ei kukaan haluu kymppirivii.. vai haluuko?? Mun yhellä kaverilla on täys kymppirivi eikä sillä oo mitään muuta elämää kun koulu ja sen 2 urheiluharrastusta (pitää kato taata se liikan kymppi..) .......
keskiarvo 10
10.00
51436
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
No jos elämässä ei oikeasti ole mutua kuin koulu, niin olisi syytä miettiä elämäänsä uudestaan. Tunnen yhden tämmöisen tapauksen, lähti peruskoulusta just jollain 9.8 keskiarvolla, eikä sillä ollut suhteellisuudentajua ollenkaan.
Esimerkiksi fyssankursseilla lukiossa esseetehtäviä on kurssille kuulunut siten, että niiden arvo on -2- 2 pistettä kokeessa (maksimi ilman esseetä 42), kaverini teki kyseistä esseetä SEITSEMÄN tuntia. Siis seitsemän tuntia kahta pistettä varten! Mitä semmoisestakin tulisi työelämässä? Ei siellä voi viettää tuntikausia suoristelemassa klemmareita, eihän työnteosta tule mitään. Vertailun vuoksi sanottakoon, että itse tein kyseisen esseen puolessa tunnissa ja sain myös sen kaksi pistettä. Hän myös ihan oikeasti oli niitä ihmisiä, jotka eivät uskaltaneet mennä kotiin saatuaan kokeesta "vain" kasin. Elämästään saa vaikeaa paljon vähemmälläkin vaivalla.
Hyvä juttu jos järkevällä työmäärällä saa itselleen hyviä numeroita, mutta älyttömällä hikettämisellä menee ohi nuoruus ja mielenterveys. Niin ja itse en ylipanostajaa esimerkiksi töihin ottaisikaan, eihän se saisi mitään tehtyä annetussa ajassa. Tai ainakin palaisi loppuun alta kuukauden ja pitäisi palkata uusi tilalle.
Ja ei, en ole koulussa epäonnistunut luuseri, myös minun keskiarvoni oli peruskoulun jälkeen yli yhdeksän, panostusta varmastikin sen eteen puolestaan keskimääräistä vähemmän.
Että suhteellisuudentajua ihmiset!
Se on kuulkaas ihan se ja sama onko ka yhdeksän ja puoli vai kymmenen, pääsette mihin tahansa lukioon enivei. (Ja liikkaan yms. on turha panostaa, ne eivät vaikuta mihinkään kunhan läpi pääsee).
Itselläni oli viime luokalla keskiarvo 9.6
En nyt tiedä meneekö kymppioppilailla elämä noin huonosti, mutta minun ei ainakaan tarvitse lukea 30 min enemmän kokeeseen, ja saan yli ysin. En nyt kuitenkaan ole sosiaalisimmasta päästä, joten vapaa-aika menee lähinnä nettiin.
Omasta mielestäni koulunkäyntiin panostus riippuu siitä, mitä haluaa tehdä työelämässä. Jos matematiikka on vaikeaa, ja siitä saa vaivoin 8, ei kannata harkita arkkitehdin uraa. Jos tietää jo yläkoulussa ehkä tulevan ammattinsa, ei kannata käyttää aikaa muihin aineisiin. Käsityöstä tai liikunnasta ei kannata kuitenkaan seiskaa hankkia, jos haluaa yli kasin keskiarvon.
Nokun niitä käsitöitä tai liikuntaa ei lasketa keskiarvoon ellet sitten hae johonkin, missä niitä tarvitaan. Mutta pääsääntöisesti ne eivät vaikuta paskan vertaa lukiohakuun. Ei munkaan keskiarvo noiden kanssa olisi niin hyvä, kaikki musat ja kuvikset ja semmoset meikäläisellä oli kasia kun tajusin tosi aikasin, ettei niillä ole mulle mitään väliä. Mutta niitä ei lasketa kun jatkaa yleissivistävään koulutukseen, kuten minä tein.
Ja mites pääset vaikka äikänopeksikaan jos kuset matikan niin, ettet pääse lukioon. Siinä on turha hokea, että "no mut en mä tarvii sitä mun tulevassa ammatissa". Tervemenoa amiksen siivoojalinjalle.
No viestini pointti oli se, että hieno homma jos niitä kymppejä ropisee, mutta ei niiden takia kannata ottaa älytöntä stressiä ja unohtaa elää. Kyl se järkikulta on täydellistä kymppiriviä tärkeempi. Tietenkin opiskella saa ja pitää, mutta siinä on syytä muistaa kohtuus, sitä kahta pistettä varten ei ole tarkoitus työskennellä seitsemää tuntia, muutenhan kokeessa menisi kolme viikkoa (ja aikaa siis oikeasti on "vain" kolme tuntia).
En lue ikinä kokeeseen ja joskus tullu kymppei:D
Aikaa kokeesa on neljä tuntia...