Minusta eläkkeellä olo ihanaa aikaa, en vaihtaisi työelämään takaisin, toivottovasti muillakin on yhtä mukavaa.
Niin paljon kivaa tekemistä löytyy, olen joutunut karsimaan vähemmän kivoja asiota ja tekemisiä pois, uusia kiinnostavia asioita löytyy, mutta aika ei riitä.Jotkut tylsistyy ja jämähtävät paikoilleen, en oikein ymärrä mistä lie johtuu.Mullakin ei ole varallisuutta liikaa, sen verran että pärjää, olemista on vähemmälläkin rahalla, ehkä se on sitten ihmisten asenteesta ja tyyväisyydestä kiinni.
Toivottovasti muutkin osaavat nauttia ansaituista eläkepäivistä, kuin minä
Niin paljon kivaa tekemistä löytyy, olen joutunut karsimaan vähemmän kivoja asiota ja tekemisiä pois, uusia kiinnostavia asioita löytyy, mutta aika ei riitä.Jotkut tylsistyy ja jämähtävät paikoilleen, en oikein ymärrä mistä lie johtuu.Mullakin ei ole varallisuutta liikaa, sen verran että pärjää, olemista on vähemmälläkin rahalla, ehkä se on sitten ihmisten asenteesta ja tyyväisyydestä kiinni.
Toivottovasti muutkin osaavat nauttia ansaituista eläkepäivistä, kuin minä
Vastaukset 134
Vanhimmat
Olisin kaivannu pikkuse tarkemppa erittely siit et mikä siit niin ihanaa tekee,nyt vaan on uskottava pelkkää ,eläkkeellä on ihanaa tokaisua.
en taira uskoa.
Tuloni ovat kolmenkertaiset ja lisääntyy, samoin kokemukset kun oli aika nyt on järkevää seuraa ja tuttavia.
Tosin kaipaan vanhaa toivetta joka oli vuosia sitten purjehtia.
Eiköhän kaikilla eläkeläisillä ole saman suuntaisia ilonaiheita!
Päällimmäisenä tietenkin oman ajankäytön rajaton hallinta.
Nyt voi suunnitella ja päättää asoita eteen päin tarvitsematta neuvotella tai sopia muiden kuin elinkumppanin kanssa.
Kotiuduimme muutama päivä sitten 6:n viikon matkalta ja tällä hetkellä on kaudet varaukset valmiina.
Toisaalta voi tehdä täysin spontaaneja, nopeita ratkaisuja.
Rajaton mahdollisuus harrastuksiin joista tärkein minulla on kunnosta ja terveydestä huolehtiminen.
Panostaminen sosiaalisten suhteiden laatuun omilla ehdoilla ilman sivuvaikuttimia.
Parisuhde hoituu automaattisesti koska aikaa on eikä ole mitään stressitekijöitä.
Eläke on kehno mutta netto on kuitenkin 60% korkeampi kuin työttömyyskorvauksen.
Jokaisella on oma tarinansa mutta periaate lienee saman suuntainen.
Kiitos ja onnea elämälle.
Eläkettä 900€ kuussa ,mutta vihdoinkin vapaa.
Eläkeläisen vapaa elämä on ihanaa,vaikka kukaan ei istu vierelläin.
Fredi - Elämä on ihanaa (1980)
http://www.google.com/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=5&ved=0CEwQtwIwBA&url=http://www.youtube.com/watch?v=CJh1gpfBEOY&ei=wftOUvr6OYKO4ASk2oG4Cw&usg=AFQjCNEMPba_Royxi4l0-B7qPiWgFzwzvg&bvm=bv.53537100,d.bGE
Kyllä eläkeellä on varmaan sitten kivaa. Ei tarvitse harrastaa mitään sen erikoisempaa ja olla paljoa rahaa. Itselleni riittää ihan se mitä jo nyt puuhailen, mutta sitten vain aikaa on enemmän. Terveys on tärkeä asia ja sanelee tietenkin elämisen valintoja.
Mitä ihanaa tässä on (?) kun joutuu maksaan pienistä eläkkeistä afrikkalaisten ja muiden mamujen koulutuksia Suomessa ?
Tiesit kai että yksi lukuvuosi korkeakoulussa maksaa veronmaksajille noin 12000 - 13000 euroa, ja kun on kyseessä nuo edellä mainitut, niin siihenhän ne menot ei suomalaisilla vielä pääty, vaan jotenkin heidänkin on asuttava ja saatava ravintoa sun muuta...
Missä muussa maassa kun Suomessa saa käydä ilmaiseksi koulua, siis niin että et ole asunut päivääkään tuossa valtiossa ?
Eipä ihme et J.Katainen ja sekomuksen piikatyttö Jutta ovat käsi, ja kai lakki kourassa kerjäämässä suomalaiselle veronmaksajalle lisää velkaa.
Nythän sitä on jo saatu sata miljardia euroa. Joten pian olemme samassa veneessä kun kreikkalaiset ja muut etelä - eurooppalaiset.
Minusta on erittäin ihanaa, että osa pääsee noin työkykyisinä eläkkeelle.
Monen olo ja elo on rajatumpaa, koska juuri sen takia eläkepaperit saikin.
Moni ei parane, kun lakkakausi alkaa.
Ei parane, ei, vaikka kuinka sitä toivoisisi. Lakka-aikana varsinkin.
Nautin eläkkeellä olosta, ei hoppua mihinkään. Aikataulut voi rustata itselleen sopiviksi, kun ei tarvitse työvuoroja kalenterista tutkia.
Matkustan minne haluan ja milloin haluan, tulot huomioonottaen.Kotona on lysti olla, eläkeläisten tansseissa piipahdan, niissä tapaa hauskoja ihmisiä ja halutessaan voi ottaa tilaisuudesta vaarin.
Onkos jo montakin vaaria tilaisuuksista löytynyt? :))
Otan vaarin vain tarpeeseen ja on heitä muutama mukaan tarttunut.
Jäin varhennetulle 6-kymppisenä hoitamaan sairasta miestäni. Hänen kuoleman jälkeen hoitourakka jatkui lapsenlapsissa ja vapaaehtoistyön parissa. Nyt nuorimmat lapsenlapset ovat jo 9 vee ja lopetin vapaaehtoistyönkin. Aikansa kutakin.
Allekirjoitan, kyllä eläkkeellä on mukavaa kun on terveyttä ja sopu itsensä kanssa.
Ulkoilen, jumppaan, joogaan ja luen. Tapaan ystäviä, soitellan ja rupatellaan. uusia ystäviäkin on siunaantunut eläkevuosina. Olen kiitollinen jokaiseta päivästä jona pää pelaa ja ruumis toimii. Eläkettäkin on sen verran, että kattaa vaatimattomat tarpeeni.
Eläköitymisen syy ja ihanuuden laatu! Taitavat tapauksittain vaihdella.
KELAn aloitteesta minut siirrettiin sairaseläkkeelle 52:n ikäisenä.
Aloin silloin syömään rotanmyrkkyä ja pistämään sytosstaatteja.
Oli kama tunne koska perusterveellä ja hyväkuntoisella ihmisellä havaittiin harvinaislaatuinen verisyöpä ja sytopiikit aiheuttivat korkeaa kuumetta ja sietämättömiä nivelkipuja.
Tulevaisuuden suunnittelu ei käynyt mielessänikään.
Elimme ensimmäisen vuoden päivä kerrallaan.
Kuukauden Balin matkan varaus, 300€, jäi siinä hässäkässä perimättä takaisin.
Ensimmäisen vuoden jälkeen lääkäri vaihtoi piikit sytokapseleihin ja olo muuttui radikaalisti.
Kaikki sivuoireet katosivat täysin. Ainoana harmittomana haittana on alhainen Hb, -100.
Viimeiset 12 vuotta olen elänyt normaalia, jopa terveen ihmisen elämää, jota haittaavat ainoastaan 4 -6:n viikon välein tehtävät verikokeet.
Ruokailussa on varottava K-vitamiinin ja raudan saantia.
Harrastan, matkustan mieheni ja naisystäväni kanssa. Nautin kotipassauksesta vaikka pystyisin itsekin tekemään ko. askareet.
Viihdytän miestäni oman harkintani, ja myös hänen tarpeidensa mukaan.
Nämä 11 vuotta ovat olleet ihanaa elämää kunhan en ajattele tulevaa aikaa.
Jossakin vaiheessa luuydin muuttuu kuitumaiseksi ja sitten onkin kyse vain muutamasta kuukaudesta.
12 vuotta sitten en olisi voinut kuvitella näin pitkää ja ihanaa elämää.
Kun totesimme yhtiön kanssa että minä joudan mennä, napsahti tililleni mukava summa, entisten säästöjeni päälle.
Oli helppoa päättää lopettaa työ-elämä.
Hetken mietin, ottaisinko jonkun dementikon hoidettavaksi, tai harrastuksekseni vanhain-hoito-laitoksen vaippojen vaihdon, mutta päätin alkaa vetämään lonkkaa.
Vaikka ne ovatkin ihan terveitä.
Ei sattunut yhtään.
Tänä aamuna, neljän aikoihin, aukaisin parvekkeen-oven, otin mukin kahvia ja katselin pimeyttä.
Ei tuntunut ihan samalta kuin Juhannuksen tienoilla.
Mutta vapauden tunne oli sama ja yhtä mahtava.
Parin vuoden lonkan vetämisen jälkeen alkoikin sitten eläke napsahdella tililleni.
Sitäkin tulee enemmän kuin menee, joten säästönikin karttuvat.
Pitäisi vain keksiä jotain muutakin kuluttamista kuin ajan kuluttaminen.
Lievästi on alkanut taas kiinnostaa Kumin polttaminen. Rahaa kun on autoiluunkin.
Pitäisi vain päättää väri.
Suunnitteleminen, laiskana löhöillen onkin se matkailun mukavin puoli.
Siinä voi joogailla jäseniään oikoen ja väännellen eri mutkille.
Kaukaa olin viisas ja jätin ajoissa puolisot ja koulutin lapseni omilleen.
Lapsenikin, onneksi taitavat olla mahoja.
H.
Hävettääks sua koskaan toi liiottelu?
Mä luulen, että kyseessä on kaunisteltu totuus, kuten yleistä on tällä palstalla.
Hyvä sanonta toi kaunisteltu meikäläinenkin sikaruma ukkeli on vaan persoonallisen näkönen.
Hyvä sydän on parempi kuin komea ulkokuori.
"vähän lisiä"
Olet vähän oikeassa.
Kirjoituksessani kaikki on totta, tehtyä, tapahtunutta ja minua.
Jokainen sana.
Kirjoitin sen siksi, että kaikki eivät ole harmonisia vanhuksia, lapsen-lapsineen, puolisoineen, hoito-velvotteineen ja uusine harrastuksineen.
Enkä usko että olen ainut, joka on suunnitellut eläke-aikansa tarkoin ennakkoon.
Näyttää siltä että monelle eläke-ikä tulee jonkinlaisena yllätyksenä.
Noh, minulle ei tullut.
H.
Niin, toi dementia-vaippa-juttu oli tehtyä, minua alkoi tympiä tuo yleinen eläke-keskustelu"
H.
Kuunteleppa lättähattujen vanhainkoti samal voi fiilistellä pillifarkuis vääntäen vookia ottalle.
Mullakin on viel kivan tuntuinen etumatka vanhuuteen mut kuka tietää pelaaks se reilua peliä,se voi oikaista ja tulla ns puun takaa.
Etkö koskaan kaipaa seuraa, mitä olen sua lukenut, niin vaikutat hyvin paljon yksin aikaasi viettävältä?
Ei minullekaan eläkeaika yllätyksenä tullut, ehdin suunnittelemaan monia asioita, joita eläkkeellä vihdoin voisin tehdä. Tuntuu vaan olevan niin pirun kiire, ettei kaikkeen ole ollut aikaa.
Onhan näitä ikäviä ihmisiä, joiden seurassa ei kukaan viihdy ja siksi heidän täytyy olla yksin ja isotella keskustelupalstoilla.
"herjoittelija"
Koko ikäni olen kulkenut seuroissa, niin livessä kuin työ-elämässäkin.
Jääkiakko, Jalka-pallo, Lento-pallo, neuvotteleva asian-tuntija, projektin-vetäjä, mentori, kouluttaja, ralli-mies, ja paljon muuta.
Yhtä laumaa koko elämä.
Joten enää en tunne himoa harhailuihin.
Päätän omat polkuni nyt, ja olkoon se nyt rauha ja rakkaus.
Palstalla tosin noitakin pyritään häiritsemään uutterasti.
Mutta, minä olen ihastuttavan kärsivällinen, joitakin tuo luonteen-piirteeni raivostuttaakin.
H.
Heh. Taidan tuntea sut aika hyvin.
Juur tuota dementia-vaippa-juttua epäilinkin hehehe, ei olisi hunkszista siihen.
Mutta maho-sana lastesi kohalla oli aika rumasti.
Kulje omia polkujasi, rauhaa rakastaen, en utele enempää. Kiitos kun kärsivällisesti vastasit.
"can1-can2"
Mahous ei ole sairaus, se on elämän antama vitsaus.
Joskus fyysinen, lepsoille ja homoille taas tietoinen valinta.
Minun lapsieni valinta on viisas ymmärrys tulevasta elämästä.
Nyt ei ole enää turhanpäiväisen lälly-romantiikan aika.
Alkaa olla kyse selviytymisestä.
Mitä vähemmän taakkaa, sitä suuremmat mahdollisuudet.
Rakenteet alkavat murtua yhä nopeammin.
H.
"herjoittelija"
Linnuilla on oma aikansa niittää ja kylvää.
Ja aikansa nokkia omia aikojaan.
Älä sulje suutasi minun vuokseni, vaan poimi jyvä.
"Anna pötsin sen selvittää, mitä jäljelle jää...
jos on vierelläis vähänkään, mitä mieleskin näljyyttää.
Silloin tunnet sä että ei, elos ollutkaan tarpeeton.
All you need is you, Please, Please you too."
H.
Tulin tänne kun ehdotit, vai minne minut toivotit.
Ei sinusta olisi dementikon, ei minkään muunkaan hoitajaksi.
Pärjään hyvin eläkkeelläni, nautin eniten kiireettömistä aamuista.
Annan kissalle ruokaa, panen kahvin tippumaan, haen aamulehden ja avaan telkkarin.
Siitä alkaa päiväni, ohjelma on vaihteleva, muutan monesti mieltäni jos jotain kiinnostavampaa ilmaantuu.
Kyllä elämä on ihanaa :)
Minua aina ihmetyttää kun ihmisillä on telkkari päällä vaikka sitä ei kukaan katsoisikaan. Onko se ikäänkuin hiljaisuuden rikkoja vai miksi sen pitää olla päällä. Katsotko telkkaria samaan aikaan kun luet lehteä?
Kyllä telkku hiljaisuuden rikkojanakin on. Enimmäkseen kuuntelen toisella korvalla lehteä lukiessa, jos on kiinnostavaa suuntaan mielenkkiinnon telkkariin.
Olen paljon yksin, ihan vapaaehtoisesti, tykkään että on telkkari tai radio päällä. Nukkumaan mennessä kuuntelen äänikirjaa, muuta unilääkettä en tarvitse.
Talvella sitten kuuluu jotain muitakin kuin luonnon ääniä, muutan kylille. Olen täällä mökillä siihen asti kun lunta tulee. Käyn kesälläkin välillä kylillä, en viihdy siellä niin hyvin. Olen talvellakin jonkin verran mökillä.
Nuorenpana olisin ollut liian levoton tällaiseen erakko-elämään, nykyisin en kaipaa mihinkään täältä. Joskus käy vieraita kun kutsun.
Matkustelin ennen aika paljon, nykyisin harkitsen tarkoin ennenkuin lähden. En nyt pääsisikään, jalan parantelussa menee vielä aikaa. Siksi olen netissäkin aika usein, ulkona ei kauan viitsi olla kun kävely on hankalaa.
Meitä on tosiaan monenlaisia. Itse en paljon telkkaria katso. Tänään katsoin alueuutisia uusintoina samalla kun jumppasin. Sitä ennen taisi olla kuukauden ihan avaamatta. Radiotakaan en usein muista avata, nautin hiljaisuudesta. Tänään ei kyllä metsässäkään ollut hiljaista, kun lähistöllä oli ralli.
Yhteen aikaan poljin kuntopyörää telkkaria katsellessa. Nyt on jäänyt. Kyllä metsä on hiljainen nyt, keväällä linnut laulavat ihan pakahtuakseen.
Olen työskennellyt koko elämän ihmisten keskellä. Seitkytluvulla ravintola-alalla sain tarpeekseni musiikista. Minä olen kuin 1943 hyvin vähäinen television katsoja ja radiota kuuntelen vielä vähemmän. Autossakaan en kuuntele radiota.
Mökkielämä on ihanaa. En tykkää syksyistä, inhoan syksyä, koska luonto rapistuu ja järvikin muuttuu myrskyäväksi ja mustaksi, aurinkokin muuttaa paikkaa eikä lämmitä. Kauniit kesän herkät värit katoaa.
Olin päivällä mökillä tykkään puuhastella niitä näitä. Minulla on menossa lepotuoliprojekti mökin pirtissä. Kestänee vielä ensi viikon. Sitten suljen lämmöt ja jätän haikeana rakkaan mökkini. No, pääsenhän sinne kun se on niin likellä kaupunkia, mutta en asu enää siellä juurikaan ennen kevättä.
Emme lähde Hollantiin tänä syksynä vaan venytämme lähtöä maailmalle ensi kesäkuulle. Kun hanget alkavat sulaa huhtikuussa aloitan mökkielämän uudestaan. Olen ollut pois Suomesta nyt seitsemän kevättä, joten on ihana odottaa Suomen kevättä, räystäitten "tippumista" ja luonnon heräämistä uuteen kesään.
Kyllä minäkin nautin omasta rauhasta. LAT-suhde toimii meillä hyvin koska saamme olla yksin tai yhdessä silloin kun haluamme.
Eläkkeellä olon ihanuus on vapaa-ajassa.
Ihanuutta synkentää hetki hetkeltä kivuliaammat peräpumat ja taitetun indeksin kutistama eläke.
Yhteenvetona totean, että eläkeläisen elämä on puolitaivas ja puolihelvetti, menettelee paratiisiin pääsyä odotellessa.
Seitsemän vuotta on takana eläkkeelläoloa. Ihan on ollut mielenkiintoista jatkoa mielenkiintoiselle elämälle. Sen olen oppinut, että ihmisen on pohjustettava itsekin näiksi päiviksi, vaikka paljon on tuuristakin kiinni. Varhaisvuosistani asti olen luonut ihmissuhdeverkostoa, johon vieläkin tulee uusia henkilöitä joskin toisia poistuu. Senkin olen oppinut, että on hyvä totutella elämään yksinkin. Esim. parisuhde voi päättyä silmänräpäyksessä, senkin olen kokenut kaksi kertaa. Myös terveyteen panostaminen on hoidettava koko elämänkaaren ajan. Lukiossa ei kukaan muu hiihtänyt 10 km:n hiihtolenkkiä koulupäivän jälkeen, yksin lähdin ladulle ja yksin lähden nytkin kunhan lunta tulee. Hyviä hetkiä kaikille, niitä muitakin kuuluu elämään.
Aloitukseen
Nythän sinulla on aikaa tehdä esim. vapaaehtoistyötä ja omin teoin yrittää tehdä muidenkin oloa mukavammaksi.
Kun sekä kirjoituksesi alussa että lopussa kannat huolta siitä, että osaavatkohan muutkin nauttia elämästään, niin ehkä omakin eläkkeellä olemisesi muuttuisi vielä entistäkin ihanammaksi ajaksi muuttamalla tuo huolen kantaminen oikeiksi teoiksi; tekemällä jotain muidenkin mukavuuden ja tyytyväisyyden eteen.
Tässäkin suhteessa olemme tosi kirjavaa joukkoa. Itse en osallistu vapaaehtoistyöhön, koska lähiomaisissa on henkilöitä, joiden luona vierailu riittää minulle. Henkisesti en jaksa enempää. Moni on ollut kauan omaishoitajana ei varmaan nauti vapaaehtoistyöstä. Toisaalta on henkilöitä, joilla ei missään vaiheessa ole ollut minkäänlaista omaistenhoitoa ja nauttivat, kun saavat olla avuksi. Mutta samaan muottiin meitä ei tarvitse mahduttaa, on oikeus nauttiakin.
"bessie*"
Oikein meine rosebud.
Teit hienon koosteen siitä, mitä minullekin on kehoitettu ja neuvottu.
Tee elämälläsi hyvää toisille, tekemällä elämäsi hyvin.
Ihan varma en ole, että olikohan se ainoastaan minulle.
H.
Vapaaehtoistyö ei kiinnosta minuakaan, ei ainakaan näillä näkymin. Mieluummin teen työtä josta saan palkkaa. Ja nautin elämästäni.
Lähelle minäkin auttamiseni ja läsnäoloni ensimmäiseksi ja 'itsestäänselvyytenä' olen aina kohdistanut. Siinäkin on joskus tullut henkisen jaksamisen raja vastaan, mutta vähän taukoa ja etäisyyttä ottamalla niistä on yli menty, läheisyyden ja välittämisen tunne on aina säilynyt niidenkin vaiheiden aikana puolin ja toisin.
Ajattukseni oli, että jos ja kun oma elämä ja eläkkeellä olo itsellä on kaikin puolin ihanaa ja nautinnollista, mutta silti vähän mieltä painaa että osaavatkohan muutkin nauttia, niin jonkinlainen vapaaehtoistyö ehkä antaisi paljon. Olenhan täällä usein lukenut, kuinka tavattoman antoisaa se on.
Ja onhan tosiasia että iän (josta johtuen eläkkeellekin kai enimmäkseen jäädään) myötä sairaudet lisääntyvät, voimat vähenevät, tulot usein ovat liian pienet, mieliala ja vireys voi monilla laskea jne., joten ei se eläkkeellä olemisesta nauttiminen aina niin yksinkertaista ole. Mielelläni minä ainakin autan missä voin, mutta kuten sanoin, ensin 'omat' ja muita sitten satunnaisesti ja enemmänkin omilla ehdoilla.
Ei se, että saa olla täysin vapaa 24/7 loppuelämänsä (vaikkapa täysin terveenä ja varoissaankin), vielä sinällään takaa ihanaa elämää. Useimmat meistä tarvitsevat siihen vähän muitakin asioita kuin sen, ettei tarvitse enää tehdä töitä. Ja ne tarpeet ovat erilaiset, tietenkin.
Mielestäni en tehnyt mitään 'koostetta'?
Jos oikeasti olet halukas asiasta keskustelemaan, niin mikäpä siinä.
Olen kyllä ehdottomasti sitä mieltä, että ihminen ei voi olla täysin onnellinen ellei hänellä ole, tai ole koskaan ollut, yhtään rakasta ja läheistä ihmistä.
Mutta, mielestäni ihminen ei myöskään voi olla täysin onnellinen jos koko hänen elämänsä on vain omaa itseään ja omia läheisiään varten elämistä.
Jotain 'suurempaa' täytyy olla.
"bessie*"
Suurenmoisuus...?
Ei suurenpaa olla voi, kun puolustaa isän-maata.
Ken taistoon ryhtyy, hän taistoon sortuu.
Oma itse, jonka isä on antanut, on oman sielun puutarha.
Ja sinne jokainen istuttaa ainoansa.
Joten minä en ota kantaa toisten puolta, en kanna huolta,
Oma Jesseni hoitakoon homman.
Hän on sentään aina viisaanpi.
Elämä on Lassellekin liian lavea.
H.
Että se siitä keskustelusta sitten...
Voi sinua reppanaa.
Enkä muuten kirjoittanut mitään suuremmoisesta, vaan 'suuremmasta'.
"bessie*"
"Kun ajatus myllertää, on hiljaisuuden aika,
kyyneleiden aika yksin virrata.
On aika odottaa, kunnes kyyneleiden aika on taika,
vetää henkeä syvään, sanoa: Voi hyvänen aika."
Onko suuri suurenmoinen vai pienehkö pelkästään?
Miten kuvata sanoja, kaiken-moisia.
H.
"Onko suuri suurenmoinen vai pienehkö pelkästään? Miten kuvata sanoja, kaiken-moisia."
Asiayhteydestä voi melko hyvin päätellä, mitä jollain sanalla tarkoitetaan, vaikka sana olisi monimerkityksellinenkin.
(Ensimmäiseksi ei tietenkään pidä edes mahdollista monimerkityksellisyyttä ruveta pohtimaan, vaan kelpuuttaa se tavanomaisin normaalin puhekielen mukainen merkitys).
Jos kirjoittaja on korostanut sanaa jollain tavalla, niin siitäkin voisi vetää johtopäätöksiä.
"bessie*"
Korostan
" kyyneleiden aika on taika"
"Miten osaisin laittaa sanani taiten, jotta lukisit niitä vaieten?
Hiljaa maistaisit jokaisen sanan, ilman kaikua tuntisit kaikki.
Tuntisit että on jokainen niistä, vain sinulle aatellen suotu,
Tuntisit hiljaa ja koko ajan, ne on sinusta kaikki luotu"
H.
No voi voi.
Ota nyt huomio vastaan kun se sulle suodaan, vasta toista hän kaipaili omassa aloituksessaan..
?
Entäpä sinä, mitä mieltä olet?
Voiko mielestäsi ihminen elää täysin onnellisena ajamalla vain omaa tai läheistensä asiaa?
Ei voi, kyllä elämään täytyy kuulua muutakin. Muuten ihminen käpristyy liian pieniin ympyröihin.
Mutta jos elämään täytyy kuulua muutakin vain siksi, ettei ihminen käpristyisi liian pieniin ympyröihin, niin eikö senkin voisi ajatella olevan vain itseään varten elämistä?
Olette alkaneet lankarullalla leikkimään. Minä pääsääntöisesti elän itselleni ja läheisilleni, mutta kuuluu toki elämääni ystäviäkin. Ei kai ihan mökkihöppänänä kukaa jaksa elää tai voi kai sellaisiakin olla.
Niin kai sitten. Mutta etpä sinäkään kissimirri saanut koko kerää edes kiinni, saati yhtään purettua. Ulottumattomiin meni jo ensi heitolla.
Ei mitän vain siksi, vaan siksi, että elämässä on hyvä olla muutakin kuin omat ympyrät. Kukin etsii itselleen ne mieluisimmat keinot elää täyttä elämää. Jokuhan voi olla onnellinen ihan kotioloissakin. En minä ala ketään neuvomaan
Ei auvennut, vaan haitanneeko tuo mittää ; )
Samoin kuin sinä, myös minä uskon että hyvässä elämässä on hyvä olla muutakin kuin omat ympyrät. Täyttä elämää silti voi elää ihan siinä omassa mahdollisesti hyvinkin pienessä piirissä ja olla onnellinen (minä enimmäkseen olen, näissä omissa pikkuympyröissäni ja varsinkin ihan kotioloissa). Mutta voiko olla täysin onnellinen ellei moraalisuus ole mukana yhtenä elämän rakennuselementtinä? Tästä halusin keskustella, en missään nimessä neuvoa ketään.
Mitäpä tuo haittaa. Vastasin tuohon heittoosi lankarullalla leikkimisestä. Ehkä se ei sitten auvennutkaan minulle.
Ehdottomasti moraalisuuden täytyy olla elämän tärkeiden elementtien joukossa. Kuinka voisi olla onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä, elleivät moraalisäännöt edes jollakin tavalla ohjaisi tekemisiä ja päätöksiä.
Bessie
Voisikko pikkasen avata tota moraali juttua,mitä se täs yhteydes tarkalleen tarkottaa tai mitä sä ymmärrät sen käsittävän tässä eläkkeellä olossa.
Kerrankos jutut rönsyilemään lähtee.
Mutta. Samoinahan ne onnellisen elämän rakennusaineet samalla ihmisellä pysyvät, tuli pankkitilille palkka tai eläke. Käytännön asioissa tulee muutoksia ja painotusten keskinäiset suhteet muuttuvat, mutta en näe eläköitymisen ja lisääntyneen 'oman vapauden' ja 'oman ajan' lisäävän tai takaavan onnellisuutta.
Entäs moraali, kuinka se tähän asiaan liittyy?
Samoilla linjoilla kun minäkin ekassa vastauksessani,eli ei eläke mitään ylimaalista auvoa takaa.
Ellei se elämä oo ollut palanssis ennen niin tuskin eläkkeen jälkeenkään.
Aika aikaa kutakin.
Tarpeet ja elämänarvot muuttuvat iän mukana.
Olen tehnyt muutakin kuin käpertynyt tänne lintukotooni, nyt en enää tee paljon mitään. Käyn paria mummoa syöttämässä vanhainkodilla, mutta en ota siitä stressiä, jos en jaksa tai viitsi mennä niin en mene. Äiti vaatii peräänkatsomista myös.
Taisit vastata hunkzille, mutta et kai pahastu.
Liittyy ja liittyy, "ei selvinnyt"
Odotatko jokaisen kommentin ihan viimeisen päälle tappiliitoksella seuraavaan liittyvän? Ja kuka nyt pystyisi jokaisen ajatuksen vilahduksensa tarkasti kommenttiinsa kirjoittamaan.
Olisiko tämä siitä lähtenyt, että minä (yhtenä lukijana ja kirjoittajana) arvelin että niin ihanaa kuin eläkkeellä olevan elämä jo onkin, se voisi olla vielä onnellisempaa jos sen sijaan että miettisi osaavatkohan muutkin nyt nauttia eläkkeellä olostaan, mahdollisuuksiensa mukaan tekisi jotain muiden hyväksi, esim. vapaaehtoistyötä.
Yleensäkin ajattelen, ettei ihminen voi olla täysin onnellinen ajamalla vain omaa ja omiensa asiaa, vaan esim. pitäisi pyrkiä tekemään valintansa niin että samalla myös ajaa jotain suurempaa moraalista asiaa. Mahdollisuuksiensa mukaan tietenkin, mutta aina voi valita.
Anteeksi, kun tuli miinus vahingossa, piti van sulkea viestai.
Ei se mitään :) kerran tuli parissa minuutissa 35 miinusta, ihmettelin kuina se on mahdollista.
Tajusin, että plus 50-palsta kuuluu luotsille. Sananvapaus yhtä tiukkaa kuin Pohjois-Koreassa. Suuresta Johtajasta ei saa sanoa poikkisanaa tai joutuu navetan taakse ja saa napin otsaan.
En voi käsittää sellaista mielivaltaista johtamista. Yrittiköhän meidänkin luotsi samaa. Toivottavasti ei sillä se olisi kuolinisku palstallemme.
Luin päivällä 50- palstan aloituksia ja otin kantaakin, pientä vastahankaa sain, mutta ilmeisesti siellä ei uskalleta heittäytyä keskusteluun saati väittelyyn.
Yksi ketju hävisi kun annoin mielipiteitäni palstan kuihtumisestaa.
Että sellaista moraalinvartiointia siellä. Yksin ovat 50 palstan kirjoittajat yksin keskellä kaiken ; (
Luulen, että poikkisanankin saa sanoa, kunhan sanoo asiasta ja asiallisesti. Eri asia sitten on, että onko edes mitään aihetta sanoa mistään asiasta, jos ja kun Luotsi on hommansa oppinut. Harkinnan varaa pitää Luotsilla olla ja hyvä on vähän harkintaa käyttääkin, eikä tiukasti pitäytyä säännöistä.
Harkinnan mukaan ei ole sama kuin mielivaltaisesti, linja siinäkin on aina oltava. Harkinnan varaisia poistoja/poistamatta jättämisiä/omia osallistumisia ei mielestäni pitäisi koskaan selitellä.
Eikä niistä kyseleminen ja tivaava ränkyttäminen ole fiksua ja palstan edun mukaista käytöstä, jo senkään takia ettei asia aina ole vain Luotsin ja kyselijän välinen, joten kyselyyn ja arvosteluun ei voi vastata.
Palstan kuihtumiseen tai peräti kuolemiseen en usko, ellei sitten Luotsi taas? anna joillekin erivapauksia. Se kyllä näivettäisi paranemaan päin olevan palstan.
Poistoista taas ei ole palstalle vahinkoa, päinvastoin.
Ennenkin olen kai kirjoittanut, etteivät tällaiset palstat hetkessä kuihdu
Jos 60 palsta on vilkkaampi kuin 50 tai muutkaan ikäryhmäpalstat, niin sehän on johdonmukaisesti ajatellen aivan ymmärrettävää.
Luotsit eivät varmasti koe olevansa moraalinvartijoita. Kovin yksipuolinen, 'äänekkäimpien' ja enimmäkseen samanmielisten palstahan tämän ei kai ole tarkoitus olla, jospa sellaisesta karikosta yrittävät luotsata väljemmille vesille, toivottavasti.
Ja vielä, ettei nyt tämä moraalijuttu heti kättelyssä kiepsahda väärään asentoon, minäkin tuosta moraalisuudesta kirjoitin vain yhtenä mahdollisena onnellisen elämän rakennustarpeena, en siis mittaillen ja arvioiden saati vartioiden.
Kun ja jos jään eläkkeelle kolmen tai viiden vuoden kuluttua, luulen ettei elämäni muutu juuri millään tavalla.
Aikaa on ihan saman verran kuin nytkin ja sen voin käyttää kuten parhaaksi näen.
Vapaaehtoistyötä olen tehnyt vuosia, siihen en varmaan enää ala.
Mutta aina löytyy ihmisiä, joille voi olla lähimmäinen, olla avuksi ja ystävänä kykyjensä mukaan.
Fyysisen työ tekeminen alkaa olla rajoitettua. Ennen jaksoi leipätyön jälkeen touhuta toisen mokoman muissa hommissa. Tänään jaksoin vaivaiset neljä tuntia tehdä lihasvoimaa vaativia syystöitä mökillä. Jätin väliin pirtissä odottavat entisöintihommat ja keskityin ulkohommiin. Kyllä eläkeläisen kelpaa kaikinpuolin kun vielä tietää, että fyysisen työn vastapainoksi pääsee saunaan ja kokovartalihierontaan. Toista se oli ennen, ei ollut paapojaa ei pään silittäjää.
Eläkkeelle siirtyminen sujui ilman muutoksia. Olin työttömänä ennen muutaman vuoden. Eläketulo on jonkin verran suurempi, mutta työttömyyskorvauskin oli riittävä, menot kun ovat melko pienet.
Fyysinen kuntokin on vähintään kohtuullinen, vaikka kulumia rangassa onkin.
Eilenkin kaivoin ojaa 15 metriä, vajaa metrin syvää. Lapio oli työkalu. Tänään laitoin pohjalle vesiputken ja täytin ojan. Kropassa on rasituksen tuntua, mutta venyttelyllä saa helpotusta.
Toivottavasti sinun ojasi ei mennyt koivujen sivu. Kaivoin muutama vuosi sitten pihavaloja varten ojaa noin kolmisenkymmentämetriä. Olisi se muuten, mutta ne isojen koivun juuret olivat kiusana.
15 metriä melkein metrin syvyistä ojaa lapiolla! Ihailtava saavutus nuoremmallekin miehelle, saati meidän ikäluokkalaiselle! Oli maaperä millaista tahansa! Vau!
Moni nuorempi ei voisi kuvitellakaan ojankaivuuta ilman konetta. Maaperä oli multaa, hiekkaa ja pieniä kiviä.
Isäni oli kaivanut ojan samaan kohtaan 34 vuotta sitten minun ikäisenäni. Lisäsin vaan yhden putken. Totesin, että en ole isääni huonompi.
Isäni motto olikin: "vähän päivässä, paljon viikossa."
Ahaa. Onhan tuo kerran auki kaivettu vähän helpompi, ellei sitä kovasti ole tampattu.
Eikö tuo liene 34 vuoden mittaan avattukin kerran tai useamman.
Eli ehkä ihan pikkuriikkisen isääsi ei huonompi, vaan helpommalla pääsit.
Eipä olisi minusta ojankaivuun. En ole koskaan edes tullut ajatelleeksi että itsekin voisi sellaista tehdä. Tontilla on kosteikkoa, ojitus ei olisi pahitteeksi. Puita pitäisi myös kaataa, moottorisaha pysyy käsissä, en silti uskalla alkaa puita kaatamaan, ainakaan isoja.
Kieltämättä se ojaurakka oli kova. Hiki ja kirosanat lensi. Olisi pitänyt päästä noin 40 - 50 cm syvyyteen, mutta en päässyt kuin syvimmellään 30 cm.
Minä sain kaadatettua koivuja eonin urakoitsijoilla koska koko niemen sähköliittymäpylväs on tontillani, eikä niitä puita saa mennä kaatamaan ja miksi kaadatuttaisin kun kaatavat ilmaiseksi.
Naapurissa asuu koko niemen yleismies, joka tuli ja pätki puuiden rungot ja teki pilkkeet. Minä ja kuopus sitten kasattiin ne saunan taakse ja vajan kulmalle.
Puuta riittää useammalle kesälle. Rannassa tosin olisi pari puuta jotka pitäisi kaataa ovat jo vanhoja ja voivat kaatua myrskyssä.
Kaadoin nyt syyskyyssa yhden isohkon pihlajan yksin en kaada enaa toisten oli aika riskaapelia hommaa, kaaduin persielleni pari kertaa ennenkuin se mätkähti maahan.
pitää olla mukava luonne jos läheiset viihtyy ympärillä ja on ystäviä, minä en aina jaksa ajatella kun itseäni...
Toivoisin niin jotta saisi tuntea saman tunteen kuin sinulla nyt sitten tulevaisuudessa kun se eläkeaika koittaa. Joskus vilahtaa mielessä, kuinka pärjäät kun eläkkeestä ei tule bruttona edes sitä puolta tämän päivän bruttoansiotulosta tämän uuden eläkelaki uudistuksen myötä mikä täälläpäin on todellisuutta.
Varmaankin moneen kertaan on ajateltava mitä tekee ja mitä ostaa ja kuka tietää ehkä pakostakin on otettava toinen eläkeläinen samaan asuntoon jakamaan ne juoksevat menot. Onkohan tässä nyt valtiolla jo sormensa pelissä yksinäisyyden poistamisessa ? :)
Minäkin luulin että en pärjää mitenkään eläkkeelläni, tulot pienenivät puolella.
Ihme ja kumma, vaistomaisesti tulee elettyä tulojen mukaan.
Jätin pois kaiken turhan, etsin halpaa ajankulua, heräteostokset kokonaan pois.
Vähän jää säästöönkin. En olisi ikinä uskonut. Asunto on liian iso kun jäin yksin, vastike on melko korkea, mutta vuokra-asunto tulisi vielä kalliimmaksi.
En viitsi vaihtaa asuntoa jos ei ole pakko, viihdyn tässä nykyisessä.
Sitä virhettä en enää tee, et toisen otan asumaan, et kulut vähenee. Kävi päinvastoin.
Eläkkeellä ollessa saa paremmin valita tekmisensä, olemisensa ja seuransa :).
Luullakseni en ainakaan ala vapaaehtoistyöhön. Oletan että paremminkin viihdyn yhä pienemmissä piireissä ja vaikka vähän erakoidunkin :).
samat sanat, en jaksa auttaa enää vapaaehtoisena...
Mukavaa oli päästä eläkkeelle. esim. ei tarvia keittää esim. aamukahvia klo 6.00 :)
Parhaat aamukahvit on ehdottomasti vapaapäivän aamulla klo 5 :).
On varmasti, ja niin saa pitkän vapaapäivän, aamun tunnit on kyllä kullan kalliita, mutta nyt eläkkeellä saa valita vapaapäivänkin ja lomapäivä on aina kun on kaunis ilma :)
Mikä teitä valvotuttaa kukonlaulun aikaan, vanhat rutiinitko?
Minä jouduin työssä ollessani heräämään aikaisin työpaikalle ja joskus työpäivä venyi iltamyöhään. Nyt eläkkeellä ollessani en nouse kuin pisille kello viiden aikaan aamulla ja heti takaisin peiton alle.
Aamukahvin juon kymmenen ja kahdentoista välillä.
Ei minun kylkeni kestä maata puolille päivin. Tykkään nousta aamulla aikaisin, olen aina tykännyt. Jos nukun pidempään olen varmasti sairas.
;-)
Meitä ihmisiä on sekä ilta/aamu-unisia. Itse kuulun iltaunisten porukkaan. Illalla koitan sinnitellä 23 asti valveilla. Aamulla herään 6 jälkeen ja uni ei enää tule.
Joskus haluaisin nukkua aamulla pidenpään, mutta kun ei pysty.
Jossain mainittiin että kahvin takia ihmiset olisivat valmiita jättämään seksin ja netin, meikäläinenkin joutuisi puntaroimaan tuota, sillä en muista päivää että olisin ollut ilman kahvia, sovitaan niin että mitään näistä ei hylätä.
------*
Mikä on ruumiillisen työn osuus päivästäsi? Iltapäiväköllöset nehän taitaa monella eläkeläisellä olla tuttua ajankulua.
Minä menen nukkumaan puolen yön korvilla ja herään yhdeksän jälkeen. Päivärytmini on aktiivista ulkona oloa ja siihen sisältyy ruumiillista työtä.
En ole saanut makuuhaavoja ikuna vaikka olen aina ollut mato nukkumaan ; )
Juon päivittäin kahvia pari mukillista, aamuisin. En ole saanut sivuoireita.
Yleensä herään kun lehti kolahtaa postiluukusta n. 6.30 ja nousen silloin ylös, keitän kahvit ja aamupuuron, ja luen lehden pitkän kaavan mukkaan. Osaan mie nukkua pitempäänkin, joskus jopa puoli yhdeksään, ainakin kun olen vapaapäivilläni yksin kotona.
Sama vika, kuusituntia keskimäärin, riippuu päivästä, jos tulee ulkoiltua paljon ja ruumillinen työmäärä jonkimoinen, kyllä unikin maistaa.Työelämä ei enään häiritse päivän rytmiä, voi elää miten haluaa, välittämästä oikeestaan mistään mistä ei tykkää, ei paina ressi eikä maalliset murheet, elämä on mukavaa kun sen oivaltaa.
P.s. vastasin siis korpiksen ihmettelyyn aikaisista aamuista :)
Kaikenlainen koti- ja pihatyö mitä nyt omakotitalosta löytyy. Lenkkeily, marjastus, sienestys, hiihto talvella, kuntosali, kauppareissut. Yhteiset harrastukset naapureiden kanssa.
Joskus otan 10-15 min. torkut iltapäivällä jos oikein väsyttää. Nukkumaan menen silloin kun väsyttää. Joskus jopa aamuyöstä.
Torstaina käänsin lapiolla peltoa. Siis ulkotyötä
Illantorkku, aamunvirkku. aamuhetket vaan on niitä parhaita.
Miksi ihmiset jää eläkkeelle vasta sitten kun on jo lähes liian myöhäistä nauttia elämästä.
Vai nauttimaan,eikös se elämä olekkaan itkua ja hammasten kiristelyä.
Kun se parasta on ollut,se työtä ja vaivaa on ollut.
Olen ihmetellyt samaa! Oma isäni oli varoittava esimerkki. Kitkutteli työn syrjässä kiinni sairaslomien pidentyessä ja vastaavasti työjaksojen lyhentyessä.
Joutui 60:nä sairaseläkkeelle.
Kitui 2-vuotta ja poistui vahvuudesta 62-vuotisena.
Hän oli minulle varoittava esimerkki ja siksi aloitin suunnitelmallisen vetäytymisen 53-vuotisena ja lopetin niillä lyhenevillä pätkilläkin leikkimisen heti täytettyäni 57v.
Pätkävuosien aikana otin muutaman kerran eläkelaskelman joten eläkkeen pienuus oli ennakkoon tiedossa.
Täytän pian 70v.
Tuttavapiirissäni on jokunen kesken työuran kuollut ja erän hyvä kaverini joka ehti olemaan eläkkeellä 2-vuotta.
Hän oli suunnitellut vaimonsa kanssa pitempiä asuntovaunumatkoja Eurooppaan mutta sairastelun vuoksi ne jäivät tekemättä.
Eläkkeelle siirtyminen näyttää olevan vaikeinta pitkään samassa virastossa tai muussa julkisen hallinnon työpaikassa olleille.
Eikä se tunnu olevan helppoa yksitysellä sektorillakaan yhteen paikkaan jämähtäneille.
Kukin tulee uskollaan autuaaksi. Minä en kritisoi mutta kai sitä saa hämmästellä omasta, rajallisesta näkökulmastaan käsin?
Itse olen tyytyväinen valintoihini. Jäin osa-aikaeläkkeelle 56-vuotiaana ja varmistin näin täystyöllisyyden nuoremmalle työtoverille. Sain myös enemmän aikaa olla mieheni kanssa, vaikka en tiennyt, että yhteisiä täyseläkevuosia meille ei suotaisikaan. Eläkkeelle jäin 63 v 5kk iässä ja tein sen jälkeen pientä keikkaa. Työurani oli ehjä. Aloitin 23-vuotiaana, joten eläkkeeseen oikeuttavaa aikaa alkoi karttua heti.Lie onnea mukana tässäkin. Mietin sisarusparveani. Meistä neljästä vain minä olen työkykyinen. Onnea siinäkin mukana.
Kukas hämmästelemästä kieltäisi, tai kritisoimastakaan ei sen puoleen, Laiska-Lasse?
Hämmästelen tuota "Kukin tulee uskollaan autuaaksi" älynväläytystäsi juuri tässä yhteydessä?
Tarkoitat ilmeisesti, että sinä tulet autuaaksi julistamalla uskoasi, jonka mukaan toiset eivät osaa tehdä oman hyvinvointinsa mukaisia ratkaisuja, vaan "jämähtävät" tai jättävät siirtymättä eläkkeelle koska eivät osaa ottaa huomioon sitä että voivat kuolla?
Vai tarkoitatko, että me työssä käyvät, sanotaan nyt sitten 57 ikäiset, käymme töissä koska vain "uskomme" että viihdymme ja elämämme on mallillaan?
Elämästä nauttiminen on liian myöhäistä vasta sitten kun se on itsestä riippumattomista syistä mahdotonta, tai kun enää elä, "vm1970"?
Käänsit ajatukseni täysin päälaelleen!
Tarkoitin sitä, että kukin on tyytyväinen maan ratkaisuunsa. Johan se on tarpeen kyseisen henkilön mielenterveydenkin kannalta!
Joskus vain ihmettelen ja myös säälin kuten isäni tapauksessa.
Haluja ja tarpeita olisi ollut mutta ei ollut terveyttä eikä aikaa.
Jospa kielteisen kaivamisen asemesta joskus etsisimme myönteisiä ulottuvuuksia.
Huomaatko? En tarkoittanut vain Sinua!
Edelleenkin uskon, että ainoastaan luvissa ammateissa toimivat ja virastomuumiot ja vastaavat, korvaamattomat, ovat tyytyväisiä työhönsä.
Mutta, hyvä niin!
Eiku en kääntänyt, en ollenkaan. Yksinkertaisesti vain hämmästelin...
Ja hämmästelin nimenomaan sitä, että mitä tuo ihmettä tuo "uskollaan autuaaksi tuleminen" voi tarkoittaa kun ihmisten eläkkeelle jäämisestä, joka sentään on aika pitkälle lakeihin ja sopimuksiinKIN perustuva asia, puhutaan.
Myötätuntoni on varmasti kaikkien niiden puolella, jotka eivät pääse eläkkeelle vaikka kuntonsa puolesta eivät enää pystyisi ja jaksaisi töissä jatkaa.
Olen itse perusterve, hyväkuntoinen nainen (näin luki lähetteessä, jolla työterveyslääkäri passitti kertomieni vihlaisujen perusteella minut perusteellisiin tarkastuksiin, diagnoosilla "tumor mammae suspecta").
Hyvästä terveydestäni huolimatta otin jo hyvissä ajoin huomioon senkin, että terveys voi mennä ja ennen kaikkea, ikää tulee ja mahdollisesti voimat vähenee. Vielä hyvin lähellä 60 vuotta jätin hyvän työpaikan ja vaihdoin uuteen, jossa työ on huomattavasti kevyempää ja jossa voin hyvin pitkälle itse järjestellä työni, työvuoroja myöten, ja siis yleensäkin vaikuttaa elämääni työnkin osalta.
Tämä edellytti aika 'ison' ratkaisun tekemistä yksityiselämässäni myös, mutta ratkaisu osottautui aika piankin erittäin kaukonäköisesti ja viisaasti tehdyksi.
Töistä pois jääminen ei minulle toisi mitään suurta muutosta parempaan päin. Nautin elämästäni jo nyt, eikä minulla koskaan ole ollutkaan sellaista suurta unelmaa, jonka toteuttaminen vaatisi eläköitymistä. Jonkun toisen unelman toteuttamista en lopulta enää halunnut tukea, se vaati, ja olisi aina vain enemmän vaatinut, niin paljon itselle tärkeistä asioista luopumista, uhrauksiakin.
Myönteiset puolet painavat yleensä ihmisten valinnoissa enemmän, mikäli aito valinnan vapaus on olemassa, sehän on itsestäänselvyys. Myönteisten puolien takia minäkin olen ratkaisuni tehnyt, ja se olikin helppo tehdä koska kielteisiä ei ratkaisuni myötä tullut oikeastaan yhtään. Mikä muuten joltain osin on käynyt ilmi vasta paljon myöhemmin ja tietysti entisestään nostanut elämisen laatua.
Vaikka nyt kerroin itsestäni, niin edellisessä kirjoituksessani ei edes käväissyt mielessäni, että olisit vain minua tarkoittanut! Mistä sellaista olit huomaavinasi?
Yrittämälläkään en onnistu saamaan tuollaista uskoa päälle, suoraan sanoen minulle on aivan saman tekevää, minkä ikäisten ja kuinka työhönsä tai itseensä tyytyväisten ihmisten kanssa joudun heidän työnsä takia tekemisiin.
Keskustelunaiheeksi se kyllä sopii, ja juuri 60-70 palstalle erinomaisesti.
Ketju on myönteisyydessään virkistävä poikkeus aikaisempiin eläkeläispohdintoihin verrattuna.
Vain muutama mielteissävytteinen miete.
Mahdollisuus spontaaniin toimintaan mahdollistaa mm. sen, että kun poikani soitti tänään aamupäivällä ilmoittaen perheen lapsenhoito-ongelmasta niin vien vaimoni asemalle runsaan tunnin kuluttua lähtevälle junalle.
Mummo on innoissaan komennuksesta. Komennuksen pituus riippuu täysin tarpeesta.
3 pv -> ?pv. Rajatonta joustoa.
"L-L"
Hauska huomata että naisesta voi nauttiakin.
Laittaa hänet, niin sanoakseni, tyttöjen raide-risteilylle.
H.
Raiteiltakin voi suistua.
H.
Monasti mietityttää tää ihmiselo,moni kaveri on jo mullan alla.joku päivä sitten lehteä selatessa,pisti silmään,paikkakunnan vaari täytti pyöreät satavuotta.Nytkin mulla on suunitelmissa uuden veneen osto ensikevääksi,jotenkin se pitää mielen virkeänä,kun suunnittelee itselleen jotain uutta,vaikka takana kummittelee jäljellä olevat vuodet,silti pitää ajatella positiivisesti,jos jäisi kotia murjottamaan,voisi ruveta suunnittelemaan arkun ostoa,siihen en suostu,niin paljon suunnitelmia,ei muuta kuin lippu korkealla,päivä kerrallaan.
".aloittaja."
Vanhemmiten joutuu vanhoja Silakoita varomaan.
Muuten voi rommi nousta lisä-aineineen päähän.
Myöskään ei venettä vettä rakkaanpaa, sanotaan.
Vesille nenosen mieli, vaikka vanhanakin, aina se näyttää eteenpäin.
Oikea on sinulla suunta ja asenne.
Tänään taisi jossain lukea että olemme vain elämän viestin-viejiä.
Ihan akateemikko sanoi noin.
Joten älä turhaan asenna enää kompassia ja jätä navigaattori kotiin.
Kyllä ilta-tuulet puhaltavat sinut sinne minne on tarkoituskin.
H.
:)) nauratti tuo "jos jäisi kotia murjottamaan" :),
mutta niinhän se on, eteenpäin elävän mieli, näin "vanhanakin", - mieki suunnittelen kaiken näköistä, että ostan laiturin-, otan sähköt- ja tilaan lisää tilaa mökille :), voi olla ettei tule toteutettua mitään noista, mutta on kiva suunnitella :)
Sitten tekisi mieli ostaa vielä mummonmökki he, ihan hulluja haaveita mutta..näitten kanssa on kiva mennä talveen.
Minun pitäisi voittaa lotosta, jotta voisin kaikki haaveeni mökillä toteuttaa. Vanhahan se talo on, mutta siinä on satoja mahdollisuuksia muutoksiin. Eilen äkkäsin, että voisin tehdä toiseen eteiseen kylppäritilat ja siirtää ylisille nousun ruokailutilasta. No, haaveillaan.
Tänään lidlin jonossa oli iso noin 30 kg ylipainoinen, vahnempi nainen harmahtava ohut tukka poninhännällä. Hän käveli huojuen puolelta toiselle ja välillä tuki kyynärpäillään kärryyn ja huokaili. Hän oli tuskastunut jonon hitauteen ja siunaili tumman tumman edellään olevan miehen ostosten paljoutta sanoen, tukkuostajat noille pitäisi olla oma kassansa.
Sanoin hänelle, että minulla ei ole kiirettä, olen eläkkeellä.
Hän katsoi minuun silmälasiensa yli ja vastasi, minä olen vielä työelämässä. Katselin kumisaappaitani, jotta hän ei olisi nähnyt kuinka hämmästynyt olin.
Korppis kannattaa olla tyytyväinen mitä on,jos kuuseen kurkottaa,niin katajaan kapsahtaa,vaaveita on hyvä olla,ne ei maksa mitään.
Näin se elämä opettaa, tuli mieleen kun ensimmäisen eläkkeeni sain. Nyt ymmärrän, miksi vanhempana tulee pihiksi. Kaikilla ei ole hyvä eläke.
On asioita joita ei tarvitse eläkeiässä jaksaa tehdä, elikkä kun on uupunut, voi hyvillä mielin todeta, kun en jaksa niin en jaksa, sillä siisti.Tai voi ikäänsä vedoten kieltäytyä, jos ei huvita, sanoa tehkööt nuoremmat, olkaa ovelia, antakaa nuorempien passata teitä, tehkää vain mikä huvittaa, ikä tuo uusia ulottuvuuksia.
elän taloudessa , kaikki.
Moni kirjoittaa ilman omaa taloutta?
Te olette nollia.
Suomi nollat puhutte paskaa, kaikessa.
olenko minä omituinen, kun en kehtais sanoa kellekkään et olen eläkkeellä nyt 62v...
Mielestäni melko taitava provo! Joku saattaa mennä lankaankin.
Kerrankin etätyöpäivänä työt tulivat tehdyksi aamukymmeneltä.
Olisi varmaan tositylsää olla eläkkeellä. Mitenkähän kestän?
Vuoden kuluttua täytän 68 ja eläköityminen UHKAA
Toiset PÄÄSEVÄT, toiset JOUTUVAT eläkkeelle.
Mm. sen mukaan onko liikunnalla huolehtinut terveydestään
Kyllä se on enempi kiinni korvien välistä!
Onko elämää työn ulkopuolella vai ei! Huom! Ei kysymysmerkkiä!
On se helpotus ainakin henkisesti kun rahallisestikin kun pääsi vihdoinkin
eläkkeelle oltua pitkään työtön varsinkin kun joutui työkkärin pompoteltavaksi
ja yritti selviytyä Kelan työmarkkinatuella vuodesta toiseen, koska on kuitenkin
pitkä työura takana niin työeläke on ihan hyvä nyt voi huokaista helpotuksesta.
Ja antaa tilaa nuoremmille joille ei taida löytyä töitä nyky YT suomesta.
Mahtavaa aina, kun avaan silmäni on juhlapäivä. En tylsisty, nyt teen sitä mitä haluan eikä kukaan paskiainen ole kyttäämässä heh ja heh NO on myönnettävä, että on se yksi varjopilkku ---tuo ikä ja monttupileiden läheisyys Rauhoittukaa kateelliset sillä vanhuus hiipii ja hiipii
Joskus tulee mieleen eläkkeellä olemisen nauttiminen ja tyytyväisyys siitä että on vielä terve ansaittuihin vuosiin.Mutta ne jotka kuolla kupsahtavat ennen aikojaan,tai kituuttavat sairaana viimeiset vuodet,tasan ei mene tämä elämä,ikävä kyllä.
Saamarin tylsää on, siihen kohta kuolee, jos ei löydä mitään uutta ja innostavaa. Voi helkkari jos pitää vaikka 40 vuotta vielä elää näin. Eläishän sitä jos ois nuori ja kaunis, mutta kun on vanha ja raihnainen ja kärsimys ja surkeus vain pahenee, niin miksi elää vanhaksi.
Eläkkeellä, vaarin hiukset harmaantuneet, mut ryhti vielä suora,arvokkaasti tallustelee kujalla, ei enään kiire paina, voi vaikka istahtaa ja huokaista.Taakse on jääneet nuoruus vuodet, mitäpä siitä kun voi elää uudenlaista aikaa, työt on tehty, nyt eletään vain itselle täysin rinnoin, että pois alta poikaset, täältä tulee vaari.
Asetuin eläkepäiviksi Thaimaahan Riisin viljelijöiden kylään n.1000 asukasta.Kivä täällä on oleskella.Hieman kuntoilen aamuisin.Keskipäivät varjoisassa paikassa koulutan koiran pentuani.Illalla yleensä naapurit tulee istumaan kuistille ja tarinoimaan.Tosin en Thaimaan kieltä osaa,mutta pari nuorempaa osaa hieman Englantia.
Tosi kiva kun ei koskaan ole kiirettä minnekään.
tosi mukavaa,nuori thai tyttö kainalossa,riisikuppi kourassa ja aurinko paistaa risukasaan,mitäs sitä terve mies eläkkeellä.
Varohan etteivät thait tee riisitäytteistä koirapaistia.
Älä hyvä ihminen pilaa mun haave maailmaa.