Tarviin apua

Hei ! Päätin kirjottaa tänne nyt, vaikka luulin lopettaneeni itekkin siis tän bulimoinnin tänä keväänä.... Oon siis parikymppinen nuori nainen ja mulla alko paha bulimiakierre viime vuoden keväällä. Meiän perheessä sattu kauhee onnettomuus ja jotenki sen jälkeen mulla rupes tulee noit ahmimiskohtauksii ja lihomisen estämiseksi mä sitten oksenkin kaikki ulos. Siinä vaan menee jotenkin paniikkiin eikä haluu sillä lailla lihota. Mun bulimointia kesti sen viime kesän tonne syksyyn ja sitten jotenki omatoimisesti rupesin lopettamaan mutta satunnainen bulimia kesti siis tän vuoden kevääseen.. Mua rupes ahdistaa mun ulkonäke, se ei todellakaa parantunut eli en laihtunut vaan musta tuntuu että vaan lihosin ja olin muutenki tosi turvonneen ja ruman näkönen.. Pelotti kans et se näkyis ulospäin.. Lopetin sen siis ite paitsi että välillä tulee sellasia ajatuksia et houkuttais herkutella ja sit vaan oksentaa se ulos.. Helpppoohan sellanen.. Pelästyin ku mulla tuli pari päivää sit sellanen ahistus et vaan mässäsin paskaa kroppaani ja sit iski se vanha paniikki ja juoksin saman tien vessaan ja oksensin. Oon tosi pettyny itteeni ja mua pelottaa et sama vois toistuu ku taustaakin on.. Mulla on aina ollu tosi huono itsetunto ja oon aina ollu vähän pyöreempi ja yrittäny aina laihduttaa tuloksetta.. Bulimia oli jotenki helppo konsti herkutella vaik en siitä laihtunukkaan.. Luulen, että mulla alko bulimointi liian vähäisestä syömisestä ja liiasta rehkimisestä salilla, jotenkin siinä meni koko aineenvaihdunta pilalle.. Ja myös meiän perheen onnettomuus laukas tän varmaan.. Ootteko miettinyt miten teiän bulimia alkoi ? Miksi se alkoi ? Ja mitkä ajatukset ja keinot ja auttaako teitä teiän läheiset/terapeutti pitämään bulimian poissa ja miten ? Mikä tähän auttaa, että tää olis suurimman osan poissa päästä ? AUttaakaa tarviin apua...