Olen aivan sekaisin siitä, mitä pitäisi tehdä. Sydämeni ei tunnu antavan
mulle rauhaa, aattelen ja ikävöin sua jatkuvasti. Olen aivan
lopussa, rakastan sua niin paljon, muulla ei ole enää merkitystä.
Olen tunteeni sulle kertonut, eikä ne mihinkään ole muuttuneet-
vahvistuvat vain, aina kun sut nään. Haluaisin niin lähellesi,
en vain katsella sua kaukaa- haluaisin kuulua sun elämääsi ja jos annat
rakentaa sitä yhdessä. Olet vienyt sydämeni kokonaan, muille siellä ei
enää ole tilaa. Kerro mulle totuus omista tunteistasi, jotka näen
silmistäsi. Et pysty sitä enää peittämään.
mulle rauhaa, aattelen ja ikävöin sua jatkuvasti. Olen aivan
lopussa, rakastan sua niin paljon, muulla ei ole enää merkitystä.
Olen tunteeni sulle kertonut, eikä ne mihinkään ole muuttuneet-
vahvistuvat vain, aina kun sut nään. Haluaisin niin lähellesi,
en vain katsella sua kaukaa- haluaisin kuulua sun elämääsi ja jos annat
rakentaa sitä yhdessä. Olet vienyt sydämeni kokonaan, muille siellä ei
enää ole tilaa. Kerro mulle totuus omista tunteistasi, jotka näen
silmistäsi. Et pysty sitä enää peittämään.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Mikä sitten on ongelma jos hänkin rakastaa ?
Varattuja:( ...enkä oikeasti tiedä hänen tunteistaan :(
Kuvittelen vain...tuntuu vain siltä, se katse- mistä saan hänet joskus
kiinni. En tiedä. Vaikeaa- olla näin rakastunut. Väärin muita kohtaan,
kun ajatukset on vain hänessä.
Pistäkää vain miinuksia, ei rakkaus siitä mihinkään katoa!
Näettekö useinkin?
Siellä nähdään, mutta ei niin kovin usein- valitettavasti.
SAATANAhuora !
Sydän ja huoraksi haukkuminen samassa yhteydessä-
ei oikein ole uskottavaa ;)
Ongelmia on aina, rakas kirjoittaja. On ymmärrettävä että elämään kuuluu ongelmia. Se miten ongelat kohtaa ja käsittelee onkin jokaisen oma päätös. Kun alkaa pakenemaan ongelmia niin se pako ei lopu koskaan. Kaikilla ihmisillä on vastoin käymisiä ja menneisyys ja tulevaisuus. Se on realiteetti. Kun kaksi ihmistä heittää hyntyyt samaan kasaan, niin kummankin teot,olemiset,menemiset,ajatukset ja kohtaamiset vaikuttaa joka päivä. Pettymykst ja epävarmuudet ovat aika ratkaisevia miten toista kohtelee ja miten ratkaisee ongelmat. On helppo,toki väärä toiminta kun syyttää toista kaikesta. Näin vain yleensä tapahtuu,kun ihminen pettyy itseensä ja toiseen. Jos pystyy antamaan toiselle anteeksi niin on täytynyt kohdata se oma raadollisuus ja todeta että olen itsekkin tehnyt väärin. Se että haluaa antaa anteeksi toiselle,kertoo että välittää ja rakastaa. Anteeksi antamattomuus on itselle taakka josta tulee katkeruus.Ja se estää näkemästä sen kauniin mitä on ja mikä merkitsee. Ongelmatonta liittoa ei vain ole. Rakastumis vaiheessa hypitään ongelimien yli,mutta kun eletään arkipäivää niin niitä alkaa näkemään. Onkin toinen juttu miten niitä käsittelee. Yksin kun yrittää ne käsitellä niin aina petyy. Kahden kauppa ja siksi ne pitäisi kahlata kahdestaa läpi. ??
Tiedän, että elämään kuuluu ongelmat. Tähän ikään niitä on tullut vastaan ja selvitty ollaan. En uskonut, että koskaan rakastuisin toiseen-
en etsinyt, en haaveillut- näin vain kävi. Ongelmia ei mieheni kanssa ole-
aivan kaikki sujuu hyvin. Nyt vain tämä tunne on tullut väliin, eikä
sitä voi hänelle kertoa...ainakaan vielä. On vain väärin olla hänen kanssaan,
jos tunteet on jossakin muualla. Vaikka toisaalta tiedän myös, että tätä toistakaan
en tule koskaan saamaan. Saan häntä nähdä aina välillä ja ihastun häneen
aina vain enemmän. Neuvokaapa kuinka tämän saa loppumaan, kun aika ei ole
tehnyt tehtäväänsä?
Tiedän täysin mistä puhut.. siis samanmoista koen..
Tai tarkennukseksi, kuinka tämän tunteen kanssa oppii elämään,
kun tiedän, että se ei mene ohi. Olen oikeasti rakastunut,
eikä sitä mikään muuta.
...ja meitähän riittää...
En minäkään ole keksinyt keinoa, kuinka tunteet saisi loppumaan.
En tiedä tillannetasi enkä sitä kuka olet. Luen rivien välistä että olet päässyt yhdestä ongelmalisesta liitosta pois ja kohdannut uuden rakkauden ja siinä ei ongelmia ja kuitenkin on kolmaskin rakkaus. Onkohan se kuitenkin niin että kolmas rakkaus on ongelma toisessa rakkaudessa. Ja onko niin ettet näe että on ongelma. Ja ongelma on ongelma. Yhdessäkin suhteessa on ongelmia,niin miksi ei jos yrittää jakaa tunteitaan jpoka puolelle. Tärkeysjärjestys voisi olla se ratkaisu. Taidat olla kuitenkin aikuinen ja pystyt kyllä ottamaan suunnan yhteen suhteeseen ja laittamaan kaiken likoon että onnistut siinä. Teetkä sen tunteellä vai järjellä vai alapäällä,niin tee se täysillä. Jollet siihen koe kykeneväsi niin kannattaa elää yksin.
Olen nykyisen mieheni kanssa ollut nuoruudesta lähtien, muita ei
ole ollut yli 20 vuoteen. Eikä nytkään pitänyt- kaikki vain tapahtui.
Rakastuin-sen olen jo itselleni tunnustanut... vaikka en olisi koskaan
itsestäni tätä uskonut.
"0 vuotta on niin pitkä aika ettet koskaan voi sitä pyhkiä mielestäsi. Ja vaikka kuinka löytämäsi uusi rakkaus onnistuisi,niin se entinen yhteinen elämä on aina mukanasi. Se tulee olemaan taakka uudessa suhteessasi. Oletko varma että tahdot yhteisen elämäsi vaihtaa hetkelliseen ihastukseen jota on helppo kuviteella kaiken kestäväksi rakkaudeksi. 20 vuotta yhteistä aikaa kertoo että olet kokenut paljon ja et vain kärsinyt. Haluatko kolmannen osapuolen kokevan itsensä kakkoseksi. Koska jos sinulla on tunteita pitkäaikaista kumppanisia kohtaan niin kyllä se kaihertaa teidän mahdollisuuksiakin. Järki hoi.
Olen miettinyt asiaa monelta kantilta- järkevä kun olen. Tiedän,
kaiken tuon mitä kirjoitit. Mutta, miten elän tästä eteenpäin, jos koko
ajan mielessä toinen-tästä ei todellakaan ole kokemusta. Järjellä koitan
asiaa miettiä, mutta joka hetki se voimakas tunne tulee väliin.
Tässä lienee kysymys syvemmistä tunteista kuin hetkellisestä ihastumisesta. Esim. Minulla kestänyt yli vuoden. Ehkä sitä vain oppii elämään, kun "pakko" on. Ymmärrän aloittajaa tietty.. minäkään en etsinyt, olin tyytyväinen, minä vain kohtasin hänet.. ja rakastuin. En ikinä oisi uskonut itsestäni, en ikinä. Morkkis joskus oli hirveä. Sitten se todellisuuden kohtaaminen.. miksi näin, miksi.
ihminen kantaa aina menneitä mukanaan, oli se mennyt avioliitto tai jokin muu. Ihminen on kokemustensa summa. Miksi vanha olisi uuden este? Ehkä se vain/myös on voimavara jos saa mahdollisuuden uuteen. Itse ainakin oon onnellinen, että olin jo ehtinyt jotain kokea, kun hänet kohtasin.. elämä on opettanut suhteellisuudentajua ja yleensäkin rauhallisempaa kykyä suhtautua myös rakastumiseen, joka sinänsä on niitä harvinaisimpia ja ihmeellisimpiä tunteita, joita saa kokea. Olen onnellinen siksi.
Onko se rakkautta vai pakkomielle.
Tähän ikään tiedän jo, mikä on rakkautta- eikä hulluutta;)
rakas rakastaa rakastaan ja se ei muutu. kaikki esteet voi poistaa. tai luovuttaa. sano hänelle,oikealle kaivatullesi mitä haluat. siitä se lähtee. koko elämän mittainen matka. johonkain tuntemattomaan. kauas surusta kohti iloa. pitkä ja kivinen on elämän matka,mutta rakkaus voittaa. kannattaa uskaltaa. mittään ei häviä vaikka kohtaa omat tunteet ja ne näyttää rakkaalleen.
mikä on se sinun tiesi jota tahdot kulkea. kulje sitä ja keskity siihen. kahta ei voi,se on liian raskasta kaikille. nyt päätät ja kuljet yhtä polkua ja löydät itseatäsi tyytyväisyyden. älä katso taakse vaan painaudu valitsemasi rakkaan kainaloon kun oot sen valinnan tehnyt. ja älä jätä toistakaan epätietoisuuteen vaan kerro hänelle että valitsin toisen. onnea sinulle tuntematon.
NarsistiSAATANA !
Niin mäkin sua ;)