Hei! Otsikko on huono, en keksinyt tähän hätään parempaa.. Mutta neuvoja nyt kaipaisin. Toivon ystävällisiä ja asiallisia vastauksia :)
Odotamme avopuolisoni kanssa esikoista, huomenna on raskausviikkoja täynnä 37.
Nyt tuossa hetki sitten mies ilmoitti, että oli suunnitellut lähtevänsä ensi viikonloppuna moikkaamaan serkkujaan ja joitakin tuttujaan, n. 300km päähän. Syynä se, että nää on niitä viimeisiä mahdollisuuksia, jolloin hän voisi yksin lähteä, ja yleensäkin pääsisi johonkin ennen lapsen syntymää. Todellakaan en asiasta innostunut. En osannut siihen oikein mitään kuitenkaan vastata. Enkä nyt tiedä mitä hänelle sanoisin, ainakin ilman että alkaisin itkemään (mielialanvaihtelut taas ilmaantuneet, alkaa pienestäkin asiasta itkettämään)..
Raskaus on näin lopussa, ei sitä koskaan tiedä milloin lapsi päättää syntyä, enkä yksin haluaisi muutenkaan olla. Lisäksi tää luottamus on aina ollut mulle se vaikea asia.. Eli en välttämättä luota siihen, että mies yksin lähtiessään olisi siellä "kunnolla".. Se ärsyttää, että mies periaatteessa pääsee vielä liikkumaan, mun menot kun rajoittui jo siinä vaiheessa, kun positiivisen testin tein. Harmittaa, että mies haluaa vielä mennä, ja viimeisenkin mahdollisuuden käyttää, että pääsee hauskaa pitämään.. En nyt keksi kaikkea, mitä olisin tässä halunnut sanoa..
Kuitenkin lapsi on toivottu, ja olemme onnellisia että hänet saamme :)
Odotamme avopuolisoni kanssa esikoista, huomenna on raskausviikkoja täynnä 37.
Nyt tuossa hetki sitten mies ilmoitti, että oli suunnitellut lähtevänsä ensi viikonloppuna moikkaamaan serkkujaan ja joitakin tuttujaan, n. 300km päähän. Syynä se, että nää on niitä viimeisiä mahdollisuuksia, jolloin hän voisi yksin lähteä, ja yleensäkin pääsisi johonkin ennen lapsen syntymää. Todellakaan en asiasta innostunut. En osannut siihen oikein mitään kuitenkaan vastata. Enkä nyt tiedä mitä hänelle sanoisin, ainakin ilman että alkaisin itkemään (mielialanvaihtelut taas ilmaantuneet, alkaa pienestäkin asiasta itkettämään)..
Raskaus on näin lopussa, ei sitä koskaan tiedä milloin lapsi päättää syntyä, enkä yksin haluaisi muutenkaan olla. Lisäksi tää luottamus on aina ollut mulle se vaikea asia.. Eli en välttämättä luota siihen, että mies yksin lähtiessään olisi siellä "kunnolla".. Se ärsyttää, että mies periaatteessa pääsee vielä liikkumaan, mun menot kun rajoittui jo siinä vaiheessa, kun positiivisen testin tein. Harmittaa, että mies haluaa vielä mennä, ja viimeisenkin mahdollisuuden käyttää, että pääsee hauskaa pitämään.. En nyt keksi kaikkea, mitä olisin tässä halunnut sanoa..
Kuitenkin lapsi on toivottu, ja olemme onnellisia että hänet saamme :)
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kuulostaa jälleen siltä, että kaksi täysin erilaista ihmistä lyöttäytyvät yhteen ja toivovat lasta.
Jos aloittajan oma kunto on jo tällä hetkellä huono, niin pitäisi olla selvää, että mies ei jätä yksin.
Mutta jos kaikki on ihan ok ja olo hyvä, niin anna äijän mennä. Saat vähän itsellesikin omaa aikaa. Mitä jos pyytäisit aloittaja ystäviä/sukulaisia kylään tai jotain muuta mukavaa? Hemmottelisit vähän itseäsi.
Hei!
Minusta olisi hienoa miehesi puolesta jos hän pääsisi nyt relaamaan. Hänellä olisi varmasti enemmän annettavaa sinulle ja vauvalle sitten kun syntyy.
Olen ihan ystävällinen ja asiallinen mutta kaipaat apua ja haluan puhua suoraan ja avata pari asiaa..
Sinulla on jokin luottamisongelma suhteessanne. Miksi tehdä lapsia jos on ongelmia jo näin alkeellisissa asioissa?
Jos oikeasti ei ole syytä olla luottamatta, tuhlaat energiaa ja luot pahaa verta hyvään suhteeseen. Vaivaat itseäsi asioilla jotka ovat turhia?
Osaatko ajatella näin että jos et voi luottaa mieheesi, se väistämättä vaikuttaa teidän väleihin?
Miehesi on yksilöllinen ihminen joka haluaa elää elämäänsä lapsesta huolimatta, eikä hän välttämättä ymmärrä pointtiasi että koska sinun menot ovat vähentyneet, hänenkin pitää lopettaa se voimaa antava sosiaalinen elämänsä?
Se todellakin on tärkeää miehelle.
Olen itsekin loppusuoralla raskaana ja menot on vähentynyt mutta se on oma valintani. Tämä raskaus on oma valintani. Hoidan oman perheeni vaikka yksin jos tarve vaatii.
Olen onnellinen siitä että mieheni haluaa käydä harrastuksissaan ja tapaamassa ystäviämme joita en jaksa oloni vuoksi yhtä usein enää treffailla. Kotiin palaa rentoutunut ja iloinen ihminen, jonka kanssa on sitten mukavaa olla taas kaksinkin.
Jos hän jäisi sohvalle, kelloni alkaisi soida!
Ymmärrän kyllä kuitenkin hyvin pettymyksen tunteesi ja toivoisinkin että ajattelisit silloin aina, että olenko ehkä vähän itsekäs tai vaadinko liikaa? Kun suhteessa ei pystyta puhumaan tai voida käydä erikseen missään, alamäki on valmis ja suojamuurit alkavat kasvaa....
Parisuhteessa pitäisi ensisijaisesti antaa, ei ottaa.
Kun pidät häkin oven auki, hän palaa aina kotiin.
Onnea teille ja puhukaa ja rakastakaa toisianne kaikin voimin.
Toivon ettet pahastunut tms...
Meillä sovittii miehen kanssa että menoja ei suunnitella enään kun rv 38 on täynnä kun silloinhan ei tosiaan enää voi tietää syntyykö milloin? Aikaisemminkin toki voi tulla mutta onhan harvinaisempaa.
Luottamusta jos ei oo ei oo suhteella pohjaa.
Mielestäni miehen olisi tuokin reissu pitänyt hoitaa jo ennen ja nyt käydä sitten vain lähiseuduilla.
Et en noilla viikoilla enää päästäis noin kauas.
Kun vauva syntyy niin otat sitten kun vaan jaksat ja olet hieman kuntoutunut sitä omaa aikaa omien ystäviesi kanssa.
Tasapuolisesti molemmat käytte kun on tarvis jollain tapaa rentoutua. On se sitten lenkki, kahvihetki ystävien kanssa, baari-ilta.
Jaksatte sitten vauva-aikaa ja toisianne paremmin.
Sit kun vain uskallatte jättää pienen hoitoon niin käytte välillä yhdessäkin ulkona, ettei parisuhde unohdu.
En todellakaan päästäisi miestä noin pitkälle matkalle lähellä synnytystä. Tosin toinen raskauteni ei edes kestänyt noin pitkään vaan noilla viikoilla vauva oli jo maailmassa. Kyllä tuollaiset reissut pitää tehdä hyvissä ajoin, ei raskauden viime metreillä.
Kai se mies voi olla vaikka selvinpäin siellä reissussa. Tai vaan yhden yön. Tommosen 300km tulee autolla kuitenkin takaisin noin 2,5 tunnissa? Synnytykset nyt yleensä tuppaa kestämään vähän pitempään, varsinkin ensikertalaisilla. Ja eikös pääsääntöisesti normisti sujuneet ekat raskaudet mee ennemmin yli lasketun ajan kuin että syntyis ennen laskettua aikaa?
No jos sataakahtakymppiä viilettää motaria koko tuon 300 km, niin kyllähän sen 2,5 tunnissa tulee. Harvemmin kuitenkaan näin, lähempänä se on kolmea ja puolta tuntia ajomatka, jos normimaanteitä ajelee.
Kyllä se on vähän niin, että mieheltä on ajattelematonta noin lähellä laskettua aikaa lähteä noin kauas. Oma mieheni ei missään nimessä olisi lähtenyt enää satojen kilometrien päähän. Eikä kyllä lähtenyt lähellekään, hän relasi mieluummin minun kanssa viimeiset viikot ennen synnytystä, kun oli selvää, että sitä kahdenkeskistä aikaa ei hetkeen olisi. Kavereitahan voi aina tavata, mutta ei aivan pientä vauvaa kovin herkästi hoitoon jätetä (tai ainakaan me emme halunneet jättää), joten halusimme nauttia toistemme seurasta ennen vauvan syntymää. Sitä paitsi, kun on ensimmäinen rakaus kyseessä, niin ei voi tietää millainen synnytyksestä tulee. Joskus alkaa tapahtua nopeastikin ja on se nyt kiva, jos mies on silloin lähistöllä.
Itse ainakin aloittajan viestistä sain sen käsityksen, että tarkoitus ei ole olla ajokunnossa. Ja ei ne ensimmäiset synnytykset aina kestä kauan ja mene yli lasketun. Omani syntyi rv 37 ja ensimmäisestä supistuksesta meni tasan tunti siihen että vauva oli maailmassa.
Tämä juttu nyt sitten päättyi niin, että mies ilmoitti jo viikolla ettei ole lähdössä. Tyytyväinen tietenkin olin tähän ratkaisuun, eikä asiasta sen enempää puhuttu.
No eilen illalla mies jutteli kaverinsa kanssa puhelimessa ja mietti, että jos hän menisikin ensi viikonloppuna siellä käymään. Miehen mukaan tämä olisi se viimeinen mahdollisuus lähteä yksin, seuraavana viikonloppuna ei kuulemma uskalla kun laskettuaika on niin lähellä. En ollut uskoa korviani, luulin että hän olisi tajunnut, ettei tässä vaiheessa lähdetä enään mihinkään 300km päähän. Mutta ei, nyt hän vissiin lähtisikin ensi perjantaina, jolloin mulla olisi melkein 39 raskausviikkoa täynnä. Minulle hän ei siis ole asiasta maininnut, hän jutteli puhelimessa viereisessä huoneessa kuin missä minä olin, joten oli vaikea olla kuulematta puheet. En ole asiasta hänelle mitään sanonut, odotan milloin hän minulle tästä kertoo.
Alkaa niin ärsyttämään kun edes mietin asiaa.. Ei voi muuta kuin ihmetellä, että onko tuolla mitään järkeä päässä, ajatteleeko asioita sen enempää..
Voi eikä mikä idiootti!!! Voin omasta kokemuksesta kertoa, että ei menemiset siihen jää ja lopulta mies tulee kotiin kalsongit väärinpäin jalassa. :/
Voi eikä mikä idiootti!!! Voin omasta kokemuksesta kertoa, että ei menemiset siihen jää ja lopulta mies tulee kotiin kalsongit väärinpäin jalassa. :/
Tuskinpa mies lähtee, kun ei kerta nytkään lähtenyt.
Kyllä noita reissaamis mahdollisuuksia tulee vielä teille molemmille ominpäin ja myös perheenä. Nyt kannattaa se menojalka laittaa aisoihin muutamaksi viikoksi suosiolla.