Minusta tuntuu aina siltä, että olen vaan häiriöksi ja haitaksi muille ihmisille. Kun lähden ulos asunnosta, jo rappukäytävässä mietin, että joku kiroaa aiheuttamaani meteliä. Koirien kanssa ulkona kulkiessani odotan koko ajan korvat kuumottaen jotain vihaista huutelua. Usein puolustaudun jo pääni sisällä valmiiksi mahdollista huutelijaa tai ikkunassa kiroavaa kyylää varten.
En uskalla pyöräillä enää ollenkaan, kun aina jonkun mielestä pyöräilee väärässä paikassa/liian lujaa/liian hiljaa.
Olen aina tosi tarkka siitä, etten ole kenenkään tiellä kadulla. Kerran kun en mahtunut väistämään tungoksen takia pois pyörätieltä, eräs pyöräilijä soitti kelloa. Purskahdin itkuun kadulla enkä jaksanut edes hävetä sitä. En vaan kerta kaikkiaan kestä sitä, että vaikka miten koettaisi elää, niin aina on haitaksi muille. =/
En uskalla pyöräillä enää ollenkaan, kun aina jonkun mielestä pyöräilee väärässä paikassa/liian lujaa/liian hiljaa.
Olen aina tosi tarkka siitä, etten ole kenenkään tiellä kadulla. Kerran kun en mahtunut väistämään tungoksen takia pois pyörätieltä, eräs pyöräilijä soitti kelloa. Purskahdin itkuun kadulla enkä jaksanut edes hävetä sitä. En vaan kerta kaikkiaan kestä sitä, että vaikka miten koettaisi elää, niin aina on haitaksi muille. =/
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kyllä tuo on piinaavaa, ainakin kun nykyisin ihmiset sysivät ja tuuppivat ja huutelevat niin herkästi. Asutko Kuopiossa, kuulostaa siltä.
Minulla on sama tunne ollut ympäri Satakuntaa koko ikäni. Aina olen saanut osakseni joko häirintää tai syrjintää. Samoin ohikulkiessaan toiset ovat valittaneet väärää vauhtiani.
En asu Kuopiossa - tuo vihamielisyys taitaa olla yleissuomalainen piirre.. Kaikkein julminta on mielestäni se, että vaikka tuollaiselta ihmiseltä pyytää anteeksi, niin saa vastaukseksi vain mulkoilua. Siinä tuntee itsensä jotenkin niin täysin nujerretuksi.
Samanlaista tunnetta olen kokenut. Jotenkin kaikki lähtee aina liikkelle samaan aikaan ja sitten saa väistellä. Ihmiset on vihaisia jos vähän mutkittelee tai muuta.
Joo se on outoa kun joskus ne kaikki mulkoojat osuvat samalle päivälle. Kuopiossa oli yksi eukko ottanut silmätikukseen ja toinen ukko ja aina ne ilmestyivät samana päivänä mokomat.
Tuntee itsensä aika aggressiiviseksi kun sitä jatkuu vuosia että huudellaan. Kilteille ihmisille tämä on raskasta.
Samma här. Koeta ajatella että sulla on samanlainen oikeus olla tässä maailmassa kuin kaikilla muillakin. Jos et mitään pahaa kenellekään tee tai aiheuta hirveää häiriötä kenellekään niin haistata pitkät mulkoilijoille ja huutelijoille. Ei ole helppoa muuttaa tota asennetta. Mulla on ihan sama tunne joka ei meinaa lähteä millään. Terapiat ja lääkkeet kokeiltu. Kaikki johtuu mun huonosta itsetunnosta ja masennuksesta.
Mulla on äkäinen olo ulkona liikkuessani, suutun itsellleni ja muille. En voi sietää että minua mulkoillaan, mulkoilen takaisin, vihaan kun tuulee, haluan kotiin, kiroan. Haluan pois katseiden alta ja pelottaa kokoajan.
No kerran dösässä ulkomaalaistaustainen nainen lastenvaunujen kanssa hymyille sanoi, "rakastan sinun hiuksia". Ajattelin, miten joku voi sanoa toiselle noin mukavan jutun, ihan tuntematon. Ja se kyllä lämmitti.
Tämä on suomalinen tapakulttuuri olla mököttävän näköinen ja jurnottaa.
Se onkin sitten kiva kun saa kuulla jotain kivaa välillä.
Itse kun olen yrittänyt jotain kivaa viestitttää noin siihen tulee heti joku eukko varmistelemaan ettei tuo sydämestä tule...joo hänhän sen tietää oikeinkin hyvin sen toisen sydämen. Fiilis latistuu.