22 vuotias naisopiskelija, 32 vuotias mies yleisesti avustamassa koulussa. Itse eronnut 6,5 vuotta kestäneestä parisuhteesta, joka ei ollut helppo, vihdoinkin sain itseni revittyä siitä irti. Puoli vuotta sitten olimme vielä yhdessä, kunnes romahdin koululla itkemään. Tälle miehelle sitten varovasti kerroin (olimme jutelleet jo silloin jonkinverran) ja neuvoi harkitsemaan eroa ja kysyi enkö huomaa kuinka paljon tämä suhde veroittaa voimavaroista. Silloin silmät oikeastaan aukesivat ja aloin pohtia eroa ja aloin uskoa, että pystyn tekemään sen ja pärjäämään yksin. Päätös oli vaikea, sillä hän oli ensimmäinen jonka kanssa seurustelin.
Muutama kuukausi sen jälkeen erosin ja muutin omaan asuntoon. Nyt olen tämän miehen kanssa puhunut todella paljon, huumorintaju ja musiikkimaku kohtaavat. Voi tosin olla että tulee juttelemaan ihan sen takia kun olen vanhimpia opiskelijoita.
Nyt olen ihastunut tähän mieheen. Tuntuu uskomattoman tuskalliselta ja samalla ihanalta huomata että voi ihastua huolimatta henkisestä alistuksesta ja väkivallasta aikaisemmassa suhteessa. Ajattelin, etten tahdo enää ihastua ja luottaa koska sattuu kuitenkin. Ehkä en vain ole niin kypsä kuin luulen..
Mua ei haittaa niinkään se, etten voi tätä miestä saada koska se on mahdotonta, hän on naimisissa ja ite olen nuorempi kymmenen vuotta. Lisäksi hän on kauhean fiksu ja itse en. Häiritsee ja hieman ahdistaakin se, että kun valmistun niin en enää näe häntä ollenkaan. En ole koskaan oikein tuntenut oloani hyväksi miesten lähellä ellen ole saanut tutustua kunnolla (lapsuuden traumojen vuoksi). Tämän kanssa tuntuu niin tuttavalliselta eikä ollenkaan vaikealta.
Toisaalta olen kyllä iloinen. Se tunne, kun sydän hypähtää ja ei voi lopettaa hymyilemistä, miten pieni asia riittää sen aikaansaamiseks. Vain yksi lause, huumorimielessä heitetty "tuot musta uusia puolia esille".
Meikäläinen on purkanut tunteensa ja käy opintonsa loppuun. Vaikka en sitten näe häntä enää, olen yhtä kokemusta rikkaampi ja joskus valmis terveeseen suhteeseen. Opin että vaikka se suloinen ensirakkaus, toinen tai kolmaskin ajatuu karille, voi olla kykenevä ihastumaan. Ja itseäänkin pitää muistaa rakastaa.
Kiitos hänelle siitä, että kuunteli.
Muutama kuukausi sen jälkeen erosin ja muutin omaan asuntoon. Nyt olen tämän miehen kanssa puhunut todella paljon, huumorintaju ja musiikkimaku kohtaavat. Voi tosin olla että tulee juttelemaan ihan sen takia kun olen vanhimpia opiskelijoita.
Nyt olen ihastunut tähän mieheen. Tuntuu uskomattoman tuskalliselta ja samalla ihanalta huomata että voi ihastua huolimatta henkisestä alistuksesta ja väkivallasta aikaisemmassa suhteessa. Ajattelin, etten tahdo enää ihastua ja luottaa koska sattuu kuitenkin. Ehkä en vain ole niin kypsä kuin luulen..
Mua ei haittaa niinkään se, etten voi tätä miestä saada koska se on mahdotonta, hän on naimisissa ja ite olen nuorempi kymmenen vuotta. Lisäksi hän on kauhean fiksu ja itse en. Häiritsee ja hieman ahdistaakin se, että kun valmistun niin en enää näe häntä ollenkaan. En ole koskaan oikein tuntenut oloani hyväksi miesten lähellä ellen ole saanut tutustua kunnolla (lapsuuden traumojen vuoksi). Tämän kanssa tuntuu niin tuttavalliselta eikä ollenkaan vaikealta.
Toisaalta olen kyllä iloinen. Se tunne, kun sydän hypähtää ja ei voi lopettaa hymyilemistä, miten pieni asia riittää sen aikaansaamiseks. Vain yksi lause, huumorimielessä heitetty "tuot musta uusia puolia esille".
Meikäläinen on purkanut tunteensa ja käy opintonsa loppuun. Vaikka en sitten näe häntä enää, olen yhtä kokemusta rikkaampi ja joskus valmis terveeseen suhteeseen. Opin että vaikka se suloinen ensirakkaus, toinen tai kolmaskin ajatuu karille, voi olla kykenevä ihastumaan. Ja itseäänkin pitää muistaa rakastaa.
Kiitos hänelle siitä, että kuunteli.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Saat onnitella itseäsi.. Harva nuori on enää nykypäivänä noin kauan yhdessä ensirakkautensa kanssa. Ikäiseksesi olet kypsä ja olet oppinut ettei parisuhde ole helppoa ja milloin siitä on hyvä irtautua. Ihastuminen on tuskallista jos on yksipuolista mutta silti se tuntuu hyvältä. Itse erosin vaimostani useita vuosia sitten ja ajattelin että rakkaus on ohi elämältäni. Onneksi ei ollut. Voimia sulle AP! Elämä opettaa vain elmään.