mitä mietit kaveri

synkkä synkkä syksy, kunnes löydän

Kaunis.

Reunat on kauniit, keskeltä mustaa.

Kaunis, tykkään pimeydestä, hämärät tyypit voivat liikkua silloin.

pitkä, pimeä ja pelottava

"Maailma on kaunis, maailma on kaunis
ja hyvää elää sille, jolla on aikaa ja tilaa unelmille"

Syksy on on kaunis. Oikeastaan ensimmäistä kertaa aikuisiällä nautin kesästä tänä vuonna. Nyt oli mukavaa seuraa vapaa-ajalla ja säätkin suosi. Ennen vihasin kuumuutta, mutta nyt tuntui vain hyvältä. Ehkä yksi elämäni parhaista kesistä, sitten lapsuuden kullalla kuorrutettujen.

Tykkään syksyn väreistä ja pimeydestäkin ja siitä, että lumi peittää kohta maan.

t.37m

Ja elämä jatkuu...

Ilman sinua syksy on väritön, eloton ja autio...Ilman sinua en tahdo nähdä puiden riisuutuvan tuulen kosketellessa niitä kylmillä sormillaan. Jos et sinä ole minun vierelläni, niin lähellä, että voin pitää sinusta kiinni, aistia sinun lämpösi lähelläni on syksy synkkä ja minulla alaston, kylmä olo - ilman sinua.

Kaunis vuodenaika ja nyt vielä paljon kauniimpi ja raikkaampi kuin vaikkapa viime vuonna.

ollut kaunis ja lämmin. Luopumista myös jostain rakkaasta.
Tiedän, että jollakin tutullani se on suurta luopumista juuri parhaillaan ja se on tuskallista aikaa. Voimia hänelle. Kantaisin mielelläni laukkuaan osaltani, jos voisin.

Puissa lehdet on kauneimmillaan juuri ennen putoamistaan . Aamulenkillä korppi lensi laulaa lavertelemassa pääni päällä. Pyöri siinä ihmeen kauan. En ymmärtänyt sen turinoita, mutta se kuullosti vähän surulliselta.

Iloja ja suruja lomittain ja lähekkäin, niin ettei osaa erottaa synkkää ja kaunista toisistaan. Sellaista.

Syksy on synkän kaunis. Dramaattinen ja traaginen kuin suuri rakkaustarina. Mutta myös haikea. Väsyneen hetket ennen nukahtamista, ennen lepoa, jota on kaivannut. Kukapa ei haluaisi nukkua herätäkseen uuteen aamuun?

Kuilu syveni, muuri kasvoi. Itken sinua rakkaani. Polvistun kuilun laidalle, tuijotan syvyyksiin, katson pimeyttä silmästä silmään. Toisella puolella nousee muuri. Näen sen pimeässä. Aistin kuin läheisyytesi hämärässä. Nimitän sitä itkumuurikseni, olkoonkin se sinun rintasi, jolle minulla on lupa painaa pääni ja tuntea kätesi silittävän hiuksiasi. Tiedät, että rakastan sinua. En muuten tulisi kuilun reunalle. Pelkään korkeita paikkoja. Kuilu herättää harhaisan tunteen korkeuksissa olemisesta.. todellisuudessa olen maan pinnalla. Entä se muuri, jonka läpi sanat eivät kuulu. Siksis ja silti kuiskaan nimesi, rakkaan nimen.. hellimmin sinua hyväillen sanoillani, käsilläni. Jotta sinä tietäisit. En minä unohda. Vaikka haluaisin, vaikka sinäkin haluaisit. Voin kääntyä pois kuilulta. Voin olla katsomatta muuria. Ne viehättävät minua. Sinä olet olemassa siellä. Vaaran paikalla, jossa elämän ja elämisen tuntu huikaisee.

Valittuni. Rakastan sinua. Minne sinä katseletkaan nyt. Haluaisin nähdä saman.

syksy on kaunis. Sen viileys virkistää. Vaikket koe sitä kanssani. Jos istuisimme pimeää iltaa yhdessä, ilta kääntyisi yöksi ja yö aamuksi. Valoisaa olisi se hämäryys. Mitä mwrkitystä pimeydelläkään, vaikken sinua näkisi, niin siinä olisit. Lähelläni. Rakkaani. Kaikkeni.