätöksiä, ettei lähdetä sössimään mitään jo hyvää olemassa olevaa. Jos lähdetään kaikenmaailman highlightsien perään, särjetään helposti monta sydäntä kerralla.
Jokainen on meistä joskus sinisilmäinen ja pitkissä liitoissa voi ihastua ulkopuolisiin, se ei ole väärin. Ihminen ei tunteilleen mitään voi. Tärkeintä on se miten ihastustaan käsittelee ja miten toimii sen asian suhteen. Ja ihastukset aiheuttavat aivopieruja :).
Hassuinta tässä on se, että omassa tilanteessa olen se tyttö, joka odottaa toisen kertovan ihastuksestaan. Sillä miehellä saman tyylinen tausta kuin tämän ketjun aloittajalla. Toivon, mutta samalla järkeilen hänen tilanteensa aiemmassa vastauksessani. Koskaan ei tiedä mitä elämä mukanaan tuo.
Aloittajalle vielä..toivottavasti saat purettua asiaasi jonkun kanssa. Jos ei muuten niin täällä. Anna itsellesi aikaa äläkä tuomotse itseäsi tunteistasi. Kaikki asiat järjestyy ajallaan.
Miksi et kertonut heti, siis tälle tytsille, että sinulla ei ole koskaan ollut aikomusta edetä tämän tytsin kanssa muuta kuin leikkiä ja höynätä,vain ajankuliksi. Kirjoituksesta päätellen et ole 3:kymppinen, vaan vanhempi äijä. Mutta aikansa kutakin ja nyt jeesustelet että miten päästä hankalasta tilanteesta kuin koira veräjästä.
Nyt olet tehnyt omia tulkintojasi, kovin tarkasti lukematta. Aloittajahan kirjoitti olevansa naisen kanssa tekemisissä, mutta sehän ei ole vielä mitään leikkimistä! Ihmisethän voivat olla tekemisissä esim. töiden kautta tai tharrastusten jne.
Niinpä naisesta on kysymys, joo kyllä luin sinun sössötyksiä ja sinun tulkintoja
Et vaan tiennyt tarkalleen mihin johtaa, koska sä vaimon olet hankkinut, tuo on suuri keksintösi. Yrität livahtaa kuin koira veräjästä. Keksi jotain parempaa tai anna olla tuo tilanne mikä on, kumpikin haluaa nettiseuraa, niin mikäpäs siinä.
Vaara siinä on rikkoa avionsa, etenkin pieni lapsi vielä kotona, Pitäisi lämmittää vain suhteita vaimon kanssa.
Aikaa myös lapselle .
http://www.youtube.com/watch?v=O3Md-83DKgQ
Jos haluat olla entisessä suhteessa älä puhu.Jos haluat nussia nuorta tyttöä ja rikkoa perheesi,huuda se toki vaikka suureen ääneen.Taidat olla vähän tyhmä.Mikä omassa suhteessasi mättää,mieti ennemmin sitä.
No olen jäävi sanomaan mitään. Ehkäpä alkaisin miettimään mikä oikeasti on tärkeää minulle ja mitä oikeasti haluan. Mitkä on tunteet ketäkin kohtaan ja paljostako olen valmis luopumaan. Alkaisin luopumaan toisesta suhteesta,en osaa sanoa kummasta.Saan sen käsityksen että kirjoittaja kuitenkin rakastaa sitä jonka kanssa on ollut kauan suhteessa, jos näin on niin onko tunteet aidot ja kestääkö ne arkipäivän. Tunteiden näyttäminen ja todeksi eläminen on jokatapauksessa edessäpäinkin onnistuttava,sama kumpaa suhdetta jatkaa. Kannattaisin että olisi hyvä puhua sen kanssa jonka kanssa meinaa elää tunteitaan todeksi. Kuitenkin toisellekkin pitäisi pystyä jonkinlainen välienselvitys tehdä,niin itsensä kuin toisenkin eteenpäin menemisen tueksi. Parisuhde kuitenkin pitäisi perustua rehellisyydelle.
Totuus on vain se, että ei se vaihtamalla parane! Riippuu toki suhteesta mutta elä joka pv täysillä, älä tuulta tavoittele, nauti siitä mitä sinulla jo on. Katso rakasta vaimoasi ja pohdi mikä on saanut sut olemaan hänen kanssaan ja saamaan lapsen. Hyviä naisiakaan ei joka oksalla kasva. Jos alkaisitkin olemaan sen neidon kans, olet tarpeeksi pitkään hänen kanssaan ja huomaat että olet taas ihastunut kovasti johonkin uuteen. Mun kultainen neuvo: OTA ETÄISYYTTÄ TÄSTÄ 'NEIDOSTA'
"Ei se vaihtamalla parane"..miten sitten selität onnelliset uusperheet ja toista kertaa onnellisesti naimisissa olevat ihmiset? Jokaisella on historia, mutta ihminen itse rakentaa tulevaisuutensa. Inhimillisyyttä on etsiä onnea ja iloa. Typerää töksäyttää kuluneita sanontoja , jotka ei välttämättä pidä paikkaansa alkuunkaan. On paljon ihmisiä jotka ovat löytäneet onnensa uudesta kumppanista. Jokaisella on niin erilaiset taustat.
Paljon voi antaa "kultaisia" neuvoja, mutta mitä ne auttavat silloin kun sydän on murteilla? Jokainen tehköön itse päätöksensä omaan järkeen ja tunteisiin pohjaten. Täältä palstalta löytyy kyllä niin kirjavia neuvoja..
Vaikealta näyttää tuo tilanne. Tunteiden kertomisessa on puolensa ja puolensa. Toisaalta tilanne liikkuu eteenpäin ja paremmin voit selvittää tilanteen, jos kerrot.
Jos minä olisin tunteiden tunnustuksen kohteena, ajattelisin näin: Toinen kertoo minulle ihastuksensa, minua ei kiinnostaisi ja kertoisin sen silloin hänelle suoraan, mutta kauniisti. Jos olisin kiinnostunut ja hän siis varattu sanoisin: sori olet mukava ja pidän sinusta, mutta olet varattu. Ongelmahan on, että kaikki eivät toimi aikuismaisesti ja järkevästi vaan voit saada osaksesi ivaa ja pilkkaa. Tosin tällöinkin kaikki ratkeaisi, mutta ei niin mukavalla tavalla.
pidän sinusta,ja olet sanonut olevasi varattu. rakastan sinua ja mikään ei sitä muuta. kaikkein mielummin kulkisin sinun kanssasi yhteistä tulevaisuutta kohti. en vain voi sinua siihen pakotta enkä halua pakottaa, jos kysyisit minulta uskallanko sitoutua katsomaan meidän mahdollisuuksia yhteiseen tulevaisuuteen.niin voisin vilpittömaästim sanoa että kyllä. uskataisin ja olisin valmis tekemään työtä itseni kanssa ja sinun kanssa henkisellä tasolla jotta löytäisin sen harmonian,tasapainon,ilon,leikkisyyden,luottamuksen,himon,halun,rakkauden,ja kaiken mikä kantaa päivien yli.
ja minä en ole sillätavalla varattu. tapaan kyllä jotakin ja niinpäinpois. mutta se ei ole tähtiin kirjoitettu. rakastan vain yhtä
Minä pöljä ihastuneena/rakastuneena kerroin tunteeni ihastuksen kohteelle. En olisi niitä kertonut, jos en tosissani olisi meihin uskonut/uskon. Hänellä ei vastaavia tunteita ole, joten minun oli pakko alkaa tukahduttaa tunteita. En voi niitä enää kertoa. Harmi, sillä jos hänellä tunteita olisi voisi ne edes jotenkin ilmaista irl. Tukahdetut tunteet muuttuu helposti kiukuksi ja loukkaamiseksi. Kaipaan silti vielä.
aina OHI !
Jos sellainen nainen pystyy ainoastaan pysymään keskustelutasolla, on se minusta hieno suhde. Olen itsekin joskus joutunut samaan tilanteeseen, mutta se on turvallisempaa, jos naisella on myöskin vaki poikaystävä. Silloin se ei rasita kummankaan suhtautumista yhteisiin tuokioihin.
Jos nainen on tyyppinä miellyttävä keskustelukumppani, se voi johtaa ikävöintiin ja alkaa rasittaa vakisuhdetta, jota itsekin pelkään.Joskus jopa ikävä, kun ei vähään aikaan tapaa.
Minun tyttökaverini ovat yleensä vanhoja opiskelukavereita, joten tiedän omat rajani aviolittoani kohtaan ja he taas ovat jonkinasteisissa kiinteissä miessuhteissa.
Luottamuksen on pelattava yli rajojen joka suuntaan. Mustasukkaisuudelle ei ole sijaa.