Olisiko kaikki henkilöiden väliset keskustelut esitettävä dialogeina?
- kyllä, Matti sanoi.
- eipäs, Maija vastusti.
- kyllä, Matti sanoi.
- eipäs, Maija vastusti.
jne
Vai voiko niitä välillä korvata.
Matti ja Maija kinasivat eikä sille tullut loppua, kunnes äiti tuli lumisateesta.
- kyllä, Matti sanoi.
- eipäs, Maija vastusti.
- kyllä, Matti sanoi.
- eipäs, Maija vastusti.
jne
Vai voiko niitä välillä korvata.
Matti ja Maija kinasivat eikä sille tullut loppua, kunnes äiti tuli lumisateesta.
Vastaukset 28
Vanhimmat
kaikkia henkilöiden välisiä keskusteluja ei ole syytä esittää dialogina.
proosassa vaihtelevat dialogi, kerronta ja kuvailu, ja kirjoittajan on päätettävä - tai hän SAA päättää - mitä keinoa kussakin tilanteessa käyttää. tasapainoisesta käyttämisestä syntyy RYTMI, joka lienee kaiken taiteen perusasia, oli kyse sitten romaanista, maalauksesta, veistoksesta, tanssiesityksestä tai musiikista. (rytmillä ei siis tarkoiteta tässä pelkästään musiikillista rytmiä.)
pikku googletus tuotti tuloksen http://www2.amk.fi/mater/kulttuuri/sanataide/files/kerronta/dialogin_keinot.htm
Dialogissakin lukijalle on annettava tilaa.
Melkein kaikki tietävät, että adverbien käyttö seuraavassa asiayhteydessä ei ole yleensä suotavaa.
- Saanko sokeria, hän pyysi kauniisti.
- Ei minusta ole siihen, hän totesi surullisesti.
- Voi kuinka hauskaa! hän huudahti iloisena.
Suomalaisessa nykykirjallisuudessa vain on tapana korvata tämä tuomittava muoto paljon ärsyttävämmällä muodolla.
- Saanko sokeria hän pyysi. Ääni oli kaunis ja anova.
- Ei minusta ole siihen, hän totesi. Hän oli alakuloinen ja alistunut.
- Voi kuinka hauskaa! hän huudahti. Hän oli iloinen ja innoissaan.
Oikeassa olet, ärsyttäviä ovat nuo jälkimmäiset ja suuresti epäilyttäviä ensimmäiset.
Asiasta on taitettu peistä aikaisemminkin palstalla, mutta adjektiiveja kannattaa ylipäätään välttää. Mutta ne voi niistää tekstistä viimeistelyvaiheessa, kuten tekee esimerkiksi kuulemma Jari Tervo. (Ottamatta kantaa Tervon tekstiin ja haluamatta käynnistää Tervon kehu/haukkujaisia.)
Minulla on paha tapa kirjoittaa dialogia ilman johtolauseita. Tulee luultavasti siitä, että olen kirjoittanut melko paljon näytelmätekstiä. Toisaalta olen pyrkinyt käyttämään sitä tyylikeinona.
Stephen King vastustaa myös tiukasti adverbien käyttöä. Pelkkä "sanoi" on hänen mukaansa yksinkertaisuudessaan jumalallinen.
Johtolauseet kehiin jos tekstistä ei muuten ilmene kuka sanoo mitäkin.
Miksei sellaista voisi kirjoittaa, jos oikeassakin tilanteessa puhujan äänestä tai käytöksestä selvästi kuulisi/näkisi ilon/surun/apatian ?
Onko tuo "ei-adjektiiveja" nyt vain joku nykytyyli?
Tästei tartte taittaa peistä, kun sen voi kukin itse tarkistaa. Ota muutama lempigenresi kirja, laske adjektviit kustakin kirjasta yhdeltä sivulta ja vertaa tulosta samanmittaiseen pätkään omaa tekstiäsi. Jos määrä on noin sama, ole tyytyväinen ja jatka samaa linjaa, mutta jos sinulla on adjektiivejä selvästi enemmän kuin missään vertailukirjoissa, mieti kannattaisko vähentää.
Kaikki adj vai nuo diualogien adj / adv `?
Saanko sokeria, hän pyysi kauniisti.
Yhdes "best selleris" n 13 adj / s - myös noita dialogi-adj.
Kalevalas ehk hiukan enemmän, tosin olis luullut että siinä niitä onkin, kun alkaa adj -tykityksellä :)
http://runeberg.org/kalevala/16.html
äh. tarkoitin tähän väliin. eli mikä kirja se on? (se pestselleri, ei kalevala)
Simpauttaja.
Tosin vaihtelee 6 - 20, kun laskee adverbiaalit yms.
Mutta dialogit lähes pelkkää X sanoi
Huh, jos vähäinen adjektiivien määrä johtaisi julkaisuun, niin saisitte onnitella mua:=)
Omani viidellä satunnaisesti valitulla sivulla oli adjektiiveja seuraavasti:
13 12 5 8 5
Rikos ja rangaistus : 8 10 12 20 28
Tuntematon sotilas: 10 10 15 17 20
Adjektiivien ja adverbiaalien valinta tietenkin vaikuttaa. Esimerkiksi
Hän oli suuresti hämmästynyt. 2 kpl
Hän oli hämmästynyt. 1 kpl
Hänen hämmästyksensä suuruus oli vailla vertaa. 0 kpl
Milloin asiasta on taitettu peistä?
Ehkä useamminkin, mutta ainakin http://keskustelu.suomi24.fi/node/10798577#comment-56826480
Tuolla sivun laidassa on haku-kolo, jonka kautta voi hakusanalla etsiä vanhoja keskusteluja.
niin niin, niin niin, ...
vastauksesi ehkä osoittaa palstasta jotakin ;-)
Luuletko tosissasi etten tiedä haku-toiminnosta? Mutta kun se tuottaa esim adjektiiveista niin paljon osumia
"Osumat 1-25. Yhteensä 129 osumaa"
ettei niitä kannata selailla.
Kysyin lähinnä plus plus miinus -nimimerkin kommentin vuoksi:
"... mieti kannattaisko vähentää"
Sen perusteella asiasta olisi taitettu peistä - ja tultu siihen tulokseen, että ADJEKTIIVIT OVAT PAHASTA.
Sellaista keskustelua ei viitsi alkaa etsimään yli sadan joukosta.
Antamasi linkki sisälsi vain peitsittelyä ilman tulosta, siellä on otettu kantaa puolesta ja vastaan.
tuo adjektiivien välttely on oikeastaan surkuhupaisaa. Ainakin pikaisen eksperimentin perusteella:
A.Kivi 30 adjektiivia sivulla
M.Waltari 20-30
A.Christie n 13
J.Tervo alle 10
on se mahoton se tv-julkisuuden voima :)
eikös Tervolla ollut minimalisoinnista esimerkki: "Katsoin ulos ikkunasta. Siellä satoi vettä." -----> "Katsoin ulos. Satoi."
Waltaria lukiessa adjektiivit ovat paikallaan. Onhan niitä paljon mutta mistä tulee se syy niitä karsia? Onko nykyaikainen ihminen jo niin kaiken kokenut? Ja kaiken nähnyt (tv:stä) ettei kaipaa adjektiiveja vaan toimintaa (jolla Tervokin adjektiiveja häivyttää: pöytä kiiltää eikä ole kiiltävä).
Waltarikin käytti noita adjektiivin kaltaisia dialogeissa, esim.
Ei se ole totta, vastustin avuttomasti.
Nykyajassa on paljon hyvää mutta on huonoakin.
Kai yksi nykyaikainen piirre on inhimillästäminen. Lemmikkiä kutsutaan häneksi. Eläimille annetaan ihmisten ajatuksia ja tunteita. Ja "pöytä kiiltää".
Eihän se pöytä oikeasti mitään TEE. Sen ominaisuus vain on sellainen, että tietyssä valaistuksessa sen pintaan osuva valo heijastuu osittain pois pinnasta. Ja ihmisen silmään osuessa, ihminen voi kuvitella että "pöytä kiiltelee pahasti silmääni, pahuksen pöytä". Eläin saattaisi samassa tilanteessa olla paljon paremmin tietoinen pöydän syyntakeettomuudesta :-)
Jätä nuo Kivet ja Christiet syrjään ja laske jotain uudempaa julkaistua, sellaista kuitenkin josta itse pidät.
onhan PP uusien ja vanhojen eron huomannut kun kysyy
Onko nykyaikainen ihminen jo niin kaiken kokenut? Ja kaiken nähnyt (tv:stä) ettei kaipaa adjektiiveja
Mutta ei me kirjailijanalut olla syistä kiinnostuneita. Se on turhaa kaivelua ja kirjoitusajan hukkaa.
Sitä myydään mitä kaupaksi saadaan. Ja jos ei adjektiivit myy, niin ne editoidaan pois, perukle!
Suiomen kielesäs sanoi on monotoninen jos kaikki henkilöt vain sanovat, sanovat ja sanovat. Siitä tulee oma kaurismäkeläinen tyylinsä.
Hyvä huomio tuo viimeinen. Adjektiivit ja dialogit ilmentävät tyyliä. Siksi mitään ehdotonta sääntöä ei voi olla.
Sofi Oksanen käyttää mielestäni todella paljon adjektiiveja. Minusta ne luovat kuvailuun tietynlaista tunnetta - joskus jopa inhorealismia. Toinen runsaiden adjektiivimäärien käyttäjä on Dan Brown. Molemmat em. nykykirjailijat ovat kai myyneetkin ihan hyvin?
Henkilökohtaisesti minua ei lukijana adjektiivit haittaa. Kirjoittajana pyrin pitämään niiden käytön rajoissa juurikin sen takia, että olen ymmärtänyt nykytrendin niitä kammoksuvan.
niin-i ... nykytrendi,
is nykytrend my friend
Käsikirjoituksia X tuhatta / vuosi
---- gatekeepers ----
julkaistuja käsikirjoituksia Y kymmentä / vuosi
---- maksavat lukijat, kriitikot -----
hyvän kirjan leiman saavia kirjoja alle 10 / vuosi
Missä välissä se nykytrendi piileskelee, että voisin siihen ystävystyä? :)
miksi kysymys on miinustettu ? ;-)
kielen, esitystavan vai sisällön vuoksi?
Sisältöhän on aiheellinen: mikä määrittelee trendin?
Muotimaailmassa puhutaan muodin luojista.
Kuinkas kirjallisuusmaailmassa ..........................
On minimalisointia ollut ennenkin, ennen JT :)
"Projekti alkaa."
"Meitä hirvittää."
"Olo tuntuu kotoisalta."
"Tämä on Suomi."
"Toiset päätyvät Alkoon."
a la Ruusuvuori & Paretskoi
JT? Jari Tervo?
Huomasin tuossa Jari Tervon esittelemässä Jean-Pierre Melvillen elokuvaa Punainen ympyrä. Tervo kertoo minimalistista ilmaisua ihaillen kuinka näyttelijät sanovat jotakin vain silloin kun on pakko - eli hyvin harvoin.
Siinä on se esikuva, niin Tervolle kuin Kaurismäellekin.
Ja ehkä Pahkasiankin pojille joissakin teoksissa.-)
mikä kirja se on?
Noi lisäykset tyyliin "hän totesi" ja "hän kysyi" on yleensä aika turhia. Kun lauseen perässä on piste tai kysymysmerkki, minä lukijana kyllä tajuan, että kyseessä on toteamus tai kysymys. Joskus on hyvä kuitenkin korostaa esim. tunnetilaa: "hän totesi vakavana", "hän kysyi innoissaan" jne.
Jos puhujia on kaksi, nimiä ei tarvitse dialogissa jatkuvasti toistaa.
-Olen kotoisin Arabiasta, Ahmet sanoi.
-Eikös siellä ole nyt tammikuussakin aika kovat helteet?
-Tarkoitin, että olen Helsingin Arabiasta.
Joskus dialogi on mielestäni vaikeasti seurattava, jos välillä ei eritellä kuka nyt taas puhuukaan. On erittäin ärsyttävää, kun dialogin pienet virkkeet voivat kuulua kummalle tahansa ja sitten niitä on kymmenen peräjälkeen. Toki kymmenen ahaa, siis mitä, just niin yms. peräjälkeen on huonoa kirjoitusta myös ihan itsesssään. Toki nimiä ei ole hyvä toistaa jatkuvastikaan.
En pidä liiallisesta dialogien viljelystä. Vielä jos dialogi on puhekielinen niin ärtymys lisääntyy räjähdysmäisesti.
Adverbi ja adjektiivi muuten ovat eri asioita.