Tiedän. Tämä viesti tässä ei edistä tätä tilannetta millään tavalla. Mutta se helpottaa oloa.
Tämä alkaa olla jo vähän vaikeaa. Haluta niin paljon jonkun lähelle sekä hänet elämäänsä, mutta ei tiedä miten. Se on se klassinen asetelma, tiedättekö, nainen odottaa miehen aloitetta ja jos mies ei sitä tee olettaa nainen hänen olevan joko varattu tai sitten ei ole kiinnostunut.
Ja kun itseään ei voi koskaan nähdä toisen silmin. Ei tiedä mistä hän minussa pitää tai voisi pitää. Se epävarmuus. Se vaikeus jos ympärillä on muita, joille ei halua paljastaa liikaa omista tunteistaan ja ajatuksistaan. Se häpeä, joka kiusaa kun ei uskalla enempää, kun oikeasti haluaisit vain hukkua toisen olemukseen, kadottaa itsesi siihen hetkeen kun maailman ympärillä kääntää selkänsä ja aika kääriytyy pyörteeksi ympärille.
http://youtu.be/pisIqsHwbTY
Tämä alkaa olla jo vähän vaikeaa. Haluta niin paljon jonkun lähelle sekä hänet elämäänsä, mutta ei tiedä miten. Se on se klassinen asetelma, tiedättekö, nainen odottaa miehen aloitetta ja jos mies ei sitä tee olettaa nainen hänen olevan joko varattu tai sitten ei ole kiinnostunut.
Ja kun itseään ei voi koskaan nähdä toisen silmin. Ei tiedä mistä hän minussa pitää tai voisi pitää. Se epävarmuus. Se vaikeus jos ympärillä on muita, joille ei halua paljastaa liikaa omista tunteistaan ja ajatuksistaan. Se häpeä, joka kiusaa kun ei uskalla enempää, kun oikeasti haluaisit vain hukkua toisen olemukseen, kadottaa itsesi siihen hetkeen kun maailman ympärillä kääntää selkänsä ja aika kääriytyy pyörteeksi ympärille.
http://youtu.be/pisIqsHwbTY
Vastaukset 10
Vanhimmat
Taidat olla kaivautunut minun pään sisälle, outo ajatustenlukija!:) Samoja aatoksia miehestä.
Huokaa hän...huouoahhh!
Tuli mieleen muutakin. Sosiaalisesti hyväksyttyä työpaikalla? Sosiaalisesti hyväksyttyä suvussa jne? Ei aloitetta, varattu tai ei kiinnostunut, ehkä kiinnostunut mutta alussa mainittujen asioiden takia ei uskalla edes haaveilla aloitteesta. Lisäksi jos toinen on varattu jo ennestään niin meni 100% vaikeaksi.
Toiseen hukuttautuminen, romanttista mutta elämä ja parisuhde ei sitä ole kuin alussa ellei jo siinäkin huomaa loppujen lopuksi ettei se mies ollut sittenkään sellainen millaisen kuvan sait haaveisiisi. Arki ja normaali elämä ei vaan ole tuollaista oikeasti vaan erimielisyydet ja kompromissien teot yms. astuu kuvaan niin se toisen olemukseen hukkuminen muuttuu päinvastaiseksi.
En tietääkseni elä 1800-luvulla, joten suvun hyväksyntä? Tietysti se on toivottua, että toinen tulee toimeen myös perheen kanssa, kun perheellä on kuitenkin niin suuri merkitys, mutta en ajattele tuollaisia ajatuksia. En ajattele myöskään työkaverien hyväksyntää, en etsi tai kaipaa sellaisia asioita, en vain ole valmis rikkomaan vielä tätä illuusiota siitä, että tässä on jotain työkaveruutta suurempaa.
Ja se tunne toiseen maailmaan eksymisestä vain tapahtuu. Sitä ei voi valita kenen kanssa näin käy. Se vain on joko olemassa tai sitten ei. Se on kuin tapaisi toisen yhtä vahvan, eikä sinulla ole enää muuta mahdollisuutta kuin olla oma, paljas itsesi ja teet sen tajuamattasi sitä itsekään miten se tapahtuu ja miksi vain hän saa sen aikaan. Se on aika hemmetin hyvä lähtökohta minusta.
mieltä kanssasi..varsinkin tuosta mitä viimeisimmässä kappaleessa kerroit.
Jos hänellä on perhe, ei sinun ole lupa enää sotkeentua ja tuhota tuota perhettä.
Ei pelkoa sellaisesta.
toivon sulle onnea ap. voin samaistua, paitsi olen nainen ja kyse oli varatusta:(
Olen myös nainen ja mitään en pelkää kuin sitä, että hänellä on jo joku. Se tuntuisi musertavalta. Olla samassa tilanteessa, jälleen, vuosien jälkeen kun on päässyt yli edellisistä suruistaan. Se olisi vain julmaa.
Ihana Marianne.
http://www.youtube.com/watch?v=8zksmRSh0-g