Olen parikymppinen nainen. Työssä käyvä, ja vuoden päästä opiskelemaan. Asun yksin.
Minulla ei ole, eikä oikeastaan koskaan ole ollut minkäänlaista kaveripoppoota tai sellaisia läheisiä ystäviä joita tapaisin usein. Minua ei kutsuta bileisiin, eikä kukaan kaveri useinkaan ehdota että hei nähtäiskö?? Seurustelen, mutta poikaystävänikin viettää aikansa mielummin kavereidensa kanssa.
Esimerkiksi viikonloput menee usein yksin kotona telkkaria katsellen, viiniä nautiskellen ja hyvää ruokaa tehden. Urheilen paljon, siitä saan itsevarmuutta ja hyvää fiilistä. Tunnen itseni kuitenkin säälittäväksi, sillä kaipaisin seuraa.
Tiedän, että kaverisuhteissakin tarvitaan aina kaksi osapuolta ja voisin itsekin tehdä aloitteita näkemisestä. En uskalla! Pelkään että olenkin huonoa seuraa. Olen aika vähäpuheinen, en niin sanotusti lässytä mitään "itsestäänselvää" tai "turhaa" enkä oleta että muita kiinnostaisi minun asiani. En tykkää bilettää tai dokailla, en polta röökiä.
Olen usein miettinyt että miksi olen yksin. En osaa sanoa. Löydänköhän uusia kavereita koskaan? Olen kuitenkin mielestäni aika menevää tyyppiä - tykkään tehdä asioita muiden kanssa yhdessä. Syödä, juoda, liikkua, elää!
Minulla ei ole, eikä oikeastaan koskaan ole ollut minkäänlaista kaveripoppoota tai sellaisia läheisiä ystäviä joita tapaisin usein. Minua ei kutsuta bileisiin, eikä kukaan kaveri useinkaan ehdota että hei nähtäiskö?? Seurustelen, mutta poikaystävänikin viettää aikansa mielummin kavereidensa kanssa.
Esimerkiksi viikonloput menee usein yksin kotona telkkaria katsellen, viiniä nautiskellen ja hyvää ruokaa tehden. Urheilen paljon, siitä saan itsevarmuutta ja hyvää fiilistä. Tunnen itseni kuitenkin säälittäväksi, sillä kaipaisin seuraa.
Tiedän, että kaverisuhteissakin tarvitaan aina kaksi osapuolta ja voisin itsekin tehdä aloitteita näkemisestä. En uskalla! Pelkään että olenkin huonoa seuraa. Olen aika vähäpuheinen, en niin sanotusti lässytä mitään "itsestäänselvää" tai "turhaa" enkä oleta että muita kiinnostaisi minun asiani. En tykkää bilettää tai dokailla, en polta röökiä.
Olen usein miettinyt että miksi olen yksin. En osaa sanoa. Löydänköhän uusia kavereita koskaan? Olen kuitenkin mielestäni aika menevää tyyppiä - tykkään tehdä asioita muiden kanssa yhdessä. Syödä, juoda, liikkua, elää!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Pidemmän päälle kukaan ei jaksa pitää yhteyttä ihmiseen, joka ei ota koskaan itse yhteyttä. Siitähän tulee yksipuolinen fiilis ja kokee, ettei toinen ees halua nahä.
Toi aloitteen tekeminen on sellanen juttu, et ku sitä tekee tarpeeks paljon ni siit tulee "normaalia" kanssakäymistä et sitä ei tarvii kauheesti kelailla. Mut jostain pitää alottaa. Kohta ei tunnu missään vaik suunnitelmat ei toteutuis (ainakaan kauheesti). Tulee uusiakin.
Sulla ei varmaan oo mitään hävittävää? Kantsii vaan panostaa siihen kaverien laatuun. Ohareita tekevät ja itsekkäät tyypit ei oo paras valinta, jos pelkää torjutuksi tulemista... Eikä kyl muutenkaan.
Minulla on sama tilanne kuin aloittajalla, mutta minä olen aina se yksipuolinnen aloitteentekijä. Olet oikeassa, ei sitä loputtomiin jaksakaan.
Ruskokukka - en usko että todellisuudessa olet menettänyt mitään. Nuo viinan ja bileiden parissa roikkujat ovat tahdottomia laumasieluja jotka tekevät niin koska muutkin tekevät.
Voin vain ihmetellä miksi poikaystäväsi käyttää aikaansa ennemmin kavereidensa parissa kuin sinun.
Luulen että saatat kärsiä sosiaalisten tilanteiden pelosta. Tuo kuvaamasi kuulostaa niin kovin tutulta kun mietin omaa elämääni viimeisten kolmenkymmenen vuoden ajalta.
Voin varmuudella sanoa että kaltaisiasi ihmisiä jotka ajattelevat omilla aivoillaan ja seisovan omilla jaloillaan on nyky maailmassa aivan liian vähän. Älä anna minkään muuttaa sitä. Löydät varmasti ihmisiä joiden kanssa koet olevasi omiesi joukossa - jotka jakavat saman arvopohjan ja ajatukset kuin sinä.
"Nuo viinan ja bileiden parissa roikkujat ovat tahdottomia laumasieluja jotka tekevät niin koska muutkin tekevät."
Ajatteleeko joku tosiaan vieläkin näin? Normaalit ihmiset tapaavat ystäviään missä muodossa tahansa. Juhlissa, kahvilla, lenkillä yms. Jos tapaat juhlissa ystäviäsi, olet silloin vailla tahtoa oleva laumasielu.?
"Voin varmuudella sanoa että kaltaisiasi ihmisiä jotka ajattelevat omilla aivoillaan ja seisovan omilla jaloillaan on nyky maailmassa aivan liian vähän"
-Mutta oletko sinäkin tälläinen ja ollut 30 vuotta yksin, eikö siinä ole jotain vikaa?
ehkä kannattaisi muuttaa hieman asennetta kuin ottaa "kyllä ne minut vielä
löytävät, en takuulla mene mihinkään"-asenne?
". Löydät varmasti ihmisiä joiden kanssa koet olevasi omiesi joukossa - jotka jakavat saman arvopohjan ja ajatukset kuin sinä."
-Voin sanoa että ei kannata lähteä ihmisiä tuollalailla jakamaan eri kastiin. Jokainen ihminen on erilainen, erilaisine ajatuksineen ja sen ihmisen kanssa voi tulla toimeen hemmetin hyvin.
Ruskokukka, se että menet vuoden päästä opiskelemaan on enemmän kuin mahtava asia. Siellä tapaat paljon uusia ihmisiä. (Itsekin korkeakoulun käyneenä tiedän asiasta.). Olet varmaan kuullut opiskelijoiden juhlista ("bileistä"), niissä on todella hyvä mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin, joko selvänä tai sitten ei. (Itse molemmin päin tykänny olla mukana). Yleensä bileissä on ohjelmaa siten, että vaikka kello 16.00 alkaen, jossain puistossa järjestetään erilaisia leikkimielisiä kilpailuja klo.20.00 asti ja jatkot baarissa sitten 22.00 alkaen. Bileissä on oikeasti hauskaa, vaikka ei sivullisille aina siltä näytäkään, ehkä olemme tahdottomia laumasieluja vailla päämäärää. AMK:ssa sekä yliopistoissa porukka ottaa kyllä hyvin uudet ihmiset vastaan, itseasiassa siellä porukka on tosi "vapaamielistä" eli tutustuu mielellään uusiin ihmisiin eikä oleta mitään, ei ennakkoluuloja :) Tsemppiä.
Eipä se seurustelu niin autuaaksi tekevä asia ole. Ei ihminen voi olla pelkästään yhden kortin - tai ihmisen varassa. Melkoinen riippuvuussuhdehan siitä syntyy.
Ja lisäksi uudet ihmiset tuovat lisää väriä elämään. Jaksaisitko itse keskustella aina vain yhden ihmisen kanssa ja olla hänen kanssaan 24/7.
Tai sitten toinen ei välttämättä ole edes paikalla, koska on niin kiireinen tai mitään yhteistä ei välttämättä ole tai parisuhde rakoilee. Yksinäisyyttä voi olla monenlaista. Turha vähätellä ketään tai luulla tietävänsä jotain mitä ei tiedä.
Jos on noin paska suhde niin miksi ei eroa sitten. Ei taidakaan olla parempi (oikeasti) yksin kuin huonossa suhteessa.
Joo ei suhteella ole välttämättä kauheasti tekemistä sen kanssa, onko yksinäinen vai ei. Myönnän että suhde ei tosiaankaan ole paras mahdollinen, mutta eroaminen ei aina ole niin helppoa. Eiköhän sekin pian koita. Mutta yksinäisyyttä ei tosiaan kannata paikata suhteella ainoastaan. Jos suhde sitten loppuukin, jäljelle ei jää mitään.
Ja miksi en saisi valittaa yksinäisyydestäni? Sehän on täysin yksilöllistä, minkä kukakin kokee yksinäisyytenä tai miten sen kokee. Minulla on huono fiilis, se riittänee.
Kiitos kuitenkin tähänastisista vastauksista!
Suhteella tai oikeastaan sen laadulla on todella paljon merkitystä siihen yksinäisyyden tunteeseen. Toisen vieressä istuessa voi tuntea itsensä merkityksettömäksi tai sitten tuntee olevansa VIP-luokkaa.
Mutta asut yksin, ja poikakaverisi on mieluummin kavereidensa kanssa. Onko hän kuten ruotsiksi sanotaan KK (knullkompis), eli vain panokaveri? Eli henkisellä tasolla teillä ei ole mitään?
Itse lopetin sormuksen käytön jo vuosia sitten kun huomasin että mitä ikinä teenkin niin ei siitä seuraa kiitosta. Moitteita kyllä saa yrittämättäkin, siihen riittää pelkkä läsnäolo. Tai poissaolo.
Niin kuin joku jo sanoikin, satsaa aikaa ihmisiin tutustumiseen opiskeluaikana. Varsinkin alkuviikkoina muodostuvat pitkäaikaiset porukat, eli kaiken maailman kissanristiäisissä (sellaisissakin, jotka eivät ole täysin oma juttusi) ja yhdessä lounaalla käyminen on suositeltavaa. Uudet kuviot kaikilla on mahdollisuutesi, myöhemmin elämässa vastaavia tilanteita tulee vähemmän. Voisit mennä myös harrastamaan jotakin joukkueurheilulajia, lentopalloa tms., eikös sellainen sopisi hyvinkin tyyliisi?
Pidätkö muuten itse vähäpuheisista vai puheliaista ihmisistä? Jos osoitat aktiivista kuuntelemista ja huomiota toisia kohtaan, sekä huumoria silloin tällöin, seuraasi arvostetaan, vaikket itse suuna päänä olisikaan. Vähäpuheisista ihmisistä syntyy toisinaan ylimielinen ja luoksepääsemätön vaikutelma, ehkä voisit tietoisesti koittaa viestiä ystävällistä ja hyväksyvää asennetta muita kohtaan.
Kaikki ihmiset eivät ole luotuja toisilleen vaikka sanotaan vastakohtien vetävän toisiaan niin näin ei aina ole valitettavasti. Onko paikkakunnallasi jotain kerhoja tai harrastustoimintaa mihin voisit osallistua? Google on hyvä apu löytämään näitä kanssa. Toiminnan parissa tapaa uusia ihmisiä ja vaihtaa ajatuksia kyllä jopa selvin päin. Teininä tapasin ihmisiä enimmäkseen juomisen parissa vaan aikuisuuden myötä on tullut huomattua pysyvien ystävien tulleen harrastusten parista jossa ollaan selvinpäin juteltu. Ujona olen vain rohkaistunut hiljalleen ja pyrkinyt aina menemään keltanokkana kysymään jotain josta hiljalleen on siirrytty muihin aiheisiin.
Ihmisessä luontainen piirre minkä vuoksi suosimme yksin oloa. Yksin olon aikana pystymme keskittymään omiin tarpeiisiimme ja toteuttamaan niitä tarpeiden mukaan. Edellä mainittua voidaan kutsua itseään toteuttamisena jota varten olemme tänne syntyneet ja toteuttamaan omaa tarpeittemme "linjastoa". Luontainen itsemme on aina yhteydessä toisiin ihmisiin tämän voi tuntea yksinolon aikana ja lopulta siitä seuraa jatkuva tietoinen läsnäolo kaikkialla. Luontainen tajunta kertoo sinulle tarvitsevansa yksinoloa, silloin voimme hiljentyä kuuntelemaan omaa sisäistä sydämmen ääntä, se kaikuu korvissa ja sen haistaa sieraimissa ja maistaa kielessä se on kaikkialla. Sen avulla voimme ymmärtää sydämmen ääntämme ja keskittyä asioihin mitkä todella meille merkitsevät voimme kutsua sitä tunteen ja kehon ja mielen harmoniaksi.
Tasapainotilan avulla tunteemme mielemme ruumiimme toimivat tasapainossa ympäristönsä kanssa oli se sitten minkälainen hyvänsä. Tässä tilassa voimme ymmärtää omien valintojen merkityksen ja niitten seurauksen ja tiedostamme vastauksen merkityksen ja siihen liittyvän tunne latauksen. Aktiivisessa elämässä mielemme ja kehomme väsyvät pisteeseen jossa ympäristö tuntuu puutteelliselta se on tajuntasi tapa kertoa että keskityt vääriin asioihin ja toimit luontaista itseäsi "vastaan". Keskity tunteisiin ja toimi sen mukaisesti mikä aiheuttaa sinussa jännitystä ja vatsassa kipristää. Jännitys kertoo sinulle oikeasta tiestä kulkea kohti ominaista tavoitetta jonka olet itsellesi asettanut seuraa sitä mahdollisimman tarkasti ja huomaat elämäsi muuttuvan kunhan pidät mielessäsi sen selvänä ja vältät turhia maallisia nautintoja elämäsi yksinäisyys on taakse jäännyttä elämää.