uusperheen haasteet

En tiedä mitä kokemuksia muilla, mutta musta tuntuu, että tää uusperheen kuvio ei oikein toimi kohdallani. Omat lapseni ovat " ilmaa" avopuolisolleni, tosin näkevät harvoin, ovat jo isompia. Kuitenkin puoliso taas olettaa, että olen "kodinhuoltaja" ja huolehtija hänen lapsilleen, jotka vierailevat joka toinen viikonloppu. Omat lapseni ovat sanoneet, että eivät edes halua tulla, koska ovat niin näkymättömiä. Mulle on nyt tapahtunut se, etten jaksa enää nähdä vaivaa toisen lasten eteen ja tämä tietysti ei ole mukavaa avopuolisostani. Jotenkin suren sitä "näkymättömyyttä". En kestä viettää jouluja juhannuksia tämän "uusioperheeni" kanssa johon omat lapseni eivät kuulu.. Jotenkin tuntuu, että en taida haluta tällaista elämään enää. Olen 47 v. Kahdestaan parisuhde on ihan ok ja lämmin, mutta tää lapsiasia rassaa niin.
71715
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

Lissun lätinää.

Äänestä
  • päässäs lätisee ja päässäs näet lissuja

    Äänestä

Meille tulee helmikuussa 5v yhdessäoloa, mutta 2 v asuimme saman katon alla. En siedä miehen kohta 17 v täyttävää tytärtä. Koppava, ylimielinen, narisee koko ajan, aina tyytymätön, ilman käytöstapoja Järjestin hänelle rippijuhlat, näin paljon vaivaa, ei kiitosta tullut. Aamuisin tuskin sanoo huomenta ja iltaisin öitä, muuten ei virkkaa mitään. Alussa tyttö oli mukava, mutta käytti hyväntahtoisuuttani hyväksi, käytti tavaroitani ja omi itselleen, valehteli isälleen ettei sellaista ole tapahtunut. Kun ostin hedelmiä , söi ne kaikki kysymättä keneltäkään onko kukaan saanut.Mieheni syyllisti minua kun nostin asiat esille, kuulemma ylireagoin ja teen härkää kärpäsestä. Yritin monta kertaa ehdottaa tyttöjen iltoja tai tv iltaa, mikään koskaan ei käy, joten lopetin yritykset. Oma 12v osaa käyttäytyä ja tehdä kotihommia paljon enemmän kun miehen pentu.välillä tuntuu että riitelemme miehen kanssa pelkästään hänen lapsen asioista. Tiedän että en pidä enkä siedä häntä koska hän on tosi omituinen , oikeastaan samanlainen kuin hänen 2 muuta sisarta. Välillä tuntuu että uusioperhe on ihan perseestä. Tiedän että yritin kaikkea mutta kun ei tule vastaan eikä mies pennulle sano että hän toimii väärin niin on aika avuton olo. Viime vuosi oli riitaisa, toivottavasti tämä on vähemmän sitä.
Toki ymmärrän sen että yhteisasuninen on liian lyhyt ja uusioperheessä on monta vaihetta ennen kun se rupee toimimaan. Ollaan vasta alussa. Mistä saisi voimia yrittämään ja jatkamaan jotta joskus tulisi hyvä?

Äänestä
  • Hän on sinulle mustasukkainen isästään, ja pelaa omaan pussiinsa. Hänelle sopii hyvin että isä ja sinä riitelkette ja isä on puolellasi. Odottaa ehkä riitojen loppuvan siihen, että lähdet pois?
    Nytpä helppo tehtävä: maksat samalla mitalla. Olet koppava, mykkä ja tyly 17-vuotiaalle koko vuoden. Jos tulee kiistaa isänsä kanssa, kieltäydy keskustelemasta tytön asioista kokonaan, totea vain että "sun lapsesi se on, ja kohta aikuinen" ja jatkat omia touhujasi. Mihin tällä pyritään? Jos molemmat kilvoittelette mukavuudessa, tyttö asuu kanssanne ties vaikka vielä 25-vuotiaanakin, jos sattuu olemaan epäsosiaalista sorttia eikä pärjää ulkomaailmassa. Mutta tyly linja vähän kuin perhekodissa tai avovankilassa ja a vot tyttö muuttaa omilleen heti ensi vuonna ilman patistelua. Tai kun 18 on täynnä, tiukan tullen voit panna miehen valitsemaan, kumman haluaa asuinkumppaniksi, sinut vai tyttären. Sanot lähteväsi jos tytär jää nurkkiin täysikäisenä.

    Äänestä

  • helppooko kirjoitti:

    Hän on sinulle mustasukkainen isästään, ja pelaa omaan pussiinsa. Hänelle sopii hyvin että isä ja sinä riitelkette ja isä on puolellasi. Odottaa ehkä riitojen loppuvan siihen, että lähdet pois?
    Nytpä helppo tehtävä: maksat samalla mitalla. Olet koppava, mykkä ja tyly 17-vuotiaalle koko vuoden. Jos tulee kiistaa isänsä kanssa, kieltäydy keskustelemasta tytön asioista kokonaan, totea vain että "sun lapsesi se on, ja kohta aikuinen" ja jatkat omia touhujasi. Mihin tällä pyritään? Jos molemmat kilvoittelette mukavuudessa, tyttö asuu kanssanne ties vaikka vielä 25-vuotiaanakin, jos sattuu olemaan epäsosiaalista sorttia eikä pärjää ulkomaailmassa. Mutta tyly linja vähän kuin perhekodissa tai avovankilassa ja a vot tyttö muuttaa omilleen heti ensi vuonna ilman patistelua. Tai kun 18 on täynnä, tiukan tullen voit panna miehen valitsemaan, kumman haluaa asuinkumppaniksi, sinut vai tyttären. Sanot lähteväsi jos tytär jää nurkkiin täysikäisenä.

    Minä toimin vähän tämänkaltaisesti, kun mieheni silloin 12- ja 14-vuotiaat tyttäret eivät monen sanomisen jälkeenkään oppineet käyttäytymään ihmisiksi ja noudattamaan minun kotini sääntöjä ja tapoja. En todellakaan passannut heitä, en pätkääkään. Jos oltiin epäystävällisiä, annoin samalla mitalla takaisin, mutta tuplana, en silti ikinä aloittanut. Järjestelin omia menojani ihan mieleni mukaan myös heidän meillä ollessaan. Mieheni on minua 14 vuotta vanhempi, joten omat menotkin olivat vähän erilaisia. Jos mies lähti lasten kanssa vaikka hampurilaisille, saatoin ihan hyvin olla kylvyssä heidän tullessaan takaisin.

    Pikkuhiljaa sekä mies että lapset käsittivät, mistä oli kysymys ja kas kummaa, nykyisin perheemme toimii ihan hyvin yhteen ja minulla on yhtäläinen oikeus määrätä ja minä esim. teen ruokaa koko porukalle. Yllättävän paljon on myös löytynyt sellaisia kodin ulkopuolisia asioita, joista kaikki pitävät. Muutamaan kertaan miehen kanssa asioista keskusteltiin - välillä isoillakin kirjaimilla - ja myös lasten kanssa on käyty muutama keskustelu perusasioista, sekä isänsä että minä.

    Lasten äiti luonnollisesti yritti väittää, että hänen kotinsa säännöt tytöille olisivat voimassa meilläkin, mutta sanoin ykskantaan, että eivät ne ole, meillä on meidän säännöt und damit basta! Meidän säännöt eivät tietenkään päde äidin luona. Joko meidän tai äidin määräämät rangaistukset pätevät nykyisin mahdollisuuksien mukaan myös toisessa kodissa, esim. aikaistettu kotiintulo tai kuukausirahan alennus.

    Kannattaa aina pitää puolensa, mutta konflikteja ei pidä varta vasten rakentaa.

    Äänestä

Ei oo kivaa jos omat lapset jää varjoon toisten lasten tähden! Minusta omat lapset ovat tärkeimmät ja voi rajoittaa toisten lasten oloa ja tuloa. Ei kaikkia lapsia tarvi hoitaa ja passata, heillä on oma äiti, hoitakoot hän. Miksi ex vaimot luulee että miehen uusi vaimo voi hoitaa ja kasvattaa hänenkin lapsena? Eihän se niin mene.
Ota vaan kerran kuussa miehen lapset ja rajoita tarkkaan koska tulee ja koska lähtee. Oma perhe on se ketä passaat ja kelle ruokaa ostat, ei vieraat lapset.

Äänestä

" Omat lapseni ovat " ilmaa" avopuolisolleni, tosin näkevät harvoin, ovat jo isompia. Kuitenkin puoliso taas olettaa, että olen "kodinhuoltaja" ja huolehtija hänen lapsilleen, jotka vierailevat joka toinen viikonloppu.

Mulle on nyt tapahtunut se, etten jaksa enää nähdä vaivaa toisen lasten eteen "

voe voe, kun ne miehen lapset rassaa.. mutta ei ne omat. Lapset jotka käy harvoin on niin rasittavia, mutta lapset jotka asuvat, ei rassaa sitten yhtään, niitä passataan ja paapotaan yllin kyllin. On outoa että miehillä ylipäätään on lapsia, kun ovat niin rassaavia...

Sano sille miehelle, että hänen lapset eivät ole tervetulleita teille koska ne rassaa..Siksihän sinä miheen otit että on joku johon pahan olon voi kaataa..

On niin kurjaa kuin usealla miehellä on jo lapsia, ja joutuu olemaan se toinen nainen eikä lapsetkaan ole niitä ekoja... tässä on se ydin, miksi miehen lapset rassaa, kun huomaa että onkin jäänyt kakkoseksi.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


kyllästynyt 1234 kirjoitti:

En tiedä mitä kokemuksia muilla, mutta musta tuntuu, että tää uusperheen kuvio ei oikein toimi kohdallani. Omat lapseni ovat " ilmaa" avopuolisolleni, tosin näkevät harvoin, ovat jo isompia. Kuitenkin puoliso taas olettaa, että olen "kodinhuoltaja" ja huolehtija hänen lapsilleen, jotka vierailevat joka toinen viikonloppu. Omat lapseni ovat sanoneet, että eivät edes halua tulla, koska ovat niin näkymättömiä. Mulle on nyt tapahtunut se, etten jaksa enää nähdä vaivaa toisen lasten eteen ja tämä tietysti ei ole mukavaa avopuolisostani. Jotenkin suren sitä "näkymättömyyttä". En kestä viettää jouluja juhannuksia tämän "uusioperheeni" kanssa johon omat lapseni eivät kuulu.. Jotenkin tuntuu, että en taida haluta tällaista elämään enää. Olen 47 v. Kahdestaan parisuhde on ihan ok ja lämmin, mutta tää lapsiasia rassaa niin.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu