Häpeän käytöstäni jälkikäteen

Olen tapaillut erästä miestä noin 1,5 vuotta. Kärsin mustasukkaisuudesta (siis omastani) ja häpeän omaa käyttäytymistäni niin paljon että en kohta enää pysty jatkamaan suhdettani miehen kanssa. Mustasukkaisuus liittyy miehen exään jonka kanssa mies on tekemisissä yhteisten lasten takia. Jos miehen lapset mainitsevat äitinsä jossain yhteydessä niin saatan alkaa hetken päästä itkemään. Samoin kun tulee puheeksi jotain heidän yhteisiä näkemisiä ja esim joulun vietto niin tuntuu että minut jätetään ja hylätään siihen paikkaan. En vaan voi sille mitään että ajatuskin heistä yhdessä saa minut mustasukkaiseksi. Olemme puhuneet ongemastani ja olen käynyt hakemassa siihen ulkopuolista apua ja olen lukenut aiheeseen liiittyvää kirjallisuutta (tunne lukkosi). Sen verran asian on helpottanut että en enää ehkä ihan niin paljon pelkää liikkua ihmisten ilmoilla kuin ennen (aikaisemmin en halunnut juuri lähteä mihinkään kun ajattelin mieheni näkevän siellä kauniimpia naisia kuin minä). Mutta miten voisin sopeutua tähän exän kanssa olemiseen? Tämä on asia joka estää minua ajoittain olemasta oma iloinen itseni miehen seurassa. Kun jokin asia saa tämän tunnelukkoni päälle, menee usein monta päivää että olen taas normaali. Tähän kuuluu öisin valvomista ja paljon itkua. Todella raskasta siis. Mies yrittää ymmärtää mutta uskon että ei hänenkään ymmärrys loputtomiin riitä ja on sanonutkin sen. Onko siis mitään tehtävissä että tämä tilanne vielä paranee? Ja miten selviän tästä häpeästä joka jää päälle kun jokin huono hetki on mennyt ohi?