Liikoja luulin, kauppamies kun olin.
Vastassani minua parempi,
osasi tinkiä.
Vuosia kävimme kauppaa,
pikkuhiljaa, vähän kerrallaan
se oli huijannut minulta kaiken.
Yhtä vain saada tahdoin,
vähäkin olisi riittänyt,
sormustimeenkin se olisi sopinut.
Nyt olen alasti.
Petetty, piinattu, häväisty.
Sielunikin minä vielä tarjoan.
Elämän kanssa minä kauppaa käyn
ja mitäkö yritän saada?
Rakkautta, edes vähän. Mitäpä muuta.
Vastassani minua parempi,
osasi tinkiä.
Vuosia kävimme kauppaa,
pikkuhiljaa, vähän kerrallaan
se oli huijannut minulta kaiken.
Yhtä vain saada tahdoin,
vähäkin olisi riittänyt,
sormustimeenkin se olisi sopinut.
Nyt olen alasti.
Petetty, piinattu, häväisty.
Sielunikin minä vielä tarjoan.
Elämän kanssa minä kauppaa käyn
ja mitäkö yritän saada?
Rakkautta, edes vähän. Mitäpä muuta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minun pitäisi kohdakkoin tilata polttopuita. Kerran tuli jo tingittyä, nyt en oikein enää kehtaa.
Runostasi tulee mieleen Hella Wuolijoen näytelmän Niskavuoren nuori emäntä lopusta Loviisan viimeinen repliikki:
"Suuri Jumala taivaassa, anna minulle rakkautta... Anna minullekin rakkautta! Anna minulle rakkautta!"