15-19-vuotiaat ovat LAPSIäitejä.

So sad. :(

80

694

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • rv10+4

      Täällä yksi 19v lapsiäiti viikoilla 10 4, ainakin minä ja tuleva lapsi-isä 21v ollaan pitemmän aikaa oltu jo kaksistaan vastuussa omasta taloudesta. Tuleva lapsi on toivottu ja odotettu. Kertoisitko millä pääsisimme siirtymään aikuisiksi?

      • gdsgdsdg

        lopettamalla sen kodin leikkimisen?


    • surullista tosiaan

      Onhan se surullista, että Suomessakin monella tytöllä on lyhyt lapsuus. Tämä myös pisti silmään kyseisessä artikkelissa: "Myös synnytysvammat, kuten fistulat ja kohdunlaskeumat, ovat yleisimpiä nuorimmilla äideillä."

      Aikuiseksi siirtyminen ei onnistu tekemällä lapsen, vaan kasvamalla henkisesti ja fyysisesti aikuiseksi. Surullisen moni lapsiäidestä jaa henkisesti keskenkasvuiseksi ja vammautuu fyysisesti. Eli lapsen saaminen liian nuorena pikemminkin on lopullinen niitti ja este aikuistumiselle.

      • lapsiäiti

        Harvempia ihmisiä tulee mieleen jotka olisivat lasta tekemässä sillä perusteella, että voisivat olla sitten aikuisia. Eikä näin mene meilläkään.

        Todella vaikea uskoa, että nuoret äidit todellakin merkittävästi suuremmalla todennäköisyydellä vammautuisivat lapsen saamisen seurauksena. Jos tämä pitää paikkansa, miksei tästä varoiteta neuvolassa? Heh, jenkkilässähän tästä voisi jo nostaa syytteen kyseisen lapsen isää vastaan ;D


      • 18-vuotiaan äiti
        lapsiäiti kirjoitti:

        Harvempia ihmisiä tulee mieleen jotka olisivat lasta tekemässä sillä perusteella, että voisivat olla sitten aikuisia. Eikä näin mene meilläkään.

        Todella vaikea uskoa, että nuoret äidit todellakin merkittävästi suuremmalla todennäköisyydellä vammautuisivat lapsen saamisen seurauksena. Jos tämä pitää paikkansa, miksei tästä varoiteta neuvolassa? Heh, jenkkilässähän tästä voisi jo nostaa syytteen kyseisen lapsen isää vastaan ;D

        Onneksi ei asuta jenkkilässä, jossa lähdetään liikkeelle siitä, ettei kenenkään tarvitse ajatella omilla avoillaan. :)
        Jos 16-18-vuotias raskaana oleva lapsi menee äitiysneuvolaan, niin eikö varoittelu tuossa vaiheessa ala olla hiukan turhaa? Nuori äiti on kaikin tavoin riskisynnyttäjä. Sekä äiti, että lapsi ovat vaarassa vammautua.
        Jos sinun on vaikea ymmärtää, ettei 16-vuotias lapsi ja esim. 26-vuotias nainen ole synnytystä ajatellen fyysisesti samalla viivalla, se on sinun häpeäsi. Suurin osa ihmisistä kuitenkin tämän asian oivaltaa helpostikin.


      • lapsiäiti
        18-vuotiaan äiti kirjoitti:

        Onneksi ei asuta jenkkilässä, jossa lähdetään liikkeelle siitä, ettei kenenkään tarvitse ajatella omilla avoillaan. :)
        Jos 16-18-vuotias raskaana oleva lapsi menee äitiysneuvolaan, niin eikö varoittelu tuossa vaiheessa ala olla hiukan turhaa? Nuori äiti on kaikin tavoin riskisynnyttäjä. Sekä äiti, että lapsi ovat vaarassa vammautua.
        Jos sinun on vaikea ymmärtää, ettei 16-vuotias lapsi ja esim. 26-vuotias nainen ole synnytystä ajatellen fyysisesti samalla viivalla, se on sinun häpeäsi. Suurin osa ihmisistä kuitenkin tämän asian oivaltaa helpostikin.

        Koen kylläkin olevani melko hyvä tuossa toisen kannalta ajattelemisessa, koetan tässä vain saada teitä tekemään samoin :) Olen pahoillani jos se ei meinaa sujua.

        Melko moni ottaa yhteyttä neuvolaan niin aikaisessa vaiheessa, että keskeytys on mahdollinen. Jos riskit ovat todella noin suuret, miksei neuvolassa kovemmin painosteta nuoria abortin suuntaan? Yksi linkki tällaisella palstalla ei saa ainakaan minua pitämään lapsen saantia niin vaarallisena kuin ilmeisesti mielestänne pitäisi.

        Fyysisestihän nainen on synnytystä miettien parhaassa iässä huomattavasti alle 26-vuotiaana, tämä ikä vain ylemmän esimerkin takia. Tämä tieto löytyy useammasta lähteestä ja meille on opetettu näin jo koulussa.

        Muuten, täytän 20 kun vauva on noin kahden kuukauden ikäinen, poistunko siis silloin yhtäkkiä tästä riskiryhmästä?


      • Miesope
        lapsiäiti kirjoitti:

        Koen kylläkin olevani melko hyvä tuossa toisen kannalta ajattelemisessa, koetan tässä vain saada teitä tekemään samoin :) Olen pahoillani jos se ei meinaa sujua.

        Melko moni ottaa yhteyttä neuvolaan niin aikaisessa vaiheessa, että keskeytys on mahdollinen. Jos riskit ovat todella noin suuret, miksei neuvolassa kovemmin painosteta nuoria abortin suuntaan? Yksi linkki tällaisella palstalla ei saa ainakaan minua pitämään lapsen saantia niin vaarallisena kuin ilmeisesti mielestänne pitäisi.

        Fyysisestihän nainen on synnytystä miettien parhaassa iässä huomattavasti alle 26-vuotiaana, tämä ikä vain ylemmän esimerkin takia. Tämä tieto löytyy useammasta lähteestä ja meille on opetettu näin jo koulussa.

        Muuten, täytän 20 kun vauva on noin kahden kuukauden ikäinen, poistunko siis silloin yhtäkkiä tästä riskiryhmästä?

        19-vuotiaana olet nimellisesti jo täysi-ikäinen ja ainakin teoriassa vastuussa omista teoistasi. Samoin, olet ehkä kykenevä lastasi jossain määrin elättämään tai sitten oletat miehesi teitä elättävän. Toki yhteiskuntakin tukensa antaa. Hyvin usein se vastuun kanto omasta taloudesta on tukien vastaanottamista.

        Oma lukunsa onkin sitten se, että parikymppinen ihminen useimmiten on kaikkea muuta kuin kykenevä ymmärtämään tekojensa seurauksia pitemmällä tähtäimellä. Valitan, mutta näin asia vain on meidän jokaisen kohdalla. Sinullakaaan tuskin on takana kovin pitkällistä kokemusta siitä, mitä vaikkapa parisuhteen arki todellisuudessa on.

        Se arki tule esiin siinä vaiheessa kun vanhemmat ovat ansiotyössä ja suhteesta on se ensikiihko jonnekin jäänyt. Toisen on oppinut oikeasti tuntemaan ja näkee sinne ruusunpunaisten kuvitelmien taaksekin.

        Se tosimaailma tulee vastaan sitten, kun oikea elämä alkaa. Jostakin syystä joillakin ihmisillä on suuri kiire alooittaa kotileikit aikaisin, vaikka mitään käsitystä reaalimaailmasta ja parisuhteesta pitemmällä aikavälillä ei ole. Kuvitelma omista voimista ja kyvyistä on utopistinen ja ajattelu yltää viikon päähän. Kuukausi on jo kaukaista tulevaisuutta.

        Vastuun luonnollisesti kantaa sitten yhteiskunta. Yh-äitejä riittää nykyajassa. Lapsi on se, joka kärsii. Mutta kun se vauva on TOIVOTTU ja HALUTTU! Ja on KIIRE!


      • lapsiäiti
        Miesope kirjoitti:

        19-vuotiaana olet nimellisesti jo täysi-ikäinen ja ainakin teoriassa vastuussa omista teoistasi. Samoin, olet ehkä kykenevä lastasi jossain määrin elättämään tai sitten oletat miehesi teitä elättävän. Toki yhteiskuntakin tukensa antaa. Hyvin usein se vastuun kanto omasta taloudesta on tukien vastaanottamista.

        Oma lukunsa onkin sitten se, että parikymppinen ihminen useimmiten on kaikkea muuta kuin kykenevä ymmärtämään tekojensa seurauksia pitemmällä tähtäimellä. Valitan, mutta näin asia vain on meidän jokaisen kohdalla. Sinullakaaan tuskin on takana kovin pitkällistä kokemusta siitä, mitä vaikkapa parisuhteen arki todellisuudessa on.

        Se arki tule esiin siinä vaiheessa kun vanhemmat ovat ansiotyössä ja suhteesta on se ensikiihko jonnekin jäänyt. Toisen on oppinut oikeasti tuntemaan ja näkee sinne ruusunpunaisten kuvitelmien taaksekin.

        Se tosimaailma tulee vastaan sitten, kun oikea elämä alkaa. Jostakin syystä joillakin ihmisillä on suuri kiire alooittaa kotileikit aikaisin, vaikka mitään käsitystä reaalimaailmasta ja parisuhteesta pitemmällä aikavälillä ei ole. Kuvitelma omista voimista ja kyvyistä on utopistinen ja ajattelu yltää viikon päähän. Kuukausi on jo kaukaista tulevaisuutta.

        Vastuun luonnollisesti kantaa sitten yhteiskunta. Yh-äitejä riittää nykyajassa. Lapsi on se, joka kärsii. Mutta kun se vauva on TOIVOTTU ja HALUTTU! Ja on KIIRE!

        Mieheni kanssa olemme aloittaneet seurustelun kun minä olen ollut 14, voisin siis sanoa että pahin alkuhuuma ainakin on takana. Häitä juhlittiin alkukesästä. Toki tämä on pieni aika verrattuna siihen, mitä esimerkiksi 30v parilla voi olla yhteistä aikaa takana.

        Tulot meillä ei ole kovin suuret, mutta kuitenkin niillä pärjätään, äitiyspäivärahan yms Kelan tuet aion hakea. Jos olen oikein ymmärtänyt niin näitä tukia nostavat myös vanhemmat, ns. oikean ikäiset äidit. Äitiyspakkaushan on tavallaan tuki myös, en silti pidä jokaista äitiyspakkauksen saajaa yhteiskunnan elättinä. Meillä on koko ajan pyritty toimimaan niin, että mahdollisimman pitkälle eletään niillä omilla rahoilla.

        Jossain vaiheessa voi tulla tilanne, jolloin tämä ei riitä, enkä aio silloin muiden rahoista kieltäytyä. Kuinka monella teistä on täysi varmuus siitä että elämä menee juuri niin kuin on suunniteltu? En usko että kovin monella. Silti nuoremmilta äideiltä odotetaan, että he olisivat kykeneviä tietämään varmasti mitä elämä tuo tullessaan.


      • 18-vuotiaan äiti
        lapsiäiti kirjoitti:

        Koen kylläkin olevani melko hyvä tuossa toisen kannalta ajattelemisessa, koetan tässä vain saada teitä tekemään samoin :) Olen pahoillani jos se ei meinaa sujua.

        Melko moni ottaa yhteyttä neuvolaan niin aikaisessa vaiheessa, että keskeytys on mahdollinen. Jos riskit ovat todella noin suuret, miksei neuvolassa kovemmin painosteta nuoria abortin suuntaan? Yksi linkki tällaisella palstalla ei saa ainakaan minua pitämään lapsen saantia niin vaarallisena kuin ilmeisesti mielestänne pitäisi.

        Fyysisestihän nainen on synnytystä miettien parhaassa iässä huomattavasti alle 26-vuotiaana, tämä ikä vain ylemmän esimerkin takia. Tämä tieto löytyy useammasta lähteestä ja meille on opetettu näin jo koulussa.

        Muuten, täytän 20 kun vauva on noin kahden kuukauden ikäinen, poistunko siis silloin yhtäkkiä tästä riskiryhmästä?

        Tämä on täyttä p(ot)askaa: "Fyysisestihän nainen on synnytystä miettien parhaassa iässä huomattavasti alle 26-vuotiaana, tämä ikä vain ylemmän esimerkin takia. "

        Nainen, joka omaa oikein huono elämäntavat voi olla nuorempana paremmassa kunnossa kuin 25-30 -vuotiaana. Terveet elämäntavat omaava nainen on aivan takuuvarmasti 25-vuotiaana paremmassa kunnossa kuin 15-vuotiaana, jolloin esim. lihaksiston kehitys on vielä täysin kesken.

        Jos lapsi alkaa vetää esimerkiksi röökiä 14-vuotiaana, hän on valmis hautaan 30-vuotiaana. Ehkä sinä sitten kuulut siihen ryhmään, joka on toinen jalka haudassa 3-kymppisenä? Minä onneksi en kuulu.


      • lapsiäiti
        18-vuotiaan äiti kirjoitti:

        Tämä on täyttä p(ot)askaa: "Fyysisestihän nainen on synnytystä miettien parhaassa iässä huomattavasti alle 26-vuotiaana, tämä ikä vain ylemmän esimerkin takia. "

        Nainen, joka omaa oikein huono elämäntavat voi olla nuorempana paremmassa kunnossa kuin 25-30 -vuotiaana. Terveet elämäntavat omaava nainen on aivan takuuvarmasti 25-vuotiaana paremmassa kunnossa kuin 15-vuotiaana, jolloin esim. lihaksiston kehitys on vielä täysin kesken.

        Jos lapsi alkaa vetää esimerkiksi röökiä 14-vuotiaana, hän on valmis hautaan 30-vuotiaana. Ehkä sinä sitten kuulut siihen ryhmään, joka on toinen jalka haudassa 3-kymppisenä? Minä onneksi en kuulu.

        Mielipiteiden ja nimimerkkisi perusteella oletan, että olet minua huomattavasti vanhempi. Pahoittelen, ettet osaa käyttäytyä ikäsi mukaisesti. En tarkoita loukata, mutta jos osaan arvioida ikääsi lähellekään oikein, luulisi että elämänkokemusta ja viisautta on kertynyt niin paljon että osaa ottaa huomioon muiden mielipiteet ja hyväksyä sen tosiseikan että jotkut niistä saattavat erota omista mielipiteistä. Toisaalta, myöskin voisi luulla että vanhempi ja "fiksumpi" hoksaisi, että kielenkäyttö merkitsee paljon.

        Jos ajattelee että on vain itse aina oikeassa ja tuo tämän ajattelutavan esille niinkuin sinä, on todella hankalaa saada muita vakuuttuneiksi siitä että juuri sinun tietosi on se oikea.

        Minun ikäisilleni on opetettu koulussa tietotekniikkaa, tähän on sisältynyt myös netin hakukoneiden käyttö. Ehkäpä voisit pyytää lastasi hakemaan kanssasi ajankohtaista tietoa aiheesta?


      • Miesope
        lapsiäiti kirjoitti:

        Mieheni kanssa olemme aloittaneet seurustelun kun minä olen ollut 14, voisin siis sanoa että pahin alkuhuuma ainakin on takana. Häitä juhlittiin alkukesästä. Toki tämä on pieni aika verrattuna siihen, mitä esimerkiksi 30v parilla voi olla yhteistä aikaa takana.

        Tulot meillä ei ole kovin suuret, mutta kuitenkin niillä pärjätään, äitiyspäivärahan yms Kelan tuet aion hakea. Jos olen oikein ymmärtänyt niin näitä tukia nostavat myös vanhemmat, ns. oikean ikäiset äidit. Äitiyspakkaushan on tavallaan tuki myös, en silti pidä jokaista äitiyspakkauksen saajaa yhteiskunnan elättinä. Meillä on koko ajan pyritty toimimaan niin, että mahdollisimman pitkälle eletään niillä omilla rahoilla.

        Jossain vaiheessa voi tulla tilanne, jolloin tämä ei riitä, enkä aio silloin muiden rahoista kieltäytyä. Kuinka monella teistä on täysi varmuus siitä että elämä menee juuri niin kuin on suunniteltu? En usko että kovin monella. Silti nuoremmilta äideiltä odotetaan, että he olisivat kykeneviä tietämään varmasti mitä elämä tuo tullessaan.

        Minne teillä sitten on kiire?

        Miksi lapsia on maailmaan tuotettava tilanteessa, jossa oma tilanne on epävarma?


      • 18-vuotiaan äiti
        lapsiäiti kirjoitti:

        Mielipiteiden ja nimimerkkisi perusteella oletan, että olet minua huomattavasti vanhempi. Pahoittelen, ettet osaa käyttäytyä ikäsi mukaisesti. En tarkoita loukata, mutta jos osaan arvioida ikääsi lähellekään oikein, luulisi että elämänkokemusta ja viisautta on kertynyt niin paljon että osaa ottaa huomioon muiden mielipiteet ja hyväksyä sen tosiseikan että jotkut niistä saattavat erota omista mielipiteistä. Toisaalta, myöskin voisi luulla että vanhempi ja "fiksumpi" hoksaisi, että kielenkäyttö merkitsee paljon.

        Jos ajattelee että on vain itse aina oikeassa ja tuo tämän ajattelutavan esille niinkuin sinä, on todella hankalaa saada muita vakuuttuneiksi siitä että juuri sinun tietosi on se oikea.

        Minun ikäisilleni on opetettu koulussa tietotekniikkaa, tähän on sisältynyt myös netin hakukoneiden käyttö. Ehkäpä voisit pyytää lastasi hakemaan kanssasi ajankohtaista tietoa aiheesta?

        Tässäpä tämä meidän eromme, minä en tarvitse hakukonetta tietojen keräämiseen, kun minulla on paljon empiiristä kokemusta ja onhan minulla myös silmät päässäni.

        Et pystynyt edes kumoamaan kirjoitustani että 15-vuotiaan lapsen lihaksiston kehitys on vielä kesken. Kumoa myös se väite, jos googlettamalla löydät vastauksen, etteikö nuori äiti olisi myös riskisynnyttäjä.

        Sen lisäksi voit vielä kumota tämänkin lainauksen vääräksi, jos hakukoneelta löydät vastauksen:
        "Myös synnytysvammat, kuten fistulat ja kohdunlaskeumat, ovat yleisimpiä nuorimmilla äideillä.

        Vastauksia odotellessa. :)
        Ps. Pahoittelen, jos jossain kohtaa kielenkäyttöni loukkasi. Samaa voin sanoa sinusta, mutta malkaa ei havaita omassa silmässä yhtä helposti.


      • lapsiäiti
        18-vuotiaan äiti kirjoitti:

        Tässäpä tämä meidän eromme, minä en tarvitse hakukonetta tietojen keräämiseen, kun minulla on paljon empiiristä kokemusta ja onhan minulla myös silmät päässäni.

        Et pystynyt edes kumoamaan kirjoitustani että 15-vuotiaan lapsen lihaksiston kehitys on vielä kesken. Kumoa myös se väite, jos googlettamalla löydät vastauksen, etteikö nuori äiti olisi myös riskisynnyttäjä.

        Sen lisäksi voit vielä kumota tämänkin lainauksen vääräksi, jos hakukoneelta löydät vastauksen:
        "Myös synnytysvammat, kuten fistulat ja kohdunlaskeumat, ovat yleisimpiä nuorimmilla äideillä.

        Vastauksia odotellessa. :)
        Ps. Pahoittelen, jos jossain kohtaa kielenkäyttöni loukkasi. Samaa voin sanoa sinusta, mutta malkaa ei havaita omassa silmässä yhtä helposti.

        Pahoittelen jos jätin vahingossa osan kirjoittamastasi huomioimatta :) puhelimella kirjoittaessa ei näy kun alkuosa toisen viestistä ja helposti unohtuu ajatus.

        Samaa mieltä olen siitä, ettei 15-vuotiaan keho ole valmiiksi kehittynyt, eikä varmasti mielikään. Viidentoista vanhana olin ainakin itse vielä yläasteella eikä maailma ulottunut kovin kauas koulun rajojen ulkopuolelle. En myöskään lähde kinaamaan ensimmäisen viestin linkin sisällöstä, sieltä voi jokainen itse lukea tarvittaessa ja huomata että juuri noinhan siellä sanotaan.

        Viidestätoista on kuitenkin kahteenkymmeneen jo jonkun verran matkaa ja tässä ajassa keho (ja mieli) ehtivät jo aika paljon kehittyä. En tiedä kuinka asiat on opetettu sinun ikäisillesi, enhän edes tiedä kuinka vanha olet. Voin kuitenkin täysin rehellisesti sanoa, että minulle on koulussa opetettu asiat niin kuin olen niistä ylempänä kirjoittanut.

        Jos siitä tulee jollekin parempi mieli, voin myöntää että tuleva pelottaa. Uskon kuitenkin, että voimme tarjota lapselle hyvän ja onnellisen elämän.


      • 18-vuotiaan äiti
        lapsiäiti kirjoitti:

        Pahoittelen jos jätin vahingossa osan kirjoittamastasi huomioimatta :) puhelimella kirjoittaessa ei näy kun alkuosa toisen viestistä ja helposti unohtuu ajatus.

        Samaa mieltä olen siitä, ettei 15-vuotiaan keho ole valmiiksi kehittynyt, eikä varmasti mielikään. Viidentoista vanhana olin ainakin itse vielä yläasteella eikä maailma ulottunut kovin kauas koulun rajojen ulkopuolelle. En myöskään lähde kinaamaan ensimmäisen viestin linkin sisällöstä, sieltä voi jokainen itse lukea tarvittaessa ja huomata että juuri noinhan siellä sanotaan.

        Viidestätoista on kuitenkin kahteenkymmeneen jo jonkun verran matkaa ja tässä ajassa keho (ja mieli) ehtivät jo aika paljon kehittyä. En tiedä kuinka asiat on opetettu sinun ikäisillesi, enhän edes tiedä kuinka vanha olet. Voin kuitenkin täysin rehellisesti sanoa, että minulle on koulussa opetettu asiat niin kuin olen niistä ylempänä kirjoittanut.

        Jos siitä tulee jollekin parempi mieli, voin myöntää että tuleva pelottaa. Uskon kuitenkin, että voimme tarjota lapselle hyvän ja onnellisen elämän.

        Koska sinä osaat käyttää hakukonetta (osaan kyllä minäkin ja olen myös kouluja käynyt), niin laita minulle jotain todistetta väittämällesi, että "Fyysisestihän nainen on synnytystä miettien parhaassa iässä huomattavasti alle 26-vuotiaana, tämä ikä vain ylemmän esimerkin takia. "

        Kiitos etukäteen.


      • lapsiäiti
        18-vuotiaan äiti kirjoitti:

        Koska sinä osaat käyttää hakukonetta (osaan kyllä minäkin ja olen myös kouluja käynyt), niin laita minulle jotain todistetta väittämällesi, että "Fyysisestihän nainen on synnytystä miettien parhaassa iässä huomattavasti alle 26-vuotiaana, tämä ikä vain ylemmän esimerkin takia. "

        Kiitos etukäteen.

        Laotan toki, kunhan palautuu tietokoneemme huoltomiesten kynsistä :) linkkien lähettäminen puhelimella ei ole mun juttu.


      • äitikahdelle1234
        18-vuotiaan äiti kirjoitti:

        Tässäpä tämä meidän eromme, minä en tarvitse hakukonetta tietojen keräämiseen, kun minulla on paljon empiiristä kokemusta ja onhan minulla myös silmät päässäni.

        Et pystynyt edes kumoamaan kirjoitustani että 15-vuotiaan lapsen lihaksiston kehitys on vielä kesken. Kumoa myös se väite, jos googlettamalla löydät vastauksen, etteikö nuori äiti olisi myös riskisynnyttäjä.

        Sen lisäksi voit vielä kumota tämänkin lainauksen vääräksi, jos hakukoneelta löydät vastauksen:
        "Myös synnytysvammat, kuten fistulat ja kohdunlaskeumat, ovat yleisimpiä nuorimmilla äideillä.

        Vastauksia odotellessa. :)
        Ps. Pahoittelen, jos jossain kohtaa kielenkäyttöni loukkasi. Samaa voin sanoa sinusta, mutta malkaa ei havaita omassa silmässä yhtä helposti.

        Hei! Täällä "lapsiäiti", 16 vuotiaana synnyttänyt.Sehän on ihan yksilöllistä miten kehittyy mutta ainakaan minä en ollut 16 vuotiaana valmis synnytykseen, itseasiassa en lähellekkään. Ehkä ajattelin,että kyllä minä jaksan kun kerta muutkin.. Ensinnäkin olin hirveän pienikokoinen, lapsen mitoissa vielä. No, synnytyshän venyi melkein kahden vuorokauden pituiseksi ja lopulta reilu 4 kiloinen vauva kiskottiin imukupilla maailmaan. Eihän minun kroppa sitä kestänyt,synnytyksestä suoraan leikkaukseen ja taisi mennä vuosi toipumiseen.. Ihan täysin normaalia elämää en pysty vieläkään, 5 vuotta myöhemmin elämään ja toinen asia mikä harmittaa vieläkin on, että en koskaan saa synnyttää "normaalisti". Eihän tämä kaikkia koske mutta kyllä se riski aina olemassa on..


      • Olet väärässä.
        18-vuotiaan äiti kirjoitti:

        Koska sinä osaat käyttää hakukonetta (osaan kyllä minäkin ja olen myös kouluja käynyt), niin laita minulle jotain todistetta väittämällesi, että "Fyysisestihän nainen on synnytystä miettien parhaassa iässä huomattavasti alle 26-vuotiaana, tämä ikä vain ylemmän esimerkin takia. "

        Kiitos etukäteen.

        Valitettavasti tässä asiassa olet kyllä väärässä. 20-vuotias on fyysisesti parhaassa iässä raskautta ja synnytystä ajatellen. Tämä tieto löytyy helposti vaikka mistä. 23-vuotias ystäväni on raskaana ja gynekologi oli sanonut, että nyt olet parhaassa iässä.


      • 18-vuotiaan äiti
        Olet väärässä. kirjoitti:

        Valitettavasti tässä asiassa olet kyllä väärässä. 20-vuotias on fyysisesti parhaassa iässä raskautta ja synnytystä ajatellen. Tämä tieto löytyy helposti vaikka mistä. 23-vuotias ystäväni on raskaana ja gynekologi oli sanonut, että nyt olet parhaassa iässä.

        23-vuotias ei ole lapsiäiti ja on aivan varmasti synnytystä ajatellen paremmassa iässä kuin esim. 16-18 vuotias. Itse sain esikoiseni 28-vuotiaana ja sekä kätilö, että gynekologi sanoivat minun olevan optimi-synnyttäjä.

        23-vuotias ei myöskään ole "huomattavasti" nuorempi kuin 26-vuotias.


      • Olet väärässä.
        18-vuotiaan äiti kirjoitti:

        23-vuotias ei ole lapsiäiti ja on aivan varmasti synnytystä ajatellen paremmassa iässä kuin esim. 16-18 vuotias. Itse sain esikoiseni 28-vuotiaana ja sekä kätilö, että gynekologi sanoivat minun olevan optimi-synnyttäjä.

        23-vuotias ei myöskään ole "huomattavasti" nuorempi kuin 26-vuotias.

        Myöskään tasan 20-vuotias ei ole lapsiäiti, vaan fyysisesti täysin aikuinen ja hedelmällisimmässä iässä. Naisen fyysisesti paras synnytysikä on 20-30-vuotiaana. Nuorten synnyttäjien riskit kehon kypsymättömyyden suhteen koskevat ALLE 19-vuotiaita. Kuitenkin Suomessa moni 18-19-vuotias saa lapsen ja synnytykset menevät yleensä hyvin. Riskit ovat siis tuon ikäisenä enää häviävän pienet. Jos synnyttäjä olisi joku 14-16-vuotias, asia olisi eri.


      • 18-vuotiaan äiti
        Olet väärässä. kirjoitti:

        Myöskään tasan 20-vuotias ei ole lapsiäiti, vaan fyysisesti täysin aikuinen ja hedelmällisimmässä iässä. Naisen fyysisesti paras synnytysikä on 20-30-vuotiaana. Nuorten synnyttäjien riskit kehon kypsymättömyyden suhteen koskevat ALLE 19-vuotiaita. Kuitenkin Suomessa moni 18-19-vuotias saa lapsen ja synnytykset menevät yleensä hyvin. Riskit ovat siis tuon ikäisenä enää häviävän pienet. Jos synnyttäjä olisi joku 14-16-vuotias, asia olisi eri.

        No niinhän minä olen kirjoittanutkin. Eläppä tule osailemaan, jollet viitsi lukea aiempia kirjoituksia, olet väärässä.


      • iye579
        lapsiäiti kirjoitti:

        Koen kylläkin olevani melko hyvä tuossa toisen kannalta ajattelemisessa, koetan tässä vain saada teitä tekemään samoin :) Olen pahoillani jos se ei meinaa sujua.

        Melko moni ottaa yhteyttä neuvolaan niin aikaisessa vaiheessa, että keskeytys on mahdollinen. Jos riskit ovat todella noin suuret, miksei neuvolassa kovemmin painosteta nuoria abortin suuntaan? Yksi linkki tällaisella palstalla ei saa ainakaan minua pitämään lapsen saantia niin vaarallisena kuin ilmeisesti mielestänne pitäisi.

        Fyysisestihän nainen on synnytystä miettien parhaassa iässä huomattavasti alle 26-vuotiaana, tämä ikä vain ylemmän esimerkin takia. Tämä tieto löytyy useammasta lähteestä ja meille on opetettu näin jo koulussa.

        Muuten, täytän 20 kun vauva on noin kahden kuukauden ikäinen, poistunko siis silloin yhtäkkiä tästä riskiryhmästä?

        Fyysisesti paras ikä lapsensaantiin on naisella 19v ja miehellä 21v. Kyllä se on isompi riski tehdä muksu 38v:nä kuin 18v:nä. Näin luonto on sen asian hoitanut.


      • mamamaailma
        Miesope kirjoitti:

        19-vuotiaana olet nimellisesti jo täysi-ikäinen ja ainakin teoriassa vastuussa omista teoistasi. Samoin, olet ehkä kykenevä lastasi jossain määrin elättämään tai sitten oletat miehesi teitä elättävän. Toki yhteiskuntakin tukensa antaa. Hyvin usein se vastuun kanto omasta taloudesta on tukien vastaanottamista.

        Oma lukunsa onkin sitten se, että parikymppinen ihminen useimmiten on kaikkea muuta kuin kykenevä ymmärtämään tekojensa seurauksia pitemmällä tähtäimellä. Valitan, mutta näin asia vain on meidän jokaisen kohdalla. Sinullakaaan tuskin on takana kovin pitkällistä kokemusta siitä, mitä vaikkapa parisuhteen arki todellisuudessa on.

        Se arki tule esiin siinä vaiheessa kun vanhemmat ovat ansiotyössä ja suhteesta on se ensikiihko jonnekin jäänyt. Toisen on oppinut oikeasti tuntemaan ja näkee sinne ruusunpunaisten kuvitelmien taaksekin.

        Se tosimaailma tulee vastaan sitten, kun oikea elämä alkaa. Jostakin syystä joillakin ihmisillä on suuri kiire alooittaa kotileikit aikaisin, vaikka mitään käsitystä reaalimaailmasta ja parisuhteesta pitemmällä aikavälillä ei ole. Kuvitelma omista voimista ja kyvyistä on utopistinen ja ajattelu yltää viikon päähän. Kuukausi on jo kaukaista tulevaisuutta.

        Vastuun luonnollisesti kantaa sitten yhteiskunta. Yh-äitejä riittää nykyajassa. Lapsi on se, joka kärsii. Mutta kun se vauva on TOIVOTTU ja HALUTTU! Ja on KIIRE!

        Ja se arki lapsen kanssa tulee ihan yhtä uutena asiana kolmevitoselle kuin parikymppisellekin. Joskus se parisuhde ei vain kestä lapsen tuloa, oli sitä kotia leikitty sitten kymmenen vuotta tai kymmenen kuukautta ja olivat ne vanhemmat sitten ihan minkä ikäisiä tahansa. Lapsellista on kuvitella vauva-arkea ruusunpunaiseksi, mutta ihan yhtä lapsellista on kuvitella että se olisi sen helpompaa vanhempana ja "viisaampana".

        Minä olen ollut sekä teiniäiti, että nelikymppinen riskisynnyttäjä ja sen teininä saadun lapsen isä pysyi rinnalla aina siihen saakka kunnes siirtyi ajasta ikuisuuteen lapsen ollessa teini-iässä. Vanhana ja viisaana saamani kuopuksen vanha ja viisas isä huomasi että ei se vauva-arki olekaan viisikymppiselle mitään herkkua, tyrmistys oli ihan aitoa kun havaitsi että vuosikymmenet ansiotyössä eivät olleetkaan valmistaneet häntä koliikkiin ja vaippaihottumaan.

        Vanhemmuus on sellainen asia että siihen ei ole valmis koskaan. Äidiksi ja isäksi kasvetaan siinä samalla lapsen kasvaessa, eikä iällä ole mitään merkitystä sen suhteen miten hyvin parisuhde kestää ja miten "hyvä" vanhempi sitä on. Tämän sinäkin "miesope" ehkä ymmärrät sitten joskus kun olet kerryttänyt hieman enemmän sitä elämänkokemusta josta itse paasaat :)


      • Kaunis ja onnellinen
        iye579 kirjoitti:

        Fyysisesti paras ikä lapsensaantiin on naisella 19v ja miehellä 21v. Kyllä se on isompi riski tehdä muksu 38v:nä kuin 18v:nä. Näin luonto on sen asian hoitanut.

        Tuo varmasti on totta niiden naisten kohdalla, jotka ovat elämänsä kunnossa 19-vuotiaina ja siitä sitten keho nopsasti rapistuu ja kunto laskee kuin lehmänhäntä, kun elämäntavat ovat surkean huonot.

        Itse oli fyysisesti parhaimmassa kunnossani vasta 26-28-vuotiaana. Eikä kuntoni ja terveyteni ole tuosta merkittävästi huonontunut.


      • 18-vuotiaan äiti
        mamamaailma kirjoitti:

        Ja se arki lapsen kanssa tulee ihan yhtä uutena asiana kolmevitoselle kuin parikymppisellekin. Joskus se parisuhde ei vain kestä lapsen tuloa, oli sitä kotia leikitty sitten kymmenen vuotta tai kymmenen kuukautta ja olivat ne vanhemmat sitten ihan minkä ikäisiä tahansa. Lapsellista on kuvitella vauva-arkea ruusunpunaiseksi, mutta ihan yhtä lapsellista on kuvitella että se olisi sen helpompaa vanhempana ja "viisaampana".

        Minä olen ollut sekä teiniäiti, että nelikymppinen riskisynnyttäjä ja sen teininä saadun lapsen isä pysyi rinnalla aina siihen saakka kunnes siirtyi ajasta ikuisuuteen lapsen ollessa teini-iässä. Vanhana ja viisaana saamani kuopuksen vanha ja viisas isä huomasi että ei se vauva-arki olekaan viisikymppiselle mitään herkkua, tyrmistys oli ihan aitoa kun havaitsi että vuosikymmenet ansiotyössä eivät olleetkaan valmistaneet häntä koliikkiin ja vaippaihottumaan.

        Vanhemmuus on sellainen asia että siihen ei ole valmis koskaan. Äidiksi ja isäksi kasvetaan siinä samalla lapsen kasvaessa, eikä iällä ole mitään merkitystä sen suhteen miten hyvin parisuhde kestää ja miten "hyvä" vanhempi sitä on. Tämän sinäkin "miesope" ehkä ymmärrät sitten joskus kun olet kerryttänyt hieman enemmän sitä elämänkokemusta josta itse paasaat :)

        Aika usein käy kuitenkin niin, että teiniäidin puoliso on myös noin 18-vuotias pojankloppi, joka ei ole enää kuvioissa mukana, kun lapsi menee kouluun.

        Kasvaminen vanhemmuuteen on helpompaa, kun on jo hiukan vanhempi tai edes aikuiseksi asti kehittynyt niin henkisesti kuin fyysisestikin.


    • ekoteko on se

      Niin. Ja 25-vuotiaaksi asti on teiniäiti.

      Lapset tulisi hankkia vasta yli 30-vuotiaana. Mieluiten lähempänä 40 vuotta. Kaikkein mieluiten ei ikinä.

      • höpön pöpön

        Hmm, sitten 30-40-vuotiaana syntyy tilastollisesti enemmän vammaisia lapsia (down-lapset yleisimpinä, mutta myös muuten vammaisia) kuin nuoremmille.

        On tullut koettua omalla kohdalla neuvolassa, miten 35-vuotiasta raskaana olevaa suorastaan painostetaan jo ottamaan kaikki mahdolliset sikiöseulonnat vammaisuusriskin arvioimiseksi, kun taas nuorempana synnyttävää ei sellaiseen painosteta. Näin juuri siksi, että tilastollisesti riski saada vammainen riski kasvaa iän myötä.

        Ei sitä lasten hankintaa kannata kovin myöhäänkään lykätä. Yhteiskunnan elättejä ne vammaisetkin sitten ovat, koska eivät kaikki rupea abortoimaan mahdollisesti vammaista sikiötä. Sinun mielestäsi toki varmasti pitäisi?

        Toki nykyään eletään niin uusavuttomien ihmisten yhteiskunnassa, että teini-ikän voi pian laskea käsittävän ikävuodet 13-30... 50-vuotias on sitten jo täpärästi aikuinen. Vanhukseksi ei ehdikään ennen kuin arkku kutsuu.


    • Nuorten lapsi

      Miksi muka 30 olisi hyvä ikä hankkia lapsia? Lapsessa on tiukasti kiinni seuraavat 25 viisi vuotta, joten 30 vuotiaana lapsen saanut olisi silloin jo lähempänä kuuttakymppiä, ja luulisi silloin ihmisten tahtovat lomailla ja matkustaa. Itse olen syntynyt vanhempieni ollessa 20 vuotiaita, ja aina ollaan oltu ihan hyvässä rahassa (ilman tukia!) ja nyt kun me lapset ollaan lukio ikäisiä, on melkein neljäkymppisillä vanhemmillani yhteistä aikaa ja aikaa omiin harrastuksiin ja lomiin. Tässä vaiheessa 30 vuotiaana lapset saanut olisi vielä tiiviisti kiinni kymmenenvuotiaassa.
      Itse tuskin hankin lapsia ihan nuorena, mutta kyllä ne on ennen 27 ikävuotta tarkoitus hankkia, jos niitä nyt on edes tulossa.

    • nainen-95

      Noniin taas sitä mennään. Odottakaahan vähän niin minä pääsen taas neuvomaan onneksi teitä pölvästejä, ettei mene ihan väärää tietoa taas kurkusta alas. :P

      Jos 15-19vuotias on vaan lapsiäiti, niin mitäs ovat sitten alle 15-vuotiaat äidit? Kun minun mielestäni raskautumaan pystyy allekin 15-vuotiaana, ei kaikki raskaudet ala 15-vuoden jälkeen. Jos mullakin alkoi kuukautiset kymmenen vanhana mikä tarkoittaa taas sitä että olisin pystynyt sillon tulemaan raskaaksi, eriasiahan taas on sitten se olisiko kehoni kyennyt kantamaan lasta/synnyttämään, ei varmasti, mutta raskaaksi olisin pystynyt kuitenkin tulemaan niin olisinko sitten ollut aikuinen äiti? :)


      Ja ei minusta 18-19vuotias enää mikään lapsi ole, kun ei ole sitä 16-vuotta täyttänytkään. Ne jotka käyvät peruskoulua tai ovat nuorempia ovat niitä lapsia. Sitten kun siirrytään ammattikouluun, lukioon tai työelämään niin sen ikäinen on nuori. Mutta yli 18-vuotiaana ollaan saavutettu tietty kehitystaso jos ollaan kehitytty kaikin puolin normaalisti ja silloin ihminen rupeaa olemaan nuori aikuinen. Olisihan se hemmetin hassua jos sinä oot 19-vuotiaaks lapsi ja kun oot päivää vajaa 20 niin sillonkin lapsi ja sitten kun täytät 20v niin hups! PAM! sinusta tulee yhtäkkiä aikuinen.

      Ei se ihan noinkaan mene. Sitä kehitytään ja kasvetaan siiten aikuisuuteen pikku hiljaa. Ensiksi ollaan lapsia, sitten niitä nuoria, sen jälkeen nuoria aikuisia ja nuori aikuisuushan on ikäkautena 18-30vuotta. Sinä päivänä kun täytät 30v niin et ole enää "virallisesti" nuori aikuinen vaikka on yli 30v ihminenkin vielä minusta nuori ja saa olla myös tänä päivänä nuorekas.

      Että jos yli täysi-ikäinen henkilö lisääntyy niin se on ihan hänen oma asiansa. Se ei kuulu kellekkään muulle. Joku 18v voi olla paljon kypsempi ja parempi äiti kuin joku 20v, koska se pari vuotta siinä ei nyt kamalan isoa muutosta tee... ;)

      • lapsiäiti

        Voi pitää paikkansa joidenkin kohdalla. Itseäni en ehkä uskaltaisi sanoa aikuiseksi, siksi täällä teiniäitien palstalla kirjoittelen :) Toisaalta en myöskään koe olevani lapsi :D


      • Miesope

        Se pari vuotta voi olla joskus valtavan pitkä aika. Sitä ei vain nuorena ymmärrä.

        Koko käsitys maailmasta voi muuttua niiden parin vuyoden aikana. Parisuhteessa voi tapahtua valtavia asioita parissa vuodessa. Edes kaksikymppinenkään ei ole läheskään aina kaikin tavoin kypsä, mutta 18-vuotias on sitä vielä rajoitetummin.


      • nainen-95
        Miesope kirjoitti:

        Se pari vuotta voi olla joskus valtavan pitkä aika. Sitä ei vain nuorena ymmärrä.

        Koko käsitys maailmasta voi muuttua niiden parin vuyoden aikana. Parisuhteessa voi tapahtua valtavia asioita parissa vuodessa. Edes kaksikymppinenkään ei ole läheskään aina kaikin tavoin kypsä, mutta 18-vuotias on sitä vielä rajoitetummin.

        No kuule kyllä se nyt on vaan niin ettei parissa vuodessa ihmisessä huimaa kasvua tapahdu. Tämä on vain kylmä fakta.

        10 vuotta onkin sitten jo ihan eri juttu.


      • töissä huomattua
        nainen-95 kirjoitti:

        No kuule kyllä se nyt on vaan niin ettei parissa vuodessa ihmisessä huimaa kasvua tapahdu. Tämä on vain kylmä fakta.

        10 vuotta onkin sitten jo ihan eri juttu.

        Pakko sitä on kehittyä nopeammin, jos raskaaksi tulee. Niin usein kuulee nuorten äitien sanovan, että lapsettomat kaverit tuntuvat niin lapsellisilta. Eikä itse saa enää kiksejä samoista asioista kuin ne.


      • Miesope
        nainen-95 kirjoitti:

        No kuule kyllä se nyt on vaan niin ettei parissa vuodessa ihmisessä huimaa kasvua tapahdu. Tämä on vain kylmä fakta.

        10 vuotta onkin sitten jo ihan eri juttu.

        Et ole ilmeisesti ikinä kuullut esim. murrosiästä, jonka seurauksena lapsesta yhtäkkiä tulee teini?

        Kahdessa vuodessa ihminen ehtii opiskella itselleen ammatin. Hän ehtii tulla raskaaksi ja synnyttää. Hän ehtii sairastua vakavasti ja kuolla.

        Kahdessa vuodessa monikin ehtii aloittaa seurustelun ja erota tai peräti avioitua ja erota.

        Varsinkin ne kaksi ensimmäistä vuosikymmentä ovat ihmisen kehityksessä tärkeää aikaa. Elämä opettaa monin tavoin ja kokemus on valttia. Edes kaksikymppinenkään ei ymmärrä täydellisesti niin tavallistakaan asiaa kui syiden ja seurausten lakia. Kyky ymmärtää toiminnan seuraukset pitemmällä tähtäimellä on rajattu.

        18-vuotias LUULEE luonnollisesti ymmärtävänsä jo asioita hyvin, mutta totta se luulo ei ole. Samoin luulee vielä parikymppinenkin ja jopa kaksvitonen. Kun omia toimia tarkastelee jälkeenpäin, totuus sitten paljastuu.

        Itse sanoisin, että ihminen voi väittää olevansa aikuinen siinä vaiheessa, kun itse on itsensä selkeästi useampia vuosia elättänyt. Siinä, että lapsi hankkii lapsia, ei ole mitään hienoa. Se, että ihminen elää Mä haluun!-vaihetta ja ei kykene näkemään logiikkansa typeryyttä, on vain sääli ja surullista. Silloin aikuisuudesta ei kannata puhua.


      • nainen-95
        Miesope kirjoitti:

        Et ole ilmeisesti ikinä kuullut esim. murrosiästä, jonka seurauksena lapsesta yhtäkkiä tulee teini?

        Kahdessa vuodessa ihminen ehtii opiskella itselleen ammatin. Hän ehtii tulla raskaaksi ja synnyttää. Hän ehtii sairastua vakavasti ja kuolla.

        Kahdessa vuodessa monikin ehtii aloittaa seurustelun ja erota tai peräti avioitua ja erota.

        Varsinkin ne kaksi ensimmäistä vuosikymmentä ovat ihmisen kehityksessä tärkeää aikaa. Elämä opettaa monin tavoin ja kokemus on valttia. Edes kaksikymppinenkään ei ymmärrä täydellisesti niin tavallistakaan asiaa kui syiden ja seurausten lakia. Kyky ymmärtää toiminnan seuraukset pitemmällä tähtäimellä on rajattu.

        18-vuotias LUULEE luonnollisesti ymmärtävänsä jo asioita hyvin, mutta totta se luulo ei ole. Samoin luulee vielä parikymppinenkin ja jopa kaksvitonen. Kun omia toimia tarkastelee jälkeenpäin, totuus sitten paljastuu.

        Itse sanoisin, että ihminen voi väittää olevansa aikuinen siinä vaiheessa, kun itse on itsensä selkeästi useampia vuosia elättänyt. Siinä, että lapsi hankkii lapsia, ei ole mitään hienoa. Se, että ihminen elää Mä haluun!-vaihetta ja ei kykene näkemään logiikkansa typeryyttä, on vain sääli ja surullista. Silloin aikuisuudesta ei kannata puhua.

        Hohhoijaa taas mies-ope...

        Minä en luule mitään, joten onko pakko jauhaa siellä paskaa?

        Tiedän mitä olen ja se on näin: Olen 18-vuotias, nuori aikuinen, jollain tavalla jo kypsynyt, toisella tavalla taas kypsymätön. En pidä itseäni mitenkään "täysin" aikuisena vielä, enkä halua tulla olemaan sellainen koskaan. Haluan säilyttää aina vähän pilkettä silmäkulmassa ja lapsekkuutta, mutta haluan myös osata käyttäytyä tilanteissa kypsästi joissa sitä kypsyyttä sitten tarvitaan ja osaan sen mielestäni myöskin nyt jo ihan suht koht hyvin.

        Niin mitä mun pitäs nyt olevinaan luulla, tai tietää, tai muuta paskaa?

        Kamalan raskaita tälläset keskustelut.

        Mutta vastaan sulle nyt mahdollisimman yksinkertaisesti. Lapsesta ei tule koskaan yhtäkkiä teiniä ja murrosikä ei liity tähän nyt mitenkään. Siis ihminen ei pamahda yhtäkkiä aikuiseksi, eikä myöskään vanhukseksi, joten ei myöskään teiniksi vaan se on vuosien kehittymisen tulos.. Ihmisestä tulee teini silloin kun hän täyttää 13 vuotta. Tästä on ihan turha kiistellä, sillä teini-ikä: thirTEEN, fourteen, fifteen, sixteen... jne. 19 vuoteen saakka kestää teini-ikä. Niin vaikka 10-vuotiaalla olisi jo murrosikä, ei se tee mitenkään hänestä silloin teini-ikäistä. Teini-ikä on ihan oma aika kautensa. Hän on silloin esi murrosikäinen elikkä esimurkku. :) Luulisi opettajan tietävän tämän?

        Se että ihminen kerkeää tehdä monta asiaa kahdessa vuodessa: opiskella ammatin, tulla raskaaksi ja synnyttää, sairastua ja kuolla, aloittaa seurustelun, avioitua, erota. Niin ei tämä liity henkiseen kehitykseen mitenkään. Sä et silti parin vuoden aikana koe huimaa henkistä kasvua, vaikka tekisit mitä..

        Ihan kakarakin pystyy tekemään noita asioita, olemalla silti kakara.

        Elämänkokemukset toki toimii myötävaikuttajana ihmisen kasvun/kehityksen kanssa, mutta henkistä kypsyyttä sä et voi ostaa, vaan se tulee hiljalleen vuosien saatossa pala kerrallaan.. Esimerkiksi 50-vuotias ihminen on taas paljon kypsempi kuin 30-vuotias näin yleistettynä, poikkeuksia tietysti on joka ikäluokassa. Et siis kasva parissa vuodessa yhtäkkiä helvetin kypsäksi, se on täysi mahdottomuus, 2v on ihmisen elämästä pieni aika.

        Ja lapsi ja lapsi se on kuule helvetin typerältä kuulostava yhdistelmä ja itsekään en pidä siitä jos ala-ikäiset alkaa tekemään lapsia, mutta sen verran haluaisin mm. kommentoida tuohon että 16-vuotias ei ole enää kyllä lapsi, hän on ammattikoulua tai lukiota käyvä nuori. Peruskoulussa olevat ja sitä nuoremmat ovat lapsia ja nuoria aikuisia ollaan täysi-ikäisyydestä 30-vuoteen saakka.

        Mies-ope voisi mennä nyt jakamaan näitä typeriä vinkkejään jonnekin muualle. :)


      • Miesope
        nainen-95 kirjoitti:

        Hohhoijaa taas mies-ope...

        Minä en luule mitään, joten onko pakko jauhaa siellä paskaa?

        Tiedän mitä olen ja se on näin: Olen 18-vuotias, nuori aikuinen, jollain tavalla jo kypsynyt, toisella tavalla taas kypsymätön. En pidä itseäni mitenkään "täysin" aikuisena vielä, enkä halua tulla olemaan sellainen koskaan. Haluan säilyttää aina vähän pilkettä silmäkulmassa ja lapsekkuutta, mutta haluan myös osata käyttäytyä tilanteissa kypsästi joissa sitä kypsyyttä sitten tarvitaan ja osaan sen mielestäni myöskin nyt jo ihan suht koht hyvin.

        Niin mitä mun pitäs nyt olevinaan luulla, tai tietää, tai muuta paskaa?

        Kamalan raskaita tälläset keskustelut.

        Mutta vastaan sulle nyt mahdollisimman yksinkertaisesti. Lapsesta ei tule koskaan yhtäkkiä teiniä ja murrosikä ei liity tähän nyt mitenkään. Siis ihminen ei pamahda yhtäkkiä aikuiseksi, eikä myöskään vanhukseksi, joten ei myöskään teiniksi vaan se on vuosien kehittymisen tulos.. Ihmisestä tulee teini silloin kun hän täyttää 13 vuotta. Tästä on ihan turha kiistellä, sillä teini-ikä: thirTEEN, fourteen, fifteen, sixteen... jne. 19 vuoteen saakka kestää teini-ikä. Niin vaikka 10-vuotiaalla olisi jo murrosikä, ei se tee mitenkään hänestä silloin teini-ikäistä. Teini-ikä on ihan oma aika kautensa. Hän on silloin esi murrosikäinen elikkä esimurkku. :) Luulisi opettajan tietävän tämän?

        Se että ihminen kerkeää tehdä monta asiaa kahdessa vuodessa: opiskella ammatin, tulla raskaaksi ja synnyttää, sairastua ja kuolla, aloittaa seurustelun, avioitua, erota. Niin ei tämä liity henkiseen kehitykseen mitenkään. Sä et silti parin vuoden aikana koe huimaa henkistä kasvua, vaikka tekisit mitä..

        Ihan kakarakin pystyy tekemään noita asioita, olemalla silti kakara.

        Elämänkokemukset toki toimii myötävaikuttajana ihmisen kasvun/kehityksen kanssa, mutta henkistä kypsyyttä sä et voi ostaa, vaan se tulee hiljalleen vuosien saatossa pala kerrallaan.. Esimerkiksi 50-vuotias ihminen on taas paljon kypsempi kuin 30-vuotias näin yleistettynä, poikkeuksia tietysti on joka ikäluokassa. Et siis kasva parissa vuodessa yhtäkkiä helvetin kypsäksi, se on täysi mahdottomuus, 2v on ihmisen elämästä pieni aika.

        Ja lapsi ja lapsi se on kuule helvetin typerältä kuulostava yhdistelmä ja itsekään en pidä siitä jos ala-ikäiset alkaa tekemään lapsia, mutta sen verran haluaisin mm. kommentoida tuohon että 16-vuotias ei ole enää kyllä lapsi, hän on ammattikoulua tai lukiota käyvä nuori. Peruskoulussa olevat ja sitä nuoremmat ovat lapsia ja nuoria aikuisia ollaan täysi-ikäisyydestä 30-vuoteen saakka.

        Mies-ope voisi mennä nyt jakamaan näitä typeriä vinkkejään jonnekin muualle. :)

        Koeta hyvä ihminen kirjoittaa edes nikkini oikein...

        Teini-iän määrittely teen-sanan kautta on vain määrittelyä. Kyse on TÄYSIN siitä, miten tiettyä aikakautta halutaan nimittää. Asioita voi tutkia muualtakin kuin Wikipediasta.

        Niiden kahden vuoden aikanakin ihminen voi jo oppia paljon uutta. Teinityttöset täällä väittävät kovasti, että esim. sen lapsen saaminen kypsyttää ihmistä. Oletko Sinä eri mieltä?

        Ihminen oppii asioita kokemuksen kautta. Jos lähdetään siitä, että niiden kahden vuoden aikana monikin asia voi muuttua, voi nousta esiin tilanteita, jolloin se ODOTTAMINEN on suorastaan välttämätöntä.

        Voi olla esim. mielekästä tutustua toiseen ihmiseen HYVIN ennen perheen perustamista. Voi olla järkevää hankkia ammatti ja toimeentulo ennen lapsia. Voi olla järkevää elää omaa elämää ennen sitä, että ottaa vastuuta toisesta niin paljon kuin lapsi vaatii.

        Sinulla ei ikäsi vuoksi ole hajuakaan siitä, mistä sinä puhut. Aikuinen ihminen tarkastelee tilannetta oman elämänkokemuksensa kautta ja siinä vaiheessa kun sinä synnyit, minulla oli jo koulutus ja olin työssä.

        Minulla on jälkikasvua, joka ei iältään ole montaa vuotta sinua nuorempia. Työssäni olen myös aitiopaikalla sen suhteen, miten nykypäivän perheillä ja nuorilla menee. Hyvin ei monillakaan mene. Ne nuorina solmitut ikuiset liitot eivät kestäkään ja erot ihmisten välillä ovat kasvamaan päin. Joillakin menee entistä paremmin, joillakin entistä huonommin.

        Minä näen miten yh-äidit ovat hukassa lastensa kanssa. Yhä enemmnän lapsia joudutaan ottamaan huostaan. Kouluissa alkaa yhä useammilla olla lääkitys!

        Aikaa äideillä tai isillä ei MILLÄÄN ole, kun on hankittava ammattia - ensimmäistä taii uutta - ja uusi kumppanikin on luonnollisesti kierrossa. Ulkopuolisen kritiikkiä eivät nämä ihmiset kestä, vaikka kohtelisivat lapsiaan miten huonosti.

        Sitten täällä juuri ja juuri täysi-ikäisiksi tulleet tyttöset saivartelevat siitä, miten kypsiä ovat tai ovatko aikuisia vaiko ei. Siinä vaiheessa ei enää tiedä, pitäisikö itkeä vaiko nauraa.

        Elämä opettaa jokaista ajallaan. Säilytä tekstisi ja tutki niitä 10 vuoden kuluttua.


      • kiinnostavaa on
        Miesope kirjoitti:

        Koeta hyvä ihminen kirjoittaa edes nikkini oikein...

        Teini-iän määrittely teen-sanan kautta on vain määrittelyä. Kyse on TÄYSIN siitä, miten tiettyä aikakautta halutaan nimittää. Asioita voi tutkia muualtakin kuin Wikipediasta.

        Niiden kahden vuoden aikanakin ihminen voi jo oppia paljon uutta. Teinityttöset täällä väittävät kovasti, että esim. sen lapsen saaminen kypsyttää ihmistä. Oletko Sinä eri mieltä?

        Ihminen oppii asioita kokemuksen kautta. Jos lähdetään siitä, että niiden kahden vuoden aikana monikin asia voi muuttua, voi nousta esiin tilanteita, jolloin se ODOTTAMINEN on suorastaan välttämätöntä.

        Voi olla esim. mielekästä tutustua toiseen ihmiseen HYVIN ennen perheen perustamista. Voi olla järkevää hankkia ammatti ja toimeentulo ennen lapsia. Voi olla järkevää elää omaa elämää ennen sitä, että ottaa vastuuta toisesta niin paljon kuin lapsi vaatii.

        Sinulla ei ikäsi vuoksi ole hajuakaan siitä, mistä sinä puhut. Aikuinen ihminen tarkastelee tilannetta oman elämänkokemuksensa kautta ja siinä vaiheessa kun sinä synnyit, minulla oli jo koulutus ja olin työssä.

        Minulla on jälkikasvua, joka ei iältään ole montaa vuotta sinua nuorempia. Työssäni olen myös aitiopaikalla sen suhteen, miten nykypäivän perheillä ja nuorilla menee. Hyvin ei monillakaan mene. Ne nuorina solmitut ikuiset liitot eivät kestäkään ja erot ihmisten välillä ovat kasvamaan päin. Joillakin menee entistä paremmin, joillakin entistä huonommin.

        Minä näen miten yh-äidit ovat hukassa lastensa kanssa. Yhä enemmnän lapsia joudutaan ottamaan huostaan. Kouluissa alkaa yhä useammilla olla lääkitys!

        Aikaa äideillä tai isillä ei MILLÄÄN ole, kun on hankittava ammattia - ensimmäistä taii uutta - ja uusi kumppanikin on luonnollisesti kierrossa. Ulkopuolisen kritiikkiä eivät nämä ihmiset kestä, vaikka kohtelisivat lapsiaan miten huonosti.

        Sitten täällä juuri ja juuri täysi-ikäisiksi tulleet tyttöset saivartelevat siitä, miten kypsiä ovat tai ovatko aikuisia vaiko ei. Siinä vaiheessa ei enää tiedä, pitäisikö itkeä vaiko nauraa.

        Elämä opettaa jokaista ajallaan. Säilytä tekstisi ja tutki niitä 10 vuoden kuluttua.

        Kuinka monta lasta koulustanne on otettu huostaan ja johtuiko huostaanotot vanhempien iästä tai parisuhteen puuttumisesta?


      • Miesope
        kiinnostavaa on kirjoitti:

        Kuinka monta lasta koulustanne on otettu huostaan ja johtuiko huostaanotot vanhempien iästä tai parisuhteen puuttumisesta?

        Riittävästi.

        Kun vielä jokunen vuosi kuraattorin tukea ei jatkuvasti tarvittu, asiat ovat toisin nyt. Yhä useampi oppilas on tavalla tai toisella vaikeuksissa. Kuraattoria tarvitaan koko ajan.

        Koulun läheisyydessä sijaitsee lastensuojelun yksikkö ja se "ruokkii" meitä kiitettävällä tavalla.

        Viimeiset pari vuotta trafiikki on ollut lähes sairaalloista. Oppilaista lähes 10 prosenttia oli koulun alkaessa muuttotilassa ja joko tulossa tai lähdössä kouluun. Luonnollisesti kouluun ei ajoissa edes ilmoiteta nykyisin lasten muuttamisesta. Ei enää tiedä, ketä luokkaan tulee kuin vasta ensimmäisten viikkojen jälkeen jos sittenkään.

        Ongelmaopppilaiden tausta on lähes aina sama: rikkinäinen perhe. Lapset oireilevat erossa tai eron jälkeen. Kuntaan muuttaa äitejä, joilla on useita eri sukunimillä varustettuja lapsia ja mahdollisesti TAAS uusi tulossa luonnollisesti UUDEN IHANAN MIEHEN kanssa.

        Yhyä useammalla ihmisellä ei näytä olevan toimissaan mitään järkeä. Vanhempainvartteihin tulee ihmisiä, joista ei ole kuin hymähtelemään opettajan kertoessa lapsen suurista ongelmista. Ihmiset eivät vain kertakaikkiaan jaksa piitata mistään.

        Meille opettajille on täysin turhaa sanoa, että yh:t pärjäisivät hyvin. Varsinkin pojat vievät äitejään jo alakouluikäisinä kuin pässejä narussa. Vaihtelevia isäpuolia touhu kiinnostaa jos kiinnostaa. Vastuuta kukaan ei mistään kanna, mutta jos joku rohkenee oikeasti vaatia, että kotonakin jotakin tehtäisiin, reaktiona on viha ja raivoaminen. "Ei meidän poika mitään tehnyt!"

        Täällä tyttöset sitten kertovat, miten UPEASTI vanhemmuus on sujunut jo monta viikkoa! Yksinhuoltajuus ei mitään haittaa ja kaikki hoituu, kun alkaa vain kirjoitaa omaan blogiin. Jep.


      • minun mielipide
        Miesope kirjoitti:

        Riittävästi.

        Kun vielä jokunen vuosi kuraattorin tukea ei jatkuvasti tarvittu, asiat ovat toisin nyt. Yhä useampi oppilas on tavalla tai toisella vaikeuksissa. Kuraattoria tarvitaan koko ajan.

        Koulun läheisyydessä sijaitsee lastensuojelun yksikkö ja se "ruokkii" meitä kiitettävällä tavalla.

        Viimeiset pari vuotta trafiikki on ollut lähes sairaalloista. Oppilaista lähes 10 prosenttia oli koulun alkaessa muuttotilassa ja joko tulossa tai lähdössä kouluun. Luonnollisesti kouluun ei ajoissa edes ilmoiteta nykyisin lasten muuttamisesta. Ei enää tiedä, ketä luokkaan tulee kuin vasta ensimmäisten viikkojen jälkeen jos sittenkään.

        Ongelmaopppilaiden tausta on lähes aina sama: rikkinäinen perhe. Lapset oireilevat erossa tai eron jälkeen. Kuntaan muuttaa äitejä, joilla on useita eri sukunimillä varustettuja lapsia ja mahdollisesti TAAS uusi tulossa luonnollisesti UUDEN IHANAN MIEHEN kanssa.

        Yhyä useammalla ihmisellä ei näytä olevan toimissaan mitään järkeä. Vanhempainvartteihin tulee ihmisiä, joista ei ole kuin hymähtelemään opettajan kertoessa lapsen suurista ongelmista. Ihmiset eivät vain kertakaikkiaan jaksa piitata mistään.

        Meille opettajille on täysin turhaa sanoa, että yh:t pärjäisivät hyvin. Varsinkin pojat vievät äitejään jo alakouluikäisinä kuin pässejä narussa. Vaihtelevia isäpuolia touhu kiinnostaa jos kiinnostaa. Vastuuta kukaan ei mistään kanna, mutta jos joku rohkenee oikeasti vaatia, että kotonakin jotakin tehtäisiin, reaktiona on viha ja raivoaminen. "Ei meidän poika mitään tehnyt!"

        Täällä tyttöset sitten kertovat, miten UPEASTI vanhemmuus on sujunut jo monta viikkoa! Yksinhuoltajuus ei mitään haittaa ja kaikki hoituu, kun alkaa vain kirjoitaa omaan blogiin. Jep.

        Voiko vauvan kanssa puhua vuosista? Kyllä se äitiys alkaa päivistä, viikoista ja jatkuu vuosiin. Ei sitä omaa toimintaa voi arvioida pitkällä tähtäimellä, jos aikaa on kulunut vasta vähän aikaa. Vuosien myötä tämä palsta menettää merkityksensä ja emme kuule miten ex-teiniäidit pärjäsivät. Eivät keski-ikäiset aikuisten lasten vanhemmat ole kiinnostuneita tästä.

        Etkö ole tosiaan nähnyt pärjäävää yksinhuoltajaa? Ei millään pahalla, mutta joissain perheessä mies on turhake, joka joutaakin mennä. Isyys ei kasvata samalla lailla epäkypsää miestä, kuin naista. Etkö ole myöskään ole nähnyt huonosti pärjääviä pariskuntia? Lapsethan monesti oireilevat vanhempien huonoja välejä.

        Valitettavasti lapset oireilevat myös koulun vuoksi. Ja silloinkaan vastuuta ei ota kukaan. Opettajana ei kannata unohtaa tarkkailla luokkaa. Luin lehtiartikkelin nuorten psykiatrisesta osastosta. Lääkäri kertoi kaikkien kokeneen koulukiusaamista. Lääkäri ei puhunut yksnihuoltajuudesta mitään. Myöskään teiniäitiydestä ei ollut puhetta.

        Minusta on hienoa, että tyttösillä (joista osa on aikuisia naisia) on äitiys alkanut upeasti. Se antaa luottamusta tulevaa varten. Minun äitiys alkoi vammaisella lapsella, joten en voi puhua upeasta vauva-ajasta. Esikoiseni menestyy kuitenkin omien kykyjensä mukaan ja on saanut kehuja käytöksestään. Kuopus on terve ja kehittyy hyvin. Hän on luonteeltaan empaattinen ja päiväkerhossa auttaa pienempiään.

        Minusta äitiys on ihanaa, vaikka siitä esikoisen myötä tulikin kokopäivä työ. Ja toiveet työpaikasta sai unohtaa, niin kauan kuin hän asuu kotona. Teen jotain oikeasti tärkeää.


      • Miesope
        minun mielipide kirjoitti:

        Voiko vauvan kanssa puhua vuosista? Kyllä se äitiys alkaa päivistä, viikoista ja jatkuu vuosiin. Ei sitä omaa toimintaa voi arvioida pitkällä tähtäimellä, jos aikaa on kulunut vasta vähän aikaa. Vuosien myötä tämä palsta menettää merkityksensä ja emme kuule miten ex-teiniäidit pärjäsivät. Eivät keski-ikäiset aikuisten lasten vanhemmat ole kiinnostuneita tästä.

        Etkö ole tosiaan nähnyt pärjäävää yksinhuoltajaa? Ei millään pahalla, mutta joissain perheessä mies on turhake, joka joutaakin mennä. Isyys ei kasvata samalla lailla epäkypsää miestä, kuin naista. Etkö ole myöskään ole nähnyt huonosti pärjääviä pariskuntia? Lapsethan monesti oireilevat vanhempien huonoja välejä.

        Valitettavasti lapset oireilevat myös koulun vuoksi. Ja silloinkaan vastuuta ei ota kukaan. Opettajana ei kannata unohtaa tarkkailla luokkaa. Luin lehtiartikkelin nuorten psykiatrisesta osastosta. Lääkäri kertoi kaikkien kokeneen koulukiusaamista. Lääkäri ei puhunut yksnihuoltajuudesta mitään. Myöskään teiniäitiydestä ei ollut puhetta.

        Minusta on hienoa, että tyttösillä (joista osa on aikuisia naisia) on äitiys alkanut upeasti. Se antaa luottamusta tulevaa varten. Minun äitiys alkoi vammaisella lapsella, joten en voi puhua upeasta vauva-ajasta. Esikoiseni menestyy kuitenkin omien kykyjensä mukaan ja on saanut kehuja käytöksestään. Kuopus on terve ja kehittyy hyvin. Hän on luonteeltaan empaattinen ja päiväkerhossa auttaa pienempiään.

        Minusta äitiys on ihanaa, vaikka siitä esikoisen myötä tulikin kokopäivä työ. Ja toiveet työpaikasta sai unohtaa, niin kauan kuin hän asuu kotona. Teen jotain oikeasti tärkeää.

        Olen nähnyt pärjääviä yksinhuoltajiakin, mutta paljon enemmän ongelmissa olevia. Puheet siitä, miten helppoa yksinhuoltajuus on, ovat täyttä roskaa.

        Koulu ei opeta ketään kohtelemaan toista huonosti tai kiusaamaan. Kyse on enemmänkin siitä, toimiiko jokainen Suomen koulu riittävän tehokkaasti kiusaamistilanteissa tai ovatko vanhemmat halukkaita/kykeneviä pitämään lapsiaan ruodussa. Myös kiusaamisen muodot ovat muuttuneet. Koulu ei voi vahtia esim. sitä, mitä lapset Facebook-sivuilleen kirjoittelevat.

        Noissa lehtijutuissa ei useimmiten pohdita myöskään sitä, mitkä ovat niiden kiusaajien kotitaustat. USEIN taustalla on - kuten jo aiemminkin sanoin - ongelmia kotioloissa. Ei aina, mutta todella usein. Mukavilla ja asiallisilla vanhemmilla on useimmiten myös samanlaisia lapsia. Sen verran monissa palavereissa on tullut istuttua, että tilanne on surullisen tuttu.

        On järkyttävää, mikäli äitiys lähtee menemään pieleen heti alusta. Tulevaisuuden hahmottelu edes jossain määrin on asia, joka ihmisen pitäisi hallita ennen lasten hankkimista. Kukaan ei voi kaikkea tietää., mutta pitkälle ei pötkitä silläkään, että toivoo kaiken aina menevän hyvin. Sairaat lapset ovat eri asia. Lasten sairauteen ei voi valmistautua.

        Tyttösten toiveunet siitä, että se "pitkä" parin kuukauden seurustelu valmistaa perhe-elämään, ovat vain kuvitelmaa. Todellisuus iskee jokaista silmille jossakin vaiheessa ja juuri siksi ne riskitkin pitää huomioon edes YRITTÄÄ ottaa. Sitä riskien huomioimista on juuri esim. ammatin hankkiminen ennen perheen perustamista. Sitä on myös hieman pitempi tutustuminen ja yhdessä eläminen ennen lapsia.

        Totuus kuitenkin on se, että se fiksuin osa nuorista ei rakentele perheitä alaikäisinä vaan kouluttautuu ja opettelee huolehtimaan itsestään ennen kuin kuvittelee muista vastuuta kantavansa. Poikkeuksia on, mutta valitettavasti aina vain vähemmän. Ongelmat periytyvät ja kun ennen vanhemmat halusivat lasten elämän olevan parempaa kuin itsellään, nykysin eivät kaikki vanhemnmat kykene moiseen.


      • minun mielipide
        Miesope kirjoitti:

        Olen nähnyt pärjääviä yksinhuoltajiakin, mutta paljon enemmän ongelmissa olevia. Puheet siitä, miten helppoa yksinhuoltajuus on, ovat täyttä roskaa.

        Koulu ei opeta ketään kohtelemaan toista huonosti tai kiusaamaan. Kyse on enemmänkin siitä, toimiiko jokainen Suomen koulu riittävän tehokkaasti kiusaamistilanteissa tai ovatko vanhemmat halukkaita/kykeneviä pitämään lapsiaan ruodussa. Myös kiusaamisen muodot ovat muuttuneet. Koulu ei voi vahtia esim. sitä, mitä lapset Facebook-sivuilleen kirjoittelevat.

        Noissa lehtijutuissa ei useimmiten pohdita myöskään sitä, mitkä ovat niiden kiusaajien kotitaustat. USEIN taustalla on - kuten jo aiemminkin sanoin - ongelmia kotioloissa. Ei aina, mutta todella usein. Mukavilla ja asiallisilla vanhemmilla on useimmiten myös samanlaisia lapsia. Sen verran monissa palavereissa on tullut istuttua, että tilanne on surullisen tuttu.

        On järkyttävää, mikäli äitiys lähtee menemään pieleen heti alusta. Tulevaisuuden hahmottelu edes jossain määrin on asia, joka ihmisen pitäisi hallita ennen lasten hankkimista. Kukaan ei voi kaikkea tietää., mutta pitkälle ei pötkitä silläkään, että toivoo kaiken aina menevän hyvin. Sairaat lapset ovat eri asia. Lasten sairauteen ei voi valmistautua.

        Tyttösten toiveunet siitä, että se "pitkä" parin kuukauden seurustelu valmistaa perhe-elämään, ovat vain kuvitelmaa. Todellisuus iskee jokaista silmille jossakin vaiheessa ja juuri siksi ne riskitkin pitää huomioon edes YRITTÄÄ ottaa. Sitä riskien huomioimista on juuri esim. ammatin hankkiminen ennen perheen perustamista. Sitä on myös hieman pitempi tutustuminen ja yhdessä eläminen ennen lapsia.

        Totuus kuitenkin on se, että se fiksuin osa nuorista ei rakentele perheitä alaikäisinä vaan kouluttautuu ja opettelee huolehtimaan itsestään ennen kuin kuvittelee muista vastuuta kantavansa. Poikkeuksia on, mutta valitettavasti aina vain vähemmän. Ongelmat periytyvät ja kun ennen vanhemmat halusivat lasten elämän olevan parempaa kuin itsellään, nykysin eivät kaikki vanhemnmat kykene moiseen.

        No ajattele. Yksinhuoltajuuden vaihtoehto on parisuhde. Kaikkien parisuhteet eivät ole hyviä. Silloin yksinhuoltajuus voi tuntua todella hyvältä. Tiedän ettet varmaan ymmärrä tavallisessa suhteessa olevana. Ja miettiminen ennen seksiä on hyvä neuvo, mutta teiniäideille liian myöhässä. Pitää vain kantaa vastuu, ja miettiä mitä päättää.

        Koulu toivottavasti ei opeta ketään kiusaamaan, mutta valvontavastuu sillä on silloin kun lapset ovat koulussa. Tämäkään ei toteudu välttämättä. Pihalla on oltava, piha on iso, ja kulmikas ja välituntivalvontaa ei aina ole. Koulun vaihto ja kotiopetus on tehty hankalaksi.

        Uhrille ei ole merkitystä kiusaajan kotitaustalla.


      • sweetahole<3
        Miesope kirjoitti:

        Olen nähnyt pärjääviä yksinhuoltajiakin, mutta paljon enemmän ongelmissa olevia. Puheet siitä, miten helppoa yksinhuoltajuus on, ovat täyttä roskaa.

        Koulu ei opeta ketään kohtelemaan toista huonosti tai kiusaamaan. Kyse on enemmänkin siitä, toimiiko jokainen Suomen koulu riittävän tehokkaasti kiusaamistilanteissa tai ovatko vanhemmat halukkaita/kykeneviä pitämään lapsiaan ruodussa. Myös kiusaamisen muodot ovat muuttuneet. Koulu ei voi vahtia esim. sitä, mitä lapset Facebook-sivuilleen kirjoittelevat.

        Noissa lehtijutuissa ei useimmiten pohdita myöskään sitä, mitkä ovat niiden kiusaajien kotitaustat. USEIN taustalla on - kuten jo aiemminkin sanoin - ongelmia kotioloissa. Ei aina, mutta todella usein. Mukavilla ja asiallisilla vanhemmilla on useimmiten myös samanlaisia lapsia. Sen verran monissa palavereissa on tullut istuttua, että tilanne on surullisen tuttu.

        On järkyttävää, mikäli äitiys lähtee menemään pieleen heti alusta. Tulevaisuuden hahmottelu edes jossain määrin on asia, joka ihmisen pitäisi hallita ennen lasten hankkimista. Kukaan ei voi kaikkea tietää., mutta pitkälle ei pötkitä silläkään, että toivoo kaiken aina menevän hyvin. Sairaat lapset ovat eri asia. Lasten sairauteen ei voi valmistautua.

        Tyttösten toiveunet siitä, että se "pitkä" parin kuukauden seurustelu valmistaa perhe-elämään, ovat vain kuvitelmaa. Todellisuus iskee jokaista silmille jossakin vaiheessa ja juuri siksi ne riskitkin pitää huomioon edes YRITTÄÄ ottaa. Sitä riskien huomioimista on juuri esim. ammatin hankkiminen ennen perheen perustamista. Sitä on myös hieman pitempi tutustuminen ja yhdessä eläminen ennen lapsia.

        Totuus kuitenkin on se, että se fiksuin osa nuorista ei rakentele perheitä alaikäisinä vaan kouluttautuu ja opettelee huolehtimaan itsestään ennen kuin kuvittelee muista vastuuta kantavansa. Poikkeuksia on, mutta valitettavasti aina vain vähemmän. Ongelmat periytyvät ja kun ennen vanhemmat halusivat lasten elämän olevan parempaa kuin itsellään, nykysin eivät kaikki vanhemnmat kykene moiseen.

        Miesope:
        Kaiken tämän pessimistisyyden jälkeen, yritä ymmärtää että vaikka olet vanhempi teiniäitejä, et silti ole sen viisaampi. Koulutus tai ikä ei tee sinusta viisasta ja kaikentietävää jumalaolentoa jota pitäisi arvostaa ja kuunnella. Ei, enemmän mietityttää mitä ihmettä sinä teet täällä? Tämä on tarkoitettu teiniäideille ja -isille tukemaan toisia. Mitä vanha, pessimistinen pieru tekee täällä pilaamassa muiden päivän? Jakamassa arvokasta tietoa jota aivan varmasti joka ikinen teini käyttää hyväkseen kun päättää harrastaa seksiä ja jopa hankkia lapsia? Ymmärrä sarkasmia. Yrittäisit edes.

        Vinkki loppuelämääsi varten:
        Ehkä omasta teiniajastasi on jo niin pitkä muisto ettet enää muistakkaan millaista ihanaa aikaa se oli, mutta yritä tajuta, että tuollaisella asenteella et ikinä saa muutettua kenenkään nuoren mielipidettä. Et ikinä. Joten tee jotain uutta: ota uutta tietoa vastaan, astu alas palleiltasi ja mene keskustelemaan jonnekkin muualle missä ikäsi on ehkä soveliaampi.


      • Miesope
        sweetahole<3 kirjoitti:

        Miesope:
        Kaiken tämän pessimistisyyden jälkeen, yritä ymmärtää että vaikka olet vanhempi teiniäitejä, et silti ole sen viisaampi. Koulutus tai ikä ei tee sinusta viisasta ja kaikentietävää jumalaolentoa jota pitäisi arvostaa ja kuunnella. Ei, enemmän mietityttää mitä ihmettä sinä teet täällä? Tämä on tarkoitettu teiniäideille ja -isille tukemaan toisia. Mitä vanha, pessimistinen pieru tekee täällä pilaamassa muiden päivän? Jakamassa arvokasta tietoa jota aivan varmasti joka ikinen teini käyttää hyväkseen kun päättää harrastaa seksiä ja jopa hankkia lapsia? Ymmärrä sarkasmia. Yrittäisit edes.

        Vinkki loppuelämääsi varten:
        Ehkä omasta teiniajastasi on jo niin pitkä muisto ettet enää muistakkaan millaista ihanaa aikaa se oli, mutta yritä tajuta, että tuollaisella asenteella et ikinä saa muutettua kenenkään nuoren mielipidettä. Et ikinä. Joten tee jotain uutta: ota uutta tietoa vastaan, astu alas palleiltasi ja mene keskustelemaan jonnekkin muualle missä ikäsi on ehkä soveliaampi.

        Jos koulutus ja ikä eivät yhtään mitään vaikuta, kenenkään ei ilmeisesti kannata enää kouluttautua?

        Voimme myös varmaankin unohtaa kaikki ikärajat ja muut tarpeettomat rajoitteet, sillä ne ovat turhia?

        Myöskin pankkien takertuminen vakuuksiin ja kaikki muukin ylimääräinen holhoaminen on turhaa, sillä kyllä jo teini ymmärtää, mihin pystyy ja mihin ei`?

        Täällä on lähinnä trolleja ja jokunen teinityttönen ihastelemassa tilannettaan lyhen äitiyden jälkeen. Mikäs siinä, kyllä niin voi tehdäkin. On kuitenkin naivia kuvitella, että jotakin pariusuhteesta tai äitiydestä tietää edes vuoden jälkeenkään. Ne todelliset haasteet tulevat sitten, kun lapsi on kouluiässä, joskus jopa vasta myöhemmin.

        Teini-ikä on jokaiselle erilainen. Sen muistan, että en tuntenut yhtäkään poikaa, joka olisi haaveillut alaikäisenä isäksi tulosta enkä kyllä tyttöäkään, joka olisi äitiydestä haihatellut. Vahonkoja toki joillekin sattui, mutta kun heitä nyt jälkeenpäin tarkastelee, hyviin seurauksiin ne eivät päättyneet. Moni nainen todellakin on hnyt myöhemmin jo ties kunka monennella "kierroksella". Lapsilla onhgelmia, mutta neän ovat muiden syytä..,.

        Jos lapsi on syntynyt, asiasta on myöhäistä huomayuttaa. Turhat höpöttelyt kiuitenkin on helppoa osoittaa höpöttelyksi.


      • Kaikki ajallaan
        töissä huomattua kirjoitti:

        Pakko sitä on kehittyä nopeammin, jos raskaaksi tulee. Niin usein kuulee nuorten äitien sanovan, että lapsettomat kaverit tuntuvat niin lapsellisilta. Eikä itse saa enää kiksejä samoista asioista kuin ne.

        Jostain syystä teiniäidit ovat henkisesti 14-vuotiaan tasolla, mutta fyysisesti huonoa elämää viettäneen 40-vuotiaan tasolla. Mistä tämä johtuu?

        Henkinen kehitys ja oppinen keskeytyy, vähän niinkuin narkomaaneilla, kun tulee liian nuorena äidiksi.

        Fysiikassa tapahtuu romahtaminen raskaus- ja synnytysvaurioiden vuoksi. Myös hormonitoiminta muuttuu vanhemman naisen hormonitoiminnaksi: syntyy helpommin selluliittia, iho veltostuu, paino nousee.

        Toki lapsen kanssa valvominenkin vanhentaa. Nuoren unirytmi kun normaalisti on aivan toisenlainen kuin vanhemman naisen. Nuorena tarvvitsee paljon enemmän unta kuin vanhempana.


      • joopati joo
        Kaikki ajallaan kirjoitti:

        Jostain syystä teiniäidit ovat henkisesti 14-vuotiaan tasolla, mutta fyysisesti huonoa elämää viettäneen 40-vuotiaan tasolla. Mistä tämä johtuu?

        Henkinen kehitys ja oppinen keskeytyy, vähän niinkuin narkomaaneilla, kun tulee liian nuorena äidiksi.

        Fysiikassa tapahtuu romahtaminen raskaus- ja synnytysvaurioiden vuoksi. Myös hormonitoiminta muuttuu vanhemman naisen hormonitoiminnaksi: syntyy helpommin selluliittia, iho veltostuu, paino nousee.

        Toki lapsen kanssa valvominenkin vanhentaa. Nuoren unirytmi kun normaalisti on aivan toisenlainen kuin vanhemman naisen. Nuorena tarvvitsee paljon enemmän unta kuin vanhempana.

        Eli siis äitinä ei opi mitään? Että äitien kehitys pysähtyy raskausaikana. Olisiko sinulla asiasta ihan tutkimustietoa vai valehteletko?

        Suurimmalle osalle äideistä ei tule synnytysvaurioita koskaan. Hormonitoiminta muuttuu tilapäisesti raskauden ja imetyksen vuoksi. Näin käy kaiken ikäisille äideille.

        Vasta vanhukset tarvitsevat tavanomaista vähemmän unta. He harvoin hoitavat vauvoja. Nuori nukkuu noin kymmenen tuntia vuorokaudessa. Eli pari tuntia enemmän kuin aikuinen. 19vuotias taas nukkuu saman verran kuin aikuinen.
        Nuorena ihmisen fyysinen kestävyys on parempi.


      • sweetasshole
        Miesope kirjoitti:

        Jos koulutus ja ikä eivät yhtään mitään vaikuta, kenenkään ei ilmeisesti kannata enää kouluttautua?

        Voimme myös varmaankin unohtaa kaikki ikärajat ja muut tarpeettomat rajoitteet, sillä ne ovat turhia?

        Myöskin pankkien takertuminen vakuuksiin ja kaikki muukin ylimääräinen holhoaminen on turhaa, sillä kyllä jo teini ymmärtää, mihin pystyy ja mihin ei`?

        Täällä on lähinnä trolleja ja jokunen teinityttönen ihastelemassa tilannettaan lyhen äitiyden jälkeen. Mikäs siinä, kyllä niin voi tehdäkin. On kuitenkin naivia kuvitella, että jotakin pariusuhteesta tai äitiydestä tietää edes vuoden jälkeenkään. Ne todelliset haasteet tulevat sitten, kun lapsi on kouluiässä, joskus jopa vasta myöhemmin.

        Teini-ikä on jokaiselle erilainen. Sen muistan, että en tuntenut yhtäkään poikaa, joka olisi haaveillut alaikäisenä isäksi tulosta enkä kyllä tyttöäkään, joka olisi äitiydestä haihatellut. Vahonkoja toki joillekin sattui, mutta kun heitä nyt jälkeenpäin tarkastelee, hyviin seurauksiin ne eivät päättyneet. Moni nainen todellakin on hnyt myöhemmin jo ties kunka monennella "kierroksella". Lapsilla onhgelmia, mutta neän ovat muiden syytä..,.

        Jos lapsi on syntynyt, asiasta on myöhäistä huomayuttaa. Turhat höpöttelyt kiuitenkin on helppoa osoittaa höpöttelyksi.

        :D heh! Päivän naurut.
        Aivan loistavia syy-suhde-seuraus päättelyitä sinulla. :D

        Aina tietää enemmän kun tekee jotkin, älä aliarvioi sitä.


      • Kaikki ajallaan
        joopati joo kirjoitti:

        Eli siis äitinä ei opi mitään? Että äitien kehitys pysähtyy raskausaikana. Olisiko sinulla asiasta ihan tutkimustietoa vai valehteletko?

        Suurimmalle osalle äideistä ei tule synnytysvaurioita koskaan. Hormonitoiminta muuttuu tilapäisesti raskauden ja imetyksen vuoksi. Näin käy kaiken ikäisille äideille.

        Vasta vanhukset tarvitsevat tavanomaista vähemmän unta. He harvoin hoitavat vauvoja. Nuori nukkuu noin kymmenen tuntia vuorokaudessa. Eli pari tuntia enemmän kuin aikuinen. 19vuotias taas nukkuu saman verran kuin aikuinen.
        Nuorena ihmisen fyysinen kestävyys on parempi.

        Empiiristä tutkimustietoa on riittävästi. Nuorena lapsen saaneet ovat vähän niinkuin narkkarit, heiltä jää iso osa elämää elämättä, yleissivistystä karttumatta.

        Lapsen kanssa eläessä oppii taitoja, joita tarvitsee lapsen kanssa eläessä: pyllyn pesua, vaipan vaihtoa, testaamaan ruuan syöntilämpötilaa, paljonko tarvitaan nuttua päälle pakkasella. :)

        Yritäpä puhua tällaisen ihmisen kanssa, jostain vähänkään henkevämmästä tai yhteiskunnallisesti merkittävästä asiasta. On pihalla kuin lumiukko.

        Tietosi, että VAIN vanhukset tarvitsevat tavanomaista vähemmän unta on väärä. Unen tarve iän myötä vähenee tasaisemmin, ei niin että naps, nyt olen vanhus ja pärjään lyhyemmällä yöunella. Nuoret puolestaan pystyvät nukkumaan putkeen 12 tuntiakin, mikä harvalta 30-40-vuotiaalta onnistuu.

        Jostain syystä synnyttäneet nuoret naiset näyttävät AINA "rupsummilta", kuin synnyttämättömät ikätoverinsa (tähän ei kannata julkkisten kuvia linkitellä, koska heillä on keinonsa, jotka eivät ole tavallisen rahvaan saavutettavissa). Osan rapistumisesta aiheuttanee unenpuute ja oman hyvinvoinnin laiminlyönti, mutta aivan varmasti muuttunut hormonitoiminta vaikkakin sitten vain tilapäinenkin, tekee tehtävänsä. Eikä se hormonitoiminta ja fysiikka enää koskaan palaa samaan tilaan kuin ennen lapsentekoa. Treenata voi ihan helkkaristi, mutta jos lapsetomana sama ihminen olisi treenannut helkkaristi hän olisi paremmassa kunnossa, kuin synnyttänyt "alter egonsa".


      • paljon kaikkea
        Kaikki ajallaan kirjoitti:

        Empiiristä tutkimustietoa on riittävästi. Nuorena lapsen saaneet ovat vähän niinkuin narkkarit, heiltä jää iso osa elämää elämättä, yleissivistystä karttumatta.

        Lapsen kanssa eläessä oppii taitoja, joita tarvitsee lapsen kanssa eläessä: pyllyn pesua, vaipan vaihtoa, testaamaan ruuan syöntilämpötilaa, paljonko tarvitaan nuttua päälle pakkasella. :)

        Yritäpä puhua tällaisen ihmisen kanssa, jostain vähänkään henkevämmästä tai yhteiskunnallisesti merkittävästä asiasta. On pihalla kuin lumiukko.

        Tietosi, että VAIN vanhukset tarvitsevat tavanomaista vähemmän unta on väärä. Unen tarve iän myötä vähenee tasaisemmin, ei niin että naps, nyt olen vanhus ja pärjään lyhyemmällä yöunella. Nuoret puolestaan pystyvät nukkumaan putkeen 12 tuntiakin, mikä harvalta 30-40-vuotiaalta onnistuu.

        Jostain syystä synnyttäneet nuoret naiset näyttävät AINA "rupsummilta", kuin synnyttämättömät ikätoverinsa (tähän ei kannata julkkisten kuvia linkitellä, koska heillä on keinonsa, jotka eivät ole tavallisen rahvaan saavutettavissa). Osan rapistumisesta aiheuttanee unenpuute ja oman hyvinvoinnin laiminlyönti, mutta aivan varmasti muuttunut hormonitoiminta vaikkakin sitten vain tilapäinenkin, tekee tehtävänsä. Eikä se hormonitoiminta ja fysiikka enää koskaan palaa samaan tilaan kuin ennen lapsentekoa. Treenata voi ihan helkkaristi, mutta jos lapsetomana sama ihminen olisi treenannut helkkaristi hän olisi paremmassa kunnossa, kuin synnyttänyt "alter egonsa".

        Jotenkin vaikutat pinnalliselta ja elämää kokemattomalta, vaikka esiinnyt asiantuntijana.

        Sinulle on tärkeintä nuorena pysyminen ja kauniilta näyttäminen.
        Etkä varmaan omaa taitoja jotka kehittyvät läheisessä hoitosuhteessa :)


      • Kaikki ajallaan
        paljon kaikkea kirjoitti:

        Jotenkin vaikutat pinnalliselta ja elämää kokemattomalta, vaikka esiinnyt asiantuntijana.

        Sinulle on tärkeintä nuorena pysyminen ja kauniilta näyttäminen.
        Etkä varmaan omaa taitoja jotka kehittyvät läheisessä hoitosuhteessa :)

        Ehkä vaikutan pinnalliselta, mutta olen kuitenkin hirveän ylpeä siitä, että minulla on fiksuja, nuoria naisia, joiden elämään mahtuu tärkeämpiä asioita, kuin alaikäisenä lisääntyminen. Useammassa hoitosuhteessa eläneenä osaan homman näköjään riittävän hyvin


      • besserille sinne....
        Kaikki ajallaan kirjoitti:

        Ehkä vaikutan pinnalliselta, mutta olen kuitenkin hirveän ylpeä siitä, että minulla on fiksuja, nuoria naisia, joiden elämään mahtuu tärkeämpiä asioita, kuin alaikäisenä lisääntyminen. Useammassa hoitosuhteessa eläneenä osaan homman näköjään riittävän hyvin

        Se, että vaikuttaa pinnalliselta ja ylemmyydentuntoiselta on aika paha asia. Minä tuskin olen ainoa joka näin ajattelee, vaan lähipiiristäkin niitä löytynee. Puhut lisääntymisestä, et lapsen hoidosta ja kasvatuksesta. Lisääntyminen on minimaalisen pieni osa vanhemmuutta. En usko, että oma äitini miettii lisääntymisiä, vaan lapsiensa ja lapsenlapsiensa hyvinvointia yleensä. Sellainen vanhempi olen itsekin. En pidä lastani tyhmänä luuserina vain koska hänellä on lapsi. Paremminkin olen ylpeä siitä miten hän pystyy iästään huolimatta aivan eri tason vastuuseen kuin ikätoverinsa. Tyttäreni on todella kaiken ylpeyteni arvoinen.


    • Tosiasiat:

      Nuori ikä on erillinen riskitekijä vain silloin, kun kyseessä on ALLE 19-vuotias synnyttäjä. 20-25-vuotiaat naiset ovat fyysisesti parhaassa iässä synnytystä ajatellen. Kaikki riskit ovat parikymppisenä pienimmillään kuten esimerkiksi keskenmenon ja kromosomihäiriöiden suhteen. Naisen hedelmällisyys laskee voimakkaasti 35-vuotiaana ja munasolut vanhenevat. Eli 20-vuotias ei todellakaan ole mikään lapsi/teiniäiti!

    • nainen-95

      Noniin minä en täällä kyllä keskustele mitään. Voisi nämä vanhemmatkin ihmiset aina miettiä että miltä tuntuu kun nuoret joutuu monesti kohtaamaan haukkumista ja halveksumista ikänsä puolesta.

      Kuuluuko se sitten normaaliin kasvuun? Minun mielestä ei.

      Ja turha kenenkään tähän vastata: että se on vain totuus. Mikään tuollainen nuorten halveksunta heidän ikänsä puolesta ole totuus. Kyllä nuorissakin löytyy ihan fiksuja ja kypsiä ihmisiä.

      Missään tuolla en väittänyt, että olisin täysin aikuinen tai ns. valmis ihminen. Mutta kukapa olisi kuunnellut. Sanoin olevani nuori aikuinen ja se tarkoittaa sitä että ihminen on jollain tavalla vielä kehittymätön.

      Kaikki sitä ei näköjään nuoria osaakkaan arvostaa.

    • nixutus

      " Voi olla järkevää hankkia ammatti ja toimeentulo ennen lapsia. "

      Niin, ja sitten huomataankin olevan siinä iässä, että sitä kersaa ei vaan millään tule, kun ollaan unohdettu ihmis-biologia, eli lapset kannattaa tehdä nuorena.

      Lyhyesti yritän kommentoida nyt. Yh- äitjejä ( ja isiä ) moititaan. Minkäs sille voi, jos toinen osapuoli ei kanna vastuuta, kunhan lasta rakastetaan kotona ja kasvatetaan kunnolla, se on tärkeintä. Ongelma -lapsia on kyllä yhtä lailla ydinperheissä kuin yksinhuoltajilla.

      • Miesope

        Uskoisin tietäväni ongelmalasten taustoista sinua enemmän.

        Lapsia voi hankkia myöhemminkin kuin alle parikymppisenä saaati alaikäisenä.


      • ...

        "Niin, ja sitten huomataankin olevan siinä iässä, että sitä kersaa ei vaan millään tule, kun ollaan unohdettu ihmis-biologia, eli lapset kannattaa tehdä nuorena."

        Jos elämäntavat ovat niin huonot, että ei tule raskaaksi enää yli 26-vuotiaana, on minusta parempi, ettei tule raskaaksi ollenkaan.

        Mitä lapsi tekee teini-vanhemmillaan, jotka ovat reilusti alle 3-kymppisenä toinen jalka haudassa?


    • Empä ole ennen

      kuulutkaan moista väitettä, että huonot elämäntavat jotaisivat lapsettomutteen.

      • no ei se niin ole

        No naapurustossa nelikymppinen alkoholisti sai vahingon. Ei asunut vauva kauan kotona...

        Ei ollut parinkymmenen vuoden juopottelu vaikuttanut hedelmällisyyteen.


      • ...

        Mm. ylipaino, alipaino, huonot ruokailutottumukset ja tupakointi vaikuttavat hedelmällisyyteen. Tietysti on myös perinnölliset tekijät ja muut sairaudet hedelmällisyyttä nopeammin laskemassa, jolloin myös on parempi jäädä lapsettomaksi. Osa naisista ja miehistä on steriili iästä riippumatta.


    • nixutus

      Minä en kommentillani millään tavoin ollut teini-äitiyden puolella ( vrt lapsi saadaan hiukan alle 30-v. ).

      Olen sitä mieltä, että ei nyky-yhteiskunnassa kannata ryhtyä vanhemmaksi alaikäisenä, jos se koskaan edes suotavaa olisikaan ollut.
      Vaan se, mihin itse olen elämässäni törmännyt useisiin tapauksiin, joissa ollaan hulluna hankittu se ura ja eletty siinä ensin, sitten 40-vuotiaina parutaan kun ei saa lasta. Niin miksi...

      No, kuitenkin, nainen ja mies voivat olla täysin kypsiä vanhemmiksi jopa 19 -vuoden iässä. Näin veljelleni kävi, ja kuinka ihannoinkaan hänen vanhemmuuttaan. Ja lapsen äiti myös hyvä vanhempi. Ja uran molemmat ehtivät ohessa hankkia.

      Miesope taitaa olla yksinäinen, kenties jopa katkeroitunut. Ja mitä työhönsä viittaen täällä, mene eduskuntaan vaikuttamaan yhteiskunnan asioista. Omituista mainostaa tuolla lain " olen alalla jossa näen näitä nuoria yh -äitejä ".

    • joopajoojoo

      ehkä se miesope on vaan trolli, joka yrittää pätee asioihin.tai joku sellanen ite syrjäytynyt tyyppi. jutut ainaki on sitä luokkaa et ei voi "alalla" työskennellä...

      • Miesope

        Niinkö?

        Tuttavissasi ilmeisesti on suuri joukko opettajia.

        Trolleja täällä riittää.


      • kata pattilaa.....
        Miesope kirjoitti:

        Niinkö?

        Tuttavissasi ilmeisesti on suuri joukko opettajia.

        Trolleja täällä riittää.

        Niin. Leimaa toisia trolleiksi. Itsekkin olet sellainen.


    • PäiviRK

      Hei,

      Olen vähän "varttuneempi" äiti, mutta harmittaa yksinhuoltajia pilkkaava teksti. Se kun ei ole välttämättä omasta tahdosta kiinni oleva vaihtoehto, oli sitten 20 tai 40 -vuotias.
      Tunnen meidänkin pihapiirissä sekä äitejä, että isiä, jotka ovat yksinhuoltajia. Näin se elämä nykyään menee, siihen opettajatkin toivottavasti sopeutuvat, etteivät oppilaalla ole kotona joka päivä sekä isi, että äiti vastassa.

      • Miesope

        Kukaan ei pilkkaa yksinhuoltajia. Olen itsekin yh:n jälkeläinen.

        Kysymys on siitä, onko yksinhuoltajuus tilanne, jonka hoitaminen onnisytuu tuosta vain. Kysymys on myös siitä, onko järkevää tietoisesti hankkiutua yksinnhuoltajaksi tai julistaa sitä, miten helppoa se on.

        Opettajat toden totta joutuvat sopeutumaan monenlaisiin asioihin nykyisin. Se ei ole mitään uutta. Kyse on siitä, miten nämä joustovaatimukset näkyvät lapsissa!


    • "lapsiäiti"

      Mun mielestä on kohtuutonta että tänne tulee jotkut katkerat 40v naiset ja miehet kirjottamaan tollasta potaskaa. Ymmärrän täysin, että 15vuotias ei ole valmis äidiksi vaikka olisi kuinka kypsä tahansa. Itse olen kohta 18vuotias ja odotan lasta. Mielestäni ei ole iästä kiinni onko valmis äidiksi vai ei. Se on enemmänkin kiinni ihmisestä yksilönä. Monet aikuiset sanovat: "Mieti vielä.. Mitä kaikkea sinulta jääkään kokematta" .. Miten niin muka jää? Mistä kukaan muu tietää mitä toinen on kokenut. Ja elämä jatkuu jonkun paljon paremman asian kanssa ja saa paljon uusia ihania kokemuksia. Lapsi on yleensä ihaninta mitä voi tapahtua, ainakin monen mielestä. Te ketkä olette katkeria niin ette tiedä mitään meidän muiden elämästä joten pitäkää noi kohtuuttomat kommentit omana tietona. Mielipiteitä saa jokainen tottakai esittää mutta vähän hienotunteisemmin. Ei me nuoretkaan haukuta 30-40v. naisia ketkä saavat ekan lapsen nii vanhuksiksi yms. Ja on niitä AIKUISIAKIN vanhempia jotka eivät hoida lapsiaan vaan jättävät heitteille, Nuoret äidit mielestäni miettivät asiaa vähän tarkempaan koska silloin on paljon enemmän mitä "menettää" ja haluaa olla hyvin varma että onko valmis äidiksi. Tsemppiä kaikille odottaville ja jo synnyttäneille äideille

      • Miesope

        Ongelma on se, että niistä "aikuisistakin" on nykyään turhan harvoin täysipainoiseen vanhemmuuteen. Teineistä vielä harvemmin.


      • Surullista...

        Sekin on jännä juttu, että leimataan "katkeraksi", jos teinejä joku vanhempi yrittää hiukan toppuutella hidastamaan tahtia. :)

        En itse ole ainakaan pätkääkään katkera ainakaan siitä, että tein lapseni 28 - 34 vuotiaana. Enkä kyllä ole mistään muustakaan katkera. Ja hirveän onnellinen olen siitäkin, ettei kenestäkään minun lapsistani ole tullut teinivanhempi, mutta toki minulla on muitakin ilon aiheita.


    • puolueeton1

      Katkeralla varmaan meinattiin noita osia kommentteja jotka ovat aikuisilta aika lapsellisia. Uskoisin myös että toi vanha äiti juttu oli jonkinnäköinen vertauskuva :) Samaa mieltä olen siitä, että ei voi yleistää nuorien äitien huonoutta. Tiedän monia ketkä ovat pärjänneet todella hyvin.. ja jotkut aikuiset taas eivät ollenkaan. Se on niin henkilökohtainen asia miten pärjää.

    • teodoro

      Jokaisella on oma mielipide:)
      Ja kerronpa nyt omani kun muutkin ovat niin tehneet.
      Minun mielestä KUKAAN ei voi sanoa kaikki.
      Yleisttät aka helvetisti kun sanot "15-19 vuotiaat on lapsiäitejä"
      Mielestäni 30 vuotiaskin voi yhtähyvin olla lapsiäiti.
      Monetkin sen ikäisen ovat lapsellisempia kuin monet 19vuotiaat, vaikka toisinpäin se onkin yleisempää. Tämä asia on mielestäni kiinni ihan ihmisestä ja Minun mielestäni sä et ole vittuukaan sanomaan siihen yhtikäs mitään muuta kuin oman mielipiteen:)

    • 17 + 6

      Yk:n lasten oikeuksien julistuksen mukaan ALLE 18 v on lapsi. Ei 18 v tai sitä vanhempi. Huonosti koottu artikkeli ei sitä muuta.

    • ...
      • Lapsi kai vielä

        Mun mielestä yleistys on pahin virhe minkä ihminen tekee liiankin usein :( saimme tyttäremme terveenä ilman vammoja minun ollessa 19v ja puolison 18v. Puolisolla vakityö ja minä olen juuri palannut töihin ja saanut vakityön myös. Ikinä ei olla haettu rahaa sossusta raskauden aikana tai sen jälkeen. Koliikista ja muusta ollaan selvitty hyvin ja olemme kasvaneet vanhemmiksi. En usko että kukaan on täysin valmis heti mutta tietty perusasiat pitää olla kunnossa. Kyllä meillä nuorillakin voi hyvin mennä ;) en koe edes menettäneeni mitään vaan päin vastoin, olen saanut jotain korvaamatonta elämääni. Toki hyvin oltaisiin voitu odottaa niinkuin aluksi suunniteltiin mutta toivottu ylläri sopi silti elämäämme !


      • ...
        Lapsi kai vielä kirjoitti:

        Mun mielestä yleistys on pahin virhe minkä ihminen tekee liiankin usein :( saimme tyttäremme terveenä ilman vammoja minun ollessa 19v ja puolison 18v. Puolisolla vakityö ja minä olen juuri palannut töihin ja saanut vakityön myös. Ikinä ei olla haettu rahaa sossusta raskauden aikana tai sen jälkeen. Koliikista ja muusta ollaan selvitty hyvin ja olemme kasvaneet vanhemmiksi. En usko että kukaan on täysin valmis heti mutta tietty perusasiat pitää olla kunnossa. Kyllä meillä nuorillakin voi hyvin mennä ;) en koe edes menettäneeni mitään vaan päin vastoin, olen saanut jotain korvaamatonta elämääni. Toki hyvin oltaisiin voitu odottaa niinkuin aluksi suunniteltiin mutta toivottu ylläri sopi silti elämäämme !

        Aikaisintaan lapsi on aikuinen 18-vuotiaana. Pitkä lapsuus suo älyn kehittymisen. Varmasti jokainen lapsi haluaisi myös muiden hyvien ominaisuuksien ohella mahdollisimman älykkäät vanhemmat?

        Te olitte nuoria saadessanne lapsen, mutta sinä et kuitenkaan ole ollut lapsiäiti. Puolisosi on ollut lapsi-isä, koska pojat kehittyvä älyllisesti ja fyysisesti vuosia hitaammin kuin tytöt.


      • Nuoria olimme
        ... kirjoitti:

        Aikaisintaan lapsi on aikuinen 18-vuotiaana. Pitkä lapsuus suo älyn kehittymisen. Varmasti jokainen lapsi haluaisi myös muiden hyvien ominaisuuksien ohella mahdollisimman älykkäät vanhemmat?

        Te olitte nuoria saadessanne lapsen, mutta sinä et kuitenkaan ole ollut lapsiäiti. Puolisosi on ollut lapsi-isä, koska pojat kehittyvä älyllisesti ja fyysisesti vuosia hitaammin kuin tytöt.

        Ja olemme vieläkin mutta lapsia emme. Olemme joutuneet jo aikoja sitten muista syistä aikuistumaan joka tosin voi olla syynä tämän hetkiseen tilanteeseen. Mutta sen tiedän itsekkin että jotkut saman ikäiset vanhemmat eivät pärjää näin hyvin ja joillakin menee paremmin. En kuitenkaan itse suosittele kenenkän tekevän lapsia tieten tahtoen jos tilanne on eri siis tarkoitan että koulut kesken jne. Mikään kiire ei ole ! Voi nauttia perhe elämästä ilman lapsiakin pitkään. Emme mekään tee vielä toista lasta hetkeen niinkuin monet muut tekevät tässä tilanteessa. Ja varmaan olisin aborttiin päätynyt jos olisin tiennyt että mies lähtee koska haluan lapsille aina kokonaista perhettä.


    • äitikuitenkin

      Niiden riskien takia nuorta äitiä seurataan tiiviimmin, vaikka yleensä ei mtn poikkeavaa ilmene :) on se kauhea miten aikuiset ihmiset jaksavat mollata täällä nuoria, luulisi että on muutakin tekemistä...

    • Larkzo

      Tämä palsta on mitä on...
      Toivon, että teini-äideille on jokin oma hyvä palsta, missä keskustella käytännön ym asioista. Tämä ei ole sitä.
      Toivon kaikille teini-äideille paljon onnea tulevasta vauvasta ja siitä tulevasta ilosta.

    • äiti84

      vaikka tänne ei ollakaan hetkeen nyt kirjoteltu niin pakko kirjoittaa tähän 4-vuotiaan poikani tämän hetkinen lempikommentti osoitettuna miesopelle; kakkapieru kakkapieru.

      Itse en missään nimessä kannusta nuoria tulemaan raskaaksi, mutta mielestäni on hienoa huomata, että jos vahinko sattuu, he sentään oikeasti edes yrittävät miettiä vaihtoehtoja ja ottaa sitä vastuuta teoistaan (vaikkeivat välttämättä kaikkea vastuuta pysty heti käsittämään). Toivon kaikkea hyvää kaikille tämän maailman äideille, olivat minkä ikäisiä tahansa.

    • lapsiäiti mitä..?

      millä perusteella LAPSIäitejä? mun tietääkseni 13-19v on virallisesti TEINI... itse en siis sanois lapsiäideiksi.. mut joo ihan sama..

    • pöllö

      Kyllä yli 13 v ovat teinejä ja teini ikä päättyy kun täyttää 20 v.Suomessa vain ollaan aikuisia jo kun täyttää 18v.Kyllä lapset pitää tehdä nuorena mieluummin täysi ikäisinä.Jos olet sitä mieltä että lapset tehdään kun on opikeltu ja aatu pyyvä työ paikka niin voit sanoa hei heit vauva haaveillei kun aina kun tulee liää ikää niin raskaaki tuleminen on vain vaikeampaa ja kun tutkit historiaa niin lapset on aina tehty tossa 17-25 vuotiaina.

    • Anonyymi

      Ovatkohan noiden äitien lasten isät ns. LAPSI-ISIÄ.
      Sillä 15-19-vuotiaat pojat ovat lapsia.
      Lapseus tai aikuisuus ei sukupuoltesta riipu..!!

      Taitavat armeijan nuorimmat alokkaat olla lapsia..

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Joonas Rask viettänyt omasta

      mielestään kivaa iltaa hyvässä hengessä.. https://www.is.fi/sm-liiga/art-2000010582941.html
      Maailman menoa
      2
      2151
    2. Anni Sinnemäki pilasi tämän kaupungin

      Matti, 72, on myynyt jäätelöä Espalla 27 vuotta, mutta nyt hänelle riittää: "Anni Sinnemäki pilasi tämän kaupungin". Rep
      Maailman menoa
      19
      1632
    3. Nythän sitä sopii hallituksen lepäillä lomilla

      kun on Suomi saatu perikadon partaalle. Työpttömyys on huipussaan ja velkaa on vedetty kaksin käsin. Valtion yhtiöistä o
      Maailman menoa
      56
      1157
    4. J mies jos vain vielä voit

      Tule luo https://m.youtube.com/watch?v=F5pinBuBRwE&pp=ygUdam9zIHZhaW4gdmllbMOkIHZvaXQgdHVsZSBsdW8%3D Ikuisuutta ei van
      Ikävä
      12
      1014
    5. Onko sulla joku

      Suunnitelma jo olemassa
      Ikävä
      58
      927
    6. Mites ois nainen?

      Lähdettäisiinkö yhteiselle lenkille joku ilta? Vaikka sinne metsään. Olisi varmaan juteltavaa puolin ja toisin.
      Ikävä
      59
      902
    7. Koska kumpikaan ei saa sanaa suustaan

      niin miten olisi, jos opeteltaisiin viittomakieli ja hoidettaisiin kommunikointi sillä? Olisi varmasti helpompi murtaa j
      Ikävä
      53
      833
    8. Captain suuttui ja mustaksi muuttui

      Nyt on sitten laadittu oikein tiedote. Viimeksi oli siirtämässä laivojaan kun hävisi oikeudessa Savonlinnan kaupunkia va
      Savonlinna
      38
      808
    9. Kolme parasta piirrettä sinussa

      1 Huumorintaju 2 Turvallisuus 3 Sait minun parhaat puolet esiin Miehelle
      Ikävä
      19
      796
    10. Minua nainen vaivaa vähän yksi asia.

      No se vaan kun pidät minua epäilyttävänä ja jotenkin minulla on sellainen olo että kiinnität tekemisiini huomiota vähän
      Ikävä
      25
      763
    Aihe