Olen ollut pitkään naimisissa narsistin kanssa ja meillä on yhteisiä lapsia.
Omien ongelmieni vuoksi en osannut päästää irti hänestä alistamisesta huolimatta ja elin vuosia itsevalehtelussa (valehtelin asiat itselleni parhain päin ja minulla oli pakonomainen tarve nähdä asiat valoisina/hyvinä, koska olen aina ollut huono kohtaamaan ikäviä asioita). Kun lopulta aloin pitämään hiukan puoliani, niin hänellä oli valmiina uusi ja hän kosti rajattomasti sen, että yritin sanoa vastaan.
Siitä seurasi rikosilmoituksia, lastensuojeluilmoituksia...
Kun olin totaalisen rikki, niin en osannut tai paremminkin pystynyt pitämään puoliani (siinä vaiheessa en edes tajunnut mitä oli tapahtunut, missä mentiin...tajusin vain sen, että kaikki mitä meillä oli ollut oli pelkkää valhetta...ja siinä vaiheessa asioiden oikea laita paljastui asia kerrallaan ja oli niin rikki kuin ihminen vain voi olla)
Rikosilmoitukset tietysti kaatui, koska ne oli tekaistuja, mutta hän sai niiden avulla lapset ja alkoi eristäminen. Huoltajuuskiistassa hän sai lähihuoltajuuden, koska lapsilla ei ollut sidosta (eristämisen takia) minun luokseni. Hän sai huomautuksen eristämisestä ja velvoitettiin hoitamaan tapaamiset lain mukaisesti. Koska siinä ei ollut mitään sanktioita, niin hän ei välitä tietenkään niistä.
Itse olen käynyt terapiassa ja ryhmissä ja vasta nyt saanut itseni "kuntoon".
Eristäminen on jatkunut yli vuoden ja sosiaalipuolen huomautuksista huolimatta mitään ei ole tapahtunut.
Nyt olen vain luovuttanut kun voimat ei enää riitä...
Asianajajat ottivat melkein kolmesataa euroa tunti ja pesänjako on ollut puhdasta tuskaa, puhumattakaan lapsiin liittyvistä asioista. Minulla on nyt velkaa, voimat on poissa ja aamulla joutuu miettimään, miksi...minkä ihmeen takia lähden töihin, miksi ihmeessä yritän enää mitään...ja päivät menee päivä kerrallaan tai tunti kerrallaan...yritän vain pakoilla ahdistusta. Terapian jouduin lopettamaan kun rahat ei riittäneet siihen Kela korvauksesta huolimatta...
Minut on mustamaalattu kaikille, lapset olisi pitkän terapian tarpeessa ja rikki...ja kostaminen senkuin jatkuu.
Lopulta varmaan kaikille tulee se raja vastaan kun ei vain yksinkertaisesti jaksa ja päästää vain irti.
Omien ongelmieni vuoksi en osannut päästää irti hänestä alistamisesta huolimatta ja elin vuosia itsevalehtelussa (valehtelin asiat itselleni parhain päin ja minulla oli pakonomainen tarve nähdä asiat valoisina/hyvinä, koska olen aina ollut huono kohtaamaan ikäviä asioita). Kun lopulta aloin pitämään hiukan puoliani, niin hänellä oli valmiina uusi ja hän kosti rajattomasti sen, että yritin sanoa vastaan.
Siitä seurasi rikosilmoituksia, lastensuojeluilmoituksia...
Kun olin totaalisen rikki, niin en osannut tai paremminkin pystynyt pitämään puoliani (siinä vaiheessa en edes tajunnut mitä oli tapahtunut, missä mentiin...tajusin vain sen, että kaikki mitä meillä oli ollut oli pelkkää valhetta...ja siinä vaiheessa asioiden oikea laita paljastui asia kerrallaan ja oli niin rikki kuin ihminen vain voi olla)
Rikosilmoitukset tietysti kaatui, koska ne oli tekaistuja, mutta hän sai niiden avulla lapset ja alkoi eristäminen. Huoltajuuskiistassa hän sai lähihuoltajuuden, koska lapsilla ei ollut sidosta (eristämisen takia) minun luokseni. Hän sai huomautuksen eristämisestä ja velvoitettiin hoitamaan tapaamiset lain mukaisesti. Koska siinä ei ollut mitään sanktioita, niin hän ei välitä tietenkään niistä.
Itse olen käynyt terapiassa ja ryhmissä ja vasta nyt saanut itseni "kuntoon".
Eristäminen on jatkunut yli vuoden ja sosiaalipuolen huomautuksista huolimatta mitään ei ole tapahtunut.
Nyt olen vain luovuttanut kun voimat ei enää riitä...
Asianajajat ottivat melkein kolmesataa euroa tunti ja pesänjako on ollut puhdasta tuskaa, puhumattakaan lapsiin liittyvistä asioista. Minulla on nyt velkaa, voimat on poissa ja aamulla joutuu miettimään, miksi...minkä ihmeen takia lähden töihin, miksi ihmeessä yritän enää mitään...ja päivät menee päivä kerrallaan tai tunti kerrallaan...yritän vain pakoilla ahdistusta. Terapian jouduin lopettamaan kun rahat ei riittäneet siihen Kela korvauksesta huolimatta...
Minut on mustamaalattu kaikille, lapset olisi pitkän terapian tarpeessa ja rikki...ja kostaminen senkuin jatkuu.
Lopulta varmaan kaikille tulee se raja vastaan kun ei vain yksinkertaisesti jaksa ja päästää vain irti.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Lopulta kaikille tulee se raja, kun kokee ettei enää todellakaan jaksa ja haluaisi vain päästää irti. Marttyyriys ei vain oikein pue ketään nykyaikana, joten kannattaa harkita vielä niitä muitakin vaihtoehtoja.
Siihen pisteeseeen päästyään pitäisi viimeistään ymmärtää, kenen kautta oikein elää elämäänsä: mielipahaa aiheuttaneen - vai itsensä?
Kuntoon saattamisen siemen saattaa piillä siinäkin totuudessa, ettei itse ole lakannut välittämästä itse elämän tuomista mahdollisuuksista. Aloittajan tarinassa tulee mieleeni eräs lausahdus menneisyydestä: eihän tämä kai enää voi paskemmaksi mennä?
Anna ajan kulua ja voimistaa sinua. Opettele nauttimaan elämästä ja välittämään. Tulet tarvitsemaan niitä vielä kuitenkin tulevassa. Et yksin itseäsi varten vaan sinulla on mahdollisuus olla se vakaa tekijä lapsillesi sitten kun he sinua tarvitsevat.