Mitä erilaisia tapoja teidän koirillanne on?
Pysyviä tapoja on kaikilla varmasti hurjan paljon kun vähän aikaa miettii (kertokaa niitäkin, varsinkin jos on jotain hauskoja :) mutta käykö teillä niin, että koira ottaa itselleen jonkin tavan, pitää siitä kiinni vaikka muutaman viikon ja toteaa sen jälkeen että tuo tapa joutaakin jo viimein roskakoppaan?
Meillä meni monta viikkoa niin, että koira alkoi kanniskelemaan innoissaan sisällä sellaista tarkoituksella reilusti ylikokoista puruluuta suussaan, kun keksi että mennään kohta pihalle. Aina se luu piti hakea, aivan kuin se odotuksen täpinä pitäisi purkaa siihen luuhun.
Samoin monta viikkoa meni, että metsästä piti tuoda joku keppi suussa kotiovelle saakka. Joka aamu. Kunnes kerran luopuikin tavasta, ja ei kanna enää.
Nyt on keksinyt käymälän metsästä, joka aamu pitää päästä juuri prikulleen samaan paikkaan asioilleen, aiemmin paikka kuin paikka kävi.
Kerran taas oli keksinyt uuden paikan odotella ulos lähtöä aamulla. Aiemmin oma punkka toimi hyvin, nyt siirtyy keittiön ja olkkarin välimaastossa olevalle pyöreälle matolle.
Pisimpään pysynyt tapa on varmaan se, että mitä ikinä puuhattavaa tai pureskeltavaa saakaan, se pitää syödä/työstää aina samassa kohdassa olkkarin matolla. Ihan aina. Kertaakaan ei ole syönyt missään muualla :)
Kerran olin rullannut maton varuiksi rullalle, kun oli pieni oksennusvaara olemassa... Myöhemmin seur. Pvänä sai kuitenkin jonkin puruluun tmv. mutta kun matto oli unohtunut rullalle, katseli vaan luu suussa orpona, että ruokapaikka on viety, mitäs mun nyt pitäis tehdä? Vähän aikaa kesti ennenkuin keksin mikä sen koiran nyt oikein on :D
Pysyviä tapoja on kaikilla varmasti hurjan paljon kun vähän aikaa miettii (kertokaa niitäkin, varsinkin jos on jotain hauskoja :) mutta käykö teillä niin, että koira ottaa itselleen jonkin tavan, pitää siitä kiinni vaikka muutaman viikon ja toteaa sen jälkeen että tuo tapa joutaakin jo viimein roskakoppaan?
Meillä meni monta viikkoa niin, että koira alkoi kanniskelemaan innoissaan sisällä sellaista tarkoituksella reilusti ylikokoista puruluuta suussaan, kun keksi että mennään kohta pihalle. Aina se luu piti hakea, aivan kuin se odotuksen täpinä pitäisi purkaa siihen luuhun.
Samoin monta viikkoa meni, että metsästä piti tuoda joku keppi suussa kotiovelle saakka. Joka aamu. Kunnes kerran luopuikin tavasta, ja ei kanna enää.
Nyt on keksinyt käymälän metsästä, joka aamu pitää päästä juuri prikulleen samaan paikkaan asioilleen, aiemmin paikka kuin paikka kävi.
Kerran taas oli keksinyt uuden paikan odotella ulos lähtöä aamulla. Aiemmin oma punkka toimi hyvin, nyt siirtyy keittiön ja olkkarin välimaastossa olevalle pyöreälle matolle.
Pisimpään pysynyt tapa on varmaan se, että mitä ikinä puuhattavaa tai pureskeltavaa saakaan, se pitää syödä/työstää aina samassa kohdassa olkkarin matolla. Ihan aina. Kertaakaan ei ole syönyt missään muualla :)
Kerran olin rullannut maton varuiksi rullalle, kun oli pieni oksennusvaara olemassa... Myöhemmin seur. Pvänä sai kuitenkin jonkin puruluun tmv. mutta kun matto oli unohtunut rullalle, katseli vaan luu suussa orpona, että ruokapaikka on viety, mitäs mun nyt pitäis tehdä? Vähän aikaa kesti ennenkuin keksin mikä sen koiran nyt oikein on :D
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.