hei, olen 21 vuotias mies kärsinyt masennuksesta jo päiväkerhosta saakka tai silloin huomasin jo olevani jotenkin "erinlainen" kun muut. Olen normaalisti hyvin herkkä, auttavainen, seurankipeä. Mutta nykyään en itke eikä kiinnosta juuri auttaa ketään missään asiassa ja seurassa oon jos ei ole muuta tekemistä. olen työtön eikä kyllä kiinnosta sekunttiakaan tehdä työtä/ en usko että jaksaisinkaan. Ennen armeijaa(en kestänyt olla sielä kun noin. 3viikkoa) minulla oli vielä suhkot hyvä olla, mutta nyt olen ihan täysin menettänyt kaikki elämän halut.
olen käynyt vajaan vuoden terapiassa josta ei ole apua ja 2 kertaa kokeiltu samaa masennuslääkettä josta ei ole minkäänlaista apua ollut ainoastaan tullut lisää oireita siitä. Olen 15vuotiaana yrittänyt hukuttaa itteni humalassa, mutta kaverini veti minut pois järvestä ja tämä masennuskohtaus tai mikä lie, on vielä pahempi nyt kun tuntu sillon olevan.
Olen miettinyt että en käy enään terapiassa koska siitä ei ole ollut apua?
olen käynyt vajaan vuoden terapiassa josta ei ole apua ja 2 kertaa kokeiltu samaa masennuslääkettä josta ei ole minkäänlaista apua ollut ainoastaan tullut lisää oireita siitä. Olen 15vuotiaana yrittänyt hukuttaa itteni humalassa, mutta kaverini veti minut pois järvestä ja tämä masennuskohtaus tai mikä lie, on vielä pahempi nyt kun tuntu sillon olevan.
Olen miettinyt että en käy enään terapiassa koska siitä ei ole ollut apua?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Voisi heittää vaihtelun vuoksi erilaisia mausteita ruokiin!
Usko pois ei ne lääkkeet autuaaksi välttämättä tee jos ko. lääkitys ei sovi edes. Mullakin on kaksi lääkettä päällä kun nykyinen aiheutti kauheat paniikki ja itkuoireet vaan nyt tämän toisen kanssa olo on suht tasainen. Haluaisin silti hoitaa itseäni enemmän luonnonmukaisin keinoin mutta viime kerralla oireeni menivät pahempaa suuntaa joten toistaiseksi jätin suunnitelu asteelle tämän. Makeanhimoni on tullut takaisin ja syön melkein päivittäin ''suruuni'' jälleen sekä käyn 3-4x viikossa juoksemassa joka hetkellisesti nostaa mielialaani.
Hullua sinällään tajusin terapiassa alakuloisuuteni kumpuavan lapsuudesta ja ihmisistä ympärilläni (suku) joten jäädytin hetkeksi välini heihin. Surun keskellä kannattaa hakeutua mieluisten ihmisten pariin jotka eivät arvostele tai alenna arvoasi jota valiettavasti tulee suodatettua masennuksen alla.
jep, ei masennuslääkkeillä masennusta hoideta tai paranneta. se vaatii toimenpiteitä masentuneelta itseltään. onko terapiassa selvinnyt miksi olet allapäin? oletteko keksineet mikä elämässäsi ei mielytä sinua? oletko yksinäinen tai koetko, että elämälläsi ei ole suuntaa, tarkoitusta tai, että elämässäsi ei ole mielekästä sisältöä? sanoit olevasi seurankipeä, joten tuli mieleen saattaisitko kokea jääneesi liian yksin. se on yksi yleisimmistä masennuksen syistä ihan kaikenikäisillä. nasioita lähtisin miettimään ja tarkastelemaan yhdessä terapeutin kanssa. toivottavasti löydät ongelmat ja siitä sitten pikkuhiljaa uusia innostavia asioita ja suuntaa elämääsi. tsemppiiii sulle.
itse harkitsen lopettavani Venlafaxiinin marraskuussa, oletan voivani paremmin ilman sitä lääkettä. Vakavasta masennuksesta olen kärsinyt ja nyt olen työkyvyttömyyseläkkeellä.
Masennuksen luontaishoidoista:
http://www.vogel.fi/terveys/kress_masennus.php
http://www.lootuskauppa.fi/
http://www.juoksuterapia.fi/