Ovatko asianajajat rehellisiä ja vilpittömiä?

Laissa sanotaan, että asianajajana voi olla vain rehellinen henkilö.

Heh heh -jopa murjasit vitsin !

Toivotan onnea! Jos et satu olemaan hyvin onnekas ja saamaan haaviisi harvinaisen yksilön, sinulle annetaan palkkioarvio alakanttiin, tapaustasi pitkitetään, viesteihisi ei vastata, ja jokainen puhelinsoittosi, viestisi ja käyntisi kirjoitetaan ylös ja laskutetaan epämääräisiä summia loppulaskussa, johon on lisätty niin paljon ilmaa kuin asianajajan turmeltunut oikeudentaju (= minun, lakimiehen, etuni on lain perimmäinen tarkoitus) sallii. Siitä sitten valitat ja saat Kuluttajariitalautakunnalta suosituksen, että asianajaja palauttaa liikaa velottamansa osan. Tätä suositusta hän käyttää puuseessään pyyhkimiseen.

Kuinkahan paljon sen yhden ahneen pullikoijaosakkaan likvidoimisesta saisi ja miten se vertautuu asianajajan aiheuttamaan taloudelliseen ja henkiseen raunioitumiseen?

Jos epärehellisyyttä ja vilpillisyyttä on jatkuvat katteettomat lupaukset, niin rehellisyys ja vilpittömyys on asianajajille vieras käsite. Esim. liike-elämässä tällainen menettely pidemmän päälle ajaisi yrityksen asiakaspulaan ja konkurssiin, mutta asianajajilla tämä on luonnollista joutumatta siitä edesvastuuteen. Virastoissakin saa luotettavampaa palvelua.

Kantelut Asianajajaliiton valvontalautakunnalle, ja sieltä saadut huomautukset tai varoitukset ei vaikuta kuin hetkeksi, ja peli jatkuu ja jatkuu.

Itselläni on muistiin kirjattuna kymmenittäin lupauksia, ilmoituksia, jotka eivät pitäneet paikkaansa. Myöskin kokemieni asianajajien häikäilemättömyys asioiden käsittelyssä on ollut käsittämätöntä. Asianajo on yksi röihkeimmistä yritysmuodoista, mitä olen kokenut tai työelämäni aikana nähnyt. Mikä pahinta, ihminen voi joutua tällaiseen yritystoimintaan osalliseksi ilman omaa tahtoa tai syytä.

Oman lakimieheni palvelu on ollut kiitettävä, joten mitään valittamista siinä ei ole ollut.

Niin asianajajissa kuin vaikkapa poliiseissa on mätämunia, jotka alentavat koko ammattikuntansa arvoa.

Joskus 1980-luvulla vanha höppänä asianajaja oli päämiehensä puolesta nostanut laatimani avioehdon mitättömäksi julistamista koskevan kanteen. Minä olin jutussa todistajana, joten en ollut oikeussalissa kuulemassa, mitä siellä esitettiin. Jälkeen päin pöytäkirjasta näin, että ko. asianajaja oli vääntänyt aivan uskomatonta pajunköyttä avioehdon laatimisesta ja sitä edeltäneestä neuvottelusta. Ei hänen päämiehensäkään sentään moisia valheita ollut avustajalleen syöttänyt (jonka selvitin). Kun myöhemmin otin asian asianajajan kanssa puheeksi, hän perusteli menettelyään, että asianajajan tehtävä onkin nimenomaan sotkea juttua mahdollisimman paljon - totuudesta viis. Moitekanne joka tapauksessa perusteettomana/näyttämättömänä tuli hylätyksi.

Toisen kerran lakimies - ei aa, mutta oikeustieteen lisensiaatti -
laatimani testamentin (jossa rintaperillinen oli määrätty perinnöttömäksi) moitetta koskevassa haastehakemuksessa valehteli, että minä puhelinkeskustelussa olisin hänelle kertonut, että testamenttia laadittaessa toinen todistaja ei olisi ollut paikalla, vaan että hänen allekirjoituksensa olisi hankittu jälkikäteen. (Kysymyksessä olisi ollut muotovirhe, jonka perusteella testamentti olisi julistettu pätemättömäksi.) Valhe oli niin läpinäkyvä ja helposti valheeksi todistettavissa, että kantaja joutui kanteensa peruuttamaan ja vaihtoi avustajansakin rehellisempään. Jonkinlaiseen sopimukseen asianosaiset sitten myöhemmin asiassa olivat päässeet.

Täällä olen aiemmin kertonut poliisikomisariosta, joka
a) hänestä eduskunnan oikeusasiamiehelle tekemiini kahteen kanteluun antamissaan "selvityksissä" olisi voittanut satusetä Topeliuksenkin sadunkerronnan taiteessa;
b) minusta tekemässään rikosilmoituksessa (joka perusteettomana - kyse kun vastoin komisarion luuloa ei ollut rikoksesta - ei edennyt esitutkintaa pidemmälle) antoi perättömän lausuman viranomaismenettelyssä.

Mutta eiköpähän jokaisesta ammattikunnasta löydy sekä hyviä että huonoja edustajia. Muutaman mätämunan takia ei koko ammattikuntaa kannata epäkelvoksi leimata.

Millasia tapauksia yleiset oikeusavustajat. Osaavatko mitään? Onko mitään ammatillista vaatimustasoa vai riittääkö puoluekirja tai muut sopivat suositukset?

:))))) joo joku Englannin muinoin elänyt kuningas Henrik sanoi : kaikki lakimiehet pitäisi tappaa.