Dreeverin hakulaajuus?

Dreeverin suosio onkin juuri siinä että pienissä ja rikkonaisissa metsissä onnistuu metsästys kun koira ei ole heti seuraavassa pitäjässä.

Suurin osa dreevereistä on innottomia kengän kiillottajia. Jalostus mennyt ketulleen.
Toinen ongelma on löysyys. Yöjäljelle öykkämistä harrastetaan ja ajojälkeä kerrataan ja välillä ajellaan väärinpäin..

Ja olen nähnyt dreevereitä metsässä paljon, vain muutaman kelpuuttaisin omaan tarhaan. Suurimmaksi osaksi olen nähnyt koiria joita en elättäisi..

mieluimmin dreeverin ottaisin kuin beaklen ainakin ennen dreeverit oli sitkeitä ajajia mitä ei voi sanoa beaglesta .

Kaikki riippuu koulutuksesta, jos kuljettaja ei liiku ollenkaan, koirasta tulee ennemmin tai myöhemmin kaukohakuinen ja pahimmassa tapauksessa sellainen, ettei se pidä yhteyttä ollenkaan.

Mikäli kuljettaja liikkuu liian kovaa, koirasta kehittyy lähihakuinen. Oikea koulutus on sellaista, että pitää olla paikallaan ja antaa koiran hakea niin kauan, kunnes se ottaa yhteyttä. Siitten liikutaan muutamia satoja metrejä eteenpäin ja annetaan koiran hakea jne.

Kun huomataan koiran olevan yöjäljillä ollaan paikoillaan, jos koira käy ottamassa yhteyttä niin ei liikuta, vaan annetaan sen jatkaa työtään niin kauan kunnes ajettava lähtee liikkeelle. Joskus käy niin, ettei koira saa ajoa ja sillä lopahtaa intoa. Silloin voi mennä koiran avuksi ja yllyttää sitä vielä töihin tai kytkeä se ja viedä eri paikkaan tai lähteä kokonaan pois, riippuen koiran vireydestä.

Pitää muistaa kaksi asiaa koulutuksessa: molemmin puolinen luotto toisiaan kohtaan ja saada ajava koira kytkettyä tarvittaessa.

Olen gps:ää seuraillut ja jos alue on kuljettu niin siirryn eteenpäin kun koira tulee moikkaamaan.

Dreeveri on sellainen puupää ettei sitä helposti saa metsästä pois. Viikonloppuna oli ajo ja kun hukka tuli niin haki pimeään saakka jolloinka hermoni olivat jo lähinnä riekaleina että "tule nyt perkele sieltä pusikosta" että pääsen saunaan !

Kun luupää sitten kuuli autonoven käyvän ja kaasuttelun niin tuli kiire autolle ettei vaan jää metsään häh häh. En tosin ole sitä ikinä metsään jättänyt. Pentuna vähän juoksutin autonperässä joten olisikos siitä jäänyt puupäälle kauhu että jää kyydistä kuin jämsän äijä ellei kiiruhda autolle.

Onneksi on GPS panta että tietää missä pyörii ja voi hakea pois ellei älyä tulla.

Jos pyörii jaloissa niin osta sellainen perseenpehmuste ja täräytä kannonnokkaan istumaan äläkä hiehvahda äläkä reakoi iloisesti jos tulee luoksesi heiluttamaan häntäänsä. Usko vaan niin kohta kyllästyy jaloissasi pyörimään ja lähtee tutkimaan maastoa. Pikkuhiljaa kerta kerralta lenkit pitenee joten kärsivällisyys on paras kaveri koiran koulutuksessa.

Yksi asia on varma. Joillekuille ei koskaan tule kunnollista ajavaa koiraa, taas toisille tulee lähes aina kevollinen koira, joskus jopa huippukin.

Kaikki alkaa pennun valinnasta, on valittava ajavista suvuista, ruokittava oikein, liikuteltava jatkuvasti. Opetettava metsään maltilla, usein metsällä, muttei väsytettävä. Hyvät asialliset pitopaikat jne.

Pitkäjännitteisellä toiminnalla saa hyvän jahti- ja koekoiran. Hätäilyllä ja osaamattomuudella ei mitään. Yleensä koira on parhaimmillaan 4 - 8-vuotiaana, mutta poikkeuksia on molempiin suuntiin.

Ite olen kuljetellut supin ja ketun luolille ja kyllä lähtee yöjälkeä seuraamaan. Pikkuhiljaa edeten ja tärkeintä varmaan on nuo metsässä vietetyt tunnit että nenä oppii hajut mikä on normaalia ja mikä kummallista ja kiinnostavaa tuoksua.

Peurat ja hirvet kiusaavat sillä kun koira vainuaa peuran tai hirven niin lähtee kuin raketti eikä mene kauaa kun on ajo pystyssä. Saman energian kun saisi jänikselle tai ketulle niin jopas olisi tilanteita.