Aloitan näin että olen 17-vuotias miehen alku jolla ei ole yhtäkään kaveria eikä toisen asteen koulutusta ja laskuja aivan helvetisti (3400euroa) Nyt olisi itsemurha positiivisella tavalla päässä. Ei en ole itku kurkussa kirjottamassa tätä pikemmin hymy naamalla ajatellen miltä näyttää kun pääni murskaantuu asfalttiin ja aivot leviävät siihen ja sitten sivulliset vain katsovat. Syitä tähän on esim.
-Ei ole mitään elämisen arvoista täällä
-En jaksa korvata tuota summaa, mikä tuli siitä kun kerrankin onnistuin kostamaan kiusaajalle joka ei tänäkään päivänä enään kävele normaalisti.
-Armeija sekä kutsunnat.
En tiedä mistä tämä johtuu, olisikohan liika yksinäisyys ja pelaaminen?
-Ei ole mitään elämisen arvoista täällä
-En jaksa korvata tuota summaa, mikä tuli siitä kun kerrankin onnistuin kostamaan kiusaajalle joka ei tänäkään päivänä enään kävele normaalisti.
-Armeija sekä kutsunnat.
En tiedä mistä tämä johtuu, olisikohan liika yksinäisyys ja pelaaminen?
Vastaukset 30
Vanhimmat
Huonosti alkoi elämäntaival tai sanoisinko aikuisuuden taival mullakin.
Jos nyt kuitenkin vaikka hampaat irvessä sen 3400 e raavit kasaan ja unohdat kaiken muun paskan. Psykologin ja kokemusten ansiosta sain vapautuksen armeijasta en joutunut ees sivariin. Join paljon silloin myöskin.
Kun täytät 18 v ja jos oot vähääkään sosiaalinen niin ala baareilemaan vähäksi aikaa. Semmosista löytyy ainakin hyvänpäiväntuttuja kunhan vähän valikoi seuransa kuitenkin.
Itse oon paljon harrastanut tuota ja niitä on sitten siunaantunut. Hyviäkin tyyppejä.17 v kun olin aika tyhjän päällä,kiusattu,ei koulutusta,outolintu niin jotenkin sitä löysi porukoita kun oli sosiaalinen..no en oikeastaan hirveän mutta baarit sitä kautta ja muitakin kautta niin bileet ja siitä se lähtee uusi elämä.
Olise uusi elämä millainen tahansa niin luulisin että kaiken paskan jälkeen ainakin parempi kuin itsemurha. Jopa ylläripylläri tyttöystäviäkin siunaantu. Nyt oon yli kolmekymppinen. Onneksi en tehnyt mitään itsarii silloin..no ei pahemmin ollu mielessä mutta pirun vaikeaa.
Menneisyys kummittelee vieläkin huomasin sen jokin aika sitten radikaalisti vaikka en tunnista itseäni siitä mitä olin josksu 15 v ja vihattu..nähtävästi. Sekin oli vähän ylläpylläri mutta life goes on..ellei sitä ehdointahdoin haluu katkasta.
Sosiaalituella nyt mennään,baareilen harvemmin,ei tyttöystävää ja ei koulutusta..pätkätöitä vaan aina kun on tarjolla. Hyvät pienet hetket ja harrastukset tekevät elämistä elämisen arvoisin. Perheen tuella asunto.
Mut hitto mä lähden ulkomaille kun täällä Suomessa muut asiat menee perseelleen.
No joo..elämää ja kokemuksia nyt kuitenkin kantsii hankkia ennen itsaria jos semmosen mielii tehdä.
Eipä tuossa tilanteessa kannata mitään noin radikaalia ratkaisua tehdä.
3400€:a ei ole mikään valtava summa. Tuollaisen summan korvaat yhdessä vuodessakin ja sen jälkeen ei ole enää ongelmia. Varo vain ottamasta pikavippejä yms. nopeita lainoja, koska jos alat ottamaan näitä enemmässä määrin niin silloin kierre ei katkea. Tuo summa noin muuten ei ole mitenkään kovin iso.
Kannattaa ottaa tässä tapauksessa yhteyttä tuohon paikalliseen typ/työttömyystoimistoon koska sitä kautta saat yhteyttä mm. sosiaalipuolen henkilöihin, joille kuuluu osaltaan nuokin alat. Sekä saat tietoa aiheesta ja vinkkejä.
Koulutusvaihtoehdoista saat tietoa mm. paikalliselta työttömyystoimistolta. Voit myös etsiä netistä tälläistä: "typ" = työvoiman palvelukeskus. Tuollaiset palvelut ovat varsinkin nuorille suunnattuja ja helposti voit etsiä toisen asteen koulutuspaikan mainittua kautta (soitat vain ohjaajalle tai otat netissä yhteyttä ja kerrot miksi haluat asiakkaaksi ja sanot ettet omaa aikaisempaa tutkintoa).
Armeijasta ja kutsunnoista pääset helposti eroon kun hankit mielenterveysdiagnoosin. Tuosta diagnoosista koska ei kukaan ulkopuolinen saa tietoon, mutta saat sen helpostikin kun otat yhteyttä esim. paikalliseen mielenterveystoimistoon ja kerrot vaikka noista "itsetuhoisista ajatuksista". Sillä ei sinänsä ole väliä oletko tosissasi vai et. Mutta hyvä diagnoosi on esim. "masennus".
Todennäköisesti saat lykkäystä armeijasta ja myöhemmin vapautuksen.
Kavereiden saamisen tilanne on vaikeampi. Netti on yksi mahdollisuus ja tuo koulutus ja rohkeasti yrität mennä erilaisiin tapahtumiin tms.
Kannattaa ensin lähteä liikkeelle tuosta että otat yhteyttä tuonne työtoimistoon/typiin ja myös mielenterveystoimistosta kyselet aikaa. Tällä tavalla saat hoidettua niin koulutuksen velan armeijan.
"-En jaksa korvata tuota summaa, mikä tuli siitä kun kerrankin onnistuin kostamaan kiusaajalle joka ei tänäkään päivänä enään kävele normaalisti."
Yrittäisit hankkia apua ennen kuin satutat ketään, varsinkaan _muita_ !
On muakin kiusattu ja tiedän kiusaajan tänä päivänäkin mutta ei tullut mieleenkää kostaa, ai miksi? Alentuisin samalle tasolle hänen kanssaan ja saisin samanlaisen elämän kuin hän itse. Silmä silmästä ei toimi vaan arvokas eteneminen katse korkealla johon jopa kiusaaja joutuu myöntämään tappionsa toisen loistavan itsetunnon alla.
Toki kiusaajia löytyy ihan johtoportaissa firmoissakin vaan kuten sanotaan ahneella on peinen loppu joka pätee päivän päätteeksi miltein aina. Jos vaan reilusti selvitäisit asiat vaikka maksamalla (mitätön summa verrattuna tietämiini 10-50 000 euron velan kantajiin jotka silti ELÄVÄT vielä)
Velkaisuus ei ole elämää mullistava hieman hidastava vain. Asenne ja tyyli ratkaisee ei kukkaron koko tai varallisuus.
Näytä kiusaajalllesi että pystyt jatkamaan elämää. Ähäkutti, et minua lannistanut meiningillä. Kuulostaa vaikealta mutta katsele ihmeessä mitä elämällä on sinulle vielä tarjolla. Kyllä se siitä!
minä ajattelen itse lähinnä että mitä minä voin tarjota elämälle enkä vain mitä voin ottaa elämältä.
Sähän olet vielä niin nuori että kerkeät muuttaa täysin elämäsi. Eikö sua kiinnosta mikään tiede, tekniikka tai taide, jota voisit alkaa opiskella? Kaverien saaminen tuossa iässä pitäisi olla vielä suhteellisen helppoa. Voit tavata jonkun ihanan naisen ja rakastua siihen. Sun pitää päästä eroon tosta vihamielisyydestä ja kostohaaveista. Mainitsemasi summa on pieni ja armeijaa ei ole pakko käydä.
Kuule suurempiakin velkoja jää tässä hullunmyllyssä korvaamtta, ja he eivät ole aina niitä vähätuloisia. Etköhän ole nyt puntit tasan, kun olet noin kostanut. Jos nyt tapat itsesi, olet tuohon kiusaajaan nähden jälleen tappiolla.
Älä vihaa itseäsi jos sinua on vihattu. Jospa löytäisit jotain puhuu nyt pelaamisen vatikkeeksi. Kuolema kyllä tulee sitten varmasti: sitä ei tarvitse edes suunnitella.
Vastuu on meillä jokaisella omasta itsestämme kuinka tähän maailmaan astelemme. Tarkoitan että valinta täytyy tehdä ennen toimintaa ja koska muutos on jokaisella hetkellä on mahdollinen tarkoitan että kaikilla on jokaisena hetkenä mahdollista valita toimintamalli ja toisen kerran ja uudestaan ja taas. Vastuuta meidän jokaisen pitää kannatella selkä suorassa ja tavalla mikä kertoo että olemme valmiita ottamaan vastuuta myös toisista. Sen voi määritellä kuinka vastuuta haluat kantaa mutta tärkeintä on ymmärtää kuinka se vaikuttaa itseensä. Hyötyjä voi kokea monesta asiasta kuten tilanteessasi ja varmasti on vapauttavaa ymmärtää kuinka on tärkeää huolehtia siitä että viihtyy omassa maailmassaan. Sen vuoksi on tärkeää rakentaa siitä sellainen ja laittaa ns. palikat kolisiin. Haluan muistuttaa että olemme äärettömiä olentoja ja valinnat on rajattomat mutta vastuu kuuluu meille itsellemme, omasta valinnoista lähtevä ajatus ja toiminta heijastuu takaisin, tänään minulle selvisi heijastuksen tarkoitus. Kuinka kuu muuten pääsisi lumpeitten joukkoon.
Oikein teit. Toivottavasti se kiusaajasi ei kykene normaaliin elämään koskaan. Kiusaajat ovat kaikki turpasaunansa ansainneet. Kiusaajia pitäisi kyllä saada laillisestikin vedellä kuonoon, mutta eipä se tässä hyssyttelevässä nyky-yhteiskunnassa ole mahdollista koska kiusaajia hyysätään "kiusaajakin tarvitsee apua/kiusaajakin on uhri" -lässytysten säestyksellä. Kiusaaja ei tarvitse mitään muuta kuin kunnon selkäsaunan ja pari murtunutta luuta. Jos ei oppi mene ekasta kerrasta perille, sitten uusitaan käsittely niin monta kertaa että kuri löytyy.
Niin ei kannata tuollaista miettiä,kun velkakin on noin pieni.
Itselleni jäi velkaa 16v yrittäjyyden jälkeen n.1,2milj e,ja työllistin n 35-40 henkilöä!! Olen vielä sentään hengissä.
Tosin jäin masennuksen vuoksi eläkkeelle, ja nyt saan vain 3670e/kk,joten ei ole hurraamista.Kyllä itsellänikin kävi mielessä tuo asia.
Menetin taloni,kesämökin,kaksi uudehkoa autoa firmani..Joten eipä ole hurraamista.
Ulosotto vie vielä osansa!Nyt olen velkasaneerauksen aloittamassa,joten toivottavasti pääsen eroon näistä 3-5 vuodessa.
Joten ongelmia piisaa yhdelle ihmiselle aivan tarpeeksi.
"nyt saan vain 3670e/kk"
Ei oo ihan pikku-eläke. On yhtä kova eläke kuin kansanedustajilla!
Tuo oli tyhmä jos korvaus summan hankit kostaessasi.mutta ei tuo summa ole mitään korvattavaksi kunhan pääset ammattiin ja työhön käsiksi kuukauden tai kahden palkka..Itse olen kokeillut useita töitä.välillä koulutusta ja viimeksi töitä ja osin opettajana jota en olisi 10 v sitten uskonut unissaankaan. Näin se elämä voi muuttua, nyt jäin juuri eläkkelle. Lapsia on useita samoin lasten lapsia,hienoa ette nuorena tehnyt mitään typeryyksiä.
Se jos on lapsia, on ihmiselle suuri saavutus.
Älkää tehkö niitä sillä Jumalalla haluaisi antaa toivon. Moni kiittää tällä hetkellä ettei tehnyt sitä vaan pyysi Jeesuksen sydämeensä ja tällä hetkellä iloitsee ja elämä menee hyvin. On myös toivo kuoleman jälkeen.
Tässä linkissä lisää http://www.kolumbus.fi/pentti.toikkanen
Ei herranjumala. Eihän sulla edes ole mitään oikeita ongelmia ja silti mietit itsemurhaa! Nyt vähän ajattelua peliin, kiitos. Minä oon jo 25-vuotias nainen, jolla ei ole ammatillista koulutusta, joudun käymään sossussa elääkseni, ja se on helvetin nöyryyttävää. Lisäksi tuosta velasta. Nauratti oikein. Kuules, mulla on 15 000 euroa velkaa, enkä ikinä saa sitä maksettua takaisin, koska ei ole kokoaikaista työtä, enkä sellaista saakaan, kun ei ole sitä koulutusta. Olen yksinäinen, oikeasti yksinäinen. Asun yksin, ystäviä ei ole, ei tuttavia, ei hyvänpäiväntuttujakaan. Perhettä asuu 50 km päässä, mutta eivät soittele koskaan, eivät käy, eivät näy. Enkä mä siltikään mieti itsemurhaa! Sairastan vaikeaa masennusta mutta minulla on siihen lääkitys, joka ilmeisesti toimii koska en itsemurhaa ajattele koskaan. Elämä on raskasta ja vaikeaa näiden velkojen ja yksinäisyyden kanssa, mutta silti tahdon nähdä, millainen seuraava päivä on. Joten kuules nyt, sä oot niin nuori ja suhteellisen ongelmaton ihminen, koita vaan elää.
15 000 euroa, voit hoitaa alta pois ajallaan. Saat ne maksetuksi ihan varmasti.
Miksi ovat hylänneet sinut? Osaatko sanoa siihen syytä?
Miten olet voinut saada noin isot velat? Oletko tehnyt rikoksia? Tilillehän ne nykyisin maksavat kaikki avustukset.
velkani on opintolainaa, kun olen opiskellut neljässä eri koulussa. en käynyt opiskeluaikana töissä, joten oli pakko ottaa opintolainaa. koska kukaan ei elä opintotuella, ellei asu ilmaisessa asuntolassa tai vanhempien rahoilla. opintotuki = 469 e korkeakouluissa, 423 e amiksissa. Vuokrat ollut aina 350 - 450 euroo, joten siitäpä voi laskea mitä opintotuesta jää elämiseen > ei mitään. Siksi joutunut ottamaan opintolainaa joka opinahjossa, enkä ole mistään valmistunut, kaikki jäänyt kesken masennuksen takia. Nyt saldona on 15 000 opintovelkaa ja 0 ammattia. En ole tehnyt rikoksia.
Yksinäisyydestä:
Olisiko lähelläsi olevassa kansalaisopistossa joitain mielenkiintoisia kursseja joihin voisit mennä? siellä tutustuuhelposti ihmisiin. Siellä on taide-, musiikki, sisustus, tekniikka, atk, puutyö-, tanssi-, kielikursseja ja vaikka mitä. Netistä löytyy goooglettamalla kurssit. Lisäksi työttömänä saat alennuksen kurssista!
Työttömyydestä:
Itsekin olen työtön, ollut monia vuosia - mitä nyt pätkiä ja lyhyitä määräaikaisuuksia tehnyt välillä. Itse sain iässäsi hyvin apua työkkärin ammatinvalinnanpsykologilta. Hän on yleensä sellainen mukava (poiketen yleensä työkkärin hlökunnasta) joka kartoittaa sun lahjasi ja teke erilaisia kirjallisia testejä jotka auttavat hahmottamaan mikä olisi suuntasi johon lähdet ammattimielessä. Heille voi varata ajan soittamalla työkkäriin, mutta sinne on ainakin meillä päin jonkin verran jonoa koska ovat kovin suosittuja.
Toivottomuudesta ja arvottomuudesta:
Olet arvokas ihminen!!! Sun arvoasi ei voi mitata edes sillä että keräisi kaiken koko maailman kullan ja timantit ja rahat, ne yhteensä eivät olisi niin arvokkaita kuin Sinä!!! Sun elämällä on tarkoitus, aivan varmasti, vaikka nyt einäyttäisi siltä. Jumala rakastaa sua aivan yli kaiken ja toivoo että rukoilet häntä avuksesi. Sun ei tarvitse kantaa kaikkea elämänä paskaa ja taakkoja omilla harteillasi, Jeesus on sen jo tehnyt kuolemalla sunkin puolestasi jottei sun tarvitsisi kuin uskoa häneen ja heittää kaikki murheesi Hänen päälleen. Ethän luovuta elämässäsi!!!
Kostosta:
Tiedän miltä tuntuu kun on ollut kiusattu, mäkin olen monta kertaa ollut. Mutta tiedän että tää kuulostaa taukilta, mutta yritä antaa tälle kiusaajalle anteeksi. Se että annat anteeksi, ei tarkoita sitä että hyväksyt hänen tekonsa vaan sitä että hänen tekonsa eivät enää pidä valtaa sussa ja vaikuta suhun negatiivisesti. Näin sä pääset siitä ylitse. Mua kiusattiin koulussa tosi paljon ja joka mahdollisella tavalla (olen nainen). Luokan pojat kävivät käsiksi fyysisesti, työnsivät jyrkkään ojaan täysiä, haukkuivat mua, arvostelivat ulkonäköäni, vaatteitani ym. ym. Noi vuodet oli rankkoja, mut ajan kanssa pääsin niistä yli ja pyysin myös Jumalalta apua että pystyn antaan anteeksi, koska mä oikeesti oon tosi kostonhimoinen muuten. Mutten siis tehnyt mitään, vaikka päässäni mietin kyl näitä kiusaajia kohtaan tosi pahoja juttuja! Mut nyt ne kiusaajat ei enää vaikuta mun elämään, koska en anna niiden vallata mun päätäni ja ajatuksiani, ne ei ole sen arvoisia.
Älä säkään usko vaan mitä paskaa ne on susta puhunut tai sulle tehnyt! Ne ei tiedä yhtään mitään, ne on luusereita. Sä oot niin tärkee, oikeesti!!!!! Ole niitä parempi ja niiden yläpuolella, ne ei ole sen arvoisia että sekuntiakaan uhraisit heille ajatuksiasi.
"jaksaajaksathan" kirjoitti tosi hyvin siitä, että näytä niille ja vaarsinkin itsellesi että sä et anna periksi ja pääset tosta ylitse. Monimuu kirjoitti myös tosi hyvin sulle kommentteja täällä!! :)
Kovasti jaksamisia sulle ja haleja, sä selviät kyllä, oon ihan varma!!!
Aloittaja poika mainitsi, että onkohan itsemurha ajatukset yksinäisyydestä tai pelaamisesta.
Tekisi mieli ottaa sinut polvelle ja antaa kunnolla piiskaa.
Mikä valittaja. Armeija peloittaa, velat. Kasva mieheksi ja ajattele,että elämä on ainutkertainen. Ei ne sua itke, jos hyppäät korkealta ja aivot tulevat ulos kuten sanoit.
Mies teki itsemurhan 32 vuotiaana. Tietäisit sen surun ja itkun. Armeijassa ne voivat tehdä sinusta miehen.
"Armeijassa ne voivat tehdä sinusta miehen."
LOL. Vieläkö tämä typerä uskomus on voimissaan?
diippiä settiä....
Älähän lollottele, lapsi. Armeija olisi omiaan nykyajan pullamössönuorille. Yhä harvempi sinne nykyään uskaltaa enää mennä joka kyllä kertoo paljon nykynuorison velttoudesta.
Mies pojasta tulee jos on tullakseen..ei siinä mitään armeijaa tarvita. Itse poika voi päättää kasvaako mieheksi vai pullamössöksi. Ihan itse sitä päättää mitä tekee, harrastaa,mitkä elämänarvot ja mitä opettelee tekemään.
Tekikö se armeija omasta miehestäsi miehen, hänhän toteutti sen, mistä aloittajaa haluaisit piiskata?
Jos armeija tekee miehiä, niin tekeekö se myös naisista miehiä? Vai saadaanko samalla koulutuksella kätevästi aikaan sekä miehiä, että naisia? En usko, että olet itse käynyt armeijaa, joten voiko sinua nyt sanoa edes naiseksi ja oletko siten oikea ihminen patistamaan ketään kasvamaan mieheksi?
Ja itsehän siinä valitat itsekkyyttäsi. Muidenko pitäisi kärsiä sinun vuoksesi?
Maailma on kova ja armoton paikka.Minäkään en löytänyt nuorena rakkautta,kannustusta tai ohjausta vanhemmiltani.Yritin itsemurhaa ja tulin siitä synnintuntoon,koin että olen jotenkin hirvittävällä tavalla rikkonut Elämän Antajaa vastaan.Tulin uskoon.Siitä on nyt yli 20vuotta.Löysin elämäntarkoituksen ja rakkauden lähteen Jumalasta Jeesuksen Kristuksen kautta.Elämään tuli johdatus ja varjelus.Harmittaa vaan että elin niinkin vanhaksi kuin 21v ennenkuin kokeilin Jeesusta :)
Invisble boy.
Isä oli aseista kieltäytyjä, vatsahaavat ja sai paperit, ja syytti aina sotaa, jos asiat eivät menneet mieleisensä mukaisesti.
Sitten humalapäissänsä löi äitiä ja riehui kotona, mutta selvinpäin oli säyseä, mutta löysipä sitten ison akan, jonka kanssa meni naimisiin ja joka otti luulot pois.
Itsemurhan tehnyt oli avomies, jonka otin luokseni, kun ei löytänyt paikkaa elämässä. Olin hänelle äiti, sisko, vaikka meillä oli vain kymmenen kuukauden ikäero.
Moi mä tein itsarin 10vuotta Sitte.siis hyppäsin juna alle.ei kantti kokeilla ottaa muute pirun kipeää ku menee ihan tuusaks.joo tääl on ollu aikas ankeeta kaikki on surullisii ja kadun sitä et tapoin itteni ja yritän vaikuttaa perheeni elämään jotenkin et niil ois kivempaa.mutta on muute siistii ku voi viimenki kostaa niille keiden takii tein itsarin.vainoon niitä joka päivä.meen niitten kotii ja kuiskailen niitten nimii,siirtelen ja piilottelen tavaroita ja joskus annan niitten nähä mut ne muute pikkase säikähtää;)on siistii ku voi nyt kostaa niille ketä on aina eniten vihannu!