Sydän otti vastaan kovan kolauksen, kun toinen ei tykkääkkään. Yritin lähestyä, mutta tilanne ei mennyt niin kuin suunnittelin. Nyt olen kauhuissani, pelkään, että sotkin ystävyyden tämän ihmisen kanssa. Kaikki merkit oli ilmassa ja olin varma, että tunne on molemminpuolinen.
Tunnen itseni tyhmäksi ja epäonnistuneeksi ja tekisi mieli vain hakata päätä seinään. Kuinka päästä yli näistä pettymyksistä?
Toisaalta mietin vielä epätoivoisesti, että jos en ollut tarpeeksi selkeä ja toisen hienovarainen torjunta ei ollutkaan tarkoitettu torjunnaksi, mutta tuon tapauksen jälkeen en uskalla enää yrittää ottaa siitä selvää. Tuntui jo nyt niin pahalta.
Tunnen itseni tyhmäksi ja epäonnistuneeksi ja tekisi mieli vain hakata päätä seinään. Kuinka päästä yli näistä pettymyksistä?
Toisaalta mietin vielä epätoivoisesti, että jos en ollut tarpeeksi selkeä ja toisen hienovarainen torjunta ei ollutkaan tarkoitettu torjunnaksi, mutta tuon tapauksen jälkeen en uskalla enää yrittää ottaa siitä selvää. Tuntui jo nyt niin pahalta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
no voi harmi :(. Minulla on vähän samankaltainen tilanne, tosin itse olen niin arka tätä nykyä huonojen kokemusten vuoksi, että sen takia en todellakaan ota uusintaa...
Miten sitten yritit lähestyä?
Ei teillä ole mitään todellista. Jos aikuinen tahtoo jotain, niin osaa, uskaltaa, ja tekee.
Hei, älä välttämättä luovuta heti.
Mä mokasin kans just yhden miehen lähestymisyrityksen, menin vaan niin kipsiin et en ymmärtänyt jäädä juttusille kun se lähestyi mua kaupassa ja sanoi "moi".
Kyseessä voi olla vaan ujompi vastapuoli, anna tilanteelle aikaa ja lähesty rauhallisemmin, ehkä se siitä sitten :)
Ei tyrmäys ole suoraan kiinnostuksen kieltämistä. Se hetki vaan ei natsannut ja sitä suhteen alkamista ei voi siirtää vuosilla.
Haluan sanoakin, että ei se toinen koskaan kuole sydämestä tai mielestä. Aika ja hetki vaan ei aina näyssä.
Arvaa harmittaako.
Miksi et kertoisi harmistuksestasi tuolle naiselle? Varsinkin jos aavistelet että tunteet hänellä on vieläkin samansuuntaisia.
Tuntuu tyhmälle pitkänajan takaa alkaa selittelemään. Ja yhtä tyhmää olisi sanoa toiselle, että tunnetta on, mutta
ei nyt vaan vuosikymmenien päästä.
Eikä tälläisen jälkeen voi olla mitää
Tyhmempää ois olla selittämättä.