Eli oon ihastunut tähän poikaan, ja mitä nyt tiiän siitä, niin meillä on samanlainen musiikki maku, me molemmat soitetaan kitaraa, urheillaan (itse juoksen vaan tää pelaa tietääkseni pesäpalloa ym.) ja sitten se on kuvaillu minkälaisesta tytöstä se tykkäis, niin vastaan sitä kuvausta (en nyt kerro tästä tarkemmin), mutta perkele, kun en uskalla mennä puhumaan:( niin ja tosiaan molemmat on kristittyjä. Ja se tuskin tietää, että meillä on mitään yhteistä.
samanlaisia, mutta toinen ei tiedä. kai.
tyttö17
10146
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kuulostat jotenkin tutulta, mistä päin olet?
Pohjois-pohjanmaa, mutta en tietääkseni oo suoranaisesti ilmaissu näitä harrastuksiani ym. sille, mutta kyllä ne selviäis mun facebook profiilia selaillen:D tosin tuntuu epätodennäköiseltä että se sitä selailis:(
mutta mistä itse?
mitä musiikkia kuuntelette siis?
no tää nyt ei oo mitenkään olennaista, mutta raskaamman puoleista
Vaikea helpata, kun ei tiedä millainen "suhde" teillä on.
Ei kai tuossa muu auta, kuin mennä juttelemaan. Mitä pelkäät? Kun ajattelet järjellä, ei siinä ole mitään pelottavaa. Mieti pahin mitä voisi tapahtua. Hän ei vastaa? Hän vittuilee tai nauraa sulle?
Jos noin kävisi, ainakin tietäisit ettei hän ole sun arvoista seuraa. Lisäksi saisit mielenrauhan etkä enää ajattelisi häntä.
Turhaan ihmiset pelkäävät toiseen tutustumista, siinä ei ole mitään erikoista tai pelottavaa. Pakit eivät ole maailman karmein asia, ne ovat paljon helpottavammat kuin se, että kuukausia mietit "entä jos sittenkin..."
Joten menes jo juttelemaan.
Pelkoni on irrationaalista johtuen sosiaalistentilanteiden aiheuttamasta ahdistuksesta. Nykyään pystyn juttelemaan kenelle vain, mutta ihastuksen suhteen menen lukkoon. Ihan fysiologisia faktoja, esim. adrenaliinin eritys ihastuksen läsnäollessa= vaikeuttaa kommunikointia sykkeen noustessa ym. stressi oireet. Eli tämä ei ole mikään tahdonalainen reaktio, joka menee ohi kun joku sanoo "mikset puhu sille".
Tosiaan pelottaa myös tämä, "entä jos" vaihtoehto, jos joku ehtii ennen mua. Enköhän mää jossain vaiheessa läksyjen tms. suhteen ota yhteyttä. Mutta se ei tuu tapahtumaan vielä tänään:P
Tiedän kyllä, että kaikille se ei ole helppoa. Itsellänikin on ongelmia esim. tunteiden näyttämisessä, koska pelkään että mua satutetaan.
Koitin viestilläni sanoa, että vaikka se jännittää aloittaa keskustelu, niin se ei oikeasti ole niin kamalaa. Uskon, että sinäkin pystyt vaikka aluksi netin kautta pistämään yksinkertasesti tervehdyksen ja jutella hieman. Kyllä sä siihen pystyt kun oikeasti haluat, ikävä kyllä et asialle voi muuta tehdä.
Tsempit, äläkä anna itsesi luovuttaa. Pieniä askelia vaan.
ootteko kavereita fb:ssä?
ollaan.
Minnepäon p-pohjanmaata?