Ja perustelua kanssa, kiitos.
Itselle tuli mieleen nämä:
-Kirjoitusvirheet (kirjoittaja näyttää törpöltä)
-Jaarittelu (teksti etenee liian hitaasti, on tylsää tai muuten vaan turhaa)
-Samojen sanojen ja sanontojen toisto (lukija alkaa laskea/keskittyy niihin)
-Liiallinen adjektiivien käyttö (turhaa, ei jätä tilaa lukijalle)
-Liian lyhyiden lauseiden käyttö (tehokeinona toimii, mutta pelkästään käytettynä kuulostaa töksähtelevältä)
-Aikamuotojen sekoittaminen (lukijakin sekoaa)
-Alatyyliset sanat (toki jos tavoitteena on alatyylin kirja niin miksi ei?)
-Kohderyhmän unohtaminen (kirjalle ei löydy lukijoita)
Muita, mitä? Pahoittelen jos tällainen lista jostakin jo löytyy, mutta ajattelin jos tämä olisi ikään kuin tarkistuslista.
Itselle tuli mieleen nämä:
-Kirjoitusvirheet (kirjoittaja näyttää törpöltä)
-Jaarittelu (teksti etenee liian hitaasti, on tylsää tai muuten vaan turhaa)
-Samojen sanojen ja sanontojen toisto (lukija alkaa laskea/keskittyy niihin)
-Liiallinen adjektiivien käyttö (turhaa, ei jätä tilaa lukijalle)
-Liian lyhyiden lauseiden käyttö (tehokeinona toimii, mutta pelkästään käytettynä kuulostaa töksähtelevältä)
-Aikamuotojen sekoittaminen (lukijakin sekoaa)
-Alatyyliset sanat (toki jos tavoitteena on alatyylin kirja niin miksi ei?)
-Kohderyhmän unohtaminen (kirjalle ei löydy lukijoita)
Muita, mitä? Pahoittelen jos tällainen lista jostakin jo löytyy, mutta ajattelin jos tämä olisi ikään kuin tarkistuslista.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Fraasien ja kuluneiden sanontojen ja sananparsien käyttäminen.
Perustelu? No voi yrittää keksiä oma tapa selittää/ilmaista asianlaita.
Useinhan sanonnat ovat kielikuvia, joten sitten sitä omaa kuvakieltä treenaamaan :)
Siis sellaiset kuten "viilata linssiin" tai "seistä tumput suorina".
Miksi niitä pitäisi välttää, jos kirjan henkilö on tavallinen ihminen, ja tavallinen ihminen sanoo toiselle samanlaiselle pihatöissä : "Lapio käteen äläkä siinä tumput suorina seiso!"
Vai onko niin, että lukijat eivät ole tavallisia... :)
Nämä on sit mun omia henk.koht. mielipiteitä, ei jumalan sana.
Dialogissa sananparret on enemmän ok, koska puhekieli on puhekieltä, ja usein aika tavallista. Sen sijaan siinä missä kirjailijan tulisi turvautua omaan luovuuteensa, eli korostetummin kertovissa/kuvailevissa osioissa, niin ei anna kovin hyvää kuvaa kirjailijasta jos turvautuu jo johonkin valmiiseen, vaikkapa kuvaamaan paikoilleen jähmettynyttä päättämätöntä höhlää ilmausella "hän seisoi vain tumput suorina".
Hahmot voivat olla tavallisia, ja puhua tavallista kieltä, mutta kirjoittajan täytyy käyttää omaa mielikuvitustaan eikä mennä siitä missä aita on matalin. (
Joo, kannattaa vääntää nämä uusiksi tyyliin "viilata tumppuun" ja "seistä linssit suorina". Menestys on taattu!
Minusta "viilata linssiin" kuulostaa hassulta eikä sitä minun mielestäni kovin yleisesti käytetä ja juuri siksi se olisi juuri sellainen jota itse käyttäisin. Voisin myös seistä tumput suorina, joten hyvä tietää, että tällaiset ovat tai ainakin jonkun mielestä ovat virheitä. Voisin jopa kuvitella että viljelisin näitä ihan ärsyttävyyteen asti, sopisi tyyliini, valitettavasti.
Asiayhteyden kadottaminen kappaleiden välillä (ellei ole tahallinen tyylikeino). Esim. edellinen kappale loppuu "Yritin nukkua, mutta olin niin hermostunut, että pyörin puoli yötä sängyssäni. Huomenna tapaisin hänet ensimmäistä kertaa." Seuraava alkaa "Viime viikolla pysähdyin auttamaan vanhaa rouvaa ostostensa kanssa. Yllättäen hän tarttui minua olkapäästä, katsoi silmiin ja sanoi etten ole hyvä nainen. En edes tuntenut häntä."
Voihan nuo tietysti limittää jotenkin yhteen, mutta ainakin minua henk.koht. ärsyttää yhtäkkinen pomppaus.
Heräsi kysymys, mitä tässä yhteydessä oikeastaan tarkoitetaan alatyylisillä sanoilla? Kirosanoja? rumia ruuminosien nimityksiä? Haukkumasanoja?
Aloittajan sulkeisiin laittama "toki, jos tavoitteena on alatyylinen kirja niin miksi ei?" särähti tällä kertaa korvaani (silmääni).
Oma näkemykseni on nimittäin päinvastainen - alatyyliä ei kannata loputtomiin välttää (siis jos nyt olen ymmärtänyt tuon alatyylin oikein?). Jos aina jarruttelee ja korvaa vaikka sanan perse takamuksella, alkaa kirjoittamisessa olla sievistelyn makua. Toki liiallisuuksiin ei koskaan kannata mennä - ja lasten ja nuortenkirjallisuudessa alatyyli on ehdoton no, no.
Sofi Oksasen Puhdistuksessa Sofi taitaa käyttää miehen elimestä kaikki mahdolliset puhekielen synonyymit ja ilmaisut - taitaa joukossa olla lisäksi pari uudissanaakin aiheelle. En laske Puhdistusta kuitenkaan alatyyliseksi kirjaksi. Kieli on toki rohkeaa, ja saattaa punastuttaa joitakin, mutta kuitenkin HS:n lukijat valitsivat kirjan 2000-luvun parhaaksi romaaniksi. Sofille "alatyyli" - jos sellaista edes on - ei ole millään tavoin "virhe" tekstissä, vaan tehokeino, jolla saadaan kohtauksiin realistisuutta ja tekstiin vahvuutta ja rohkeutta.
En tässä ketään kehota poistumaan omalta mukavuusalueeltaan, saati muuttamaan omia moraalikäsityksiään, mutta oman ilmaisunsa rajoittaminen sen vuoksi, että antaa jonkin yleisen normin tai yksittäisen mielipiteen vaikuttaa omaan kirjoittamiseensa, ei ole minusta kannustettavaa.
Sofilla oli aina jokin hyvä syy kielenkäytölleen.
Esim. "Karvaista kyrpää kurkkuun...", korosti sitä, ettei siihen riistetyn ja pakotetun seksityöläisen elämä ollut mitään ruusuilla tanssimista.
Samaa mieltä. Täällä oli joskus kummallinen ketju aiheesta, jossa tuomittiin jopa kirosanat kokonaan. Itselleni tulee mieleen vaikka kuinka monta korkeakirjallista teosta, joissa vilisee alatyylisiä ilmauksia.
Taisin saada siinäkin ketjussa turpiin :-D
Pääsääntönä näyttää olevan, että kaikki mitä pohdin täällä, lytätään maanrakoon.
Olen vähitellen oppinut epämarttyyrimaisen kierolla tavalla pitämään siitä :-)
Ei vaitiskaan. Hyviäkin kannanottoja ja näkemyksiä on tullut, kiitos niistä.
Mutta tuo Massin "Ei kirosanoja nuortenkirjoihin" on aika hyvä rajaus.
Ja kyllä siinäkin varmaan kahta koulukuntaa hiihdellään...
Häräntappoase...vilisee kirosanoja, mutta loistava nuortenkirjallisuuden "perusteos". Vaikea kuvitella kirjoittavansa realistista nuorisokuvausta ilman yhtään v:tä:-)
:)
Että teos ei pyri avaamaan kotimaiseen kaunokirjallisuuteen mitään uutta näkökulmaa, kieltä, tyyliä, vaan jatkaa samalla tutuksi tulleella taidelinjauksella.
Mutta tällä palstalla kaiketi arvostetaan enimmäkseen viihdekirjallisuutta.
Tällä palstalla on väkeä moneen junaan :) Monet vain harmittavan kunnianhimottomia, mutta se on varmaan pelin henki, lannistaa ne jotka tavoittelevat tähtiä.
huh ... ettäkö uutta kieltä tai tyyliä pitäisi kehittää.
Prksl kun edes pystyttäis suomen kieli säilyttämään, niin ei tarvis uusia keksiä.)
Minä en ymmärrä, miksei viihdekirjallisuutta saisi arvostaa. Olen hiljattain lueskellut usean pohjoismaisen kirjailijan dekkareita ja miettinyt, miksei kukaan suomalainen yllä samaan tasoon. Toki niissäkin mitä olen lukenut on kritiikin paikkaa, kaikki suositut kirjailijat eivät ole mitenkään "kymppikamaa".
Olen muutoinkin päätynyt siihen, että ihmisille pitää kirjoittaa sitä, mitä ihmiset lukevat. Jotkut niitä kirjoja myös ostavat, yllättävän paljon. Itse en viitsi ostaa kertaalleen luettavaa, sen saa kirjastosta.
Kyllä minulle kelpaisi oman viihteellisen tekstin julkaiseminen aivan hyvin. Eka kerta ei tärpännyt. Vaan ehkäpä yritän joskus uudestaan.
Minusta viihdekirjallisuus on ihan yhtä arvostettavaa jos se vain on hyvin kirjoitettua ja viihdyttävää. Oikeastaan kirjailijoiden pitäminen taiteilijoina on aina tuntunut itsestäni kummalliselta. Kutsuisin vain äärimmäisen harvoja kirjailijoita taiteilijoiksi. Runoilijoita pidän taiteilijoina useammin.
Alatyylistä tarkentaisin, että jos aivan oikeasti kirjailija ei pysty kiertämään alatyylin käyttöä, niin siinä tapauksessa se on ok, mutta useimmiten on kyse enemmän kirjailijan halusta sävähdyttää tai puutteesta esittää samaa asiaa hyvällä tyylillä. Jos joku aivan oikeasti haluaa kirjoittaa kirjan henkilöstä jonka joka toinen sana on vittu ja joka kolmas perkele niin se on täysin kirjailijan valinta eli valinta alatyylistä. Joku yksittäinen sivuhenkilö vittuineen voi vielä mennä läpi tyylikkäästi mutta jatkuvasti kiroileva päähenkilö kertoo lähinnä jotain kirjailijasta. Sinänsä alatyyli tyylilajina on ihan yhtä hyvä kuin muukin. Sillekin on lukijansa ja se kai on tärkeintä. Kyse on enemmänki siitä mitä kirjailija haluaa lukijoilleen kertoa. Itse toivon pystyväni esittämään alatyyliä käyttävän henkilön siten, että itse välttäisin samaa tyyliä, näin aloituksen muodon perustellakseni.
Pelkästään tekstin? Ei siis mitään juonesta yms.
Liian koristeellinen kielenkäyttö.
Kielen pitäisi olla luovaa ja niin edelleen, mutta alkaa vaikuttaa teennäiseltä jos joka sanalle pitää keksiä joku hienompi synonyymi. Lapiota voi kutsua lapioksi.
Aikamuotojen sekoittamisen lisäksi näkökulman sotkeminen, yleensä vaikka kirjoitetaan kolmannessa persoonassakin, kirjoitetaan yhden henkilön näkökulmasta, se voi vaihdella - ja usein vaihtelee - esimerkiksi lukujen välillä, mutta jos se hyppelee sikin sokin ihmisestä toiseen kesken kohtauksen se sotkee. Me emme koe maailmaa niin että osaisimme lukea kaikkien pöydässä istuvien ajatukset, jos kirjoittaa niin, se ei oikein toimi.