mulla on 4-vuotiaana nivelreuma todettu.nyt ole 17-vuotias.olen nyt ollut masentunut tämän sairauden takia.en ole mitään muuta miettinyt kuin tätä sairautta.opiskelusta ei tahdo tulla mitään,kun en jaksa opiskella tämä sairauden takia.keväällä loppu peruskoulu ja nyt olen amiksessa.ásun viikot asuntolassa.viikonloput ja lomat olen kotona.vietän vapaa-aikani asuntolassa olemalla yksin.ketään ei tule jutte jutteleen mun kaa.itse en viitsi mennä ollenkaan muiden kaa jutteleen,koska olen se ylimääräinen joka porukassa.mulle ei mitään kerrota.niillä muilla on omia juttja ja mua ei minnekkä pyydetä mukaan.parina yönä olen nukkunu huonosti asuntolassa koska olen miettinyt vaan tätä sairautta.mitä teen tämän masennuksen kanssa?
sairaus
päppis
7753
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
vaikka terveyskeskuslääkärin juttusilla. Tarvitset tukea.
Itse olen myös aika nuori reumaa sairastava ja ehkä tiedän millaiset tunteet sinulla on. Olen ollut myös välillä kovinkin masentunut ja allapäin, silloin vaan tuntuu siltä ettei elämässä ole muuta kun tämä sairaus! Mutta eihän asia niin ole. Voin elää melko normaalia elämää..Toki kipuja on ja ne rajoittavat hiukan elmää, mutta ei siitä pidä niin masentua..Asiat voisivat olla huonomminkin. Suosittelen sinulle, että menisit juttelemaan jonun ihmisen kanssa, vaikka tuntemattoman, silloin saat purkaa tunteesi ja vihasi sairautta kohtaan ja olosi melko varmasti helpottuu! Haluaisin tietää, että minkälaiset lääkkeet sinulla on käytössä? Jaksamisia ja aurinkoisia päiviä :)
on monenlaista.Mitä reumaa sairastat? Itsellänikin reuma todettu jo lapsena, 9-vuotiaana oli polvet jo turvoksissa.
Masennusta näyttää liittyvän ainakin mun reumaan. Siihenkin saa apua.Oikeastaan se olikin omalta kohdaltani tärkeintä:jaksaa paremmin sen reuman kanssa.Oletko hakenut kuntoutuskursseille?
Entä ollut sopeutumisvalmennuksessa? Sieltä saa aika paljon jelppiä!Nyt olen 51v ja kohtalaisen hyvin sinnitellyt,työelämässä mukana.
Jaksamista sinullekin!
Olisiko Sova kurseista apua. Heinolassa järjestetään sopeutumisvalmennuskursseja jonne voi hakea. muistaakseni Kela maksaa. Kursseilla reumanuoria ympäri Suomea.
Hei. Ihmettelen miten olet moiseen koloon joutunut?? Itselläni todettiin reuma ennen ammattiopintoja ja minut koulutettiin Merikosken ammattioppilaitoksessa, jossa oli kroonisesti sairaita ihmisiä muitakin. Paikka oli ihan jees ja sain tukea opiskeluuni sekä sairauteeni.
Olisiko sinun parasta puhua ekaksi opinto-ohjaajan kanssa ja lähteä purkamaan pahaaoloasi.
Miten jaksat opiskella loppuun, jos nyt jo olet noin pahalla mielellä.
Selvitä tilanne ja kysy vaikka reumaliitolta miten menettelet tai käänny hoitavan lääkärin puoleen, Kelakin osaa neuvoa.
itselläni tulee joinakin päivinä hetkiä jollin murrun täysin. Itken ja luulen että elämässäni ei todellakaan ole mitään muuta kuin reuma ja ainaiset sairaala reissut, mutta puhuminen todellakin helpottaa. Itse en varsinaisesti ole ammatti auttajalle päässyt puhumaan, mutta äidistäni on ollut paljon hyötyä, koska hän tietää mitä minä koen, koska itse sairastunut reumaan nuoruudessaan.
Myös Heinolan reumasairaalassa on mahdollisuus päästä puhumaan esimerkiksi psykologille omasta tilanteestaan. Itsekkin kävin muutaman kerran lasten ja nuorten osastolla ollessani ja koin siitä olevan jonkinlaista hyötyä.
Itselläni reuma alkoi viiden vuoden ikäisenä ja ollut koko ikäni ailahtelevaa. Lääkeitä jouduttu vaihtelemaan ties minkä syyn takia jopa vakavia allergia kohtauksia tullut, josta kuitenkin selvitty ja elämä jatkuu edelleen.
Koska asut asuntolassa, siellä on varmaan asuntolanhoitajia. Juttele jollekin heistä kahden kesken. He voivat neuvoa ja auttaa sinua alkuun. Asuntolanhoitajat eivät kerro asioistasi kenellekään eteenpäin ilman lupaasi.
Minäkin olen käynyt ammattikoulun. Olin tosi yksinäinen, koska asuin alivuokralaisena erään dementiaa sairastavan mummon luona.
Tärkeitä on, ettet jää täysin yksin murehtimaan asioitasi.