Pikkuvauvojen äidit!

Normaalissa olosuhteissa tämä kirjoittamasi pitää paikkansa:
"Vauvaa et taatusti saa passiviseksi millään, hän on juuri niin aktiivinen kuin luonnostaan on, vauvalla kun on luontainen halu oppia, olla liikkessä jne."

Mutta Nicolae Ceaușescun aikaan romanialaisissa lastenkodeissa terveistäkin vauvoista saatiin "passiivisia", kun he olivat paivät päästään häkkisängyissään.

Sama täällä...en minäkään ole kummankaan lapsen vauva-aikana ollut mikään viihdytys automaatti, joka suoltaa koko ajan jotain. Varsinkin kun vauvat ovat alkaneet viihtyä itsekseen niin olen antanut niiden olla rauhassa ja tutkia ympäristöä.. Itse olen ollut aina saatavilla kun vauva/taapero on itse tullut hakemaan huomiota. Muuten en ole tuputtanut seuraani vauvalle.

Lasten tehtävä on leikkiä ja tutustua maailmaan. Minun tehtävä on mahdollistaa leikki ja pitää lapsen elämä turvallisena. Nyt 2,5-vuotiaan esikoisen kanssa saatan välillä näyttää miten hän voi leikkiä dubloilla, vaikka eläinpuistoa tai sairaalaa, lyhyen hetken ja sen jälkeen poistun ja annan mielikuvituksen jatkaa.

9 kk:n ikäisen kuopuksen kanssa saatan ottaa itselleni kirjan ja käydä olkkarin lattialle lukemaan.. Sinne kuopus könittää pyörimään ja painimaan minun kanssa välillä, halaillaan ja hellitään... ja sitten taas lähtee könitellen tutkimaan taloa tai sotkemaan esikoisen leikkejä :D En minä kulje perässä varmistamassa mitä tapahtuu.. Ainoastaan jos alkaa olla liian hiljaista niin käyn kurkkaamassa mikä on tilanne.

Ota rennosti ap! Ei äitiys ole mikään urheilulaji, mitä pitäisi suorittaa.. Ota rennosti vaan äläkä stressaa tuollaisista asioista! Ei sinun tarvitse olla maailman paras äiti.. taikka yrittää todistaa jaksamistasi vauvalle tai kenellekään muulle ylläpitämällä touhumaratoneja. Riittää kun olet riittävän hyvä äiti omalle lapsellesi ja saat olla välillä väsynyt. Olenhan minäkin, vaikka minulla on mies tukena arjessa :) Kyllä sinuakin saa väsyttää, v*tuttaa,nälättää ja turhauttaa. Tsemppiä arkeen! Minusta ihaninta aikaa alkoi olla esikoisen kanssa kun hän oli siinä vuoden ikäinen ja siitä eteenpäin.. Vaikka haasteet lapsen kanssa kasvavat lapsen vanhetesa niin silti sitä kivempaa ja omalla tavalla helpompaa elämä on.

Kyllä minä luulen, että ennenkin vauvoille osattiin virikkeitä tarjota, vaikkei äidillä alituiseen ollutkaan aikaa viihdyttää vauvaa. Ennen ihmisillä oli vain rikkaampi mielikuvitus ja he olivat kekseliäämpiä.

Nykyään kuulee pelottavan usein, että annetaan vauvan olla itsekseen, jos hän viihtyy. Tietysti, jos vauvalla on tutkittavaa ja puuhaa, ei ole lainkaan paha antaa vauvan olla omissa oloissan hetken. Tärkein virike vauvalle on yhä kuitenkin oman äidin hymyilevät ja hänestä aidosti kiinnostuneet "kasvot". :)