15-19-vuotiaat ovat LAPSIäitejä.

lopettamalla sen kodin leikkimisen?

Harvempia ihmisiä tulee mieleen jotka olisivat lasta tekemässä sillä perusteella, että voisivat olla sitten aikuisia. Eikä näin mene meilläkään.

Todella vaikea uskoa, että nuoret äidit todellakin merkittävästi suuremmalla todennäköisyydellä vammautuisivat lapsen saamisen seurauksena. Jos tämä pitää paikkansa, miksei tästä varoiteta neuvolassa? Heh, jenkkilässähän tästä voisi jo nostaa syytteen kyseisen lapsen isää vastaan ;D

lapsiäiti kirjoitti:

Harvempia ihmisiä tulee mieleen jotka olisivat lasta tekemässä sillä perusteella, että voisivat olla sitten aikuisia. Eikä näin mene meilläkään.

Todella vaikea uskoa, että nuoret äidit todellakin merkittävästi suuremmalla todennäköisyydellä vammautuisivat lapsen saamisen seurauksena. Jos tämä pitää paikkansa, miksei tästä varoiteta neuvolassa? Heh, jenkkilässähän tästä voisi jo nostaa syytteen kyseisen lapsen isää vastaan ;D

Lue lisää

Onneksi ei asuta jenkkilässä, jossa lähdetään liikkeelle siitä, ettei kenenkään tarvitse ajatella omilla avoillaan. :)
Jos 16-18-vuotias raskaana oleva lapsi menee äitiysneuvolaan, niin eikö varoittelu tuossa vaiheessa ala olla hiukan turhaa? Nuori äiti on kaikin tavoin riskisynnyttäjä. Sekä äiti, että lapsi ovat vaarassa vammautua.
Jos sinun on vaikea ymmärtää, ettei 16-vuotias lapsi ja esim. 26-vuotias nainen ole synnytystä ajatellen fyysisesti samalla viivalla, se on sinun häpeäsi. Suurin osa ihmisistä kuitenkin tämän asian oivaltaa helpostikin.

18-vuotiaan äiti kirjoitti:

Onneksi ei asuta jenkkilässä, jossa lähdetään liikkeelle siitä, ettei kenenkään tarvitse ajatella omilla avoillaan. :)
Jos 16-18-vuotias raskaana oleva lapsi menee äitiysneuvolaan, niin eikö varoittelu tuossa vaiheessa ala olla hiukan turhaa? Nuori äiti on kaikin tavoin riskisynnyttäjä. Sekä äiti, että lapsi ovat vaarassa vammautua.
Jos sinun on vaikea ymmärtää, ettei 16-vuotias lapsi ja esim. 26-vuotias nainen ole synnytystä ajatellen fyysisesti samalla viivalla, se on sinun häpeäsi. Suurin osa ihmisistä kuitenkin tämän asian oivaltaa helpostikin.

Lue lisää

Koen kylläkin olevani melko hyvä tuossa toisen kannalta ajattelemisessa, koetan tässä vain saada teitä tekemään samoin :) Olen pahoillani jos se ei meinaa sujua.

Melko moni ottaa yhteyttä neuvolaan niin aikaisessa vaiheessa, että keskeytys on mahdollinen. Jos riskit ovat todella noin suuret, miksei neuvolassa kovemmin painosteta nuoria abortin suuntaan? Yksi linkki tällaisella palstalla ei saa ainakaan minua pitämään lapsen saantia niin vaarallisena kuin ilmeisesti mielestänne pitäisi.

Fyysisestihän nainen on synnytystä miettien parhaassa iässä huomattavasti alle 26-vuotiaana, tämä ikä vain ylemmän esimerkin takia. Tämä tieto löytyy useammasta lähteestä ja meille on opetettu näin jo koulussa.

Muuten, täytän 20 kun vauva on noin kahden kuukauden ikäinen, poistunko siis silloin yhtäkkiä tästä riskiryhmästä?

lapsiäiti kirjoitti:

Koen kylläkin olevani melko hyvä tuossa toisen kannalta ajattelemisessa, koetan tässä vain saada teitä tekemään samoin :) Olen pahoillani jos se ei meinaa sujua.

Melko moni ottaa yhteyttä neuvolaan niin aikaisessa vaiheessa, että keskeytys on mahdollinen. Jos riskit ovat todella noin suuret, miksei neuvolassa kovemmin painosteta nuoria abortin suuntaan? Yksi linkki tällaisella palstalla ei saa ainakaan minua pitämään lapsen saantia niin vaarallisena kuin ilmeisesti mielestänne pitäisi.

Fyysisestihän nainen on synnytystä miettien parhaassa iässä huomattavasti alle 26-vuotiaana, tämä ikä vain ylemmän esimerkin takia. Tämä tieto löytyy useammasta lähteestä ja meille on opetettu näin jo koulussa.

Muuten, täytän 20 kun vauva on noin kahden kuukauden ikäinen, poistunko siis silloin yhtäkkiä tästä riskiryhmästä?

Lue lisää

19-vuotiaana olet nimellisesti jo täysi-ikäinen ja ainakin teoriassa vastuussa omista teoistasi. Samoin, olet ehkä kykenevä lastasi jossain määrin elättämään tai sitten oletat miehesi teitä elättävän. Toki yhteiskuntakin tukensa antaa. Hyvin usein se vastuun kanto omasta taloudesta on tukien vastaanottamista.

Oma lukunsa onkin sitten se, että parikymppinen ihminen useimmiten on kaikkea muuta kuin kykenevä ymmärtämään tekojensa seurauksia pitemmällä tähtäimellä. Valitan, mutta näin asia vain on meidän jokaisen kohdalla. Sinullakaaan tuskin on takana kovin pitkällistä kokemusta siitä, mitä vaikkapa parisuhteen arki todellisuudessa on.

Se arki tule esiin siinä vaiheessa kun vanhemmat ovat ansiotyössä ja suhteesta on se ensikiihko jonnekin jäänyt. Toisen on oppinut oikeasti tuntemaan ja näkee sinne ruusunpunaisten kuvitelmien taaksekin.

Se tosimaailma tulee vastaan sitten, kun oikea elämä alkaa. Jostakin syystä joillakin ihmisillä on suuri kiire alooittaa kotileikit aikaisin, vaikka mitään käsitystä reaalimaailmasta ja parisuhteesta pitemmällä aikavälillä ei ole. Kuvitelma omista voimista ja kyvyistä on utopistinen ja ajattelu yltää viikon päähän. Kuukausi on jo kaukaista tulevaisuutta.

Vastuun luonnollisesti kantaa sitten yhteiskunta. Yh-äitejä riittää nykyajassa. Lapsi on se, joka kärsii. Mutta kun se vauva on TOIVOTTU ja HALUTTU! Ja on KIIRE!

Miesope kirjoitti:

19-vuotiaana olet nimellisesti jo täysi-ikäinen ja ainakin teoriassa vastuussa omista teoistasi. Samoin, olet ehkä kykenevä lastasi jossain määrin elättämään tai sitten oletat miehesi teitä elättävän. Toki yhteiskuntakin tukensa antaa. Hyvin usein se vastuun kanto omasta taloudesta on tukien vastaanottamista.

Oma lukunsa onkin sitten se, että parikymppinen ihminen useimmiten on kaikkea muuta kuin kykenevä ymmärtämään tekojensa seurauksia pitemmällä tähtäimellä. Valitan, mutta näin asia vain on meidän jokaisen kohdalla. Sinullakaaan tuskin on takana kovin pitkällistä kokemusta siitä, mitä vaikkapa parisuhteen arki todellisuudessa on.

Se arki tule esiin siinä vaiheessa kun vanhemmat ovat ansiotyössä ja suhteesta on se ensikiihko jonnekin jäänyt. Toisen on oppinut oikeasti tuntemaan ja näkee sinne ruusunpunaisten kuvitelmien taaksekin.

Se tosimaailma tulee vastaan sitten, kun oikea elämä alkaa. Jostakin syystä joillakin ihmisillä on suuri kiire alooittaa kotileikit aikaisin, vaikka mitään käsitystä reaalimaailmasta ja parisuhteesta pitemmällä aikavälillä ei ole. Kuvitelma omista voimista ja kyvyistä on utopistinen ja ajattelu yltää viikon päähän. Kuukausi on jo kaukaista tulevaisuutta.

Vastuun luonnollisesti kantaa sitten yhteiskunta. Yh-äitejä riittää nykyajassa. Lapsi on se, joka kärsii. Mutta kun se vauva on TOIVOTTU ja HALUTTU! Ja on KIIRE!

Lue lisää

Mieheni kanssa olemme aloittaneet seurustelun kun minä olen ollut 14, voisin siis sanoa että pahin alkuhuuma ainakin on takana. Häitä juhlittiin alkukesästä. Toki tämä on pieni aika verrattuna siihen, mitä esimerkiksi 30v parilla voi olla yhteistä aikaa takana.

Tulot meillä ei ole kovin suuret, mutta kuitenkin niillä pärjätään, äitiyspäivärahan yms Kelan tuet aion hakea. Jos olen oikein ymmärtänyt niin näitä tukia nostavat myös vanhemmat, ns. oikean ikäiset äidit. Äitiyspakkaushan on tavallaan tuki myös, en silti pidä jokaista äitiyspakkauksen saajaa yhteiskunnan elättinä. Meillä on koko ajan pyritty toimimaan niin, että mahdollisimman pitkälle eletään niillä omilla rahoilla.

Jossain vaiheessa voi tulla tilanne, jolloin tämä ei riitä, enkä aio silloin muiden rahoista kieltäytyä. Kuinka monella teistä on täysi varmuus siitä että elämä menee juuri niin kuin on suunniteltu? En usko että kovin monella. Silti nuoremmilta äideiltä odotetaan, että he olisivat kykeneviä tietämään varmasti mitä elämä tuo tullessaan.

lapsiäiti kirjoitti:

Koen kylläkin olevani melko hyvä tuossa toisen kannalta ajattelemisessa, koetan tässä vain saada teitä tekemään samoin :) Olen pahoillani jos se ei meinaa sujua.

Melko moni ottaa yhteyttä neuvolaan niin aikaisessa vaiheessa, että keskeytys on mahdollinen. Jos riskit ovat todella noin suuret, miksei neuvolassa kovemmin painosteta nuoria abortin suuntaan? Yksi linkki tällaisella palstalla ei saa ainakaan minua pitämään lapsen saantia niin vaarallisena kuin ilmeisesti mielestänne pitäisi.

Fyysisestihän nainen on synnytystä miettien parhaassa iässä huomattavasti alle 26-vuotiaana, tämä ikä vain ylemmän esimerkin takia. Tämä tieto löytyy useammasta lähteestä ja meille on opetettu näin jo koulussa.

Muuten, täytän 20 kun vauva on noin kahden kuukauden ikäinen, poistunko siis silloin yhtäkkiä tästä riskiryhmästä?

Lue lisää

Tämä on täyttä p(ot)askaa: "Fyysisestihän nainen on synnytystä miettien parhaassa iässä huomattavasti alle 26-vuotiaana, tämä ikä vain ylemmän esimerkin takia. "

Nainen, joka omaa oikein huono elämäntavat voi olla nuorempana paremmassa kunnossa kuin 25-30 -vuotiaana. Terveet elämäntavat omaava nainen on aivan takuuvarmasti 25-vuotiaana paremmassa kunnossa kuin 15-vuotiaana, jolloin esim. lihaksiston kehitys on vielä täysin kesken.

Jos lapsi alkaa vetää esimerkiksi röökiä 14-vuotiaana, hän on valmis hautaan 30-vuotiaana. Ehkä sinä sitten kuulut siihen ryhmään, joka on toinen jalka haudassa 3-kymppisenä? Minä onneksi en kuulu.

18-vuotiaan äiti kirjoitti:

Tämä on täyttä p(ot)askaa: "Fyysisestihän nainen on synnytystä miettien parhaassa iässä huomattavasti alle 26-vuotiaana, tämä ikä vain ylemmän esimerkin takia. "

Nainen, joka omaa oikein huono elämäntavat voi olla nuorempana paremmassa kunnossa kuin 25-30 -vuotiaana. Terveet elämäntavat omaava nainen on aivan takuuvarmasti 25-vuotiaana paremmassa kunnossa kuin 15-vuotiaana, jolloin esim. lihaksiston kehitys on vielä täysin kesken.

Jos lapsi alkaa vetää esimerkiksi röökiä 14-vuotiaana, hän on valmis hautaan 30-vuotiaana. Ehkä sinä sitten kuulut siihen ryhmään, joka on toinen jalka haudassa 3-kymppisenä? Minä onneksi en kuulu.

Lue lisää

Mielipiteiden ja nimimerkkisi perusteella oletan, että olet minua huomattavasti vanhempi. Pahoittelen, ettet osaa käyttäytyä ikäsi mukaisesti. En tarkoita loukata, mutta jos osaan arvioida ikääsi lähellekään oikein, luulisi että elämänkokemusta ja viisautta on kertynyt niin paljon että osaa ottaa huomioon muiden mielipiteet ja hyväksyä sen tosiseikan että jotkut niistä saattavat erota omista mielipiteistä. Toisaalta, myöskin voisi luulla että vanhempi ja "fiksumpi" hoksaisi, että kielenkäyttö merkitsee paljon.

Jos ajattelee että on vain itse aina oikeassa ja tuo tämän ajattelutavan esille niinkuin sinä, on todella hankalaa saada muita vakuuttuneiksi siitä että juuri sinun tietosi on se oikea.

Minun ikäisilleni on opetettu koulussa tietotekniikkaa, tähän on sisältynyt myös netin hakukoneiden käyttö. Ehkäpä voisit pyytää lastasi hakemaan kanssasi ajankohtaista tietoa aiheesta?

lapsiäiti kirjoitti:

Mieheni kanssa olemme aloittaneet seurustelun kun minä olen ollut 14, voisin siis sanoa että pahin alkuhuuma ainakin on takana. Häitä juhlittiin alkukesästä. Toki tämä on pieni aika verrattuna siihen, mitä esimerkiksi 30v parilla voi olla yhteistä aikaa takana.

Tulot meillä ei ole kovin suuret, mutta kuitenkin niillä pärjätään, äitiyspäivärahan yms Kelan tuet aion hakea. Jos olen oikein ymmärtänyt niin näitä tukia nostavat myös vanhemmat, ns. oikean ikäiset äidit. Äitiyspakkaushan on tavallaan tuki myös, en silti pidä jokaista äitiyspakkauksen saajaa yhteiskunnan elättinä. Meillä on koko ajan pyritty toimimaan niin, että mahdollisimman pitkälle eletään niillä omilla rahoilla.

Jossain vaiheessa voi tulla tilanne, jolloin tämä ei riitä, enkä aio silloin muiden rahoista kieltäytyä. Kuinka monella teistä on täysi varmuus siitä että elämä menee juuri niin kuin on suunniteltu? En usko että kovin monella. Silti nuoremmilta äideiltä odotetaan, että he olisivat kykeneviä tietämään varmasti mitä elämä tuo tullessaan.

Lue lisää

Minne teillä sitten on kiire?

Miksi lapsia on maailmaan tuotettava tilanteessa, jossa oma tilanne on epävarma?

lapsiäiti kirjoitti:

Mielipiteiden ja nimimerkkisi perusteella oletan, että olet minua huomattavasti vanhempi. Pahoittelen, ettet osaa käyttäytyä ikäsi mukaisesti. En tarkoita loukata, mutta jos osaan arvioida ikääsi lähellekään oikein, luulisi että elämänkokemusta ja viisautta on kertynyt niin paljon että osaa ottaa huomioon muiden mielipiteet ja hyväksyä sen tosiseikan että jotkut niistä saattavat erota omista mielipiteistä. Toisaalta, myöskin voisi luulla että vanhempi ja "fiksumpi" hoksaisi, että kielenkäyttö merkitsee paljon.

Jos ajattelee että on vain itse aina oikeassa ja tuo tämän ajattelutavan esille niinkuin sinä, on todella hankalaa saada muita vakuuttuneiksi siitä että juuri sinun tietosi on se oikea.

Minun ikäisilleni on opetettu koulussa tietotekniikkaa, tähän on sisältynyt myös netin hakukoneiden käyttö. Ehkäpä voisit pyytää lastasi hakemaan kanssasi ajankohtaista tietoa aiheesta?

Lue lisää

Tässäpä tämä meidän eromme, minä en tarvitse hakukonetta tietojen keräämiseen, kun minulla on paljon empiiristä kokemusta ja onhan minulla myös silmät päässäni.

Et pystynyt edes kumoamaan kirjoitustani että 15-vuotiaan lapsen lihaksiston kehitys on vielä kesken. Kumoa myös se väite, jos googlettamalla löydät vastauksen, etteikö nuori äiti olisi myös riskisynnyttäjä.

Sen lisäksi voit vielä kumota tämänkin lainauksen vääräksi, jos hakukoneelta löydät vastauksen:
"Myös synnytysvammat, kuten fistulat ja kohdunlaskeumat, ovat yleisimpiä nuorimmilla äideillä.

Vastauksia odotellessa. :)
Ps. Pahoittelen, jos jossain kohtaa kielenkäyttöni loukkasi. Samaa voin sanoa sinusta, mutta malkaa ei havaita omassa silmässä yhtä helposti.

18-vuotiaan äiti kirjoitti:

Tässäpä tämä meidän eromme, minä en tarvitse hakukonetta tietojen keräämiseen, kun minulla on paljon empiiristä kokemusta ja onhan minulla myös silmät päässäni.

Et pystynyt edes kumoamaan kirjoitustani että 15-vuotiaan lapsen lihaksiston kehitys on vielä kesken. Kumoa myös se väite, jos googlettamalla löydät vastauksen, etteikö nuori äiti olisi myös riskisynnyttäjä.

Sen lisäksi voit vielä kumota tämänkin lainauksen vääräksi, jos hakukoneelta löydät vastauksen:
"Myös synnytysvammat, kuten fistulat ja kohdunlaskeumat, ovat yleisimpiä nuorimmilla äideillä.

Vastauksia odotellessa. :)
Ps. Pahoittelen, jos jossain kohtaa kielenkäyttöni loukkasi. Samaa voin sanoa sinusta, mutta malkaa ei havaita omassa silmässä yhtä helposti.

Lue lisää

Pahoittelen jos jätin vahingossa osan kirjoittamastasi huomioimatta :) puhelimella kirjoittaessa ei näy kun alkuosa toisen viestistä ja helposti unohtuu ajatus.

Samaa mieltä olen siitä, ettei 15-vuotiaan keho ole valmiiksi kehittynyt, eikä varmasti mielikään. Viidentoista vanhana olin ainakin itse vielä yläasteella eikä maailma ulottunut kovin kauas koulun rajojen ulkopuolelle. En myöskään lähde kinaamaan ensimmäisen viestin linkin sisällöstä, sieltä voi jokainen itse lukea tarvittaessa ja huomata että juuri noinhan siellä sanotaan.

Viidestätoista on kuitenkin kahteenkymmeneen jo jonkun verran matkaa ja tässä ajassa keho (ja mieli) ehtivät jo aika paljon kehittyä. En tiedä kuinka asiat on opetettu sinun ikäisillesi, enhän edes tiedä kuinka vanha olet. Voin kuitenkin täysin rehellisesti sanoa, että minulle on koulussa opetettu asiat niin kuin olen niistä ylempänä kirjoittanut.

Jos siitä tulee jollekin parempi mieli, voin myöntää että tuleva pelottaa. Uskon kuitenkin, että voimme tarjota lapselle hyvän ja onnellisen elämän.

lapsiäiti kirjoitti:

Pahoittelen jos jätin vahingossa osan kirjoittamastasi huomioimatta :) puhelimella kirjoittaessa ei näy kun alkuosa toisen viestistä ja helposti unohtuu ajatus.

Samaa mieltä olen siitä, ettei 15-vuotiaan keho ole valmiiksi kehittynyt, eikä varmasti mielikään. Viidentoista vanhana olin ainakin itse vielä yläasteella eikä maailma ulottunut kovin kauas koulun rajojen ulkopuolelle. En myöskään lähde kinaamaan ensimmäisen viestin linkin sisällöstä, sieltä voi jokainen itse lukea tarvittaessa ja huomata että juuri noinhan siellä sanotaan.

Viidestätoista on kuitenkin kahteenkymmeneen jo jonkun verran matkaa ja tässä ajassa keho (ja mieli) ehtivät jo aika paljon kehittyä. En tiedä kuinka asiat on opetettu sinun ikäisillesi, enhän edes tiedä kuinka vanha olet. Voin kuitenkin täysin rehellisesti sanoa, että minulle on koulussa opetettu asiat niin kuin olen niistä ylempänä kirjoittanut.

Jos siitä tulee jollekin parempi mieli, voin myöntää että tuleva pelottaa. Uskon kuitenkin, että voimme tarjota lapselle hyvän ja onnellisen elämän.

Lue lisää

Koska sinä osaat käyttää hakukonetta (osaan kyllä minäkin ja olen myös kouluja käynyt), niin laita minulle jotain todistetta väittämällesi, että "Fyysisestihän nainen on synnytystä miettien parhaassa iässä huomattavasti alle 26-vuotiaana, tämä ikä vain ylemmän esimerkin takia. "

Kiitos etukäteen.

18-vuotiaan äiti kirjoitti:

Koska sinä osaat käyttää hakukonetta (osaan kyllä minäkin ja olen myös kouluja käynyt), niin laita minulle jotain todistetta väittämällesi, että "Fyysisestihän nainen on synnytystä miettien parhaassa iässä huomattavasti alle 26-vuotiaana, tämä ikä vain ylemmän esimerkin takia. "

Kiitos etukäteen.

Lue lisää

Laotan toki, kunhan palautuu tietokoneemme huoltomiesten kynsistä :) linkkien lähettäminen puhelimella ei ole mun juttu.

18-vuotiaan äiti kirjoitti:

Tässäpä tämä meidän eromme, minä en tarvitse hakukonetta tietojen keräämiseen, kun minulla on paljon empiiristä kokemusta ja onhan minulla myös silmät päässäni.

Et pystynyt edes kumoamaan kirjoitustani että 15-vuotiaan lapsen lihaksiston kehitys on vielä kesken. Kumoa myös se väite, jos googlettamalla löydät vastauksen, etteikö nuori äiti olisi myös riskisynnyttäjä.

Sen lisäksi voit vielä kumota tämänkin lainauksen vääräksi, jos hakukoneelta löydät vastauksen:
"Myös synnytysvammat, kuten fistulat ja kohdunlaskeumat, ovat yleisimpiä nuorimmilla äideillä.

Vastauksia odotellessa. :)
Ps. Pahoittelen, jos jossain kohtaa kielenkäyttöni loukkasi. Samaa voin sanoa sinusta, mutta malkaa ei havaita omassa silmässä yhtä helposti.

Lue lisää

Hei! Täällä "lapsiäiti", 16 vuotiaana synnyttänyt.Sehän on ihan yksilöllistä miten kehittyy mutta ainakaan minä en ollut 16 vuotiaana valmis synnytykseen, itseasiassa en lähellekkään. Ehkä ajattelin,että kyllä minä jaksan kun kerta muutkin.. Ensinnäkin olin hirveän pienikokoinen, lapsen mitoissa vielä. No, synnytyshän venyi melkein kahden vuorokauden pituiseksi ja lopulta reilu 4 kiloinen vauva kiskottiin imukupilla maailmaan. Eihän minun kroppa sitä kestänyt,synnytyksestä suoraan leikkaukseen ja taisi mennä vuosi toipumiseen.. Ihan täysin normaalia elämää en pysty vieläkään, 5 vuotta myöhemmin elämään ja toinen asia mikä harmittaa vieläkin on, että en koskaan saa synnyttää "normaalisti". Eihän tämä kaikkia koske mutta kyllä se riski aina olemassa on..

18-vuotiaan äiti kirjoitti:

Koska sinä osaat käyttää hakukonetta (osaan kyllä minäkin ja olen myös kouluja käynyt), niin laita minulle jotain todistetta väittämällesi, että "Fyysisestihän nainen on synnytystä miettien parhaassa iässä huomattavasti alle 26-vuotiaana, tämä ikä vain ylemmän esimerkin takia. "

Kiitos etukäteen.

Lue lisää

Valitettavasti tässä asiassa olet kyllä väärässä. 20-vuotias on fyysisesti parhaassa iässä raskautta ja synnytystä ajatellen. Tämä tieto löytyy helposti vaikka mistä. 23-vuotias ystäväni on raskaana ja gynekologi oli sanonut, että nyt olet parhaassa iässä.

Olet väärässä. kirjoitti:

Valitettavasti tässä asiassa olet kyllä väärässä. 20-vuotias on fyysisesti parhaassa iässä raskautta ja synnytystä ajatellen. Tämä tieto löytyy helposti vaikka mistä. 23-vuotias ystäväni on raskaana ja gynekologi oli sanonut, että nyt olet parhaassa iässä.

Lue lisää

23-vuotias ei ole lapsiäiti ja on aivan varmasti synnytystä ajatellen paremmassa iässä kuin esim. 16-18 vuotias. Itse sain esikoiseni 28-vuotiaana ja sekä kätilö, että gynekologi sanoivat minun olevan optimi-synnyttäjä.

23-vuotias ei myöskään ole "huomattavasti" nuorempi kuin 26-vuotias.

18-vuotiaan äiti kirjoitti:

23-vuotias ei ole lapsiäiti ja on aivan varmasti synnytystä ajatellen paremmassa iässä kuin esim. 16-18 vuotias. Itse sain esikoiseni 28-vuotiaana ja sekä kätilö, että gynekologi sanoivat minun olevan optimi-synnyttäjä.

23-vuotias ei myöskään ole "huomattavasti" nuorempi kuin 26-vuotias.

Lue lisää

Myöskään tasan 20-vuotias ei ole lapsiäiti, vaan fyysisesti täysin aikuinen ja hedelmällisimmässä iässä. Naisen fyysisesti paras synnytysikä on 20-30-vuotiaana. Nuorten synnyttäjien riskit kehon kypsymättömyyden suhteen koskevat ALLE 19-vuotiaita. Kuitenkin Suomessa moni 18-19-vuotias saa lapsen ja synnytykset menevät yleensä hyvin. Riskit ovat siis tuon ikäisenä enää häviävän pienet. Jos synnyttäjä olisi joku 14-16-vuotias, asia olisi eri.

Olet väärässä. kirjoitti:

Myöskään tasan 20-vuotias ei ole lapsiäiti, vaan fyysisesti täysin aikuinen ja hedelmällisimmässä iässä. Naisen fyysisesti paras synnytysikä on 20-30-vuotiaana. Nuorten synnyttäjien riskit kehon kypsymättömyyden suhteen koskevat ALLE 19-vuotiaita. Kuitenkin Suomessa moni 18-19-vuotias saa lapsen ja synnytykset menevät yleensä hyvin. Riskit ovat siis tuon ikäisenä enää häviävän pienet. Jos synnyttäjä olisi joku 14-16-vuotias, asia olisi eri.

Lue lisää

No niinhän minä olen kirjoittanutkin. Eläppä tule osailemaan, jollet viitsi lukea aiempia kirjoituksia, olet väärässä.

lapsiäiti kirjoitti:

Koen kylläkin olevani melko hyvä tuossa toisen kannalta ajattelemisessa, koetan tässä vain saada teitä tekemään samoin :) Olen pahoillani jos se ei meinaa sujua.

Melko moni ottaa yhteyttä neuvolaan niin aikaisessa vaiheessa, että keskeytys on mahdollinen. Jos riskit ovat todella noin suuret, miksei neuvolassa kovemmin painosteta nuoria abortin suuntaan? Yksi linkki tällaisella palstalla ei saa ainakaan minua pitämään lapsen saantia niin vaarallisena kuin ilmeisesti mielestänne pitäisi.

Fyysisestihän nainen on synnytystä miettien parhaassa iässä huomattavasti alle 26-vuotiaana, tämä ikä vain ylemmän esimerkin takia. Tämä tieto löytyy useammasta lähteestä ja meille on opetettu näin jo koulussa.

Muuten, täytän 20 kun vauva on noin kahden kuukauden ikäinen, poistunko siis silloin yhtäkkiä tästä riskiryhmästä?

Lue lisää

Fyysisesti paras ikä lapsensaantiin on naisella 19v ja miehellä 21v. Kyllä se on isompi riski tehdä muksu 38v:nä kuin 18v:nä. Näin luonto on sen asian hoitanut.

Miesope kirjoitti:

19-vuotiaana olet nimellisesti jo täysi-ikäinen ja ainakin teoriassa vastuussa omista teoistasi. Samoin, olet ehkä kykenevä lastasi jossain määrin elättämään tai sitten oletat miehesi teitä elättävän. Toki yhteiskuntakin tukensa antaa. Hyvin usein se vastuun kanto omasta taloudesta on tukien vastaanottamista.

Oma lukunsa onkin sitten se, että parikymppinen ihminen useimmiten on kaikkea muuta kuin kykenevä ymmärtämään tekojensa seurauksia pitemmällä tähtäimellä. Valitan, mutta näin asia vain on meidän jokaisen kohdalla. Sinullakaaan tuskin on takana kovin pitkällistä kokemusta siitä, mitä vaikkapa parisuhteen arki todellisuudessa on.

Se arki tule esiin siinä vaiheessa kun vanhemmat ovat ansiotyössä ja suhteesta on se ensikiihko jonnekin jäänyt. Toisen on oppinut oikeasti tuntemaan ja näkee sinne ruusunpunaisten kuvitelmien taaksekin.

Se tosimaailma tulee vastaan sitten, kun oikea elämä alkaa. Jostakin syystä joillakin ihmisillä on suuri kiire alooittaa kotileikit aikaisin, vaikka mitään käsitystä reaalimaailmasta ja parisuhteesta pitemmällä aikavälillä ei ole. Kuvitelma omista voimista ja kyvyistä on utopistinen ja ajattelu yltää viikon päähän. Kuukausi on jo kaukaista tulevaisuutta.

Vastuun luonnollisesti kantaa sitten yhteiskunta. Yh-äitejä riittää nykyajassa. Lapsi on se, joka kärsii. Mutta kun se vauva on TOIVOTTU ja HALUTTU! Ja on KIIRE!

Lue lisää

Ja se arki lapsen kanssa tulee ihan yhtä uutena asiana kolmevitoselle kuin parikymppisellekin. Joskus se parisuhde ei vain kestä lapsen tuloa, oli sitä kotia leikitty sitten kymmenen vuotta tai kymmenen kuukautta ja olivat ne vanhemmat sitten ihan minkä ikäisiä tahansa. Lapsellista on kuvitella vauva-arkea ruusunpunaiseksi, mutta ihan yhtä lapsellista on kuvitella että se olisi sen helpompaa vanhempana ja "viisaampana".

Minä olen ollut sekä teiniäiti, että nelikymppinen riskisynnyttäjä ja sen teininä saadun lapsen isä pysyi rinnalla aina siihen saakka kunnes siirtyi ajasta ikuisuuteen lapsen ollessa teini-iässä. Vanhana ja viisaana saamani kuopuksen vanha ja viisas isä huomasi että ei se vauva-arki olekaan viisikymppiselle mitään herkkua, tyrmistys oli ihan aitoa kun havaitsi että vuosikymmenet ansiotyössä eivät olleetkaan valmistaneet häntä koliikkiin ja vaippaihottumaan.

Vanhemmuus on sellainen asia että siihen ei ole valmis koskaan. Äidiksi ja isäksi kasvetaan siinä samalla lapsen kasvaessa, eikä iällä ole mitään merkitystä sen suhteen miten hyvin parisuhde kestää ja miten "hyvä" vanhempi sitä on. Tämän sinäkin "miesope" ehkä ymmärrät sitten joskus kun olet kerryttänyt hieman enemmän sitä elämänkokemusta josta itse paasaat :)

iye579 kirjoitti:

Fyysisesti paras ikä lapsensaantiin on naisella 19v ja miehellä 21v. Kyllä se on isompi riski tehdä muksu 38v:nä kuin 18v:nä. Näin luonto on sen asian hoitanut.

Tuo varmasti on totta niiden naisten kohdalla, jotka ovat elämänsä kunnossa 19-vuotiaina ja siitä sitten keho nopsasti rapistuu ja kunto laskee kuin lehmänhäntä, kun elämäntavat ovat surkean huonot.

Itse oli fyysisesti parhaimmassa kunnossani vasta 26-28-vuotiaana. Eikä kuntoni ja terveyteni ole tuosta merkittävästi huonontunut.

mamamaailma kirjoitti:

Ja se arki lapsen kanssa tulee ihan yhtä uutena asiana kolmevitoselle kuin parikymppisellekin. Joskus se parisuhde ei vain kestä lapsen tuloa, oli sitä kotia leikitty sitten kymmenen vuotta tai kymmenen kuukautta ja olivat ne vanhemmat sitten ihan minkä ikäisiä tahansa. Lapsellista on kuvitella vauva-arkea ruusunpunaiseksi, mutta ihan yhtä lapsellista on kuvitella että se olisi sen helpompaa vanhempana ja "viisaampana".

Minä olen ollut sekä teiniäiti, että nelikymppinen riskisynnyttäjä ja sen teininä saadun lapsen isä pysyi rinnalla aina siihen saakka kunnes siirtyi ajasta ikuisuuteen lapsen ollessa teini-iässä. Vanhana ja viisaana saamani kuopuksen vanha ja viisas isä huomasi että ei se vauva-arki olekaan viisikymppiselle mitään herkkua, tyrmistys oli ihan aitoa kun havaitsi että vuosikymmenet ansiotyössä eivät olleetkaan valmistaneet häntä koliikkiin ja vaippaihottumaan.

Vanhemmuus on sellainen asia että siihen ei ole valmis koskaan. Äidiksi ja isäksi kasvetaan siinä samalla lapsen kasvaessa, eikä iällä ole mitään merkitystä sen suhteen miten hyvin parisuhde kestää ja miten "hyvä" vanhempi sitä on. Tämän sinäkin "miesope" ehkä ymmärrät sitten joskus kun olet kerryttänyt hieman enemmän sitä elämänkokemusta josta itse paasaat :)

Lue lisää

Aika usein käy kuitenkin niin, että teiniäidin puoliso on myös noin 18-vuotias pojankloppi, joka ei ole enää kuvioissa mukana, kun lapsi menee kouluun.

Kasvaminen vanhemmuuteen on helpompaa, kun on jo hiukan vanhempi tai edes aikuiseksi asti kehittynyt niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Hmm, sitten 30-40-vuotiaana syntyy tilastollisesti enemmän vammaisia lapsia (down-lapset yleisimpinä, mutta myös muuten vammaisia) kuin nuoremmille.

On tullut koettua omalla kohdalla neuvolassa, miten 35-vuotiasta raskaana olevaa suorastaan painostetaan jo ottamaan kaikki mahdolliset sikiöseulonnat vammaisuusriskin arvioimiseksi, kun taas nuorempana synnyttävää ei sellaiseen painosteta. Näin juuri siksi, että tilastollisesti riski saada vammainen riski kasvaa iän myötä.

Ei sitä lasten hankintaa kannata kovin myöhäänkään lykätä. Yhteiskunnan elättejä ne vammaisetkin sitten ovat, koska eivät kaikki rupea abortoimaan mahdollisesti vammaista sikiötä. Sinun mielestäsi toki varmasti pitäisi?

Toki nykyään eletään niin uusavuttomien ihmisten yhteiskunnassa, että teini-ikän voi pian laskea käsittävän ikävuodet 13-30... 50-vuotias on sitten jo täpärästi aikuinen. Vanhukseksi ei ehdikään ennen kuin arkku kutsuu.

Voi pitää paikkansa joidenkin kohdalla. Itseäni en ehkä uskaltaisi sanoa aikuiseksi, siksi täällä teiniäitien palstalla kirjoittelen :) Toisaalta en myöskään koe olevani lapsi :D

Se pari vuotta voi olla joskus valtavan pitkä aika. Sitä ei vain nuorena ymmärrä.

Koko käsitys maailmasta voi muuttua niiden parin vuyoden aikana. Parisuhteessa voi tapahtua valtavia asioita parissa vuodessa. Edes kaksikymppinenkään ei ole läheskään aina kaikin tavoin kypsä, mutta 18-vuotias on sitä vielä rajoitetummin.

Miesope kirjoitti:

Se pari vuotta voi olla joskus valtavan pitkä aika. Sitä ei vain nuorena ymmärrä.

Koko käsitys maailmasta voi muuttua niiden parin vuyoden aikana. Parisuhteessa voi tapahtua valtavia asioita parissa vuodessa. Edes kaksikymppinenkään ei ole läheskään aina kaikin tavoin kypsä, mutta 18-vuotias on sitä vielä rajoitetummin.

Lue lisää

No kuule kyllä se nyt on vaan niin ettei parissa vuodessa ihmisessä huimaa kasvua tapahdu. Tämä on vain kylmä fakta.

10 vuotta onkin sitten jo ihan eri juttu.

nainen-95 kirjoitti:

No kuule kyllä se nyt on vaan niin ettei parissa vuodessa ihmisessä huimaa kasvua tapahdu. Tämä on vain kylmä fakta.

10 vuotta onkin sitten jo ihan eri juttu.

Pakko sitä on kehittyä nopeammin, jos raskaaksi tulee. Niin usein kuulee nuorten äitien sanovan, että lapsettomat kaverit tuntuvat niin lapsellisilta. Eikä itse saa enää kiksejä samoista asioista kuin ne.

nainen-95 kirjoitti:

No kuule kyllä se nyt on vaan niin ettei parissa vuodessa ihmisessä huimaa kasvua tapahdu. Tämä on vain kylmä fakta.

10 vuotta onkin sitten jo ihan eri juttu.

Et ole ilmeisesti ikinä kuullut esim. murrosiästä, jonka seurauksena lapsesta yhtäkkiä tulee teini?

Kahdessa vuodessa ihminen ehtii opiskella itselleen ammatin. Hän ehtii tulla raskaaksi ja synnyttää. Hän ehtii sairastua vakavasti ja kuolla.

Kahdessa vuodessa monikin ehtii aloittaa seurustelun ja erota tai peräti avioitua ja erota.

Varsinkin ne kaksi ensimmäistä vuosikymmentä ovat ihmisen kehityksessä tärkeää aikaa. Elämä opettaa monin tavoin ja kokemus on valttia. Edes kaksikymppinenkään ei ymmärrä täydellisesti niin tavallistakaan asiaa kui syiden ja seurausten lakia. Kyky ymmärtää toiminnan seuraukset pitemmällä tähtäimellä on rajattu.

18-vuotias LUULEE luonnollisesti ymmärtävänsä jo asioita hyvin, mutta totta se luulo ei ole. Samoin luulee vielä parikymppinenkin ja jopa kaksvitonen. Kun omia toimia tarkastelee jälkeenpäin, totuus sitten paljastuu.

Itse sanoisin, että ihminen voi väittää olevansa aikuinen siinä vaiheessa, kun itse on itsensä selkeästi useampia vuosia elättänyt. Siinä, että lapsi hankkii lapsia, ei ole mitään hienoa. Se, että ihminen elää Mä haluun!-vaihetta ja ei kykene näkemään logiikkansa typeryyttä, on vain sääli ja surullista. Silloin aikuisuudesta ei kannata puhua.

Miesope kirjoitti:

Et ole ilmeisesti ikinä kuullut esim. murrosiästä, jonka seurauksena lapsesta yhtäkkiä tulee teini?

Kahdessa vuodessa ihminen ehtii opiskella itselleen ammatin. Hän ehtii tulla raskaaksi ja synnyttää. Hän ehtii sairastua vakavasti ja kuolla.

Kahdessa vuodessa monikin ehtii aloittaa seurustelun ja erota tai peräti avioitua ja erota.

Varsinkin ne kaksi ensimmäistä vuosikymmentä ovat ihmisen kehityksessä tärkeää aikaa. Elämä opettaa monin tavoin ja kokemus on valttia. Edes kaksikymppinenkään ei ymmärrä täydellisesti niin tavallistakaan asiaa kui syiden ja seurausten lakia. Kyky ymmärtää toiminnan seuraukset pitemmällä tähtäimellä on rajattu.

18-vuotias LUULEE luonnollisesti ymmärtävänsä jo asioita hyvin, mutta totta se luulo ei ole. Samoin luulee vielä parikymppinenkin ja jopa kaksvitonen. Kun omia toimia tarkastelee jälkeenpäin, totuus sitten paljastuu.

Itse sanoisin, että ihminen voi väittää olevansa aikuinen siinä vaiheessa, kun itse on itsensä selkeästi useampia vuosia elättänyt. Siinä, että lapsi hankkii lapsia, ei ole mitään hienoa. Se, että ihminen elää Mä haluun!-vaihetta ja ei kykene näkemään logiikkansa typeryyttä, on vain sääli ja surullista. Silloin aikuisuudesta ei kannata puhua.

Lue lisää

Hohhoijaa taas mies-ope...

Minä en luule mitään, joten onko pakko jauhaa siellä paskaa?

Tiedän mitä olen ja se on näin: Olen 18-vuotias, nuori aikuinen, jollain tavalla jo kypsynyt, toisella tavalla taas kypsymätön. En pidä itseäni mitenkään "täysin" aikuisena vielä, enkä halua tulla olemaan sellainen koskaan. Haluan säilyttää aina vähän pilkettä silmäkulmassa ja lapsekkuutta, mutta haluan myös osata käyttäytyä tilanteissa kypsästi joissa sitä kypsyyttä sitten tarvitaan ja osaan sen mielestäni myöskin nyt jo ihan suht koht hyvin.

Niin mitä mun pitäs nyt olevinaan luulla, tai tietää, tai muuta paskaa?

Kamalan raskaita tälläset keskustelut.

Mutta vastaan sulle nyt mahdollisimman yksinkertaisesti. Lapsesta ei tule koskaan yhtäkkiä teiniä ja murrosikä ei liity tähän nyt mitenkään. Siis ihminen ei pamahda yhtäkkiä aikuiseksi, eikä myöskään vanhukseksi, joten ei myöskään teiniksi vaan se on vuosien kehittymisen tulos.. Ihmisestä tulee teini silloin kun hän täyttää 13 vuotta. Tästä on ihan turha kiistellä, sillä teini-ikä: thirTEEN, fourteen, fifteen, sixteen... jne. 19 vuoteen saakka kestää teini-ikä. Niin vaikka 10-vuotiaalla olisi jo murrosikä, ei se tee mitenkään hänestä silloin teini-ikäistä. Teini-ikä on ihan oma aika kautensa. Hän on silloin esi murrosikäinen elikkä esimurkku. :) Luulisi opettajan tietävän tämän?

Se että ihminen kerkeää tehdä monta asiaa kahdessa vuodessa: opiskella ammatin, tulla raskaaksi ja synnyttää, sairastua ja kuolla, aloittaa seurustelun, avioitua, erota. Niin ei tämä liity henkiseen kehitykseen mitenkään. Sä et silti parin vuoden aikana koe huimaa henkistä kasvua, vaikka tekisit mitä..

Ihan kakarakin pystyy tekemään noita asioita, olemalla silti kakara.

Elämänkokemukset toki toimii myötävaikuttajana ihmisen kasvun/kehityksen kanssa, mutta henkistä kypsyyttä sä et voi ostaa, vaan se tulee hiljalleen vuosien saatossa pala kerrallaan.. Esimerkiksi 50-vuotias ihminen on taas paljon kypsempi kuin 30-vuotias näin yleistettynä, poikkeuksia tietysti on joka ikäluokassa. Et siis kasva parissa vuodessa yhtäkkiä helvetin kypsäksi, se on täysi mahdottomuus, 2v on ihmisen elämästä pieni aika.

Ja lapsi ja lapsi se on kuule helvetin typerältä kuulostava yhdistelmä ja itsekään en pidä siitä jos ala-ikäiset alkaa tekemään lapsia, mutta sen verran haluaisin mm. kommentoida tuohon että 16-vuotias ei ole enää kyllä lapsi, hän on ammattikoulua tai lukiota käyvä nuori. Peruskoulussa olevat ja sitä nuoremmat ovat lapsia ja nuoria aikuisia ollaan täysi-ikäisyydestä 30-vuoteen saakka.

Mies-ope voisi mennä nyt jakamaan näitä typeriä vinkkejään jonnekin muualle. :)

nainen-95 kirjoitti:

Hohhoijaa taas mies-ope...

Minä en luule mitään, joten onko pakko jauhaa siellä paskaa?

Tiedän mitä olen ja se on näin: Olen 18-vuotias, nuori aikuinen, jollain tavalla jo kypsynyt, toisella tavalla taas kypsymätön. En pidä itseäni mitenkään "täysin" aikuisena vielä, enkä halua tulla olemaan sellainen koskaan. Haluan säilyttää aina vähän pilkettä silmäkulmassa ja lapsekkuutta, mutta haluan myös osata käyttäytyä tilanteissa kypsästi joissa sitä kypsyyttä sitten tarvitaan ja osaan sen mielestäni myöskin nyt jo ihan suht koht hyvin.

Niin mitä mun pitäs nyt olevinaan luulla, tai tietää, tai muuta paskaa?

Kamalan raskaita tälläset keskustelut.

Mutta vastaan sulle nyt mahdollisimman yksinkertaisesti. Lapsesta ei tule koskaan yhtäkkiä teiniä ja murrosikä ei liity tähän nyt mitenkään. Siis ihminen ei pamahda yhtäkkiä aikuiseksi, eikä myöskään vanhukseksi, joten ei myöskään teiniksi vaan se on vuosien kehittymisen tulos.. Ihmisestä tulee teini silloin kun hän täyttää 13 vuotta. Tästä on ihan turha kiistellä, sillä teini-ikä: thirTEEN, fourteen, fifteen, sixteen... jne. 19 vuoteen saakka kestää teini-ikä. Niin vaikka 10-vuotiaalla olisi jo murrosikä, ei se tee mitenkään hänestä silloin teini-ikäistä. Teini-ikä on ihan oma aika kautensa. Hän on silloin esi murrosikäinen elikkä esimurkku. :) Luulisi opettajan tietävän tämän?

Se että ihminen kerkeää tehdä monta asiaa kahdessa vuodessa: opiskella ammatin, tulla raskaaksi ja synnyttää, sairastua ja kuolla, aloittaa seurustelun, avioitua, erota. Niin ei tämä liity henkiseen kehitykseen mitenkään. Sä et silti parin vuoden aikana koe huimaa henkistä kasvua, vaikka tekisit mitä..

Ihan kakarakin pystyy tekemään noita asioita, olemalla silti kakara.

Elämänkokemukset toki toimii myötävaikuttajana ihmisen kasvun/kehityksen kanssa, mutta henkistä kypsyyttä sä et voi ostaa, vaan se tulee hiljalleen vuosien saatossa pala kerrallaan.. Esimerkiksi 50-vuotias ihminen on taas paljon kypsempi kuin 30-vuotias näin yleistettynä, poikkeuksia tietysti on joka ikäluokassa. Et siis kasva parissa vuodessa yhtäkkiä helvetin kypsäksi, se on täysi mahdottomuus, 2v on ihmisen elämästä pieni aika.

Ja lapsi ja lapsi se on kuule helvetin typerältä kuulostava yhdistelmä ja itsekään en pidä siitä jos ala-ikäiset alkaa tekemään lapsia, mutta sen verran haluaisin mm. kommentoida tuohon että 16-vuotias ei ole enää kyllä lapsi, hän on ammattikoulua tai lukiota käyvä nuori. Peruskoulussa olevat ja sitä nuoremmat ovat lapsia ja nuoria aikuisia ollaan täysi-ikäisyydestä 30-vuoteen saakka.

Mies-ope voisi mennä nyt jakamaan näitä typeriä vinkkejään jonnekin muualle. :)

Lue lisää

Koeta hyvä ihminen kirjoittaa edes nikkini oikein...

Teini-iän määrittely teen-sanan kautta on vain määrittelyä. Kyse on TÄYSIN siitä, miten tiettyä aikakautta halutaan nimittää. Asioita voi tutkia muualtakin kuin Wikipediasta.

Niiden kahden vuoden aikanakin ihminen voi jo oppia paljon uutta. Teinityttöset täällä väittävät kovasti, että esim. sen lapsen saaminen kypsyttää ihmistä. Oletko Sinä eri mieltä?

Ihminen oppii asioita kokemuksen kautta. Jos lähdetään siitä, että niiden kahden vuoden aikana monikin asia voi muuttua, voi nousta esiin tilanteita, jolloin se ODOTTAMINEN on suorastaan välttämätöntä.

Voi olla esim. mielekästä tutustua toiseen ihmiseen HYVIN ennen perheen perustamista. Voi olla järkevää hankkia ammatti ja toimeentulo ennen lapsia. Voi olla järkevää elää omaa elämää ennen sitä, että ottaa vastuuta toisesta niin paljon kuin lapsi vaatii.

Sinulla ei ikäsi vuoksi ole hajuakaan siitä, mistä sinä puhut. Aikuinen ihminen tarkastelee tilannetta oman elämänkokemuksensa kautta ja siinä vaiheessa kun sinä synnyit, minulla oli jo koulutus ja olin työssä.

Minulla on jälkikasvua, joka ei iältään ole montaa vuotta sinua nuorempia. Työssäni olen myös aitiopaikalla sen suhteen, miten nykypäivän perheillä ja nuorilla menee. Hyvin ei monillakaan mene. Ne nuorina solmitut ikuiset liitot eivät kestäkään ja erot ihmisten välillä ovat kasvamaan päin. Joillakin menee entistä paremmin, joillakin entistä huonommin.

Minä näen miten yh-äidit ovat hukassa lastensa kanssa. Yhä enemmnän lapsia joudutaan ottamaan huostaan. Kouluissa alkaa yhä useammilla olla lääkitys!

Aikaa äideillä tai isillä ei MILLÄÄN ole, kun on hankittava ammattia - ensimmäistä taii uutta - ja uusi kumppanikin on luonnollisesti kierrossa. Ulkopuolisen kritiikkiä eivät nämä ihmiset kestä, vaikka kohtelisivat lapsiaan miten huonosti.

Sitten täällä juuri ja juuri täysi-ikäisiksi tulleet tyttöset saivartelevat siitä, miten kypsiä ovat tai ovatko aikuisia vaiko ei. Siinä vaiheessa ei enää tiedä, pitäisikö itkeä vaiko nauraa.

Elämä opettaa jokaista ajallaan. Säilytä tekstisi ja tutki niitä 10 vuoden kuluttua.

Miesope kirjoitti:

Koeta hyvä ihminen kirjoittaa edes nikkini oikein...

Teini-iän määrittely teen-sanan kautta on vain määrittelyä. Kyse on TÄYSIN siitä, miten tiettyä aikakautta halutaan nimittää. Asioita voi tutkia muualtakin kuin Wikipediasta.

Niiden kahden vuoden aikanakin ihminen voi jo oppia paljon uutta. Teinityttöset täällä väittävät kovasti, että esim. sen lapsen saaminen kypsyttää ihmistä. Oletko Sinä eri mieltä?

Ihminen oppii asioita kokemuksen kautta. Jos lähdetään siitä, että niiden kahden vuoden aikana monikin asia voi muuttua, voi nousta esiin tilanteita, jolloin se ODOTTAMINEN on suorastaan välttämätöntä.

Voi olla esim. mielekästä tutustua toiseen ihmiseen HYVIN ennen perheen perustamista. Voi olla järkevää hankkia ammatti ja toimeentulo ennen lapsia. Voi olla järkevää elää omaa elämää ennen sitä, että ottaa vastuuta toisesta niin paljon kuin lapsi vaatii.

Sinulla ei ikäsi vuoksi ole hajuakaan siitä, mistä sinä puhut. Aikuinen ihminen tarkastelee tilannetta oman elämänkokemuksensa kautta ja siinä vaiheessa kun sinä synnyit, minulla oli jo koulutus ja olin työssä.

Minulla on jälkikasvua, joka ei iältään ole montaa vuotta sinua nuorempia. Työssäni olen myös aitiopaikalla sen suhteen, miten nykypäivän perheillä ja nuorilla menee. Hyvin ei monillakaan mene. Ne nuorina solmitut ikuiset liitot eivät kestäkään ja erot ihmisten välillä ovat kasvamaan päin. Joillakin menee entistä paremmin, joillakin entistä huonommin.

Minä näen miten yh-äidit ovat hukassa lastensa kanssa. Yhä enemmnän lapsia joudutaan ottamaan huostaan. Kouluissa alkaa yhä useammilla olla lääkitys!

Aikaa äideillä tai isillä ei MILLÄÄN ole, kun on hankittava ammattia - ensimmäistä taii uutta - ja uusi kumppanikin on luonnollisesti kierrossa. Ulkopuolisen kritiikkiä eivät nämä ihmiset kestä, vaikka kohtelisivat lapsiaan miten huonosti.

Sitten täällä juuri ja juuri täysi-ikäisiksi tulleet tyttöset saivartelevat siitä, miten kypsiä ovat tai ovatko aikuisia vaiko ei. Siinä vaiheessa ei enää tiedä, pitäisikö itkeä vaiko nauraa.

Elämä opettaa jokaista ajallaan. Säilytä tekstisi ja tutki niitä 10 vuoden kuluttua.

Lue lisää

Kuinka monta lasta koulustanne on otettu huostaan ja johtuiko huostaanotot vanhempien iästä tai parisuhteen puuttumisesta?

kiinnostavaa on kirjoitti:

Kuinka monta lasta koulustanne on otettu huostaan ja johtuiko huostaanotot vanhempien iästä tai parisuhteen puuttumisesta?

Riittävästi.

Kun vielä jokunen vuosi kuraattorin tukea ei jatkuvasti tarvittu, asiat ovat toisin nyt. Yhä useampi oppilas on tavalla tai toisella vaikeuksissa. Kuraattoria tarvitaan koko ajan.

Koulun läheisyydessä sijaitsee lastensuojelun yksikkö ja se "ruokkii" meitä kiitettävällä tavalla.

Viimeiset pari vuotta trafiikki on ollut lähes sairaalloista. Oppilaista lähes 10 prosenttia oli koulun alkaessa muuttotilassa ja joko tulossa tai lähdössä kouluun. Luonnollisesti kouluun ei ajoissa edes ilmoiteta nykyisin lasten muuttamisesta. Ei enää tiedä, ketä luokkaan tulee kuin vasta ensimmäisten viikkojen jälkeen jos sittenkään.

Ongelmaopppilaiden tausta on lähes aina sama: rikkinäinen perhe. Lapset oireilevat erossa tai eron jälkeen. Kuntaan muuttaa äitejä, joilla on useita eri sukunimillä varustettuja lapsia ja mahdollisesti TAAS uusi tulossa luonnollisesti UUDEN IHANAN MIEHEN kanssa.

Yhyä useammalla ihmisellä ei näytä olevan toimissaan mitään järkeä. Vanhempainvartteihin tulee ihmisiä, joista ei ole kuin hymähtelemään opettajan kertoessa lapsen suurista ongelmista. Ihmiset eivät vain kertakaikkiaan jaksa piitata mistään.

Meille opettajille on täysin turhaa sanoa, että yh:t pärjäisivät hyvin. Varsinkin pojat vievät äitejään jo alakouluikäisinä kuin pässejä narussa. Vaihtelevia isäpuolia touhu kiinnostaa jos kiinnostaa. Vastuuta kukaan ei mistään kanna, mutta jos joku rohkenee oikeasti vaatia, että kotonakin jotakin tehtäisiin, reaktiona on viha ja raivoaminen. "Ei meidän poika mitään tehnyt!"

Täällä tyttöset sitten kertovat, miten UPEASTI vanhemmuus on sujunut jo monta viikkoa! Yksinhuoltajuus ei mitään haittaa ja kaikki hoituu, kun alkaa vain kirjoitaa omaan blogiin. Jep.

Miesope kirjoitti:

Riittävästi.

Kun vielä jokunen vuosi kuraattorin tukea ei jatkuvasti tarvittu, asiat ovat toisin nyt. Yhä useampi oppilas on tavalla tai toisella vaikeuksissa. Kuraattoria tarvitaan koko ajan.

Koulun läheisyydessä sijaitsee lastensuojelun yksikkö ja se "ruokkii" meitä kiitettävällä tavalla.

Viimeiset pari vuotta trafiikki on ollut lähes sairaalloista. Oppilaista lähes 10 prosenttia oli koulun alkaessa muuttotilassa ja joko tulossa tai lähdössä kouluun. Luonnollisesti kouluun ei ajoissa edes ilmoiteta nykyisin lasten muuttamisesta. Ei enää tiedä, ketä luokkaan tulee kuin vasta ensimmäisten viikkojen jälkeen jos sittenkään.

Ongelmaopppilaiden tausta on lähes aina sama: rikkinäinen perhe. Lapset oireilevat erossa tai eron jälkeen. Kuntaan muuttaa äitejä, joilla on useita eri sukunimillä varustettuja lapsia ja mahdollisesti TAAS uusi tulossa luonnollisesti UUDEN IHANAN MIEHEN kanssa.

Yhyä useammalla ihmisellä ei näytä olevan toimissaan mitään järkeä. Vanhempainvartteihin tulee ihmisiä, joista ei ole kuin hymähtelemään opettajan kertoessa lapsen suurista ongelmista. Ihmiset eivät vain kertakaikkiaan jaksa piitata mistään.

Meille opettajille on täysin turhaa sanoa, että yh:t pärjäisivät hyvin. Varsinkin pojat vievät äitejään jo alakouluikäisinä kuin pässejä narussa. Vaihtelevia isäpuolia touhu kiinnostaa jos kiinnostaa. Vastuuta kukaan ei mistään kanna, mutta jos joku rohkenee oikeasti vaatia, että kotonakin jotakin tehtäisiin, reaktiona on viha ja raivoaminen. "Ei meidän poika mitään tehnyt!"

Täällä tyttöset sitten kertovat, miten UPEASTI vanhemmuus on sujunut jo monta viikkoa! Yksinhuoltajuus ei mitään haittaa ja kaikki hoituu, kun alkaa vain kirjoitaa omaan blogiin. Jep.

Lue lisää

Voiko vauvan kanssa puhua vuosista? Kyllä se äitiys alkaa päivistä, viikoista ja jatkuu vuosiin. Ei sitä omaa toimintaa voi arvioida pitkällä tähtäimellä, jos aikaa on kulunut vasta vähän aikaa. Vuosien myötä tämä palsta menettää merkityksensä ja emme kuule miten ex-teiniäidit pärjäsivät. Eivät keski-ikäiset aikuisten lasten vanhemmat ole kiinnostuneita tästä.

Etkö ole tosiaan nähnyt pärjäävää yksinhuoltajaa? Ei millään pahalla, mutta joissain perheessä mies on turhake, joka joutaakin mennä. Isyys ei kasvata samalla lailla epäkypsää miestä, kuin naista. Etkö ole myöskään ole nähnyt huonosti pärjääviä pariskuntia? Lapsethan monesti oireilevat vanhempien huonoja välejä.

Valitettavasti lapset oireilevat myös koulun vuoksi. Ja silloinkaan vastuuta ei ota kukaan. Opettajana ei kannata unohtaa tarkkailla luokkaa. Luin lehtiartikkelin nuorten psykiatrisesta osastosta. Lääkäri kertoi kaikkien kokeneen koulukiusaamista. Lääkäri ei puhunut yksnihuoltajuudesta mitään. Myöskään teiniäitiydestä ei ollut puhetta.

Minusta on hienoa, että tyttösillä (joista osa on aikuisia naisia) on äitiys alkanut upeasti. Se antaa luottamusta tulevaa varten. Minun äitiys alkoi vammaisella lapsella, joten en voi puhua upeasta vauva-ajasta. Esikoiseni menestyy kuitenkin omien kykyjensä mukaan ja on saanut kehuja käytöksestään. Kuopus on terve ja kehittyy hyvin. Hän on luonteeltaan empaattinen ja päiväkerhossa auttaa pienempiään.

Minusta äitiys on ihanaa, vaikka siitä esikoisen myötä tulikin kokopäivä työ. Ja toiveet työpaikasta sai unohtaa, niin kauan kuin hän asuu kotona. Teen jotain oikeasti tärkeää.

minun mielipide kirjoitti:

Voiko vauvan kanssa puhua vuosista? Kyllä se äitiys alkaa päivistä, viikoista ja jatkuu vuosiin. Ei sitä omaa toimintaa voi arvioida pitkällä tähtäimellä, jos aikaa on kulunut vasta vähän aikaa. Vuosien myötä tämä palsta menettää merkityksensä ja emme kuule miten ex-teiniäidit pärjäsivät. Eivät keski-ikäiset aikuisten lasten vanhemmat ole kiinnostuneita tästä.

Etkö ole tosiaan nähnyt pärjäävää yksinhuoltajaa? Ei millään pahalla, mutta joissain perheessä mies on turhake, joka joutaakin mennä. Isyys ei kasvata samalla lailla epäkypsää miestä, kuin naista. Etkö ole myöskään ole nähnyt huonosti pärjääviä pariskuntia? Lapsethan monesti oireilevat vanhempien huonoja välejä.

Valitettavasti lapset oireilevat myös koulun vuoksi. Ja silloinkaan vastuuta ei ota kukaan. Opettajana ei kannata unohtaa tarkkailla luokkaa. Luin lehtiartikkelin nuorten psykiatrisesta osastosta. Lääkäri kertoi kaikkien kokeneen koulukiusaamista. Lääkäri ei puhunut yksnihuoltajuudesta mitään. Myöskään teiniäitiydestä ei ollut puhetta.

Minusta on hienoa, että tyttösillä (joista osa on aikuisia naisia) on äitiys alkanut upeasti. Se antaa luottamusta tulevaa varten. Minun äitiys alkoi vammaisella lapsella, joten en voi puhua upeasta vauva-ajasta. Esikoiseni menestyy kuitenkin omien kykyjensä mukaan ja on saanut kehuja käytöksestään. Kuopus on terve ja kehittyy hyvin. Hän on luonteeltaan empaattinen ja päiväkerhossa auttaa pienempiään.

Minusta äitiys on ihanaa, vaikka siitä esikoisen myötä tulikin kokopäivä työ. Ja toiveet työpaikasta sai unohtaa, niin kauan kuin hän asuu kotona. Teen jotain oikeasti tärkeää.

Lue lisää

Olen nähnyt pärjääviä yksinhuoltajiakin, mutta paljon enemmän ongelmissa olevia. Puheet siitä, miten helppoa yksinhuoltajuus on, ovat täyttä roskaa.

Koulu ei opeta ketään kohtelemaan toista huonosti tai kiusaamaan. Kyse on enemmänkin siitä, toimiiko jokainen Suomen koulu riittävän tehokkaasti kiusaamistilanteissa tai ovatko vanhemmat halukkaita/kykeneviä pitämään lapsiaan ruodussa. Myös kiusaamisen muodot ovat muuttuneet. Koulu ei voi vahtia esim. sitä, mitä lapset Facebook-sivuilleen kirjoittelevat.

Noissa lehtijutuissa ei useimmiten pohdita myöskään sitä, mitkä ovat niiden kiusaajien kotitaustat. USEIN taustalla on - kuten jo aiemminkin sanoin - ongelmia kotioloissa. Ei aina, mutta todella usein. Mukavilla ja asiallisilla vanhemmilla on useimmiten myös samanlaisia lapsia. Sen verran monissa palavereissa on tullut istuttua, että tilanne on surullisen tuttu.

On järkyttävää, mikäli äitiys lähtee menemään pieleen heti alusta. Tulevaisuuden hahmottelu edes jossain määrin on asia, joka ihmisen pitäisi hallita ennen lasten hankkimista. Kukaan ei voi kaikkea tietää., mutta pitkälle ei pötkitä silläkään, että toivoo kaiken aina menevän hyvin. Sairaat lapset ovat eri asia. Lasten sairauteen ei voi valmistautua.

Tyttösten toiveunet siitä, että se "pitkä" parin kuukauden seurustelu valmistaa perhe-elämään, ovat vain kuvitelmaa. Todellisuus iskee jokaista silmille jossakin vaiheessa ja juuri siksi ne riskitkin pitää huomioon edes YRITTÄÄ ottaa. Sitä riskien huomioimista on juuri esim. ammatin hankkiminen ennen perheen perustamista. Sitä on myös hieman pitempi tutustuminen ja yhdessä eläminen ennen lapsia.

Totuus kuitenkin on se, että se fiksuin osa nuorista ei rakentele perheitä alaikäisinä vaan kouluttautuu ja opettelee huolehtimaan itsestään ennen kuin kuvittelee muista vastuuta kantavansa. Poikkeuksia on, mutta valitettavasti aina vain vähemmän. Ongelmat periytyvät ja kun ennen vanhemmat halusivat lasten elämän olevan parempaa kuin itsellään, nykysin eivät kaikki vanhemnmat kykene moiseen.

Miesope kirjoitti:

Olen nähnyt pärjääviä yksinhuoltajiakin, mutta paljon enemmän ongelmissa olevia. Puheet siitä, miten helppoa yksinhuoltajuus on, ovat täyttä roskaa.

Koulu ei opeta ketään kohtelemaan toista huonosti tai kiusaamaan. Kyse on enemmänkin siitä, toimiiko jokainen Suomen koulu riittävän tehokkaasti kiusaamistilanteissa tai ovatko vanhemmat halukkaita/kykeneviä pitämään lapsiaan ruodussa. Myös kiusaamisen muodot ovat muuttuneet. Koulu ei voi vahtia esim. sitä, mitä lapset Facebook-sivuilleen kirjoittelevat.

Noissa lehtijutuissa ei useimmiten pohdita myöskään sitä, mitkä ovat niiden kiusaajien kotitaustat. USEIN taustalla on - kuten jo aiemminkin sanoin - ongelmia kotioloissa. Ei aina, mutta todella usein. Mukavilla ja asiallisilla vanhemmilla on useimmiten myös samanlaisia lapsia. Sen verran monissa palavereissa on tullut istuttua, että tilanne on surullisen tuttu.

On järkyttävää, mikäli äitiys lähtee menemään pieleen heti alusta. Tulevaisuuden hahmottelu edes jossain määrin on asia, joka ihmisen pitäisi hallita ennen lasten hankkimista. Kukaan ei voi kaikkea tietää., mutta pitkälle ei pötkitä silläkään, että toivoo kaiken aina menevän hyvin. Sairaat lapset ovat eri asia. Lasten sairauteen ei voi valmistautua.

Tyttösten toiveunet siitä, että se "pitkä" parin kuukauden seurustelu valmistaa perhe-elämään, ovat vain kuvitelmaa. Todellisuus iskee jokaista silmille jossakin vaiheessa ja juuri siksi ne riskitkin pitää huomioon edes YRITTÄÄ ottaa. Sitä riskien huomioimista on juuri esim. ammatin hankkiminen ennen perheen perustamista. Sitä on myös hieman pitempi tutustuminen ja yhdessä eläminen ennen lapsia.

Totuus kuitenkin on se, että se fiksuin osa nuorista ei rakentele perheitä alaikäisinä vaan kouluttautuu ja opettelee huolehtimaan itsestään ennen kuin kuvittelee muista vastuuta kantavansa. Poikkeuksia on, mutta valitettavasti aina vain vähemmän. Ongelmat periytyvät ja kun ennen vanhemmat halusivat lasten elämän olevan parempaa kuin itsellään, nykysin eivät kaikki vanhemnmat kykene moiseen.

Lue lisää

No ajattele. Yksinhuoltajuuden vaihtoehto on parisuhde. Kaikkien parisuhteet eivät ole hyviä. Silloin yksinhuoltajuus voi tuntua todella hyvältä. Tiedän ettet varmaan ymmärrä tavallisessa suhteessa olevana. Ja miettiminen ennen seksiä on hyvä neuvo, mutta teiniäideille liian myöhässä. Pitää vain kantaa vastuu, ja miettiä mitä päättää.

Koulu toivottavasti ei opeta ketään kiusaamaan, mutta valvontavastuu sillä on silloin kun lapset ovat koulussa. Tämäkään ei toteudu välttämättä. Pihalla on oltava, piha on iso, ja kulmikas ja välituntivalvontaa ei aina ole. Koulun vaihto ja kotiopetus on tehty hankalaksi.

Uhrille ei ole merkitystä kiusaajan kotitaustalla.

Miesope kirjoitti:

Olen nähnyt pärjääviä yksinhuoltajiakin, mutta paljon enemmän ongelmissa olevia. Puheet siitä, miten helppoa yksinhuoltajuus on, ovat täyttä roskaa.

Koulu ei opeta ketään kohtelemaan toista huonosti tai kiusaamaan. Kyse on enemmänkin siitä, toimiiko jokainen Suomen koulu riittävän tehokkaasti kiusaamistilanteissa tai ovatko vanhemmat halukkaita/kykeneviä pitämään lapsiaan ruodussa. Myös kiusaamisen muodot ovat muuttuneet. Koulu ei voi vahtia esim. sitä, mitä lapset Facebook-sivuilleen kirjoittelevat.

Noissa lehtijutuissa ei useimmiten pohdita myöskään sitä, mitkä ovat niiden kiusaajien kotitaustat. USEIN taustalla on - kuten jo aiemminkin sanoin - ongelmia kotioloissa. Ei aina, mutta todella usein. Mukavilla ja asiallisilla vanhemmilla on useimmiten myös samanlaisia lapsia. Sen verran monissa palavereissa on tullut istuttua, että tilanne on surullisen tuttu.

On järkyttävää, mikäli äitiys lähtee menemään pieleen heti alusta. Tulevaisuuden hahmottelu edes jossain määrin on asia, joka ihmisen pitäisi hallita ennen lasten hankkimista. Kukaan ei voi kaikkea tietää., mutta pitkälle ei pötkitä silläkään, että toivoo kaiken aina menevän hyvin. Sairaat lapset ovat eri asia. Lasten sairauteen ei voi valmistautua.

Tyttösten toiveunet siitä, että se "pitkä" parin kuukauden seurustelu valmistaa perhe-elämään, ovat vain kuvitelmaa. Todellisuus iskee jokaista silmille jossakin vaiheessa ja juuri siksi ne riskitkin pitää huomioon edes YRITTÄÄ ottaa. Sitä riskien huomioimista on juuri esim. ammatin hankkiminen ennen perheen perustamista. Sitä on myös hieman pitempi tutustuminen ja yhdessä eläminen ennen lapsia.

Totuus kuitenkin on se, että se fiksuin osa nuorista ei rakentele perheitä alaikäisinä vaan kouluttautuu ja opettelee huolehtimaan itsestään ennen kuin kuvittelee muista vastuuta kantavansa. Poikkeuksia on, mutta valitettavasti aina vain vähemmän. Ongelmat periytyvät ja kun ennen vanhemmat halusivat lasten elämän olevan parempaa kuin itsellään, nykysin eivät kaikki vanhemnmat kykene moiseen.

Lue lisää

Miesope:
Kaiken tämän pessimistisyyden jälkeen, yritä ymmärtää että vaikka olet vanhempi teiniäitejä, et silti ole sen viisaampi. Koulutus tai ikä ei tee sinusta viisasta ja kaikentietävää jumalaolentoa jota pitäisi arvostaa ja kuunnella. Ei, enemmän mietityttää mitä ihmettä sinä teet täällä? Tämä on tarkoitettu teiniäideille ja -isille tukemaan toisia. Mitä vanha, pessimistinen pieru tekee täällä pilaamassa muiden päivän? Jakamassa arvokasta tietoa jota aivan varmasti joka ikinen teini käyttää hyväkseen kun päättää harrastaa seksiä ja jopa hankkia lapsia? Ymmärrä sarkasmia. Yrittäisit edes.

Vinkki loppuelämääsi varten:
Ehkä omasta teiniajastasi on jo niin pitkä muisto ettet enää muistakkaan millaista ihanaa aikaa se oli, mutta yritä tajuta, että tuollaisella asenteella et ikinä saa muutettua kenenkään nuoren mielipidettä. Et ikinä. Joten tee jotain uutta: ota uutta tietoa vastaan, astu alas palleiltasi ja mene keskustelemaan jonnekkin muualle missä ikäsi on ehkä soveliaampi.

sweetahole<3 kirjoitti:

Miesope:
Kaiken tämän pessimistisyyden jälkeen, yritä ymmärtää että vaikka olet vanhempi teiniäitejä, et silti ole sen viisaampi. Koulutus tai ikä ei tee sinusta viisasta ja kaikentietävää jumalaolentoa jota pitäisi arvostaa ja kuunnella. Ei, enemmän mietityttää mitä ihmettä sinä teet täällä? Tämä on tarkoitettu teiniäideille ja -isille tukemaan toisia. Mitä vanha, pessimistinen pieru tekee täällä pilaamassa muiden päivän? Jakamassa arvokasta tietoa jota aivan varmasti joka ikinen teini käyttää hyväkseen kun päättää harrastaa seksiä ja jopa hankkia lapsia? Ymmärrä sarkasmia. Yrittäisit edes.

Vinkki loppuelämääsi varten:
Ehkä omasta teiniajastasi on jo niin pitkä muisto ettet enää muistakkaan millaista ihanaa aikaa se oli, mutta yritä tajuta, että tuollaisella asenteella et ikinä saa muutettua kenenkään nuoren mielipidettä. Et ikinä. Joten tee jotain uutta: ota uutta tietoa vastaan, astu alas palleiltasi ja mene keskustelemaan jonnekkin muualle missä ikäsi on ehkä soveliaampi.

Lue lisää

Jos koulutus ja ikä eivät yhtään mitään vaikuta, kenenkään ei ilmeisesti kannata enää kouluttautua?

Voimme myös varmaankin unohtaa kaikki ikärajat ja muut tarpeettomat rajoitteet, sillä ne ovat turhia?

Myöskin pankkien takertuminen vakuuksiin ja kaikki muukin ylimääräinen holhoaminen on turhaa, sillä kyllä jo teini ymmärtää, mihin pystyy ja mihin ei`?

Täällä on lähinnä trolleja ja jokunen teinityttönen ihastelemassa tilannettaan lyhen äitiyden jälkeen. Mikäs siinä, kyllä niin voi tehdäkin. On kuitenkin naivia kuvitella, että jotakin pariusuhteesta tai äitiydestä tietää edes vuoden jälkeenkään. Ne todelliset haasteet tulevat sitten, kun lapsi on kouluiässä, joskus jopa vasta myöhemmin.

Teini-ikä on jokaiselle erilainen. Sen muistan, että en tuntenut yhtäkään poikaa, joka olisi haaveillut alaikäisenä isäksi tulosta enkä kyllä tyttöäkään, joka olisi äitiydestä haihatellut. Vahonkoja toki joillekin sattui, mutta kun heitä nyt jälkeenpäin tarkastelee, hyviin seurauksiin ne eivät päättyneet. Moni nainen todellakin on hnyt myöhemmin jo ties kunka monennella "kierroksella". Lapsilla onhgelmia, mutta neän ovat muiden syytä..,.

Jos lapsi on syntynyt, asiasta on myöhäistä huomayuttaa. Turhat höpöttelyt kiuitenkin on helppoa osoittaa höpöttelyksi.

töissä huomattua kirjoitti:

Pakko sitä on kehittyä nopeammin, jos raskaaksi tulee. Niin usein kuulee nuorten äitien sanovan, että lapsettomat kaverit tuntuvat niin lapsellisilta. Eikä itse saa enää kiksejä samoista asioista kuin ne.

Lue lisää

Jostain syystä teiniäidit ovat henkisesti 14-vuotiaan tasolla, mutta fyysisesti huonoa elämää viettäneen 40-vuotiaan tasolla. Mistä tämä johtuu?

Henkinen kehitys ja oppinen keskeytyy, vähän niinkuin narkomaaneilla, kun tulee liian nuorena äidiksi.

Fysiikassa tapahtuu romahtaminen raskaus- ja synnytysvaurioiden vuoksi. Myös hormonitoiminta muuttuu vanhemman naisen hormonitoiminnaksi: syntyy helpommin selluliittia, iho veltostuu, paino nousee.

Toki lapsen kanssa valvominenkin vanhentaa. Nuoren unirytmi kun normaalisti on aivan toisenlainen kuin vanhemman naisen. Nuorena tarvvitsee paljon enemmän unta kuin vanhempana.

Kaikki ajallaan kirjoitti:

Jostain syystä teiniäidit ovat henkisesti 14-vuotiaan tasolla, mutta fyysisesti huonoa elämää viettäneen 40-vuotiaan tasolla. Mistä tämä johtuu?

Henkinen kehitys ja oppinen keskeytyy, vähän niinkuin narkomaaneilla, kun tulee liian nuorena äidiksi.

Fysiikassa tapahtuu romahtaminen raskaus- ja synnytysvaurioiden vuoksi. Myös hormonitoiminta muuttuu vanhemman naisen hormonitoiminnaksi: syntyy helpommin selluliittia, iho veltostuu, paino nousee.

Toki lapsen kanssa valvominenkin vanhentaa. Nuoren unirytmi kun normaalisti on aivan toisenlainen kuin vanhemman naisen. Nuorena tarvvitsee paljon enemmän unta kuin vanhempana.

Lue lisää

Eli siis äitinä ei opi mitään? Että äitien kehitys pysähtyy raskausaikana. Olisiko sinulla asiasta ihan tutkimustietoa vai valehteletko?

Suurimmalle osalle äideistä ei tule synnytysvaurioita koskaan. Hormonitoiminta muuttuu tilapäisesti raskauden ja imetyksen vuoksi. Näin käy kaiken ikäisille äideille.

Vasta vanhukset tarvitsevat tavanomaista vähemmän unta. He harvoin hoitavat vauvoja. Nuori nukkuu noin kymmenen tuntia vuorokaudessa. Eli pari tuntia enemmän kuin aikuinen. 19vuotias taas nukkuu saman verran kuin aikuinen.
Nuorena ihmisen fyysinen kestävyys on parempi.

Miesope kirjoitti:

Jos koulutus ja ikä eivät yhtään mitään vaikuta, kenenkään ei ilmeisesti kannata enää kouluttautua?

Voimme myös varmaankin unohtaa kaikki ikärajat ja muut tarpeettomat rajoitteet, sillä ne ovat turhia?

Myöskin pankkien takertuminen vakuuksiin ja kaikki muukin ylimääräinen holhoaminen on turhaa, sillä kyllä jo teini ymmärtää, mihin pystyy ja mihin ei`?

Täällä on lähinnä trolleja ja jokunen teinityttönen ihastelemassa tilannettaan lyhen äitiyden jälkeen. Mikäs siinä, kyllä niin voi tehdäkin. On kuitenkin naivia kuvitella, että jotakin pariusuhteesta tai äitiydestä tietää edes vuoden jälkeenkään. Ne todelliset haasteet tulevat sitten, kun lapsi on kouluiässä, joskus jopa vasta myöhemmin.

Teini-ikä on jokaiselle erilainen. Sen muistan, että en tuntenut yhtäkään poikaa, joka olisi haaveillut alaikäisenä isäksi tulosta enkä kyllä tyttöäkään, joka olisi äitiydestä haihatellut. Vahonkoja toki joillekin sattui, mutta kun heitä nyt jälkeenpäin tarkastelee, hyviin seurauksiin ne eivät päättyneet. Moni nainen todellakin on hnyt myöhemmin jo ties kunka monennella "kierroksella". Lapsilla onhgelmia, mutta neän ovat muiden syytä..,.

Jos lapsi on syntynyt, asiasta on myöhäistä huomayuttaa. Turhat höpöttelyt kiuitenkin on helppoa osoittaa höpöttelyksi.

Lue lisää

:D heh! Päivän naurut.
Aivan loistavia syy-suhde-seuraus päättelyitä sinulla. :D

Aina tietää enemmän kun tekee jotkin, älä aliarvioi sitä.

joopati joo kirjoitti:

Eli siis äitinä ei opi mitään? Että äitien kehitys pysähtyy raskausaikana. Olisiko sinulla asiasta ihan tutkimustietoa vai valehteletko?

Suurimmalle osalle äideistä ei tule synnytysvaurioita koskaan. Hormonitoiminta muuttuu tilapäisesti raskauden ja imetyksen vuoksi. Näin käy kaiken ikäisille äideille.

Vasta vanhukset tarvitsevat tavanomaista vähemmän unta. He harvoin hoitavat vauvoja. Nuori nukkuu noin kymmenen tuntia vuorokaudessa. Eli pari tuntia enemmän kuin aikuinen. 19vuotias taas nukkuu saman verran kuin aikuinen.
Nuorena ihmisen fyysinen kestävyys on parempi.

Lue lisää

Empiiristä tutkimustietoa on riittävästi. Nuorena lapsen saaneet ovat vähän niinkuin narkkarit, heiltä jää iso osa elämää elämättä, yleissivistystä karttumatta.

Lapsen kanssa eläessä oppii taitoja, joita tarvitsee lapsen kanssa eläessä: pyllyn pesua, vaipan vaihtoa, testaamaan ruuan syöntilämpötilaa, paljonko tarvitaan nuttua päälle pakkasella. :)

Yritäpä puhua tällaisen ihmisen kanssa, jostain vähänkään henkevämmästä tai yhteiskunnallisesti merkittävästä asiasta. On pihalla kuin lumiukko.

Tietosi, että VAIN vanhukset tarvitsevat tavanomaista vähemmän unta on väärä. Unen tarve iän myötä vähenee tasaisemmin, ei niin että naps, nyt olen vanhus ja pärjään lyhyemmällä yöunella. Nuoret puolestaan pystyvät nukkumaan putkeen 12 tuntiakin, mikä harvalta 30-40-vuotiaalta onnistuu.

Jostain syystä synnyttäneet nuoret naiset näyttävät AINA "rupsummilta", kuin synnyttämättömät ikätoverinsa (tähän ei kannata julkkisten kuvia linkitellä, koska heillä on keinonsa, jotka eivät ole tavallisen rahvaan saavutettavissa). Osan rapistumisesta aiheuttanee unenpuute ja oman hyvinvoinnin laiminlyönti, mutta aivan varmasti muuttunut hormonitoiminta vaikkakin sitten vain tilapäinenkin, tekee tehtävänsä. Eikä se hormonitoiminta ja fysiikka enää koskaan palaa samaan tilaan kuin ennen lapsentekoa. Treenata voi ihan helkkaristi, mutta jos lapsetomana sama ihminen olisi treenannut helkkaristi hän olisi paremmassa kunnossa, kuin synnyttänyt "alter egonsa".

Kaikki ajallaan kirjoitti:

Empiiristä tutkimustietoa on riittävästi. Nuorena lapsen saaneet ovat vähän niinkuin narkkarit, heiltä jää iso osa elämää elämättä, yleissivistystä karttumatta.

Lapsen kanssa eläessä oppii taitoja, joita tarvitsee lapsen kanssa eläessä: pyllyn pesua, vaipan vaihtoa, testaamaan ruuan syöntilämpötilaa, paljonko tarvitaan nuttua päälle pakkasella. :)

Yritäpä puhua tällaisen ihmisen kanssa, jostain vähänkään henkevämmästä tai yhteiskunnallisesti merkittävästä asiasta. On pihalla kuin lumiukko.

Tietosi, että VAIN vanhukset tarvitsevat tavanomaista vähemmän unta on väärä. Unen tarve iän myötä vähenee tasaisemmin, ei niin että naps, nyt olen vanhus ja pärjään lyhyemmällä yöunella. Nuoret puolestaan pystyvät nukkumaan putkeen 12 tuntiakin, mikä harvalta 30-40-vuotiaalta onnistuu.

Jostain syystä synnyttäneet nuoret naiset näyttävät AINA "rupsummilta", kuin synnyttämättömät ikätoverinsa (tähän ei kannata julkkisten kuvia linkitellä, koska heillä on keinonsa, jotka eivät ole tavallisen rahvaan saavutettavissa). Osan rapistumisesta aiheuttanee unenpuute ja oman hyvinvoinnin laiminlyönti, mutta aivan varmasti muuttunut hormonitoiminta vaikkakin sitten vain tilapäinenkin, tekee tehtävänsä. Eikä se hormonitoiminta ja fysiikka enää koskaan palaa samaan tilaan kuin ennen lapsentekoa. Treenata voi ihan helkkaristi, mutta jos lapsetomana sama ihminen olisi treenannut helkkaristi hän olisi paremmassa kunnossa, kuin synnyttänyt "alter egonsa".

Lue lisää

Jotenkin vaikutat pinnalliselta ja elämää kokemattomalta, vaikka esiinnyt asiantuntijana.

Sinulle on tärkeintä nuorena pysyminen ja kauniilta näyttäminen.
Etkä varmaan omaa taitoja jotka kehittyvät läheisessä hoitosuhteessa :)

paljon kaikkea kirjoitti:

Jotenkin vaikutat pinnalliselta ja elämää kokemattomalta, vaikka esiinnyt asiantuntijana.

Sinulle on tärkeintä nuorena pysyminen ja kauniilta näyttäminen.
Etkä varmaan omaa taitoja jotka kehittyvät läheisessä hoitosuhteessa :)

Lue lisää

Ehkä vaikutan pinnalliselta, mutta olen kuitenkin hirveän ylpeä siitä, että minulla on fiksuja, nuoria naisia, joiden elämään mahtuu tärkeämpiä asioita, kuin alaikäisenä lisääntyminen. Useammassa hoitosuhteessa eläneenä osaan homman näköjään riittävän hyvin

Kaikki ajallaan kirjoitti:

Ehkä vaikutan pinnalliselta, mutta olen kuitenkin hirveän ylpeä siitä, että minulla on fiksuja, nuoria naisia, joiden elämään mahtuu tärkeämpiä asioita, kuin alaikäisenä lisääntyminen. Useammassa hoitosuhteessa eläneenä osaan homman näköjään riittävän hyvin

Lue lisää

Se, että vaikuttaa pinnalliselta ja ylemmyydentuntoiselta on aika paha asia. Minä tuskin olen ainoa joka näin ajattelee, vaan lähipiiristäkin niitä löytynee. Puhut lisääntymisestä, et lapsen hoidosta ja kasvatuksesta. Lisääntyminen on minimaalisen pieni osa vanhemmuutta. En usko, että oma äitini miettii lisääntymisiä, vaan lapsiensa ja lapsenlapsiensa hyvinvointia yleensä. Sellainen vanhempi olen itsekin. En pidä lastani tyhmänä luuserina vain koska hänellä on lapsi. Paremminkin olen ylpeä siitä miten hän pystyy iästään huolimatta aivan eri tason vastuuseen kuin ikätoverinsa. Tyttäreni on todella kaiken ylpeyteni arvoinen.

Uskoisin tietäväni ongelmalasten taustoista sinua enemmän.

Lapsia voi hankkia myöhemminkin kuin alle parikymppisenä saaati alaikäisenä.

"Niin, ja sitten huomataankin olevan siinä iässä, että sitä kersaa ei vaan millään tule, kun ollaan unohdettu ihmis-biologia, eli lapset kannattaa tehdä nuorena."

Jos elämäntavat ovat niin huonot, että ei tule raskaaksi enää yli 26-vuotiaana, on minusta parempi, ettei tule raskaaksi ollenkaan.

Mitä lapsi tekee teini-vanhemmillaan, jotka ovat reilusti alle 3-kymppisenä toinen jalka haudassa?

No naapurustossa nelikymppinen alkoholisti sai vahingon. Ei asunut vauva kauan kotona...

Ei ollut parinkymmenen vuoden juopottelu vaikuttanut hedelmällisyyteen.

Mm. ylipaino, alipaino, huonot ruokailutottumukset ja tupakointi vaikuttavat hedelmällisyyteen. Tietysti on myös perinnölliset tekijät ja muut sairaudet hedelmällisyyttä nopeammin laskemassa, jolloin myös on parempi jäädä lapsettomaksi. Osa naisista ja miehistä on steriili iästä riippumatta.

Niinkö?

Tuttavissasi ilmeisesti on suuri joukko opettajia.

Trolleja täällä riittää.

Miesope kirjoitti:

Niinkö?

Tuttavissasi ilmeisesti on suuri joukko opettajia.

Trolleja täällä riittää.

Niin. Leimaa toisia trolleiksi. Itsekkin olet sellainen.

Kukaan ei pilkkaa yksinhuoltajia. Olen itsekin yh:n jälkeläinen.

Kysymys on siitä, onko yksinhuoltajuus tilanne, jonka hoitaminen onnisytuu tuosta vain. Kysymys on myös siitä, onko järkevää tietoisesti hankkiutua yksinnhuoltajaksi tai julistaa sitä, miten helppoa se on.

Opettajat toden totta joutuvat sopeutumaan monenlaisiin asioihin nykyisin. Se ei ole mitään uutta. Kyse on siitä, miten nämä joustovaatimukset näkyvät lapsissa!

Ongelma on se, että niistä "aikuisistakin" on nykyään turhan harvoin täysipainoiseen vanhemmuuteen. Teineistä vielä harvemmin.

Sekin on jännä juttu, että leimataan "katkeraksi", jos teinejä joku vanhempi yrittää hiukan toppuutella hidastamaan tahtia. :)

En itse ole ainakaan pätkääkään katkera ainakaan siitä, että tein lapseni 28 - 34 vuotiaana. Enkä kyllä ole mistään muustakaan katkera. Ja hirveän onnellinen olen siitäkin, ettei kenestäkään minun lapsistani ole tullut teinivanhempi, mutta toki minulla on muitakin ilon aiheita.

Mun mielestä yleistys on pahin virhe minkä ihminen tekee liiankin usein :( saimme tyttäremme terveenä ilman vammoja minun ollessa 19v ja puolison 18v. Puolisolla vakityö ja minä olen juuri palannut töihin ja saanut vakityön myös. Ikinä ei olla haettu rahaa sossusta raskauden aikana tai sen jälkeen. Koliikista ja muusta ollaan selvitty hyvin ja olemme kasvaneet vanhemmiksi. En usko että kukaan on täysin valmis heti mutta tietty perusasiat pitää olla kunnossa. Kyllä meillä nuorillakin voi hyvin mennä ;) en koe edes menettäneeni mitään vaan päin vastoin, olen saanut jotain korvaamatonta elämääni. Toki hyvin oltaisiin voitu odottaa niinkuin aluksi suunniteltiin mutta toivottu ylläri sopi silti elämäämme !

Lapsi kai vielä kirjoitti:

Mun mielestä yleistys on pahin virhe minkä ihminen tekee liiankin usein :( saimme tyttäremme terveenä ilman vammoja minun ollessa 19v ja puolison 18v. Puolisolla vakityö ja minä olen juuri palannut töihin ja saanut vakityön myös. Ikinä ei olla haettu rahaa sossusta raskauden aikana tai sen jälkeen. Koliikista ja muusta ollaan selvitty hyvin ja olemme kasvaneet vanhemmiksi. En usko että kukaan on täysin valmis heti mutta tietty perusasiat pitää olla kunnossa. Kyllä meillä nuorillakin voi hyvin mennä ;) en koe edes menettäneeni mitään vaan päin vastoin, olen saanut jotain korvaamatonta elämääni. Toki hyvin oltaisiin voitu odottaa niinkuin aluksi suunniteltiin mutta toivottu ylläri sopi silti elämäämme !

Lue lisää

Aikaisintaan lapsi on aikuinen 18-vuotiaana. Pitkä lapsuus suo älyn kehittymisen. Varmasti jokainen lapsi haluaisi myös muiden hyvien ominaisuuksien ohella mahdollisimman älykkäät vanhemmat?

Te olitte nuoria saadessanne lapsen, mutta sinä et kuitenkaan ole ollut lapsiäiti. Puolisosi on ollut lapsi-isä, koska pojat kehittyvä älyllisesti ja fyysisesti vuosia hitaammin kuin tytöt.

... kirjoitti:

Aikaisintaan lapsi on aikuinen 18-vuotiaana. Pitkä lapsuus suo älyn kehittymisen. Varmasti jokainen lapsi haluaisi myös muiden hyvien ominaisuuksien ohella mahdollisimman älykkäät vanhemmat?

Te olitte nuoria saadessanne lapsen, mutta sinä et kuitenkaan ole ollut lapsiäiti. Puolisosi on ollut lapsi-isä, koska pojat kehittyvä älyllisesti ja fyysisesti vuosia hitaammin kuin tytöt.

Lue lisää

Ja olemme vieläkin mutta lapsia emme. Olemme joutuneet jo aikoja sitten muista syistä aikuistumaan joka tosin voi olla syynä tämän hetkiseen tilanteeseen. Mutta sen tiedän itsekkin että jotkut saman ikäiset vanhemmat eivät pärjää näin hyvin ja joillakin menee paremmin. En kuitenkaan itse suosittele kenenkän tekevän lapsia tieten tahtoen jos tilanne on eri siis tarkoitan että koulut kesken jne. Mikään kiire ei ole ! Voi nauttia perhe elämästä ilman lapsiakin pitkään. Emme mekään tee vielä toista lasta hetkeen niinkuin monet muut tekevät tässä tilanteessa. Ja varmaan olisin aborttiin päätynyt jos olisin tiennyt että mies lähtee koska haluan lapsille aina kokonaista perhettä.