Olen seurustellut nykyisen poikaystäväni kanssa nyt "virallisesti" noin kuukauden. Olemme tosin tunteneet jo paljon kauemman aikaa, mutta kavereita ihan oltu tähän saakka. Nyt ollaan hengailtu kaksistaan kylillä ja toistemme kotona. Joskus kun olen hänen lähellään uppoan omiin ajatuksiini ja minua alkaa ahdistaa hirveästi, ihan kuin kaikki etenisi liian nopeasti vaikka oikeasti suhteemme etenee aika hidasta vauhtia. Hän tykkää olla lähellä, halata, pitää kädestä jne. Mutta joskus ois kiva tehdä asioita ilman, että koko ajan tarvitsisi olla vaan lähellä... Onko tää nyt ihan normaali tunne, että kun yhtäkkiä onkin joku joka on melkein aina siinä vieressä, niin tulee sellanen hieman ahdistunut olo? Meneeko tää ohi? Muistan että joskus koulussa on puhuttu "henkilökohtaisesta alueesta" ja että kun ollaan "kimpassa" niin se on sitä läheisyyteen totuttelua?
Ahdistaa välillä ajatuskin siitä, että "huomenna nään sen", koska se tietää taas lisää läheisyyttä. Tätä voi olla sekava lukea, kun koitin vähä selvittää ajatuksiani samalla, mutta kiva jos vastaatte !:)
Ahdistaa välillä ajatuskin siitä, että "huomenna nään sen", koska se tietää taas lisää läheisyyttä. Tätä voi olla sekava lukea, kun koitin vähä selvittää ajatuksiani samalla, mutta kiva jos vastaatte !:)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.