Kukaan ei ole rakastanut niin kuin minä
silittänyt lepääviä hiuksia tyynyllä
sormeillut aaltoja kuunvalon myötäisesti
hiljentynyt junassa mietteliäin ilmein
oikeaan aikaan tarvittavin katsein
matkalla aina ja kaiken tämän jälkeen
vain yhteen suuntaan kerrallaan
niinpä voinen istahtaa toviksi
tavaratalon hajuvesiosastolla
hattu sylissä odottaa
täytyyhän löytää oikea yhdistelmä
salainen kaava jolla ambra
yhdistyy ihosi luontaiseen aromiin
niin kuin ei kenenkään muun
olla minun lupauksista lupauksiin
kapinallisten keväästä
eksoottisista linnuista
kaikki vangittuna herkkään lasiin
Vannon: jasmiinisävyinen enkeli
lennähti liki, viivähti
solmioneulalla
sydämeen uuden hypähtelevän toivon
juuri kun ummistin silmät
säärien kiireestä taas
kiikuttaa uutta pulloa
salaisuuksien nektaria
en puutu asioiden kulkuun
annan kauneuden aikuisen naisen käsiin
silloin tällöin nuuhkittavaksi rannetta
aistittavaksi eteeristä kaulaa
mitä voisin enempää haluta
ihmeellisen sähkövalon alla
silittänyt lepääviä hiuksia tyynyllä
sormeillut aaltoja kuunvalon myötäisesti
hiljentynyt junassa mietteliäin ilmein
oikeaan aikaan tarvittavin katsein
matkalla aina ja kaiken tämän jälkeen
vain yhteen suuntaan kerrallaan
niinpä voinen istahtaa toviksi
tavaratalon hajuvesiosastolla
hattu sylissä odottaa
täytyyhän löytää oikea yhdistelmä
salainen kaava jolla ambra
yhdistyy ihosi luontaiseen aromiin
niin kuin ei kenenkään muun
olla minun lupauksista lupauksiin
kapinallisten keväästä
eksoottisista linnuista
kaikki vangittuna herkkään lasiin
Vannon: jasmiinisävyinen enkeli
lennähti liki, viivähti
solmioneulalla
sydämeen uuden hypähtelevän toivon
juuri kun ummistin silmät
säärien kiireestä taas
kiikuttaa uutta pulloa
salaisuuksien nektaria
en puutu asioiden kulkuun
annan kauneuden aikuisen naisen käsiin
silloin tällöin nuuhkittavaksi rannetta
aistittavaksi eteeristä kaulaa
mitä voisin enempää haluta
ihmeellisen sähkövalon alla
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tuossa iässä on ehkä liian myöhäistä
kasvaa aikuiseksi
kuin Ruotsiin siirtolaisena muuttaneen isän
lapsi
isä ei oppinut maan kieltä,
ja asioidessaan
yksinkertaisimmissa paikoissa
tarvitsee tulkkia,
tarvitsee pojan kieltä
Monimutkaista kieltä kuulee korvissaan,
kaunista,
ihmeellisine käänteineen
hienoa ja sointuvaa
ovet avaavaa
Ja vaikenee
miehestä itsessään
tuo hattu kourassa odottava
Mutta joskus näinkin päin!
Kiitoksia runosista! ilahduttavaa luettavaa!
Kiitos huomioista, arvon kommentoija. Tallennan ne sydämeni salaisuuksien arkkuun.
Vaikea olla aikuinen maailmassa
jossa muut käyvät vielä leikkikoulua
olen kuullut nuo
väärään aikaan syntymiset
vikapaikkaan sanomiset
niin monta kertaa
pudonnut vieraaseen maahan
merkilliseen kulttuuriin
itsensä löytämiseen
kauniinsoljuvaan kieleen
joka on kuin puro
sydämestä sydämeen
talvi-iltojen ainoahko ilo
etten edes muista mennyttä elämää
miten oli siinä toisessa maassa
puhuttiinko runoista
pysyttiinkö kenties asiassa
seisottiinko hattu kourassa
anomassa laskeutumislupia
kirjattua jokatoisenmiehenoikeutta
maahanmuuttajalle
kylmänkangistamaa katsetta
muukalaisten armeijalta
jonka sydämellä ymmärtäisi
Paljon on lupausta yhdessä runossa :). Vaatii vastaanottajalta tietynkaltaista olotilaa.
Omalta kohdalta en uskaltaisi ostaa miehelle partavettä, koska tuoksumaailman valinnassa voi mennä herkästi pieleen. En edes ajatuksissa, en edes runossa :). Tai ainoastaan siinä tapauksessa, että toisella ei ole minkäänlaista makua näiden asioiden suhteen..
No joo.. alunperin oli, että "Kukaan ei rakasta niin kuin minä".. sitten tuli idea kertoa ikäänkuin vanhemman herrasmiehen näkökulmasta..
Tuo on oikein. Vasta toisen iholla tietää sopiiko joku tuoksu. Ja naisilla on taipumus ostaa miehille kukkaistuoksuja, sellaisia mistä itsekin tykkää, ja voisi joskus romanttisesti lainata.
Kiitos kommentista, jalo neito.
On tietysti naisia, joille miehen ostama hajuvesi, on huomionosoitus. Olet kyllä varmaankin jo huomannut, että olen se nainen, joka on inhorealisti ja arvostaa miehessä enemmän älyllistä keskustelukumppania kuin sitä, että kohtelee kuin naista.
Elämä on liian lyhyt elettäväksi kulttuurin sitomissa sukupuolirooleissa. Koen enemmänkin elämän koko elämän pituisena seikkailuna, joka iloitsee siitä, kun joku muukin tekee samalla tavoin. Siksi pyrinkin luomaan omasta elämästäni omannäköistäni, kuten työstänikin.
Hyviä öitä!
Olen huomannut:)
Tapakulttuuri kenties voi peittää jotakin. Olet sellainen persoona, joka haluaa nähdä ennen kaikkea totuuden kaiken näiden kerroksien alla.
Kieltämättä itse tunnen pienoista mielenkiintoa perinteitä kohtaan, ja olen havainnut tietysti etteivät ne kaikilta osiltaan nykymaailmaan sovi. Onneksi runomaailmassa voi elää tällaista elämää, osittain ainakin.
Sukupuoliroolit tietysti ovat muuttuneet aikojen saatossa, mutta näen muutoin kulttuurissamme paljonkin hyvää.. ja viihdyn itse henkilökohtaisesti siinä ristiriidassa, joka syntyy vanhaa tapakulttuuria nykyaikaan sovitettaessa. Nimenomaan: jokaisen tulee tehdä elämästään omannäköistään.
Antoisaa viikonalkua harrastusten, työn ja muun elämän parissa!
Maku ja tuoksu ovat erityisesti muistoja herättäviä aistiärsykkeitä, ne tuovat menneestä unohtunutta nykyhetkeen . Mutta myös tietty sana/sanonta voi toimia näin.
Runoherra tuntuu viihtyvän tällaisessa erilaisia aikoja ja tapoja yhteen tuovassa aistimaailmassa. Viihdyn itsekin ristiriidassa, ambivalenssin tunnelmassa, assosiaatioissa. Mutta joskus päätä pyörryttää, kun tällaisia runoja lukee... tasapainoisella hajuvedellä on luonne. Tuoksu ja maku joka kutsuu esiin liian monenlaisia aineksia, on ehkä kehittelyn alla, ei vielä ihan valmis...
ja kukapa nyt olisi... :)
Kiitos ajatuksistanne, jalo neito. Ne ovat kuin kevättuuli ulkoisen syksyn hetkellä.
...
Niin, kenties nämä eivät ole niitä kaikkein lukijahuomaavaisimpia runoja. Mietin kyllä kieltämättä itsekin, etteivät välttämättä ole suomi24-tekstiä. Todella viihdyn tässä, kuten havainnoitte, en malta olla kirjoittamatta "matkasta", minulle tämä on yhtenäistä tarinaa, kun tarina on valmis liitän osaset yhteen ja tapetoin sillä vaikka seinän. Mutta suokaa anteeksi: minulle hajuvesi ei ole koskaan "tasapainoinen" tarkoittamassanne mielessä.. rakas tuoksu tuo mieleen sen lanseerauksen Pariisissa 1923, ensimmäisen yhteisen tanssin, eronhetken, myöhemmät kuulumiset, tuoksun yllättävän ilmaantumisen lomamatkalla Malediiveillä jne. jne.