Mitä pelkäätte? Kuinka usein tunnet pelkoa?
Itse olen selvinnyt kauheasta paniikkihäiriöstä muutama vuosi sitten ja pelkäsin jatkuvasti kaikkea mahdollista.
Paniikki,ahdistus,depersonalisaatio,derealisaatio oli joka hetki läsnä, aamusta iltaan pelkäsin, ja fyysisiä paniikkioireita oli jatkuvasti. Tarkkailin itseäni joka hetki.
Elämä oli kuin yhtä kauhuelokuvaa. Ihan karmea painajaistunnelma! En kertonut kenellekään pitkään aikaan. Luulin/tiesin olevani seonnut ja pelkäsin kertoa siitä muille ja pelkäsin vihoviimeistä naksahdusta. Yritin olla vain normaalisti.
Onko kenelläkään samanlaista kokemusta? Että paniikki yms kauheudet jää pitkäksi aikaa päälle? Kuin olisi esim 2kk kestävä paniikkikohtaus.
Itse olen selvinnyt kauheasta paniikkihäiriöstä muutama vuosi sitten ja pelkäsin jatkuvasti kaikkea mahdollista.
Paniikki,ahdistus,depersonalisaatio,derealisaatio oli joka hetki läsnä, aamusta iltaan pelkäsin, ja fyysisiä paniikkioireita oli jatkuvasti. Tarkkailin itseäni joka hetki.
Elämä oli kuin yhtä kauhuelokuvaa. Ihan karmea painajaistunnelma! En kertonut kenellekään pitkään aikaan. Luulin/tiesin olevani seonnut ja pelkäsin kertoa siitä muille ja pelkäsin vihoviimeistä naksahdusta. Yritin olla vain normaalisti.
Onko kenelläkään samanlaista kokemusta? Että paniikki yms kauheudet jää pitkäksi aikaa päälle? Kuin olisi esim 2kk kestävä paniikkikohtaus.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itse olen kärsinyt paniikkihäiriöstä jo 7 vuotta ja voin sanoa, että minä en edes muista millasta oli elää ilman tätä helvettiä.
Mun vuosi koostuu yleensä:
- 1 pirun iso kohtaus
- 9kk "normaaleja" kohtauksia
- loppu aika suht normaalia
Se on aina sen normaalimman ajan jälkeen se ensimmäinen kohtaus joka lyö joka kerta niin lujaa ja niin nopeasti, että siihen ei ehdi edes reagoida ennen ku oot jo maassa.
Viimeisin iso kohtaus alkoi pahoilla hengitysvaikeuksilla joka johti puutumisiin ja kiputiloihin. Viime kohtauksessa mä yritin pitää itteni siinä uskossa, että tää ei ole mitään pahaa vaan tämä on paniikkikohtaus. No tämä ei tietenkään auttanu vaa tieto paniikkikohtauksesta muuttu tiedoks siitä että kuolee ihan 100% varmuudella nyt ja siihen. Menetin tajunnan hyperventiloinnista johtuen todella nopeasti tällä kertaa. Tajunnan menetys tuossa tilanteessa on vaan onni koska se rentouttaa kropan takasin perustilaan. Työkaverit soittivat ambulanssin mulle jolle tuli tavallaan turhaa työtä .
Kohtaukset tämän ison kohtauksen jälkeen eivät aiheuta tajunnan menetystä. Nämä pienemmät kohtaukset on lähinnä hengitysvaikeuksia, kuolemanpelkoa, rintakipuja, puutumisia ja epätodellisuuden tunnetta. Oireet voivat mennä ohi 10 minuutissa, mutta esimerkiksi hengittämisen vaikeus voi kestää päiviä tai viikkoja ilman lääkkeitä.
Elämää eniten vaikeuttava asia on nukkumisen vaikeus. Pelkotilat alkaa vallata mieltä ku pysähtyy miettimään sänkyyn. Suurin pelko on pelko kuolemasta ja mä mietin yleensä että mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Jos kuoleman jälkeen ei ole mitään niin mitä on se "ei mitään".
Tämä loppu normaalimpi aika on pieniä outoja polttelevia tuntemuksia ympäri kehoa. Niitä on toki ympäri vuotta, mutta muut oireet tekee ne mitättömiksi asioiksi. En tiedä liittyykö tämä "polttelu" paniikkihäiriöön, mutta ainakin ne on outoja ja inhottavia tunteita.
Lääkityksenä käytän Oxamin 50mg ja se on kohtauslääkitys. Mikään pitkäaikainen lääkitys ei ole vaivaan auttanut ja jotkut jopa pahentanut sitä tai aiheuttaneet todella epämielyttäviä sivuoireita kuten agressiivisuutta.
Olen etsinyt keinoa parantua tästä jo pitkään, mutta kaikki tuntuu olevan turhaa. Onneksi tämä sairaus ei hallitse koko elämääni. Pidän hauskaa kavereideni kanssa, opiskelen ammattikorkeakoulussa ja reissaan mielelläni.
Pyydän anteeksi kirjoituskieltäni. :D