Uusioperheen perustaminen ja alun onni ...rakkaus...onhan sitä rakkautta vieläkin. Rakastan paljon.
Vuosia on nyt kolme yhteistä. Miehellä pari lasta, jotka käyvät meillä viikonloppuisin ja lomilla. Minulla yksi...kohta kymmenvuotias.
Kaikki tuntuu muuttuneen, niin, että kaiken riitelymme takana on minun lapseni. Lapseni käytös, tekemiset tai tekemättä jättämiset. Meillä on kuitenkin mielestäni hyvin käyttäytyviä lapsia, jotka harrastaa ja hoitaa asiansa.
Tänään sain taas kuitenkin kokea erittäin syyllistävää käytöstä siitä, että lapselleni nousi kuume ja jäin lain mukaisesti täksi päiväksi kotiin, pois töistä. Mieheni mielestä minun ei tarvitsisi paapoa, vaan voisin harrastella ja mennä töihin, kyllä se lapsi täällä kuumeisena pärjäilisi.
Usen tällaisista jutuista lähtee riitely...ja tuntuu että aiheena on aina minun lapseni.
Teen vuorotyötä ja myös viikonloppuja...olen usein saanut kuulla, että mieheni ja hänen lapsensa eivät todellakaan aio olla lapseni "seuraneiteinä" viikonloppuaan jne...nämä tuntuvat todella pahalta, sillä itse otan mieheni lapset avoimin mielin vastaan, niin paljon kuin vaan meillä ovatkin.
Tuntuu että minun juttujani vähätellään ja lapseni asiat ovat toissijaisia. Aluksi kävimme yhdessä vanhempainilloissa ja koulun juhlissa jne...tuntui, että olimme oikea perhe. Nykyisin tuntuu, että yksinhuoltajuus on palannut arkeeni, käyn yksin kaikki koulun vanhempainillat ja kuskaan yksin harrastuksiin, oma lapseni on vain ja ainoastaan minun vastuulla. Itse kuitenkin olen valmis kuskaamaan hänen lapsiaan jos vain tarve vaatii enkä ole töissä.
Ovatko nämä ongelmat uusioperheissä ihan tavallista arkea?
Vuosia on nyt kolme yhteistä. Miehellä pari lasta, jotka käyvät meillä viikonloppuisin ja lomilla. Minulla yksi...kohta kymmenvuotias.
Kaikki tuntuu muuttuneen, niin, että kaiken riitelymme takana on minun lapseni. Lapseni käytös, tekemiset tai tekemättä jättämiset. Meillä on kuitenkin mielestäni hyvin käyttäytyviä lapsia, jotka harrastaa ja hoitaa asiansa.
Tänään sain taas kuitenkin kokea erittäin syyllistävää käytöstä siitä, että lapselleni nousi kuume ja jäin lain mukaisesti täksi päiväksi kotiin, pois töistä. Mieheni mielestä minun ei tarvitsisi paapoa, vaan voisin harrastella ja mennä töihin, kyllä se lapsi täällä kuumeisena pärjäilisi.
Usen tällaisista jutuista lähtee riitely...ja tuntuu että aiheena on aina minun lapseni.
Teen vuorotyötä ja myös viikonloppuja...olen usein saanut kuulla, että mieheni ja hänen lapsensa eivät todellakaan aio olla lapseni "seuraneiteinä" viikonloppuaan jne...nämä tuntuvat todella pahalta, sillä itse otan mieheni lapset avoimin mielin vastaan, niin paljon kuin vaan meillä ovatkin.
Tuntuu että minun juttujani vähätellään ja lapseni asiat ovat toissijaisia. Aluksi kävimme yhdessä vanhempainilloissa ja koulun juhlissa jne...tuntui, että olimme oikea perhe. Nykyisin tuntuu, että yksinhuoltajuus on palannut arkeeni, käyn yksin kaikki koulun vanhempainillat ja kuskaan yksin harrastuksiin, oma lapseni on vain ja ainoastaan minun vastuulla. Itse kuitenkin olen valmis kuskaamaan hänen lapsiaan jos vain tarve vaatii enkä ole töissä.
Ovatko nämä ongelmat uusioperheissä ihan tavallista arkea?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.