Olen 34-vuotias nainen, joka kärsii pakkoneuroosista. Asunnolta lähteminen on suurta tuskaa, kun uunin levyjen tarkastamiseen kuluu helposti 20 minuuttia aikaa. Tilanne on ajautunut siihen, että en käytä edes koskaan enää uunia/hellaa. Lisäksi tarkastamisen piiriin kuuluu keittiön vesihana, ja samoin vessan hana ja suihku. Ja lopuksi vielä ulko-oven kokeileminen, että ovi on varmasti lukossa.
Illalla kun käyn nukkumaan, en edes mieti, onko uuni päällä vai ei. Hellan levyille voi hyvinkin jäädä jokin tavara yöksi. Mutta aamulla kun tarvitsee lähteä asunnolta, tilanne on aivan kaoottinen. Uunin tarkastaminen on tietynlainen rituaali. Ensin levyt kokeillaan kädellä läpi 4 kertaa, että ovat kylmät. Sitten uunin luukku auki, ja vastuksen kokeilu, että tämä on kylmä. Uunin vastusta ei tarvitse kokeilla kun kerran. Seuraavaksi luen nappulat läpi nolla-nolla-nolla-nolla-nolla-nolla. Tämän toistetaan taas 4 kertaa. Ja lopuksi vielä katson kaukaa, että kaikki nappuloiden tikut on ylöspäin. Ja tämäkin toistetaan 4 kertaa. Ja tämän uunin tarkastamisen voin tehdä helposti 10 kertaakin ennen kuin tulee vakuuttunut olo, että kaikki on kunnossa.... :( Plus ne kaikki muut tarkastamiset.....
Elämä on todella kurjaa tämän vaivan kanssa. Olen käynyt jo psykiatrilla 2 kertaa ja sovittiin, että katsotaan mikä tilanne on kesäloman jälkeen. Nyt, kun vaiva ei ole hävinnyt mihinkään, olen tilannut uudelleen lääkäriajan.
On sellainen tunne, että en koskaan voi päästä eroon tuosta vaivasta.
Olisin todella kiitollinen, jos joku voisi antaa hyviä neuvoja, kuinka tällaisesta neuroosista voisi päästä eroon....
Illalla kun käyn nukkumaan, en edes mieti, onko uuni päällä vai ei. Hellan levyille voi hyvinkin jäädä jokin tavara yöksi. Mutta aamulla kun tarvitsee lähteä asunnolta, tilanne on aivan kaoottinen. Uunin tarkastaminen on tietynlainen rituaali. Ensin levyt kokeillaan kädellä läpi 4 kertaa, että ovat kylmät. Sitten uunin luukku auki, ja vastuksen kokeilu, että tämä on kylmä. Uunin vastusta ei tarvitse kokeilla kun kerran. Seuraavaksi luen nappulat läpi nolla-nolla-nolla-nolla-nolla-nolla. Tämän toistetaan taas 4 kertaa. Ja lopuksi vielä katson kaukaa, että kaikki nappuloiden tikut on ylöspäin. Ja tämäkin toistetaan 4 kertaa. Ja tämän uunin tarkastamisen voin tehdä helposti 10 kertaakin ennen kuin tulee vakuuttunut olo, että kaikki on kunnossa.... :( Plus ne kaikki muut tarkastamiset.....
Elämä on todella kurjaa tämän vaivan kanssa. Olen käynyt jo psykiatrilla 2 kertaa ja sovittiin, että katsotaan mikä tilanne on kesäloman jälkeen. Nyt, kun vaiva ei ole hävinnyt mihinkään, olen tilannut uudelleen lääkäriajan.
On sellainen tunne, että en koskaan voi päästä eroon tuosta vaivasta.
Olisin todella kiitollinen, jos joku voisi antaa hyviä neuvoja, kuinka tällaisesta neuroosista voisi päästä eroon....
Vastaukset 4
Vanhimmat
Pakko-oireinen häiriö. On siihen hoitoja olemassa. Ja lääkkeitäkin. Voisit myös lukea jotain kirjoja, joissa vaivasta on kerrottu. Niissä on myös menetelmiä oireiden hallitsemiseen (enemmän tai vähemmän toimivia). Mulla on (tosin muiden ongelmien vuoksi) sellainen kirja kuin "vapaaksi ahdistuksesta". Siinä on juttua myös sun ongelmasta.
Heippa! Kauhea kuulla että jollain toisella pyyhkii yhtä huonosti. Mullakin ihan täysin samat oireet, Onneksi vielä ei uusia ole tullut. Tämä kaikki alkoi joskus kahvinkeittimestä, sitähän minulla tosiaan ei enää ole..vaan vedenkeitin joka napsahtaa itsestään aina pois päältä mut mut.. tarkoitan ettei kaikki oireet tulleet kerralla.
Olen kans miettinyt hakevani apua, mut lääkehoito ei kiinnosta ainakaan.. Olen toistaiseksi päättänyt pärjätä yksin, koska aloin ajattelemaan näin!
Et mitä sitten vaikka mulla on nämä ajatukset! Jos en tarkista kunnolla, tiedän et mua vaivaa sitten ulkona jossain jäikö joku päälle tai vuotaan hanat, taikka ulko-ovi auki.
Toiseks mieti hei! Syvällä sisimmässäs kun jo aloitat sen tarkistelun, sä tiedät että mikään ei ole päällä. Et vaan suostu uskoon silmiäs tai käsiäs kun ne tunnustelee levyä, mut alitajuisesti tiedät et mitään vaaraa ei ole. Tarkistan silti niin monta kertaa kun aivot käskee, ajattelen et ihan sama, en syyllistä enää itteeni tästä yhtään, tää kuuluu mun persoonaan ja sillä siisti. Tunnen itseni hyväksymisen helpottavan oloa tilanteessa.
Joskus myös auttaa tää hällä väliä asenne, vaikka tekis mieli tarkistaa vielä kerran, niin jatkaakin vaan matkaa ulos päin. Ajattelee et sitte palaa koko kämppä tai tulee murtovaras sisään, pääasia et itse olen nyt tässä hengissä ja on kiitollinen kaikista kivoista ihmisistä elämässään. Aattelee et ne hellat ja hanat on vaan materiaalia siellä muut tavarat, nehän ei mun elämää valtaa kokonaan! On vapaa tunne vaan lähteä ja unohtaa tarkistukset.
Mietin myös näin, että jos tulisikin se tulipalo tms.. niin ainakin voisin olla iloinen ettei mussa ollutkaan mitään vikaa, kun aina niin tarkistelin. Mut joo...ikinä ei ole vielä levy jäänyt päälle, hana vuotanut tai ulko-ovi jäänyt auki :(
hei! Muutin itse äskettäin omaan kotiin ja päätin etta hella lähtee heti pois. En kärsinyt noin vakavasta pakko-oireista, vaaan lähinnä pelkään helloja, että ne räjähtää tms. "pää"oireeni on trikotillomania.
mutta anyway siis, hankin tilalle keittolevyn jonka vedän pistorasiasta käytön jälkeen. Jotenkin aivan ihana vapauttavaa elää ilman hellaa. Huojentunut.
Toivottavasti oma tilanteesi paranee!