Eli oon 9luokalla ja olen jo jokin aikaa ollut ihastunut yhteen vastakkaisluokkalaiseen ujoon hevari poikaan. Oon myös jutellut sen kanssa facessa. Ja kaikki oli hyvin. Se tais tykätä myös musta x3... Mut sit 2viikon keskustelun jälkeen, mun tunteet sitä kohti sammu ja lopetin sille viestien lähettelyn ja yritin vältellä sitä koulussa ( me ollaan samassa Ruotsin tunnilla ja esitystaide tunnilla) en oo oikeastaan puhunut sille kasvokkain vain silmäkontakteja on ollut. Mut sit kun lopetin sen kaa keskustelut niin 3viikon päästä mulla ilmesty taas lämpimiä tunteita sitä kohtaan:( ei olla oltu yhteyksissä jo kuukauteen. Ja mul tekee aina välillä mieli tekstaa sille taas,mut muo pelottaa et kyllästyn siihen taas ja jätän hommat väliin... Mä tiedän et mun mieliala ja mun tunteet sekä luonne ja tyyli vaihtelee TODELLA usein. Samalla mä oon aina välillä ihastunut yhteen mun luokkalaiseen hippiin jo 7luokast asti(mut oon jo lopullisesti päättänyt että en MISSÄÄN nimessä ala pyöritellä mitään juttua senkaa) Mä oon myös juuri äskettäin pannut välit poikki mun entisen"kaverin" kanssa joten mulla ei oo nyt ihan koulussa kavereita(se ei hirveästi vaivaa muo... Joskus vaan nolottaa kun muut kaveriporukat on mun vieressä ja mä istun yksin...) Ja oon pikkasen epävarma et pitääkse musta. Oon 162,5cm ja painan 60kg. kasvoni ovat pyöreät, minulla on jonkin verran aknea ja luonteeni koulussa on ujo ja monet sanovat että olen todella outo (mutta juuri siitä minä pidänkin itsestäni.:))
Joten tarvitsisin nyt neuvoa ja kuulla kokemuksia, että pitäiskö mun alkaa taas jutella sen kaa facessa, tai ei. Teidän neuvojanne kaipaan\('-')/
Voitte myös kommentoida ja kertoa mielipiteitänne noista muista jutuistakin. Niin luen ne MIELELLÄNI!!!!
Joten tarvitsisin nyt neuvoa ja kuulla kokemuksia, että pitäiskö mun alkaa taas jutella sen kaa facessa, tai ei. Teidän neuvojanne kaipaan\('-')/
Voitte myös kommentoida ja kertoa mielipiteitänne noista muista jutuistakin. Niin luen ne MIELELLÄNI!!!!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Moi Oonihanpihalla'-'!
Oli pakko vastata, koska tiedän tunteen omasta nuoruudestani ;) Ysillä tuntuu siltä, että on oikeastaan jo ihan aikuinen, mutta näin jälkikäteen voin sanoa, että kyllä silloin ollaan vielä aika kypsymättömiä. Iässäsi tuntuu, että se "oma" elämä alkaa juuri, ja kaikki pitäs selvitä tässä ja nyt tulevaisuutta ajatellen. Muista kuitenkin, että sulla on vielä kauhean paljon aikaa ja asioita kokeiltavana ja opittavana, ennen kuin pitää urautua johonkin tiettyyn valintaan. On se sitten työ, parisuhde tai mikä tahansa muu elämän iso asia.
En tarkoita sitä, etteivätkö tunteesi voisi tuota poikaa kohtaan olla aitoja ja vakavasti otettavia. Ennemminkin sitä, että ikäiselläsi kuuluukin vielä olla kysymysmerkkejä pään päällä, se on osa kehitysvaihettasi :) Jos tuntuu siltä, ettet halua pojan kanssa varsinaista seurustelusuhdetta aloittaa (et ole varma, oletko valmis siihen), niin voisit kai sanoa sen hänelle suoraan? Ja siihen perään lisätä, että ystävä on kuitenkin aina tervetullut ;)
Itse olin koko ysiluokan yksin, kun kaveriporukat muovautuivat uudelleen ja jäin vähän tyhjänpäälle. Muistan hyvin kuinka inhottavalta joskus tuntui olla jonkun tiiviin porukan lähettyvillä, keskusteluetäisyydellä mutta silti hiljaa. Ysiluokkani tuntui loppumattoman pitkältä, mutta lopulta se loppui kuitenkin :) Peruskoulun loppumisen myötä tuli opiskelupaikan valinta ja kotoa pois muutto. Koko pakka meni siis uudestaan sekaisin, ja uusista tuttavuuksista löytyikin sitten hyviä ystäviä. Vaikka siis nyt tuntuisi välillä tosi ikävältä, älä unohda, että kyllä ne asiat vielä moneen kertaan muuttuvat :)
Vaikutat vahvalta tytöltä, asenteestasi itseäsi kohtaan olisi monella minunkin ikäiselläni paljon opittavaa. Outous voi myöhemmässä vaiheessa elämää osoittautua yllättäväksi vahvuudeksi, jota muut voivat sitten vain ihastella kateellisina ;) Äläkä ainakaan mittojasi mieti, koska vaikka olisit ulkoisesti kuinka täydellinen, aina löytyy joku vielä kauniimpi (itseensä kun ei ole koskaan tyytyväinen). Luonne on se, mikä loppupeleissä ratkaisee!
Tsemppejä! :)