ikävä sinua minä. Sinua juuri, jonka elämäntaidot oli kummallisen ohuet, ritisevä jää kenkien alla. Minun on ikävä sinua minua. Ihan siellä kaiken paskan alla.
Sinä joka arvoit kuolemalla ja arpa ei koskaan osunut kohdalle. Sinä joka roikuit sillan kaiteessa ja tiesit että kukaan ei kuitenkaan huomaa jos hyppäisit. Ei kukaan välitä. Ja se ajatus teki kumman katkeraksi. Ja sitä et koskaan tajunnut, että se jonka olisi kuulunut välittää olit sinä itse. Sinuunminuus. Minä olen luvannut pitää sinusta huolta, pitää minusta huolta. Elämäni loppuun asti.
Välittäminen teki kipeintä. Välinpitämättömyyden kestää. Siihen tottuu. Se turruttaa. Välittäminen lyö suojauksen ohi, arimpiin kohtiin. Jos sen päästää liian lähelle, koskettamaan tunteita. Välittäminen rikkoo sen mikä on luotu suojaamaan toisenlaisia iskuja. Kuori joka suojelee, kuori joka jättää eristyksiin.
Muistan sinutkin joka mursit kuoreni. Se teki kipeää. Olet rakas muistoissani. Tiedäthän että postikortti ilahduttaisi. Että tietäisin. Olethan sinäkin vielä täällä, tällä pallolla? Onhan sinulla asiat hyvin? Mikään ei ilahduttaisi minua niin paljon kuin se tieto. Tiedäthän, että välitän? Ei ole niin huonoa tekosyytä, niin lyhyttä tikkua etteikö siitä voisi napata kiinni. Tule minun luo..
Sinä joka arvoit kuolemalla ja arpa ei koskaan osunut kohdalle. Sinä joka roikuit sillan kaiteessa ja tiesit että kukaan ei kuitenkaan huomaa jos hyppäisit. Ei kukaan välitä. Ja se ajatus teki kumman katkeraksi. Ja sitä et koskaan tajunnut, että se jonka olisi kuulunut välittää olit sinä itse. Sinuunminuus. Minä olen luvannut pitää sinusta huolta, pitää minusta huolta. Elämäni loppuun asti.
Välittäminen teki kipeintä. Välinpitämättömyyden kestää. Siihen tottuu. Se turruttaa. Välittäminen lyö suojauksen ohi, arimpiin kohtiin. Jos sen päästää liian lähelle, koskettamaan tunteita. Välittäminen rikkoo sen mikä on luotu suojaamaan toisenlaisia iskuja. Kuori joka suojelee, kuori joka jättää eristyksiin.
Muistan sinutkin joka mursit kuoreni. Se teki kipeää. Olet rakas muistoissani. Tiedäthän että postikortti ilahduttaisi. Että tietäisin. Olethan sinäkin vielä täällä, tällä pallolla? Onhan sinulla asiat hyvin? Mikään ei ilahduttaisi minua niin paljon kuin se tieto. Tiedäthän, että välitän? Ei ole niin huonoa tekosyytä, niin lyhyttä tikkua etteikö siitä voisi napata kiinni. Tule minun luo..
Vastaukset 8
Vanhimmat
Erikoinen teksti. Meneekö naiselle tai miehelle ?
Olen eri mieltä. Kyllä se välinpitämättömyys satuttaa enemmän kuin se, että joku välittää. Kokemus siitä, kun päästää toisen niin lähelle, että se suojakilpi murtuu, on kipeä, mutta samalla myös vapauttava. Ei ole vain kyyneliä poskilla, silloin sielu hymyilee.Tuntee elävänsä taas, se on parempaa kuin elää jossain välipitämättömyyden ja tunteettomuuden panssarikuplassa, suojassa muka kaikelta.
Puhutko alussa itsestäsi ja viimeisessä pätkässä vasta jostain toisesta?
Jos kaiken tapahtuneet jälkeen ei olekaan enää jäljellä muuta kuin kovakuori?
Sisällä vain välinpitämättömyys? Mitä jos liikaa satutettuna ei enää pysty välittämään mistään eikä kenestäkään enää? Eikä pysty vastaanottaan välittämistä keneltäkään? enää ei välitä edes itsestään. jonkun sanat "rakastan sua" iskee kuin puukko rintaan ja saa sut ahdistumaan vaikka niiden tarkoitus olisi saada oloni paremmaksi.
Kuolema kulkee kannoilla kuin sitkeästi seuraava varjo. Onko pahempaa kuin kuoleman varjo kannoilla ja menneisyyden viiltävä kipu kirvelemässä sielussa?
Mistä tietää kun ihmisen sietokyvyn rajat ovat tulleet vastaan? Kuinka pieni ihminen kaiken keskellä onkaan.. kuinka hauras onkaan mieli.. Mitä tapahtuu kun se ihmisen henkisen kivun rajat tulee vastaan? pirstaloituuko mieli kuin lattialle hajoava peili? Vai hyppääkö ihminen sieltä sillalta kohti tyhjyyttä?
Sietokyvyn rajoja..
Ei sitä välttämättä osaa itsekään arvioida, ennenkuin on siellä rajalla käynyt, tai vähän sen rajan ylitse.
Pirstaloituu siinä mieli, tai sit se menee eri ihmisellä eri tavoin. Joku valitsee hypätä. Joku valitsee ehkä toisenkin mukaansa siihen hyppääjän paikalle . Surullisia kohtaloita.
Ja välittäminen on juuri se, jolla pääsee rikkomaan vahvankin kuoren, jonka välinpitämättömyys on aiheuttanut. Ja kyllä se voi sattua lyöntiäkin enemmän... tai sitten se menee jotenkin niin, että kaikki ne vanhat lyönnit osuvat ja tuntuvat vasta silloin, kun joku välittävä ihminen antaa sinulle arvon vertaisenaan ihmisenä.
Mikset itse kysy häneltä kuulumisia? Jospa hän ei tiedä että sinä välität?
Hän tietää että välitän, ja että sinä et kykene välittämään. Ehkä hän ei vain ole sellainen kuin sinä, kylmä ja kiero. Hän rakastaa. Etpäs muuten osaa arvata. Olemme samassa paikassa olleet monesti työn lomassa. ? Mieleeni tuli teistä, sinusta ja toisesta kun kävelitte sinipunaisina , niin ajattelin että pekkajapätkä. J ja siten sinä pienenä mukana. Naureskellimme usein teidän koko erolle. En ole varsinaisesti työ porukkaasi mutta samalla alueella. Et taida kyetä enää. Kaipaatko kaveriasi? Moni kaipaa. . Puhetta piisaa ja ei niistä kannata välittää. Moni meistä ajattelee sinua säälien ja toivoo että saat itsesi kasattua elämän rattaisiin takaisin. Mutta siviilissä toivon sinun ymmärtävän että et kykene enää heitä valloittamaan.
Jättäkää minut rauhaan. Mikään ei ole pahempaa kuin sääliminen.
J? pekka pätkä? sinipunaisissa? en taas ymmärrä yhtään mitään mutta joku nyt ilmeisesti luulee taas aloittajaa joksikin joka on loukannu. vai muako tuo tarkoitti?