Meillä siis vajaa 7 kuukautinen kleinspitz poika. Erittäin riehakas ja energinen tapaus. Ongelmana onkin että puree kokoajan esim silittäessä,harjatessa, jalkaan/häntään koskiessa.. Puree puoliksi leikillään, puoliksi ei leikillään. Jos koiralla on kielletty tavara ja sitä yrittää ottaa pois, hyökkää koira kättä kohti ja saattaa myös purra kovaa. En tiedä mitä tekisimme jos koira olisi isokokoinen..! Lenkillä koiramme haukkuu ja rämentää jokaista autoa ihan hirveästi. Tuntuu että mikään ei enää auta. Meillä myös 5 vuotias tytär joku riehuessaan lietsoo koiran riehumista ja puremista. Tyttö ei ymmärrä että koiraa ei saa riehuttaa. Ollaan kahden vaiheilla tuon koiran suhteen, ei kukaan jaksaisi tuollaista. Asiaan on tultava muutos ja äkkiä, mielenterveys alkaa järkkyä ja väsymys tähän ongelmaan vie voimat joka asiasta. Apua kaivataan ja nopeasti!
Onko mitään enää tehtävissä?
ongelmia
273684
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Puremiseen on aina syynsä. Miten pentu asustaa yksin jäädessään, onko suljetussa tilassa. Miten huonesiisteys ja muu käsittely, sylissä rauhoitus ym. Onko opetuksessa käytetty turhan kovia otteita liian nuorena. Onko pentu saanut kokea luottamusta ja siten kuulumista perheeseen. Vaikuttaa siltä, että pentu on arka ja puolustaa itseään. Tähän en muuta voi kommentoida, kun en tiedä miten pentua on hoidettu.
Lue noita alempana olevia ongelmakeskusteluja. Samoilla ohjeilla eteenpäin.
Jos ette saa tyttöänne kuriin riehumisen suhteen, eihän se onnistu teiltä koirankaan kasvatus. Tuskin koirassa mitään vikaa on. Jotkut ei vaan osaa. Antakaa koira pois. Koittakaa pärjätä tytön kanssa.
Paljonko saa liikuntaa? 2-3 tuntia päivässä nuuskuttelureissuja luonnossa ja lisäksi sisällä talossa on oltava rauha. Lapsi ei saa riehua koiran kanssa samoissa tiloissa eikä tarvi tuon ikäisen koiran kanssa vielä leikkiä ollenkaan. Oma rauhallisuus ja levollisuus tarttuu koiraan. Käsiteltäessä on oltava rauhallinen. Kun puree, sanotaan "ei" ja jatketaan silittämistä. Heti kun lopettaa ja antautuu kääntämällä pään pois päin, voi lopettaa silittämisen. Sitten voi tehdä niin että varaa nameja ja silittää kerran ja jos koira ei yritä purra, heti kehu "hyvä" ja nami. Oppii pian mitä halutaan ja myös sen ettei puremalla pääse eroon inhottavasta silittämisestä. Muutenkin kannattaa kunnioittaa koiran yksityisyyttä ja keskittää koskettelun hoitotoimenpiteisiin eikä muuten väkisin kosketella. Muutenkin kannattaa rajoittaa koiran huomioimista.
Itselläni on koira joka ei pidä silittämisestä. Kaikki hoitotoimenpiteet sen sijaan on mukavia ja koira rentoutuu ja makaa rauhassa kyljellään kun leikataan kynnet ja tassukarvat. Hampaan välitkin saa kaivella jos tarve vaatii.
Näillä pienillä koirilla on se ongelma, ettei niille oikein haluta laittaa rajoja ajoissa. Tutuilla myös tätä ongelmaa, että väistellään pientä koiraa ja eihän se nyt haittaa kun koira puree. Myöhemmin sitten ongelmat lisääntyy.
Koira saa myös ihan koko ajan nössötystä ja vouhotusta kuin lellitty lapsi. Lisäksi kaikki murinat ja puremat tulkitaan peloksi ja sen jälkeen ei pystytä koiraa kunnolla kieltämäänkään. Jos lapsi alkaa kiljua kaupassa kun ei saakaan karkkia niin annatko kuitenkin lopulta periksi? Mikähän seuraus sillä on?
Kannattaa lukea nuo alempana olevat viestit. Niissä on kaikissa ihan samoja vaikeuksia, rodut vain vaihtuu.
Huomioimattomuus on ihan perusasia. Tytölle nyt tiukempi kuri, ettei riehuta koiraa. Jonain päivänä voi tytöltä nenä irrota.
Ota yhteys ongelmakoirankouluttajaan. Itsellä oli samoja vaikeuksia ylivilkkaan pennun kanssa, ja hänen opeilla koira saatiin rauhoittumaan. Voin yrittää kertoa mitä minun käskettiin tehdä, mutta en tiedä osaanko sen sanallisesti pistää siihen muotoon, että lukijat tajuaa - olisi paljon helpompaa näyttää...
Eli koiraa ei huomioida, ei edes katsota kun se riehuu. Sitten kun se on hiljaa ja rauhallinen sitä vilkaistaan ja sanotaan "hyvä". Tätä toistetaan noin 10 sek. välein (katse -> "hyvä" -> katse pois noin 10 sek. päästä toista alusta), ja koiran pitää nähdä sinut, eli et sano sen selän takaa, vaan silloin kun koira on kasvot sinuunpäin. Voit samalla laittaa ruokaa, tiskata, lukea lehteä, katsoa telkkaria - mitä ikinä oletkaan tekemässä.
Tätä toistetaan siis ihan päiväkausia ja pikkuhiljaa voi aloittaa pidentää kehuja "hyvä, kylläpä osaat olla nätisti siinä... lässyn, lässyn..." mutta jos koira innostuu, niin heti suu suppuun ja katse pois siitä. Pian se tajuaa saavansa huomiota olemalla rauhallinen. Ainakin omalla koiralla oli kyse juuri siitä että se halusi huomiota ja tuo toimi muutamassa päivässä. Sinun vain pitää todellakin jaksaa toistaa tuota sen 10 sek. välein päivittäin. Se toimii jos koirasi on myös vain huomiota vailla kuten minun koirani oli.
Tietysti se pitää myös väsyttää, eli laittaa se harrastamaan aivojumppaa opettamalla temppuja, ja sen pitää myös saada liikuntaa runsaasti... Ja tytölle ehdoton kielto riehua sen kanssa. Kyllä tuon ikäinen lapsi jo oppii ja tajuaa, sillä tiedän alle 2 -vuotiaita taaperoita, jotka osaa olla rauhallisesti ja kauniisti eläinten kanssa, pidellä hellästi kämmenellään vastasyntynyttä kissanpentua tai pientä tipua rusentamatta sitä, koska vanhemmat on neuvoneet ja opettaneet. Toisinaan tuntuu, että lasten älyä aliarvioidaan eikä heiltä vaadita mitään, kun ajatellaan että ovat niin tyhmiä etteivät tajua kuitenkaan... Ja myös ehdoton kielto tytölle ja kaikille muillekin kajota koiraan silloin kun se nukkuu - sitä ei saa herättää kesken unien.
Mutta jos ei tästä neuvosta ollut mitään apua, niin oikeasti - ota yhteys ongelmakoirankouluttajaan, sillä koirassasi ei kuitenkaan ole mitään vikaa, ja se on koulutettavissa hyvin käyttäytyväksi koiraksi. Ammattilainen pystyy näkemään mistä kenkä puristaa ja antamaan ohjeet joilla ongelma korjaantuu. Hän osaa myös perustella lapsellesikin miksi koiran kanssa ei saa riehua, jos sinä et osaa.
Huomioimattomuus on sitä, että koiralle ei lässytetä yhtenään. Esim viikko niin, ettei koiraa hiplata eikä katsota ja lässytetä niin se rauhoittuu.
Jos minulle tarkoitit vastauksesi, niin ideahan olikin se että koira saa palkkion eli huomiota (=mitä se haluaa) sillä että käyttäytyy hyvin. Koiralle ei siis anneta namia palkkioksi oikeasta käytöksestä, vaan huomiota... Tiheään se piti tehdä siksi, että koira huomaa ja osaa yhdistää asiat pienessä nupissaan että millä käytöksellä se haluamansa saa.
Ennen kuin tapasin tuon kouluttajan ja sain häneltä neuvot, niin olin huomioimatta koiraa viikkokaudet, en katsonut enkä puhutellut en yhtään mitään, mutta eipä se auttanut vaan koira puri minua ja kävi kimppuun siitä huolimatta. Jos täysi huomioimattomuus toimii johonkin koiraan, ei se toimi kaikkiin. Tuohon puremiseen ja riehumiseenkin saattaa olla syynä monenlaiset asiat... Ja kyllä se koira sen hoksaa, että ihminen huomaa kun hampaat isketään lihaan täysillä, vaikka ihminen kuinka olisi mukamas hiljaa ja teeskentelisi kuin ei huomaisikaan. Nehän huomaa pienimmätkin eleet, joten ei niitä voi hämätä.
Eihän se mitään maksa, jos aloittaja kokeilee tuota neuvoa minkä minä sain ihan oikealta ammattiinsa opiskelleelta pitkän linjan ongelmakoirankouluttajalta, enkä miltään pilipali -tyypiltä joka on joskus onnistunut opettamaan koiran istumaan ja antamaan tassua ja ehkä vähän selaillut jotain koirakirjaa.
Tämän lähtökohdan idean pohjana on myös se,e ttä tällöin omistaja rakentaa suhdetta koiransa, ei suinkaan muserra sitä. Eli koira joka luonnostaan hakee ihmiseensä kontaktia, kokee sen palkitsevaksi ja siksi jatkaa huomion hakemista, tosin opittuaan oikealla tavalla. Jos taas koira laitetaan huomioimattomuudelle, koira ei koe omistajaan kontaktin ottamista pian enää kannattavana, koska siitä ei mitään irtoa ja lopettaa näin omatoimisen kontaktin pitämisen, mikä vaikeuttaa äärettömästi koiran kanssa harrastamista.
Sen verran itsekin olen toko kisoja kiertänyt, että tiedän, että esim. kyseisessä lajissa ei edetä pitkälle vaikka PeVi metodein koulutetun koiran kanssa. Tokossa siis täytyy koiran haluta työskennellä omistajansa kanssa ja se haluttomuus, jolla kyllä mennään vielä alokas ja avointa luokkaa estää siitä pidemmälle menemisen.
Hohhoijaa, taas näit sun juttuja. Sä sitte jaksat joka välissä yrittää mustamaalata peviä. Kisaan tällä hetkellä pevi-korjatun koiran kanssa VOI-luokassa, valioitumaan valitettavasti ei sekarotuisen kanssa pysty. Saamme paljon kehuja upeasta kontaktista ja koiran motivaatiosta, sitä kun nykyään kiinnostaa tehdä asioita kanssani, kiitos pevin . Aiemmin koiralla oli "motivaatio-ongelmia" eikä sen kanssa edes ryhmässä pystynyt treenaamaan aggression takia. Nykyään nautitaan elämästä molemmat. Voisit edes joskus olla kertomatta olettamuksiasi faktoina, epäilyksesi tuot kuitenkin julki. Koskaan et voi tietää ulospäin, mikä koira on pevi kasvatettu tai korjattu. Niitten purkkien kanssa kun ei ole tarkoitus loputtomiin kulkea. Pennusta asti pevi kasvatettu koira ei edes purkkeja tarvi, koska koiralle on selvää että ei tarkoittaa eitä.
Minä? Minä olen puolustellut Pertti vilanderin kasvatustyyliä, monet kun luulevat, että siinä ei koiraa palkita, vaan kieltämisessä ydin.
PeVi koulutus taas on ongelmakoiran korjaamista. Kolmen viikon kuuri, johon liittyy tietyt asiat. Tälle ei tipu minkäänlaista myötätuntoa itseltäni.
Onneksi olkoon, olet taatusti ainutlaatuinen ja kaikki ne sen uskokoot, jotka tahtovat.
Huomioimattomuus on toiminut useilla ongelmakoirilla. Se on toiminut myös monilla toko-koirilla, joiden motivaatio on ollut sitä ja tätä.
Mutta jos koira puree huomioimattomuuden aikana niin se lähetetään matkoihinsa riittävällä volyymillä.
Olen ollut ongelmakoirakouluttajan apulaisena eli ohikulkijana enkä lue mitään pilipalikirjoja.
Nähty on sekin, että ihminen ei lainkaan osaa oikeaan aikan palkata sitä koiraansa vaan homma menee hössötykseksi.
Lässynlässyn tarkoittaa sitä, että paljon muuta ei moni koiralleen anna ja sitten ihmetellään kun koira ei tätä arvosta.
Niin mutta The Pointtihan olikin, että ongelmakoirankouluttaja opetti minut palkitsemaan koirani oikealla hetkellä ja oikealla tavalla, eli lässyttämällä sille silloin kun se istui tai makasi sievästi paikallaan. Kai tiedät kun kerta oikein olet ollut ongelmakoirankouluttajan apulaisenakin, että tehokkain tapa saada oppi koiran kaaliin, on palkita se oikeasta käytöksestä?
Aiemmin koirani ei saanut paljon huomiota edes, sillä opiskelin samaan aikaan kun se oli pentu ja kotona suurimmaksi osaksi olin nokka kiinni kirjassa, enkä muutenkaan ole edes näitä "lässyttäjä -tyyppejä" ja jouduin tosiaankin tulemaan niin sanotusti oman mukavuusalueeni ulkopuolelle, kun aloin lässyttäjäksi - mutta mitäpä sitä ei olisi valmis tekemään koiransa eteen - eli en lässyttänyt sille ennen kuin sain neuvoksi lässyttää.
Aikani ajattelin että puremisvimma menee ohi hampaiden vaihtumisen myötä - ei mennyt... Sitten että kyllä se sen lopettaa penturiehan myötä - no eipä lopettanut. Koirasta kasvoi ihan kohtalaisen kokoinen ja vielä reilu puolivuotiaana se raateli minua ihan tosissaan lähes koko valveilla oloajan. kävi lenkillä kimppuun ja hyppäsi päätä kohti aikeenaan purra, ja kun käänsin selän se taklasi yläselkään tai puri perseestä (kyllä kirpaisi!). Kyselin neuvoa kaikilta mahdollisilta "koiraihmisiltä" ja käskettiin olla huomioimatta koiraa joten näin tein, eikä auttanut ollenkaan. Sama meno jatkui...
En antanut sille siis viikkokausiin mitään muuta huomiota kun kutsuin luokse, kun lähdettiin ulos, tai annoin ruokaa. Ei auttanut tämän kanssa, vaan se kävi kimppuun kahta kauheammin. Ei se huomioimattomuus toimi jokaiseen koiraan, ja miksi alat vänkäämään vastaan edes? Minun koiraani tuo sinun mielestäsi ilmeisen tyhmä "lässyttäminen" toimi muutamassa päivässä, ja se on ollut sen jälkeen kuin eri koira.
Edelleen sanon, että ei se maksa mitään kokeilla tätäkin neuvoa jos koiran kanssa ongelmia on, ja mielestäni parasta olisi ottaa yhteys oikeaan ongelmakoirankouluttajaan, eikä kysellä palstoilla, jos ei itse saa asiaa ratkaistua. Minä tein niin ja sen jälkeen on elämä ollut paljon helpompaa, voin sanoa että ei ole kaduttanut se raha mikä kouluttajaan meni. Se on pieni summa loppupeleissä maksaa kouluttajalle, kun ajatellaan kuinka pitkä elämä koiran kanssa tod. näk. on edessäpäin. Haluaako todella tapella sen kanssa kaikki ne vuodet, kun "säästää" rahaa? Pahimmillaanhan voi käydä niinkin että koira iskeekin hampaansa johonkin muuhun kuin perheen jäseneen ja sitten taatusti joutuu maksumieheksi.
Tietysti koiran voi aina pistää kiertoon tai viedä piikille, mutta millainen ihminen silloin on, ja millaisen läksyn ap. opettaa lapselleen, jos näin tekee? Silti jos ei tahdo ottaa koirasta vastuuta itse ja tehdä töitä sen kanssa tai maksaa muutama satanen vaikka koulutuksesta ammatti-ihmiselle, niin parempi etsiä koiralle uusi koti, mutta pitää huoli että se on kunnollinen loppuelämän koti ja kertoa rehellisesti käytösongelmista, ettei koirasta tule kiertolaista joka tuupataan aina eteenpäin uudelle ihmiselle, kun huomataan että tämähän onkin purija.
Pk-koirien omistajana käytän huomioimattomuutta tarpeen tullen. Siihen ei edelleenkään kuulu selän kääntäminen jos koira puree kunnolla. Tästä ei tarvitse enää vääntää.
Pk-koiran dominanssi agressio ei lakkaa kahdessa sekunnissa, ei myöskäään monen muun koiran. Sen vuoksi en mielellään anna tuntemattomalle ohjetta, että kun koira juuri lakkasi puremasta niin palkitse.
Oma eka koirani ei purru minua mutta ärjyi tietyssä vaiheessa muille koirille. Kun koira rauhoittui niin silitin ja kiitin. Koira hyökkäsi aina heti kun silitin eli en huomannut tuolloin sen kiihkeyttä. Luulin, että koira rauhoittui ja voin kiittää ja palkita. Väärässä olin.
Nyt toki osaan kieltää koiraa tarpeen tullen jo etukäteen. Heti kun korvat menee tiettyyn asentoon tai kroppa.
Edelleenkään en suosittele monille tutuillekaan kiittelyä hyvästä käytöksestä jos ei ole sataprosenttisen varma, että koiran agressio tai pelko tai mitä hyvänsä on mennyt jo ohi.
Tarkennuksena vielä, että eipä tarvitse vuosikaupalla nameilla palkita hyvästä käytöksestä kun rajat olen laittanut jo pennulle. Huomioimattomuudella ja tarpeen tullen niskasta nyppäämällä. Kun opetellaan temppuja niin silloin palkitaan lihalla tai makkaralla ja tietysti iloisella äänellä.
Olet ollut kyllä melkosien kurjan ongelmakoirakouluttajan apulaisena, jos pentu koiran puremisesta hän on käyttänyt nimitystä dominanssi agressio.
Kannattaisi valita seuransa paremmin..?
Mutta tästä näkee hyvin miten monelaista tyyliä on. Ja tässä näkee sen, että varokaa hyvät ihmiset! Varokaa jos joku väittää pentukoiran normaalia puremista dominanssista tai agressioista johtuvaksi. Vapiskaa jos nuo sanat jopa laitetaan yhteen... Muistakaa, että kuka tahansa voi alkaa kutsua itseään ongelmakoirakouluttajaksi, ihan milloin tahansa. Muistakaa, että Suomessa on tasan yksi ja ainut eläintenkouluttajan ammattitutkinto ja jos haluatte koirallenne ongelmiin apua, muisakaa varmistaa, että kyseisellä kouluttajalla on tämä tutkinto.
Esimerkiksi koirakoulu Visio on näiden ammattitukinnon suorittaneiden eläintenkouluttajien (ei missään nimessä "ongelmakoirakouluttajien") yritys.
Sekä aloittajan että nimimerkin "jotain neuvoja" tapauksessa silmään pistää, että heillä ongelmia aiheuttaa pentu, ei aikuinen koira.
Pennun koulutukseen ei kuulu minkäänlaisia jääkausia, perushuomioimattomuus voi olla tietenkin käytössä alusta alkaen. Mutta selvästi käy ilmi, ettei pentua kielletä kunnolla silloin kun pitäisi, ei kyetä rajoja laittamaan pennun tuhoavalle käytökselle.
Pentu tarvitsee huomiota, pentu tarvitsee koulutusta, pennulle pitää kertoa mikä on oikein ja mikä väärin! Selän kääntämiset ei auta, jos pentu jo kokee, ettei se saa tarpeeksi huomiota. Se on aktiivinen ja haluaa toimintaa, se on pennulle ihan perustarve. Ja tämän positiivisen huomion ja toiminnan lisäksi selkeät rajat käytökselle ilmaistuna niin, että jakeluun menee. Kieltääkin pitää riittävällä asenteella, ei avuttomasti ja turhautuneesti.
"Pentu tarvitsee huomioita..." Juuri näin.
Minä en edes tajua sanaa huomioimattomuus...Sitähän tulee tavallaan itsestään,kun aina ei voi edes huomioida.
Sen enempää ei mielestäni edes tarvi.Minua ei kiinnosta nyppiä niskasta,siksi motivointi oikeaan niin paljon kuin mahdollista,myös kotikasvatuksessa.Toki kiellot tarvittaessa,mutta pääpaino aina opettamisella haluttu,motivointi siihen ja sitten vaade tarvittaessa.
Sanoinhan jo ensimmäisessä viestissäni, että helpompaa olisi näyttää miten se "lässytys" pitää tehdä ja missä vaiheessa, kuin sanallisesti yrittää selittää ja myös olen moneen kertaan kehottanut aloittajaa ottamaan yhteyttä oikeaan kouluttajaan, jos oikeasti tahtoo apua saada.
Minun koiralle tuo "lässyttäminen" tosiaan toimi muutamassa päivässä, ja sillä päästiin eroon puremisesta. On minulla ollut aiemminkin koiria, mutta tämä on ihan erilainen kaikessa ylivilkkaudessaan kuin muut, siksi en osannut sen kanssa toimia, eikä siihen tehonnut samat asiat kuin aiempiin koiriini. Mitkään "jämerät" ja "päättäväiset" kieltämiset ei aiheuttaneet muuta kuin vain innostumista riehumaan ja puremaan kahta kauheammin.
Eihän se mikään pakko ole kokeilla tätä neuvoa, eikä ottaa yhteyttä ongelmakoirankouluttajaankaan tai yhtään mitään, mutta lupa kai minullakin on kertoa neuvoni. Voi se tulla jollain muullakin vastaan, että eipä tehoakaan muu kuin lässyttäminen. Siinäpä sitten ihmettelemään, että rikkooko oman päättäväisen linjansa lässyttämättömyydestä ja tappelee koiransa kanssa, vai lässyttääkö ja pääseekö ongelmasta sillä.
Jokainen koira on oma yksilö ja käytöstavat se on sisäistänyt omistajaltaan, sekä perimästään. Ihmettelen niitä, jotka kyselevät täällä neuvoja, ikäänkuin koira olisi huonekalu, jota voi muotoilla.
Lässyttäminen on ehdottomasti oikea valinta epävarmalle pentukoiralle. Usein kuitenkin pureminen yhdistetään dominanssiin ja koulutus sen mukaan. Koira ei tahallaan pure ihmistä, syy melkein aina on omistajassa. Aloittajankin tapauksessa selkeästi näkyy, että pennun kanssa on leikitty leikkejä, joissa pentu on tuntenut itsensä kiusatuksi. Sentähden pentu on omaksunut puolustuksen. Normaalisti 7kk:den ikäinen antaa jo kosketella ja pitää siitä.
Oma koirani piti kyllä hellyyden osoituksista alusta asti, mutta silti se aina jossain vaiheessa hellittelyäkin tarttui hampailla käteen ja alkoi purra. Ilme sillä oli voisiko sanoa - ilkikurinen, eikä sitä saanut huijattua leikkimään enää uudestaan ja lopettamaan puremista, ei auttanut kieltäminen, ei huomioimattomuus tai tilanteesta lähteminen - vaan kun se aloitti, niin se ei "unohtanut" mitä on tekemässä, vaan jatkoi ja jatkoi ja jatkoi... Aloittaja sanoo koiransa purevan puoliksi leikillään ja puoliksi ei leikillä. Myös minun koirallani tuo pureminen ja riehuminen tuntui olevan puolittain leikkiä ja puolittain halua tapella.
Itse kiinnitin huomiota myös siihen, että aloittaja sanoo koiransa olevan riehakas ja energinen, sellainen oli omakin koirani ja on edelleen - eli tosiaan se ei ole huonekalu jonka voi muuttaa erilaiseksi, mutta kuitenkin muutos purevasta riiviöstä leikkisäksi ja aina menossa mukana olevaksi innokkaaksi säheltäjäksi on mahdollinen. Voi kai täältäkin joku saada hyviäkin neuvoja, mutta itse toivoisin että jos on sellaisia ongelmia, jotka kokee jo syyksi luopua koirasta, niin silloin hakee apua ihan muualta kuin tämän kaltaisilta palstoilta. Tämä ei tosiaankaan saa olla se kuuluisa viimeinen oljenkorsi, josta jos ei apua löydy, niin sitten koira joko menee apulaan tai vihreämmille metsästysmaille. En hyväksy sitä millään että terve nuori eläin tapetaan vain siksi, ettei se olekaan ihan sellainen kuin kuvitteli.
Koirani sai liikuntaa ja virikkeitä, mutta jostain syystä se ei rauhoittanut sitä. Kun nyt muistelen jälkeenpäin, niin se oli jotenkin ylikierroksilla koko ajan ja sitä pahensi kai se, että minä olen kieltämättä aika tylsä ihminen... Meidän luonteet on aika ääripäät, kun aiemmat koirani on olleet enemmän saman kaltaisia kuin minä itse. Tuo koirankouluttaja sanoi ettei koirani osaa rauhoittua, ja siksi sille piti opettaa se taito. Tuli vain mieleen, että lieneekö aloittajankin koira ylikierroksilla, eikä vain osaa rauhoittua?
Voihan olla että se kokee leikkimiset härnäämisenä ja ehkä pienikoikoisilla koirilla on useinkin niin, kun kai koko maailma on niiden vinkkelistä aika pelottava paikka. Lapset myös usein on pelottavia eläimiä kohtaan, jos heille ei opeteta miten eläinten kanssa ollaan.
Minäkin vierastan tuota koiran huomioimattomuutta. Miksi koira ei saa ilmaista haluaan ja olla aktiivinen? ENsin opetteaan, ettei tarpeisiin vastata ja sItten aletaan kouluttamaan siihen, että koira pitää katsekontaktin temppuradalla. Hullua. Kovasta puremisesta kielletään topakasti ja pannaan jäähylle vaikka tuulikaappiin pariksi minuutiksi. Hellä pureminen pitää tajuta leikiksi. Kun ei ala reuhtoa itse kättä tai jalkaa irti, pentu sen päästää kyllä kohta. Vain voimakas pureminen keskeytetään heti.
Vierastan myös huomioimattomuutta.Tuntuu olevan joku muotioikku tällä hetkellä.En todellakaan kouluttaisi ainoatakaan koiraa tuolla tyylillä,en vaikka joku tuollaisia neuvoja latelisikin.
Jooh... itse myös olen tietoinen tuosta "lässytys" -menetelmästä, että koiralle lässytetään kun rauhoittuu, olen saanut saman neuvon kouluttajalta aikoinaan kun meni niin sanotusti sormi suuhun todella riehakkaan pennun kanssa.
Sitten taas huomioimattomuus neuvona kasvatuksessa. Olen törmännyt ihan lähes jokaisessa koirakirjassa, olipa kasvatustyyli mikä hyvänsä siihen, että sanotaan et jos pentu puree älä huomaa sitä ja anna huomiota pennulle kun se on rauhallinen. No täähän menee sitten yleensä niin, että kun pentu rauhoittuu tuntikausien riehumisen jälkeen, niin ihminen menee silittelemään ja lepertelemään sille kun aattelee että nyt on sitten se "oikea" hetki huomioida sesseä, mikä saa pennun innostumaan uudestaan ja sitten taas purraan.
Se noissa neuvoissa jää aina mainitsematta, että se huomio mitä annetaan, voi varsinkin alussa olla todella pientä, ihan vaan katse pentuun ja "kiitos" tai "hyvä" tai mitä sanaa tahtoo käyttää ja vaikka sit 10 sekunnin välein jos tarve vaatii. Ihan ekana ennen sanallisia kiittelyitä jopa vain pelkästään katsekontakti 10 sekunnin välein.
Ja myös jää sanomatta että se rauhoittuminen mitä odotetaan voi myös alussa olla jotain todella pientä, että ei pidä jäädä odottelemaan sitä että pentu on täysin rauhallisena, kun saattaa olla ettei silloin sitä "oikeaa" hetkeä tulekaan ikinä... Vois sanoa, että esim. jos pentu räksyttää ja hilluu sun kimpussa, niin et katsokaan siihen, mutta sillä sekunnilla kun se hiljenee edes hetkeksi tai istuu alas, niin otat sen katsekontaktin ja sanot "hyvä."
Ei tää ongelma varmaan tule paljon kenenkään eteen, mutta jos sattuu kuulumaan niihin harvoihin ja valittuihin, jotka saa koirakseen todella, todella, todella ongelmallisen vilkkaan pennun, niin sellaisen kanssa tää taitaa olla ainut tapa opettaa se rauhoittumaan.
Koko ongelman ydin on siinä et 7 kk koira on täys kaheli vielä alkaa selvitä kuin ikää tulee lisää.
Otappa ammattiauttajaan nopeasti yhteyttä siis ongelmakoirakouluttajaan, kirjoituksestasi saa mielikuvan että koiranne on ottanut johtajan paikan, lapselle ja koiralle pitää asettaa ehdottomasti rajat, ei väkivalloin vaan määrätietoisesti ja periksi ei saa antaa. Mikä on kiellettyä se on aina kiellettyä siitä ei pidä lipsua ja sen on koiraa kohtaan väärin. Koira on vasta pentu ja ammattiauttaja neuvoo teille "niksit miten toimia. vielä ei ole myöhäistä.
Neuvo kysyjälle: luopukaa koirasta. Jos kasvattaja ottaa sen, kaiken parasta. Älkääkä ottako toista koiraa.