Itseopiskelu vs. yliopisto

Ja vielä sellainen lisäys, jota ei todellakaan tarvita, koska jok'ikinen lukemaan kykeneväinen ihminen kyllä tajuaa tämän aloitusviestistä: minä en ole mikään juntti, joka ei arvosta asioiden ymmärtämistä; arvostan sitä todella paljon, mutten näe, miksei sitä voisi hankkia itseopiskelulla niin sanotun virallisen opiskelun sijasta.

Itseopiskelusta ei saa opintotukea ja oikeustieteelliseen pääsee vain harva. Ammattikouluopiskelu taas on tylsää, ainoastaan "amishenkisille" junteille sopivaa. Eikä se välttämättä työllistä.

Tiedän henkilöitä, jotka ovat yliopistossa opiskelemassa, mutta eivät käy ikinä luennoilla tai edes yliopisto kampuksen lähellä, jos ei ole jotain kurssia, missä on läsnäolo pakko... eli käytännössä vain tenteillä käydään.

En itsekkään ole opiskelun takia yliopistossa luennoilla kovin paljoa. Käyn mm duunissa, josta johtuen käyn vain kampuksella muutamana päivänä viikossa.

Kyse on opiskelun tehokkuudesta, sillä osaava opettaja pystyy etenkin teoreettisissa aineissa kertomaan vaikeankin asian ymmärrettävästi kymmeneen minuuttiin, kun taas itseopiskelussa oppimiseen voi mennä tunteja tai päiviä. Lisäksi ns. laitetieteissä (mm. tekniikka ja luonnontieteet) opiskelija ei itsenäisesti pysty millään toistamaan samanlaisia laboratorioharjoituksia kuin oppilaitoksissa.

Siinä aloittaja on oikeassa, että yliopistossakin pitäisi ennen kaikkea oppia asioiden selville ottamiseen itsenäisesti. Täysin itsenäiseen opiskeluun riittää valitettavasti vain harvojen motivaatio ja kapasiteetti, loput tyytykööt ohjattuun opetukseen.

Ihan hyvä aloitus.

Ja liittyen nimimerkin "Miten sen nyt ottaa" viestiin, tähän voisi melkein linkittää palstan toisen viestiketjun (Opiskelijan vapaa-aika), jossa fuksi valittelee tekemisen puutetta, kun toistaiseksi on kovin vähän luentoja eikä tentteihinkään ole paljon luettavaa.

Sanoisin, että kyseiseltä fuksilta puuttuu vielä kyky itsenäiseen tiedonhankintaan ja etenkin ns. sisäinen motivaatio omaa alaa kohtaan, koska oppiahan löytyy myös opinto-oppaassa lueteltujen tenttikirjojen ohessa muualtakin. Toki kyse on siis fuksista, joten luultavasti ja toivottavasti asenne muuttuu ja motivaatio ja itsenäisyys kasvavat opintojen edetessä.

Eli moni todella kaipaa jonkinlaista ohjattua opiskelua. Toki yliopistolla sitä voi olla verrattain vähän (kuten ed. mainitun fuksinkin tapaus osoittaa) muihin oppilaitoksiin nähden, mutta joka tapauksessa on edes jonkinlainan "ranka", joka tukee.

Myötäilen edelleen nimimerkkiä Miten sen nyt ottaa. Itseoppiminen ei ole välttämättä kovin tehokasta, kun on kyse jonkin itselleen uuden asian ymmärtämisestä ja/tai aloittamisesta. Eli etenkin opiskelun alussa saattaa olla tarve ohjaukselle.

Toisaalta yliopiston ideana on (ainakin ns. sivistysyliopiston ideana), että opiskelija on jo heti alusta alkaen osa yliopistoyhteisöä siinä missä varttunut professorikin. Toki opiskelija on noviisi, mutta opintojen edetessä pitäisi omien intressien ja samalla sen oman sisäisen motivaation herätä - ideaalitapauksessa siis näin. Tälä tavalla niitä huippututkijoita ja innovaatioita syntyy. Toki (valitettavan) moni paahtaa opinnot läpi lähinnä vain siksi, että saa tutkinnon, joka takaa työpaikan (vrt. palstalla oleva viestiketju: Käydäänkö yliopistoista osakseen turhia asioita?).

Itse voi oppia, mutta itseoppiminen on paljon kovempi tie kuin koulussa käyminen.

Ja tietenkin se, ettei siitä saa papereita kuten yliopistosta. Tästä nyt tietysti voi tingata, onko papereilla merkitystä. Oikean osaamisen kannalta ei tietenkään, mutta kumminkin työnantajan näkökulmasta, papereihin tuiottaminen antaa kohtuullisen varman tiedon siitä, minkä voi olettaa hakijan osaamisen ja tietotaidon olevan. Paitsi, jos kyse on vanhemmasta ihmisestä, joilla kyllä voi olla erittäin hyvät tiedot ilman kouluakin, muun työkokemuksen ja todellisen elämänkokemuksen perusteella.

Ammatti amiksessa, loput itseopiskeluna(kin).

Ainut oppineet on itseoppineet!

Vanha mutta ihan hyvä aloitus. Itseopiskelu on hieno asia.
Ap kirjoittaa mm, että "akateemisia artikkeleita on lupa lukea, vaikket ei olisikaan yliopisto-opiskelija". Tämä on totta. Ap ei vain huomaa sitä, että yliopisto kuitenkin tarvitaan, jotta niitä akateemisia artikkeleita syntyy luettavaksi.
Tuloksekkaan opiskelun kannalta itseopiskelussa on se vakava heikkous, ettet koskaan saa palautetta oppimisestasi. Et tiedä yhtään, miten menee, kukaan ei korjaa erehdyksiäsi, kukaan ei kannusta, saat pitää väärinkäsityksesi.
Yliopisto-opiskelussa myös sosiaalistutaan akateemisiin tapoihin ja ollaan "oikeiden" ihmisten kanssa. Tällä on merkitystä tulevan työn kannalta. Kyse ei ole pelkästä tiedosta sinänsä, vaan toimimisen oppimisesta. Töitä ei tehdä pelkällä tiedolla vaan myös sopivalla käytöksellä ja asenteella. Pärstäkerroin ratkaisee elämässä paljon!

Ketjussa tullutkin jo monia hyviä pointteja. Yksi yliopistokoulutuksen vahvuus on vielä siinä, että tiedekunnissa ollaan kyllä pohdittu aika huolella opintokokonaisuuksien monipuolisuutta. Itseopiskelun eräänä vaarana on se, että itseopiskelija opiskelee vain sitä mikä huvittaa.

Riippuu paljon myös opettajista.

Tietysti opintosuunnitelman voi tehdä itselleen. Se on sitten teoriaa.