Olen kärsintyt ahmimishäiriöistä joidenkin vuosien ajan, ne eivät kuitenkaan ole liittyneet laihdutukseen tai anorektiseen ajattelutapaan. Pääsin niistä kuitenkin eroon lähes täydellisesti. Nyt raskaudenaikana (alun raskauspahoinvoinnin jälkeen) ahmimisjaksot ovat palautuneet. Pelkään sikiölle koituvaa haittaa. Ongelmana on se, että olen alkanut myös tahalleen oksentaa (mitä en ennen koskaan tehnyt, koska en onnistunut...nyt onnistun, mutta huonosti). Saatan oksentaa ruoan ulos, koska pelkään makean tai roskaruuan aiheuttamaa haittaa sikiölle, lihomista tms. en niinkään pelkää, olenhan hoikka ja ihannepainossani. Vatsani on mennyt aivan sekaisin ja todella pelkään sikiöni puolesta. Minulla on nyt tämän reilun 19 raskausviikon aikana ollut sekä huonoja, että hyviä jaksoja. Alun pahoinvointijakso kesti noin kaksi kuukautta, ja ravinnon saanti oli niin ja näin. Sen jälkeen olen hyvinä jaksoina syönyt todella terveellisesti. Huonoina jaksoina syön pullaa, karkkia ja kahvia...ei varmaan mitään ideaalia sikiölle. Makeantarve kasvaa syödessä ja on vaikea lopettaa. Ahmimiseni ei ole sitä pahinta sorttia (tiedän kyllä millaisia määriä eräät bulimikot vetävät), se on tietyllä tavalla jotenkin hallinnassa, mutta tottakai haluaisin päästä ongelmasta eroon.
Voitte tietysti sanoa, että mene lääkärille heti paikalla. Mikäli en saa itseäni kontrolliin, aion kyllä mennä keskustelemaan. Kirjoitin tälle palstalle, koska halusin kuitenkin kysellä, onko muilla samantyyppisiä kokemuksia? Onko joku synnyttänyt lapsen "syömisongelmaisen" raskauden jälkeen? Miten meni? Olkaa myös ystävällisiä, älkääkä sanoko, että "älä ole itsekäs ja ajattele vauvaa!" tms. Tunnen jo muutenkin valtavaa syyllisyyttä. Haluan todella tämän lapsen, eli se on erittäin toivottu. En ymmärrä, miksi toimin näin itseäni vastaan.
Voitte tietysti sanoa, että mene lääkärille heti paikalla. Mikäli en saa itseäni kontrolliin, aion kyllä mennä keskustelemaan. Kirjoitin tälle palstalle, koska halusin kuitenkin kysellä, onko muilla samantyyppisiä kokemuksia? Onko joku synnyttänyt lapsen "syömisongelmaisen" raskauden jälkeen? Miten meni? Olkaa myös ystävällisiä, älkääkä sanoko, että "älä ole itsekäs ja ajattele vauvaa!" tms. Tunnen jo muutenkin valtavaa syyllisyyttä. Haluan todella tämän lapsen, eli se on erittäin toivottu. En ymmärrä, miksi toimin näin itseäni vastaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Vauva ottaa itse elimistöstäsi sen mitä tarvitsee, sinä olet se joka kärsit vitamiinien ja ravinnonpuutteesta.
Juu, niinkun arvelitkin, ensimmäisenä tulee mieleen , että mene hyvä nainen lääkärin!!! Mutta tosissaan, en tarkoita millään pahalla!!!
Muuten kuulostaa normaalilta tuo makean ahmiminen, eiköhän meistä odottajista suurin osa siihen "syyllisty", mutta ajattelet kamalan negatiivisesti syömisiäsi! Eihän nyt pullan ja karkin syönti mitään pahaa vaaville tee! Itse siitä saa pari lisä kiloa, mutta souvat!
Se oksentaminen on kyllä käynyt minunkin pienessä mielessäni, kun tulee niin armottoman paha olo karkin tai herkkujen jälkeen, mutta se on vaan pidettävä mölyt masussa!
Kun aattelee, että kuinka kipeitä ne ihmiset on joilla on esim. bulimia, miten sairaan näköisiä ja aivan aneemisia ja luurankoja niin kyllä pitäis jo järjenkin sanoa, että en varmasti ota tätä onkentamista tavaksi... se on sairaus, eikä sitä kyllä mikään elävä olento kestä, ei edes se sikiö, jonka sanotaan ottavan sen kaiken tarpeellisen ja että se on sitten vaan äiti joka kärsii! Eihän se pikkuinen voi mitään ottaa, jos ei ole mistä ottaa!
Kyllä herkutellakin saa välillä, mutta tee sitä vaikka yhdessä jonkun kanssa, niin ei tule houkutusta mennä sinne vessaan ja toinenhan voi olla sellasena tarkkailijana!!!
Puhu miehellesi asiasta, miehet on välillä yllättävänkin ymmärtäväidsiä ja viisaita meitä askarruttavissa asioissa! Anna ihmisten auttaa, niin loppujenlopuksi saat sen terveen laspen, ihan varmasti =O)
Tsemppiä ja jaksamista sulle ja onnea odotukseenne =O)