Toivoisin sinunkin muistelevan, päiviä kesämme kaunehimman,
aurinko hymyili suloisemmin, rinnallas armahin kun astelin.
Kauan tuo kesämme kestänyt ei, pois halla sen kukkaset vei.
Kesästä jäljelle jäi muisto vain, polttava kaipuu nyt on rinnassain.
Ken muistoja mielessään kantaa, paljon hän voi omistaa.
Ei niitä voi toiselle antaa, ne syömmehen kätkeä saa.
Kun saapuu syys, niin lehdet puiston se hehkumaan, saa loistoaan.
Kuin ikävyys, mi kauniin muiston voi synnyttää, vaikk suru jää.
Hetken lehdet nuo vielä hehkuu, on loisto tuo jo viimeinen.
Ovat muistojemme lehdet kuolleet, ne mennessään vie tuulonen.
aurinko hymyili suloisemmin, rinnallas armahin kun astelin.
Kauan tuo kesämme kestänyt ei, pois halla sen kukkaset vei.
Kesästä jäljelle jäi muisto vain, polttava kaipuu nyt on rinnassain.
Ken muistoja mielessään kantaa, paljon hän voi omistaa.
Ei niitä voi toiselle antaa, ne syömmehen kätkeä saa.
Kun saapuu syys, niin lehdet puiston se hehkumaan, saa loistoaan.
Kuin ikävyys, mi kauniin muiston voi synnyttää, vaikk suru jää.
Hetken lehdet nuo vielä hehkuu, on loisto tuo jo viimeinen.
Ovat muistojemme lehdet kuolleet, ne mennessään vie tuulonen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
no oijoi :(
mutta että voi olla kaunis laulu..
http://www.youtube.com/watch?v=pMNdOPUnVBQ